Kaksikielisyys

Onhan näitä kaksikielisiä kouluja yritetty tehdä mm.Espoossa ja Helsingissä mutta aina ne kaatuvat ruotsinkielisen kansanosan tiukkaan vastustukseen.

Minusta ruotsinkieliset voivat olla omissa oloissaan kun eivät kerran halua suomenkielisten kanssa olla tekemisissä.

Samalla tietysti pakkoruotsit pois ja ruotsinkieliset voivat itse varmistaa sen että saavat palvelunsa ruotsiksi tarvittaessa. Se ei ole suomalaisten asia.

Tack Alex! Du och Maria Wetterstrand har helt rätt.

Minusta kolmea kieltä kotioloissa suoltava jälkikasvu on verbaalisesti paljon nokkelampi ja värikkäämpi kuin suuri osa yksikielisistä ikätovereistaan. Meillä on näitä 3 kielisiä pilttejä suvussa ja lähipiirissä pienen empiirisen kenttätutkikuksen verran. Onneksi tästä kai löytyy jo ulkopuolistakin tutkimustietoa, jotta voin jotenkin selittää häikäilemättömän kotiinpäinvedon ja epäisänmaallisen kasvatuksen äimistelijöille.

Meillä polygloteilla on muuten usein mitä parhain alibi juhlia Santa Luciat, Pyhän Monikan muistopäivät, Passoverit ja muutamat kansallispäivät vuotuisesti. Miksi sitä nyt rajoittaisi ihmisen lapsi itsensä yhteen kieleen, yhteen kulttuuriin ja harvalukuisiin juhliin, kun on mahdollisuus nauttia kaikista tavallaan?

Less is not more. More is more.

Felíz navidad, happy holidays, hyvää joulua och sånt vidare!

Poliittisen ja ajankohtaisen tästä kaksikielisyyskeskustelusta tekee vaikkapa Helsingin ruotsinkielisten kielikylpypäiväkotien kohtalo (Spåklinjet dagis till exempel).

Jag ser nog poängen att lyfta fram svenskan hör i Finland. Tack för det. Men, men;
Tycker dock att det egentligen är för lite och för sent.

I dagens globaliserade värld förespråkar jag aktivt flerspråkighet på bredare basis. För oss nordbor som traditionellt lär oss minst 3 - 4 olika främmande språk har språkkunnigheten varit en fördel i konkurrensen.

Framtiden ställer ytterligare krav på denna kunnighet. Detta betyder att vi alla, förutom våra officiella nationella språk, finskan och svenskan, borde lära oss och bruka dagligen engelskan samt 2 - 3 andra främmande språk. Ryska/kinesiska och/eller portugisiska/spanska samt arabiska.

Då nu vi nu närmar oss årets slut samt lugnar ner oss för att fira en varm och skön Jul, vill jag för min lilla del tacka Alex samt alla Er som bidragit till att denna blogg varit så populär och välläst.

Med dessa ord tillönskar jag Dig Alex med familj samt alla skribenter och läsare en Fridfull Jul.

mvh

Nestor Bloggaren h.c.
Julen 2011

Mitä useampi kieli sen rikkaampi elämä.

Outoa tässä ajassa on , että vieläkin koulutusta ja sivistystä vastustetaan joillakin irrelevanteilla perusteilla. Kaksikielisyys ongelma pulpahtaa esille milloin missäkin ja syy on aina siinä, etteivät kaikki suostu osaamaan molempia, vaikka opetusta olisi tarjolla. Tämä on varmaankin ihmisluonnolle tyypillistä käytöstä, oman identiteetin vääränlaista tukemista. Aikuiset päättä-vät lastensa tulevaisuuden koulutuksen kautta. Älkää rakentako syrjivää yhteiskuntaa ristiriitoineen, vaan tukekaa kansainvälistä kehitystä rikkailla kielivalin-noilla. Toisiaan eri kielillä ymmärtävät ihmiset ovat aina ja vain kaikkien etu, mitattuna millä tahansa mittarilla.

Belgian ennätyspitkä hallitukseton kausi loppui pari viik-koa sitten ja siinäkin yritettiin kieliongelmaa pitää esillä voimakkaasti. Virallisesti kolmekielisessä maassa, flaami,ranska ja saksa, ollaan kuitenkin jo niin pitkällä, että aikuisväestössä jompaa kumpaa pääkieltä osaamaton on hieman nolona puutteestaan, vaikka olisi kuinka franco-phoni tai flanderilainen, ääripäät poislukien.

Luxembourgissa, hissimatkan aikana, kuulin tapaamisemme organisoineen henkilön puhuvan ranskaa, saksaa, luxembourg-in omaa murretta ja meille englantia. Tämä siksi, että se oli nopein tapa selvittää turvamiehille, sähkömiehille ja putkimiehelle sekä viellä meille työmaan tilanne, että kaikki ymmärsivät varmasti kerralla. Tämä on ihailtavaa tehokkuutta ja ennenkaikkea kielellistä rikkautta.

Meilleurs Voeux, Fröhliche Weichnachten, Prettike Kerstdaak, God Jul, Happy X-mas, Hyvää Joulua etc.

Tack för Er, Nestor och alla andra deltagare !

...ja Alexille pelinavauksista.

Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta kaikille - Iyi Noeller ve Mutlu Seneler herkese !

Olemme pieni kansakunta, jolle ei ole varaa keskinäiseen riitelyyn.

Ei kieli ratkaise, vaan mieli. Minkälainen olet sisältäpäin.

Bästa Nestor Bloggaren h.c.,

" I dagens globaliserade värld" - riktigt!

Juuri tämä on ydinkysymys.

Meidän pitää saada valita opiskeltavat kielet itsenäisesti.

Tämä, jostain syystä , ei sovi suomenruotsalaisille .

Miksi? Olen varma , että kiinnostus kieleen kasvaisi, jos kieli olisi valinnainen.

Mikään pakko ei johda hyvään.

Jotta voisi ymmärtää jotakin kulttuuria, pitää osata sen kulttuurin kieltä. Tietoa voi toki välittää millä tahansa kielellä, mutta syvempi ymmärrys vaatii riittävää kielitaitoa. Oli mukava kuunnella haastatteluasi tänään Puheradiosta, Alex! Hyvää ja rauhallista joulunaikaa kaikille!

Ehkä on vaikea nähdä täysin toisen kulmasta tätäkään asiaa kuten pitäisi. Kullakin olkoon oikeus puolustaa omia kantojaan. En voi käsittää miksi ruotsia ei ole aloitettu aina heti ensimmäiseltä luokalta. Kaksikielisen perheen vesat ovat saaneet huikean varaslähdön, kaiketi tarkoituksella.
Kahta outoa kieltä puhuva(?) pohjoinen kansa on kuitenkin hukannut varojaan kautta aikojen tällä varsin huonosti hoidetulle opinto-ohjelmalla, jos näin voidaan yksinkertaisen kansalaisen sallia asian ilmaista.

Hyvää Joulua, kaikesta huolimatta. :) Erittäin hyvää ja varsinkin rauhaisaa....

Hyvää Joulua kaikille bloggaajille! Minä sain Belgiasta tyttären, vävyn ja kaksi pientä lastenlasta tänne joulunviettoon. Tyttärentytär on kaksi- ja puolivuotias ja on sekä suomen- että flaaminkielinen. Belgialainen flaaminkielinen vävy osaa jo aika hyvin suomea, hän on opiskellut sitä jo neljä vuotta kursseilla ja tietysti meidän perheen kanssa lomilla jo kohta yhdeksän vuotta. Lisäksi käytämme kaikkien yhteisenä kielenä englantia nk. puolueettomasti- Tytär puhuu sujuvasti viittä kieltä, minä itse sujuvasti vain kolmea.
Kielitaito on valtava pääoma ja tuo elämään suurta rikkautta.

Pakkoruotsi on yksi luutuneista käytännöistämme mistä meidän tulisi päästä eroon, jos haluamme menestyä kansakuntana maailmalla tulee jo lasten koulutuksessa panostaa kieliperheen rikkauteen. Nykyisin pakkoruotsi toimii lähinnä rasitteena suomenkielisille.

Mitä enemmän kieliä osataan sen parempi mutta annetaan yksilöiden itse päättää mitkä kielet on parhainta osata juuri hänen tarpeisiinsa.

Hyvät Joulut kaikille.

Olen aina kadehtinut kaksikielisiä ihmisiä. Harmittaa oma typeryys ja laiskuus kun nuorena ei tullut ruotsia opetelluksi vaikka hieno hyvinvointiyhteiskuntamme tarjosi siihen oivan mahdollisuuden.

Toivottavasti joulupukki tuo viisauden juuren ja järjen valon. Vielähän tuon kielen voisi opetella näin nelikymppisenäkin. Olisi niin mukava keskustella kaikkien suomalaisten kanssa. Puhuvatpa he äidinkielenään suomea, ruotsia, venäjää, saksaa, englantia, arabiaa tai mitä muuta tahansa. Työssäni ruokakaupassa kuulee päivittäin mm. kaikkia näitä. Arki on muuttunut huimasti kansainvälisemmäksi viimeisen kymmenen vuoden aikana täällä Jyväskylässäkin.

Buorit Juovllat ja Lihkolas Odda Jagi

Rakkaus voittaa, joka syntyi heinillä härkien yhteytenä äidin kieleen, kunnes Valtio määräsi vallan kielen. Sitä purki Havel, mutta mitä siellä Prahassa eilen teki Halonen? Hyvää joulua!

Kaksikielisyys on hyvä. Monikielisyys on parempi.
Muistan kuinka käydessäni oppikoulua minulla oli jokaisessa joulu- ja kevättodistuksessa ruotsin kielestä 4 tai 5. Kunnes silloisella 8. luokalla tajusin kieliopin. Ylioppilastodistuksessa komeilee myös ruotsista Laudatur! Puurtaminen palkittiin.
Aion (vahvasti) suositella lastenlapsiani opettelemaan ruotsia, avaahan se kaksi uutta mahdollisuutta: Hanken ja Åbo Akademi.

Hejsan och harasoo!

Kaksikielisyys on ihan hyva asia - valtiovallan tulisi kunnioittaa ihmisen oikeutta valita itse, mita kielia haluaa oppia puhumaan oman ymparistonsa tarpeet huomioiden. Valinnanvapaus- ja moniarvoisuus-periaatetta pitaisi noudattaa niin tassa kuin monissa muissakin tarkeissa kysymyksissa.
On luonnollista, etta lansi-Suomessa painotetaan ruotsinkielta toisena kotimaisena kielena mutta yhta luonnollista olisi, etta ita-Suomessa painotettaisiin venajan kielta. Onhan meilla paljon pitempi maaraja Venajan kuin Ruotsin kanssa. Ja ita-Suomessa on paljon venalaisia.
Tama periaate patee kaikkialla maailmassa!
Jouko Nygren

Pienen kansankunnan menestyminen perusta on hyvä ja monipuolinen kielitaito. Suomalaisten on osattava englantia, saksaa, venäjää,ranskaa, espanjaa, ruotsia jne ja luonnollisesti maan pääkieltä suomea. Vähälukuisen kansankunnan monipuolinen kielitaidon edellytys on mahdollisuus saada valita vapaasti opiskelemansa kielet. Kaikenlainen pakko rajaa, kansakunnalle vahingollisella tavalla, kansan kielitaitoa

"Turistikielen" osaaminen on hauskaa, mutta ei riittävää. Pienen kielialueen kasvatin on pystyttävä täysipainoisesti työskentelemään osaamillaan kielillä, vähäisempi kielitaito ei ole riittävä. Yksinäinen kansalainen ei vain ehdi/pysty oppimaan/hallitsemaan kuin enintään pari vierasta kieltä täysipainoisen työskentelyn edellyttämällä tasolla.

Mielestäni vieraiden kielten opiskelua tulee lisätä, mutta jo peruskoulusta lähtien vapaan kielivalinnan pohjalta. Vapaa kielivalinta edellyttää myös virkamiesten nykyisen kielitaitovaateiden muuttamista

Onnellista uutta vuotta ja jaksamista vaativissa tehtävässänne

Matti Pehkonen

"Är jag den enda som tycker att Törnrosedalen i Astrid Lindgrens Bröderna Lejonhjärta låter som Nordkorea? #Frihet."

Kirja on fantastinen.

Kun taas saan jouluähkyltäni ajateltua, uskallan heittää pöytään myös argumentin, joka on Suomessa "so not PC", kuten Alastair Campbell tai Malcolm Tucker asian ilmaisisi. Eli härmäksi: poliittisisti epäkorrektia kuin federalismin puolustaminen.

Argumentti: maa ei voi aidosti olla kaksikielinen, jos kansa aloittaa toisen virallisen kielen tankkaamisen keskimäärin 13 vuotiaana. Ihmisestä tulee yleisimiin monikielinen, Matti Pehkosenkin peräänkuuluttamalla tavalla, silloin kun hän altistuu ajattelemaan, toimimaan ja tuntemaan kyseisellä kielellä jo varhaislapsuudessa. (Kattava kenttätutkimukseni niin Närpiön tomaattimailla kuin Joensuun Prismassakin ovat tämän aukottomasti osoittaneet)

Kielenopettajillla olisi tähän varmasti jotain terävää sanottavaa, mutta oma hanurituntumani on, että 13 -vuotiaan korvienväli ei ole se kaikkein suotuisin ympäristö omaksumaan kaksikielisyyden ilosanomaa.

Jotta siis oikein voin lyödä löylyä fennomaanien kiukaalle, ehdottaisin, että suomalaiset ja Suomessa viihtyvät altistettaisiin molemmille kotimaisille heti ensi parkaisusta alkaen. Näin toimitaan aidosti kaksi- tai kolmikielisissä länsimaisissa kansanvalloissa.

Rehdimmin kaksikielinen kansallisidentiteetti ei, oman arvoini mukaan, millään määrin vähentäisi kansakäyskentelijöiden kykyä ilmaista itseään latinalaisilla ja/ tai anglosaksisilla kielillä. Vice versa.

Ja tähän alle kaikki ne tutkimukset, joissa osoitetaan, että kaksikielinen omaksuu vieraat kielet ja kulttuurit tuskattomammin kuin monoglotti.

Että Gott Nytt År vaan. Toivottavasti tästä singahtaa liikkeelle kiihkeä kansalaiskeskustelu ;-P

Vaikka kielikysymys on tärkeä sen käsittely on erittäin hankalaa. Toisaalta ymmärrän sen, että suomensuomalaisilla on aito huoli suomen kilpailukyvyn heikkenemisestä jos kaikki keskittyvät vain ruotsin lukemiseen. Miksi kuitenkin tuntuu että tämä kielivapaus on erityisesti maahanmuuttovastaisille ääri-oikeistolaisille? Toki joukossa on myös muutakin porukkaa. Peruskoulussa nykyään vain harva lukee Ruotsin, Suomen ja Englannin ohella neljättäkin kieltä, ite luin ylä asteella myös Saksaa mutta ryhmässä taisi olla lisäkseni vain 7 oppilasta vaikka koulu oli Tapiolassa. Kielivapaudessa on kuitenkin se ongelma että olisi äärettömän noloa ja typerää että saman maan kansalaisilla ainoa yhteinen ymmärrettävä kommunikointi tapahtuisi vaikka englanniksi. Me ruotsinkieliset ansaitsemme peruspalvelut omalla äidinkielellämmä siinä missä suomalaiset ja ( ymmärtääkseni ) saamelaisetkin.

Opetin ruotsia neljäkymmentä vuotta sitten Porvoon kaksikielisessä kauppaoppilaitoksessa. Tällaiset koulut eivät siis ole mikään uusi idea. Kaikki koulun opettajat olivat sen verran kaksikielisiä, että pystyivät opettamaan omaa ainettaan molemmilla osastoilla. Minä taisin olla ainoa, jolla oli tunteja vain suomenkielisellä puolella. On näet aivan eri asia opettaa kieltä vieraana kielenä kuin äidinkielenä.

Kauppaoppilaitoksesta siirryin töihin yliopistoon. Tutkinnonuudistuksen myötä 1970-luvun lopulla tutkintovaatimuksiin lisättiin valtion virkamiesten pieni kielitutkinto. Rimaa jouduttiin pitämään alhaalla, jotta valmistuminen ei olisi jäänyt ruotsista kiinni.

Olen aina ollut sitä mieltä, että ruotsista tulisi tehdä valinnainen kieli. Paljon, paljon resursseja, sekä opettajien että oppijoiden, menee hukkaan ruotsia pakolla syötettäessä. Jotta ruotsinkieliset palvelut taattaisiin niitä tarvitseville, olisi otettava käyttöön toinen järjestelmä. Kutsuttakoon sitä vaikka bonus-ruotsiksi. Toisin sanoen ne, jotka aineyhdistelmäänsä ovat valinneet ruotsin, saavat tätä taitoa vaativassa työssä osaamisestaan bonuksen, palkanlisän. Jotkut työnantajat ovat tietääkseni tällaista menetelmää käyttäneetkin. Mitä sanotte?

Suomi on Pohjoismaa, tästä on kysymys.

Kun jollakin on jotain, mitä tahansa, eihän se ole pois itseltä. Ihan o.k. kun Suomessa opetetaan kouluissa ruotsiakin.

Näen joskus ruotsinkielisessä väestössä tiettyä yliherkkyyttä;
joissakin asioissa on taipumus mennä ns. siilipuolustukseen.

Katson, että 2012 suomalaiset osaavat käyttää suomea, englantia, jonkin verran ruotsia. Venäjä on tulevaisuuden kieli.

Kammottaa se käsitys joillakin, jotka yhdistävät ruotsinkieliset johonkin yläluokkaan, meillä suomenkielisilläkin on peiliinkatsomisen paikka.

A. Stubb on esiintynyt kieliasiassakin maltilla ja upeasti.

Mielenkiintoista alkanutta vuotta tänne blogiin kaikile !

Hanna Lauren nosti tuossa edellä esille yhden todellisen helmen, jonka soisi levivän laajemmaltikin kansalaisten ajatusmaailmaan. Tästä helmestä suurkiitos Laurenille !

Kotoa "äidinmaidossa" saadut kielelliset taidot ovat arvokkaita monella tavoin ja helpottavat lapsen ja nuorukaisen varsinaista koulunkäyntiä merkittävästi.

Uskoisin, että jokainen vierasta kieltä opetellut on huomannut hallussa jo olevan kielitaidon tuen opetellessaan kokonaan uutta kieltä.

Kun vanhemmat osaavat kieliä, voivat he jo lapsen syntymästä tarjota lapselleen kiellelisesti luovan oppimisympäristön ja mahdollistaa lapsen kielipääoman kasvua ripeästi ja vaivattomasti.

Tämä pääoma puolestaan on arvokasta nuoren aikanaan pyrkiessä korkeamman opetuksen piiriin puhumattakaan sen merkityksestä
tämän siirtyessä aikanaan työelämän pariin.

Näin tästä yhdestä kapeasta näkökulmasta katsoen. Kun sitten siirrymme vaikkapa kulttuurikirjon pariin, kasvaa kielitaidon arvo nopeasti ja syvällisesti entisestään.

Tuumi Nestor Bloggaaja h.c.

Elisabeth,

Sanon, että sinulla on todella validi pointti (=stubbismi) eli varteenotettavaan kokemukseen ja loogiikkaan perustuva näkemys. Otan täten bonus -järjestelmän tänne kotisohvalle harkittavaksi ja illallisilal debatoitavaksi.

Kiitos hyvästä kommentista ja hyvää loppiaista.

Hanna

SK 7.1.2012

"Lepistö on Porin Tarmon kasvatti. Hän liittyi seuraan 1970-luvun alussa ja on ollut mukana siitä lähtien. Tänä päivänä Lepistö toimii Tarmon pyöräily- ja triathlonjaoston puheenjohtajana ja opastaa junioreita kestävyyslajien saloihin.
– Harrastajapiiri ukkoutuu, mutta meillä on myös muutamia hyviä junnuja mukana. Kuntopyöräily ja triathlon ovat tällä hetkellä Suomessa kovassa nosteessa. Siitä kiitos kuuluu Alexander Stubbin esimerkille, Lepistö arvioi."

Arvoisat Elisabet & Hanna,

Kieliperusteinen bonus-palkanlisä voisi olla erinomainen asia, jos se olisi laajalti hyväksytty ja käytössä.
Maksetaanhan koulutusperusteisesti ”bonusta” erityisiä taitoja omaaville (lääkärit, juristit jne.) henkilöille muutenkin verrattuna vähän tai ei ollenkaan koulutettuihin henkilöihin. Ainakin ennen maksettiin virkamiehille erityistä kielilisää. Liekö enää käytössä sekään.

Empiirisesti myöskin havaittu, että koululaitoksessa 13-vuotias on pääsääntöisesti jo liian vanha itse oivaltamaan kielten oppimisen merkityksen. Siksipä kielikoulutukseen uhratut resurssit ja varat valunevat nykyisellään enimmältään tehottomuuteen tai peräti hukkaan ihan tyystin. Oikea aika on, kun kohde on 8-10 vuotta vanha, ja jokin ”kielikylpy+leikki+pelimaalima” –tyyppinen juttu on silloin tuloksellisin metodi.

Mitä nimenomaisesti ruotsiin tulee, niin opetuksessa olisi tehtävä valinta suomenruotsin ja nyky-ruotsin välillä viimeisen eduksi hyödyllisempänä. Internetin, pelien ja ”chattailun” vuoksi englanti yleistyy ja vahvistuu nopeasti, eikä ruotsilla kuten ei suomellakaan ole vastaavaa luontaista tukialustaa.

Tämä kielikeskustelu näemmä on saanut blogissa sille kuuluvan osan ja roolin. Siitä kiitos omasta puolestani kaikille kirjoitajille ja näkemyksiään esitelleille.

Tuo pakonomaisuus (Ruotsi) näyttää ja tuntuu olevan suurempi hankala kuin itse kieli ja/tai sen merkitys erityisesti Pohjoismaisessa kanssakäymisessä.

Liekö kotisuomalainen luonteen piirre ? Allekirjoittanut on jotenkin on kuulevinaan "kumpujen yöstä".......

Kaikki täällä tuntuvat olevan hyvän ja monipuolisen kielitaidon kannalla ja kannattajia. Bonusta on jo pitkään annettu kieitaidosta, tosin ei nyt juuri bonuksen nimellä, vaan parempana palkkana sekä mahdollisuutena vahvempaan urakehitykseen. Ulkomaan komennuksiin ja jatko-opiskeluhin.

Olisiko sitten tulevaisuudessa kieliasiaa holhottava siihen suuntaan, että kielen valinta olisi vapaaehtoista mutta kieliä on opiskeltava vähintään tai neljä kolme vierasta kieltä oman kotikielensä lisäksi ?

Aprikoi Nestor Bloggaaja h.c.

Hei kaikki - mielestäni erinomainen keskustelu. Välikysymys: pitäisikö Suomen näyttää esimerkkiä ottamalla englanti kolmanneksi viralliseksi kieleksi, vai tuntuuko se luonnottomalta? Pitäisikö englanninkielelle antaa erityisasema?

Kyselee,

Alex

Katsoipa minne vain - virastoihin, kouluihin, mediaan -, englanninkieli on jo ottanut virallisen ja lopullisen, pysyvän aseman, eikä erikieliset kotimaiset kielipoliitikot ole sitä edes huomanneet.

Hei!

En itse puhu ruotsia, mutta kannustan kyllä lapsiani siihen. Koska ruotsi on suomen toinen virallinen kieli, tulisi sen opiskelu aloittaa heti peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Lapsilla olisi runsaasti motivaatiota opiskella kieltä, ja pienellä tuntimäärällä läpi peruskoulun jatkuva opiskelu olisi huomattavasti tuottoisampaan kuin yläkoulussa alkava spurtti. Teini-iän kynnyksellä monella teinillä saattaa muutoinkin olla elämä hakusessa, joka aiheuttaa ikävää asennetta ruotsin kieltä kohtaan.

Mielestäni Suomi ei ole vielä valmis ottamaan englantia kolmanneksi kieleksi. Nuoret kuitenkin puhuvat englantia sujuvasti muutoinkin, ja englannin opiskelu on todella hyvällä mallilla peruskoulussa!

Terveisin,

Anne

Yes! Ja, tack! Ehdottomasti.

Erinomainen ajatus. Nuorena omaksuttu monikielisyys on valtava rikkaus, silmien, korvien ja loputtomien mahdollisuuksien avaaja.

Hyvää uutta vuotta & vahvaa draivia tärkeitten asioitten puolestapuhumiseen sinulle Alex erityisesti, mutta kaikille yhtäläisesti!

Hyvä ministeri Alex,

tuolla ylempänä toin jo esille sen kantani, että näissä kieliasioissa pakottaminen on kansalaisten holhoamista, mikä sotii nykyaikaista demokratiakäsitettä vastaan. Heillä tulee olla valinnan vapaus.

Tarvitsemme ehdottomasti vieraiden kielten hallintaa, mutta sen tulee olla mahdollisimman laaja-alaista ja vastata nykyajan vaatimuksia.

Missään tapauksessa en hyväksy kolmatta virallista kieltä.
Myöskään liian laajaa kieliohjelmaa ei tule kouluun määrätä. Se haittaisi muiden oppiaineiden omaksuntaa

Entisenä kieltenopettajana arvioin , että äidinkielen lisäksi oppilaan tulisi opiskella kahta vapasti valittavaa vierasta kieltä, mutta hänelle tulisi antaa mahdollisuus asteittain kahden tai jopa kolmen lisäkielen opiskeluun. Itsekin kirjoitin aikanaan äidinkielen lisäksi ylioppilaskirjoituksissa neljä muuta kieltä: ruotsin, englannin , saksan ja ranskan.Kahta niistä sitten jatko-opiskelin yliopistossa.

Käytännön syistä valittavia kieliä on pakko rajata. Suomella ei ole resursseja tarjota joka koulussa kovinkaan monta harvinaista kieltä. Tututkin kielet vaativat paljon kunnilta ja oppilailtakin.

Jos olisin päättäjä, esittäisin valittaviksi seuraavia kieliä:

ruotsi, englanti, saksa, espanja, venäjä ja kiina.

Jos mahdollista valikoimaa voisi täydentää japanilla ja arabiankielellä.

Korostan myös ja eritoten sitä, että elinkeinoelämän tarpeita on syytä kuulla erittäin tarkasti.

Mielestäni ajatus englannin virallistamisesta on utopistinen. Ruotsin kielen asema maassamme perustuu historiallisiin tosiseikkoihin: olimme satoja vuosia osa Ruotsin valtakuntaa. Englannin tai Britannian alusmaa emme ole koskaan olleet. Sitä paitsi englannin kielellä on erityisasema meillä ja muualla so wie so.

Alex der Grosse

Olen ollut sitä mieltä, ettei kieltä voi olla ilman kulttuuria. Meillä olisi englannin myötä virallinen kieli, mutta ei yhtymäkohtia anglosaksiseen kulttuuriin. Kielihän ei ole tekniikkaa, eikä matematiikkaa, vaan tapa ajatella ja ilmaista. On olemassa surullisia filologeja, joilta puuttuu kyky ajatella englanniksi. Tässä siis varaumani.

Varaumistani huolimatta en suorilta tyrmäisi noin päräyttävää avausta. Englannin kielen virallistaminen (vaikka jalkauttaminen käytännössä äidinkielentasolle voisi olla aivan mahdotonta) toisi meille äkkiä ajatellen business -etua ja sitoisi aivan toisella tavalla länsimaihin. Meille saataisiin ehkä helpommin ulkomaisia osaajia ja sijoituksia.

Funktionalismi-uskovaisena (form follows the function) olisin kuitenkin taipuvainen ajattelemaan, että englanninkielisistä maista tulevien investointien, sekä maahan- ja paluumuuttajien myötä, englanninkielelle olisi ensin muodostuttava de facto-asema, joka sitten voitaisiin virallistaa.

Yksi näkökulma on myös se, että englannin, de facto tai, viralliseksi kakkoskielekseen ottaneet maat ovat menettäneet kulttuurisen omaleimaisuutensa. Uuden kielen päälle liimaaminen on tyssännyt talouskasvun ja kiihdyttänyt maastamuuttoa. Mietitäänpä vaikka Puerto Ricoa ja Hong Kongia. Kauempaa historiasta löytyy vielä suurempia tapauksia.

Summa summarum: Englanninkielen virallistaminen saattaisi pidemmässä juoksussa hyydyttää turismia Suomessa. Businestä se taas lyhyellä aikavälillä kiihdyttäisi. Aivovuotoa tämä varmasti kuitenkin lisäisi. Itse asiassa, tunnen muutaman kehittyvän maan, jossa englanninkieli on tuotu / yritetty tuoda toiseksi kieleksi juuri niistä syistä, joiden pelätään rapauttavan Suomen kansantaloutta tulevaisuudessa: kansalaisia ajetaan ulkomaille töihin ja ulkomaisille yhtiöille alihankkijoiksi / alemman tason palkollisiksi.

Mitähän englannin virallistaminen käytännössä tarkoittaisi ?

Sitäkö, ette kaikki merkittävät kirjoitukset käännetään ja pidetään saatavilla englanniksi, virastot ja liikeyritykset jne. laittavat pääkielen rinnalle internetiin ”det samma på engelska”, teknisten laitteiden ja teollisuuskoneiden käyttöohjeet julkaistaan ensin englanniksi, tienviitat, kyltit sekä opasteet laitetaan myös englanniksi ja merkittävät poliittiset tms. puheet, joilla on monikielinen kuulijakunta, pidetään englanniksi.

Tuota niin…eikö näin juuri tapahdu parhaillaan.

Jos englannin asema meillä jotenkin lakisääteisesti tästä vahvistettaisiin lisää, Suomi saattaisi olla maailmassa Hong Kongin ja Intian jälkeen noin kolmas lajiaan.

Englannin kehitystä ja käyttöä ei ole tähän päivään mennessä kontrolloitu ja erilaiset standardit ovat vain ns. oppineita suosituksia, joita noudatetaan tai – niin kuin nähdään – yleensä ei noudateta, kunhan kieli vain muuten toimii.
Silti hyvä kielitapa tai Queen’s english roikkuu yläpuolella ”ilmassa”, ja sitä pyritään yleisesti noudattamaan, jos halutaan pärjätä yhteiskunnassa tai tehdä asia ymmärretyksi.

Virallinen asema olisi jotenkin ristiriidassa englantilaiseen filologiaan alkuasetelmissa sisältyneen open source- filosofian kanssa.

Britanniassa englanti ei ole ”perustuslakiin” kirjattu virallinen kieli, ja silti sitä on puhuttu ja kirjoitettu virallisesti aina Saucerin ja Shakespearin päivistä alkaen.
Eikä edes USA:ssakaan englanti ole virallinen kieli, vaan sitä alettiin aikanaan vain puhumaan ja kirjoittamaan, ja näin jatkettiin itsenäistymisen jälkeenkin.

Näissä päämaissa englanti on pärjännyt ihan hyvin ja jatkaa edelleen ”open source”-periaatteella, eli kieltä saa käyttää ja kehittää miten vain, kunhan tulokset menevät jakeluun.

Syy, miksi juuri ranskan kieli lopulta hävisi maailmanlaajuisesti ”lingua francana” englannille ei liene ollut mikään ns. kielen paremmuus tai loogisuus vaan se tapa, miten ranskaa edistettiin.
Perustettiin laitos nimeltä ”L’Academie de France” ja istutettiin kansakunnan paras älymystö sinne sekä asetettiin päätehtäväksi kielipoliisina toimiminen.

Sosiaalinen valvonta takaa kielen laadun paremmin kuin laki tai laitos.

Nyt kun on vihdoin edes vähän aikaa lukea Alexin blogia, huomaan suurella ilolla, että kielikeskustelu on tuonut esiin suuren määrän hyvin perusteltuja ja onneksi myös varsin erilaisia näkökulmia. Lukeminen on tässäkin tapauksessa oiva tapa rikastuttaa myös omaa käsityskykyä ja mahdollistaa ymmärtämään asian monikulmaisuuden. Alexin blogissa käytävä kielikeskustelu on mielestäni huikeasti korkeatasoisempi kuin esim. TV:n ns. ajankohtaispaneelit samasta asiasta.

Kyse ei aivan ihka aidosti ole kotimaisista kielistä vaan muiden kuin äidinkielen asemasta ylipäätään tulevaisuudessamme.

Ensimmäinen pointtini on, että me tarvitsemme suuressa määrin lisää kielten osaamista Suomessa. Syyt ovat mitä ilmeisimmät ja moninaiset ja siksi niistä vain kolme tässä yhteydessä:

1. Pieni vientiriippuvainen maa tarvitsee pystyäkseen myymään ja markkinoimaan uusia ja uudenlaisia tuotteita ja politiikkaansa sekä palvelemaan niin asiakkaita kuin muidenkin maiden ja organisaatioiden edustajia paljon eri kieliä osaavia henkilöitä. Emme asu jenkkilässä, jossa kaikissa osavaltioissa puhutaan englantia, vaikka Miamissa pärjäsikin bussissa paremmin huonolla espanjan kielellä kuin englannilla. Olemme osa EU:ta, joka on monikulttuurinen ja monikielinen subjekti.

2. Olemme Itämeren pohjoismainen valtio ja meillä on runsaasti naapureita; myös luontomme ja logistinen asemamme tuo meille suhteessa asukasmääräämme nähden paljon ulkomaisia eli pääosin vieraskielisiä kontaktointi- ja yhteistyömahdollisuuksia niin kulttuurin, politiikan kuin taloudenkin saralla.

3. Olemme melko arkoja, heikolla itsetunnolla varustettuja ja keskieurooppalaiset kyläkeskittymät huutavat poissaolollaan; meillä taitaa melkein joka torppaan viedä oma tie, jotta saa olla omissa oloissaan. Olkoonkin, että tällainen käyttäytyminen on osa osakansan kulttuuria tässä maassa, olisi mielestäni jo vihdoin aika oppia avoimeen kanssakäymiseen edes naapurikansojen kanssa, naapurikyläläisistä puhumattakaan.

Tässäkin asiassa voinemme hyvin olla samaa mieltä Christian van Niftrikin ehdotuksen kanssa koskien sitä, että kieliä pitäisi koulussa oppia vähintään neljä äidinkielen lisäksi, ja toivottavasti varsin varhaisesta iästä alkaen. Määrä on sopiva ja totta kai pitää ymmärtää, etteivät kaikkien kuntien (, vaikka niitä olisi vain 50 niin kuin toivon) resurssit riitä minkä tahansa kielen opettamiseen.

Toinen pointtini on, että meidän tulee elää ajassa kielten osaamisemme suhteen eli mukautua riittävän nopeasti tarpeeseen, jonka ympäristömme ja siinä pärjäämisemme kulloinkin edellyttää. Kyse on ennakoinnista. Ja pointin toteutuminen edellyttää mm., että osaamme riittävän ajoissa muuttaa niitä perusteita, joilla valitsemme saatavilla olevat kielet kouluissa. Nyt pitänemme arvossa esim. kulttuuri- ja kansalaisyhteistyötä, pohjoismaisuutta, naapurisuhteita, taloutta ja poliittista asemointiamme eri kv. asioissa arvioidessamme, mitä kieliä meidän tulisi osata, mutta nämäkin perusteet muuttuvat ajan kuluessa ja silloin on tärkeää ymmärtää, minne olemme menossa ja minne haluamme mennä ja millä keinoin se on saavutettavissa. Tässä asiassa kielten osaaminen on eräs tärkeimmistä kommunikoinnin välineistämme.

Kolmanneksi jatkuvuuden kannalta olisi tärkeää, että edelleen myös tulevat polvet osaisivat niin ruotsia kuin suomeakin. Ei haittaa, että lapset osaavat eri kieliä kuin vanhemmat, mutta on yhteiskunnan kannalta tärkeää, että olisi ainakin kaksi kieltä, joita molemmat piirit osaavat. En näe mitään käytännön syytä vaihtaa nykyistä järjestelmää tässä suhteessa kuitenkaan vähemmistöjämme unohtamatta. Jos jonkun kielivähemmistön virallinen asema taataan, silloin esim. ministeriöiden selvitykset pitäisi löytyä mielestäni internetistä myös tällä ko. kielellä. Nyt ei asianlaita ole näin edes ruotsin kielen kohdalla.

Hyvä ministeri Alex,

vakiokommentoija Jouni Pullin kommentti sisälsi asiaa: kohta kolmen alkuosa oli sitä.

Pahoittelen, mutta toinen osa ei sitä edustanut.

Vieraita kieliä tulee opiskella, mutta muita oppiaineita, esimerkiksi matemaattisia, ei saa mitätöidä.

Jos saisin ajatustukea, toivoisin, että maahamme perustettaisiin lukio tai internaatti, johon selkeästi matemaattisesti lahjakkaat nuoremme pääsisivät kehittämään osaamistaan.

PS. Pullin ja nestoribloggaaja Christianin van Nifrikin kieliopetusajatukset ovat suorastaan upeita, mutta ehkä hiukan irrallaan arki- ja nykytodellisuudesta.