Askel kohti talousunionia
Eurooppa-neuvoston kokous teki eilen merkittäviä päätöksiä akuutin velkakriisin hoitamiseksi sekä pidemmällä tähtäimelle talous- ja vakausuninonin luomiseksi.
Lyhyen tähtäimen toimista merkittävin on 200 miljardin euron lisävarojen antaminen Kansainväliselle valuuttarahastolle IMF:lle EU-maiden keskuspankeilta. Odotamme muiden merkittävien talouksien seuraavan esimerkkiä ja osallistuvan kaikkia uhkaavan kriisin hoitamiseen. Lisäksi päätettiin Euroopan vakausmekanismin voimaantulon aikaistamisesta ensi kesälle, ja täsmennettiin yksityisen sektorin osallistumista velkakriisiin joutuneiden maiden talkoisiin (ns. sijoittajavastuu) niin, että se perustuu selkeästi IMF:n käytäntöihin ja valtioiden velkakirjojen niin sanottuihin yhteistoimintalausekkeisiin. Euroopan vakausmekanismin päätöksenteosta enemmän blogin lopussa.
Pitkällä aikavälillä merkittävin päätös on, että ensi maaliskuuhun mennessä solmitaan euromaiden ja muiden siihen halukkaiden EU-maiden kesken uusi finanssipoliittinen sopimus. Sopimus luo perustan talousunionille ja vahvistaa talouskuria muun muassa automaattisin sanktioin. Kokousta ennen esillä olivat myös muutokset unionin perussopimuksiin, kuten Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja van Rompuy sekä Ranska ja Saksa tahoillaan olivat ehdottaneet. Tähän ei kuitenkaan erityisesti Iso-Britannia ollut halukas.
Iso-Britannian pääministeri David Cameron johti puolueensa ulos keskustaoikeiston eurooppalaisesta EPP-puolueesta vuonna 2009. Hän ei tämän vuoksi osallistunut Eurooppa-neuvostoa valmistelleeseen huippukokoukseen Marseillessa, jossa olivat mm. Jyrki, Merkel, Sarkozy ja Espanjan tuleva pääministeri Rajoy. Eurooppa-neuvoston kokouksessa Britannia esti perussopimusten muuttamisen ja päätti jäädä uuden talousunionin ulkopuolelle. Britannia on väistämättä jäämässä EU-politiikan ulkokehälle. Tämä on tietyllä tavalla jatkumoa 20 vuotta sitten solmitusta Maastrichtin sopimuksesta, jossa Iso-Britannia päätti jäädä EMU:n ulkopuolelle. Manner-Euroopan ja Iso-Britannian välimatka kasvaa entisestään.
Suomessa on käyty kokouksen alla ja sen jälkeen runsaasti keskustelua Euroopan vakausmekanismin (EVM) päätöksentekotavasta. Muut euroalueen maat haluavat luopua yksimielisyysvaatimuksesta EVM:ssä tietyissä poikkeustapauksissa, mutta Suomi vastusti. Suomi hakee tähän yhdessä muiden kanssa ratkaisua, jonka on oltava Suomen perustuslain mukainen. En usko, että kukaan hallituskumppaneistammekaan haluaisi Suomen jäävän EVM:n ulkopuolelle. Eduskunnan suuren valiokunnan ja perustuslakivaliokunnan edellytettyä yksimielisyysvaatimuksen säilyttämistä EVM:ssa Suomi jätti kokouksen päätöslauselmaan varauman, joka mahdollistaa asiaan palaamisen. On hyvä huomata, että Eurooppa-neuvoston päätöslauselmateksti kokouksen aikana, ja toteaa nyt, että yksimielisyysvaatimuksesta voitaisiin luopua vain hätätapauksessa, kun euroalueen rahoitus- ja talousvakaus ovat uhattuina.
Suomen linjana EU-jäsenyyden alkuajoista lähtien on ollut tukea unionin päätöksenteon yksinkertaistamista ja nopeuttamista määräenemmistöpäätöksentekoa lisäämällä. Se takaa myös paremmat vaikutusmahdollisuudet kuin koko unionin alistaminen yksittäisen jäsenmaan kiristykseen, joka vieläpä usein johtuu kyseisen maan lähestyvistä vaaleista tai muusta kotimaisesta poliittisesta manööveristä. Luonnollisesti vakausmekanismin päätöksentekoon tehtävien muutosten on oltava Suomen perustuslain ja eduskunnan kantojen mukaisia. Tähänkin ongelmaan löytyy varmasti ratkaisu.
Kannattaa muistaa, että yhteen tai kahteen asiakohtaan takertuminen hämärryttää sen, että tässä huippukokouksessa oli pohjimmiltaan kyse koko euroalueen pelastamisesta. Neuvotteluissa on oltava liikkumavaraa, eikä niissä kannata eristää itseään olemalla ehdoton, sillä kavereitakin tarvitaan omien tavoitteidemme edistämisessä. Suomen on hyvä pysyä kovana, mutta hakea aina ratkaisukeskeistä lähestymistapaa.
EU:ssa on aina ollut erilaisia ytimiä, jotka ovat muodostuneet eri politiikkasektoreiden ympärille. Nyt on syntymässä talousydin, jonka keskiössä ovat hyvin julkista talouttaan hoitaneet AAA-luokitellut euromaat, niiden jälkeen 17 euromaata ja seuraavaksi euron ulkopuoliset mukaan haluavat maat. Lopputuloksena uskon olevan kaikkien EU-maiden, ehkä Iso-Britanniaa lukuunottamatta, mukaantulon taloussopimukseen ja viimein sen integroimisen unionin päätöksentekojärjestelmään. Suomen kaltaisen pienen jäsenmaan on hyvä olla mukana erilaisissa ytimissä, toimittava niissä fiksusti ja vaikutettava meitä koskevaan päätöksentekoon.
Mitä poliittisempi Euroopan unionista tulee, sitä enemmän se herättää keskustelua. Hyvä niin.
22 kommenttia
Näyttää hyvältä ja oikealta etenemissuunnalta. Mutta ilmassa on edelleen paljon muttia ja josseja...
Merkillepantavaa, että ensikerran Frankkivaltakunnan jälkeen Eurooppaan muodostuu Ranska-Saksa -akseli. Todellakin varsinainen "tanssi yli hautojen" Verdunissa yms. paikoissa.
Britannia on jäämässä historiassaan ensikertaa sitten 100-vuotisen sodan ulkopuoliseksi mantereen tapahtumista. Erittäin poikkeuksellista, jos jää pysyväksi suuntaukseksi.
Jos eurooppalaisten suurten valtioiden sisäpolitiikka ohittaa noin EU:n yhteiset asiat, niin maailman geopoliitiset mannerlaatat kyllä jyräävät yli eikä näin tapahdu vain Euroopassa vaan myöskin Venäjällä.
Nyt syntynyt "Merkozy" -paketti tuli viimehetkellä. Toivokaamme siis parasta, että tästä syntyy jotakin toimivaa.
Hyvä kokonaiselostus Alex, kiitos.
Talousunioni talousunionin sisällä on juttu sekin, mutta toinenkin kriisi kypsyy parhaillaan lähellä - Venäjällä.
http://news.yahoo.com/big-moscow-protest-rally-against-vote-fraud-begins-110813775.html
Jos pelkästään Moskovassa marssiin 150 000 ihmistä, siitä seuraa varmasti jotakin.
Näemmeköhän pian muunnoksen arabikeväästä tuossa naapurissa...
Arvoisa Tuula Kiilamo. Kirjoitit juuri niin kuin olisin itsekin voinut kirjoittaa. Katsoin myös erityisellä mielenkiinnolla Ykkösaamun, sillä odotin, että Alex saattaisi olla sellainen poliitikko, joka pystyy selkeästi kertomaan, mistä tässä EU:n ja euron kriisissä oikeasti on kyse. Enkä pettynyt odotuksissani.
Alex on yksi parhaista, ellei paras suomalainen poliitikko selittämään vaikeat asiat kansantajuisesti. Kiitos siitä!
Munkkilatinaa ja poliittista jargonia on helppo puhua, mutta asioiden kiteyttäminen vaatii jo syvempää ymmärtämystä.
Kiitos kovasti kommenteista. Ykkösaamu on suosikkiohjelmani, koska siinä saa rauhassa keskustella asiasta. Ainakin omalta osaltani yritän valmistautua siihen erittäin huolellisesti, vähän kuin suulliseen tenttiin. Jos joku osio vaikutti epäselvältä, niin se johtui siitä että en eslittänyt asiaa selkeästi. Se taas johtuu siitä, että en ole jotain ymmärtänyt.
Viikko oli rankka. Pajoittelut, että en blogannut tarpeeksi.
Viikonloppuja,
Alex
Vielä näin lauantai-illan lopuksi Vilho Partasen huoleen yhtyen: mikä muhii naapurissa? Olen jo pidempään huolestuneena seurannut Venäjän nk. puolidiktatoorista kehitystä.Nyt vaalien manipulointi tulikin uutisointiin - ehkä Venäjän yhtenäisyyspuolueen jopa yllätykseksi. He, siis Venäjällä ovat aina eläneet jonkinasteisen suuremman tai pienemmän diktatuurin alistamana. Voisiko sellainen ihme/kummallisuus nyt tapahtua, että kansa kääntyisi vallitsevaa valtaa vastaan? Ok, se on tapahtumassa pienimuotoisesti, mutta johtaako se mihinkään muutoksiin?
Vaikka Alex nyt et olekaan ulkoministerin postilla, ehkä voisit joskus blogissasi tätäkin asiaa avata. Koen itse henkilökohtaisesti Venäjän kehityksen pelottavana, olen kokenut niin jo monta vuotta. Minusta meidän olisi jo aikapäiviä sitten pitänyt liittyä Natoon.
MORO
Suomalaiset tietävät EU politiikasta erittäin paljon ja
EU:SSA on selvä demokratiavaje, joten Suomi voisi sitä vajetta hieman pienetää.
Suomessa pitää ehdottomasti pitää EVM:stä kansanäänestys ja sinä voisit alkaa asian puuhamieheksi?
Suurkiitos Alex päivityksestäsi EU-asioista. On hyvä saada myös omien toimijoittemme näkemyksiä äärimmäisen komplisoituihin ja vaikeisiin asioihin. eetterihän on tänään usvainen (like the London smog) kaikista tulkinnoista samoista asioista.
Olen kyllä kriittinen kommentistasi akuutin kriisin hoidosta. Valitan: Liian vähän, liian myöhään. Optimisti tietenin sanoo: "Parempi myöhään kuin ei lainkaan".
Vanhan sanonnan mukaan "koirat haukkuvat mutta karavaanit kulkevat". Pelkään nyt pahoin, että karavaania keikuttaa haukun lisäksi pahasti ns. markkinavoima. Euroopan päättäjiltä puuttuu nyt rohkeus ja päättäväisyys tehdä KIPEITÄ mutta tarpeellsiia pääätöksiä, jos halutaan karavaanin jatkavan aiemmin valittuun suuntaan.
Markkinoiden reagoidessa tavallaan, hurjan velkakuplan puhjetessa ja niin poliittisen kuin taloudellisen kriisin ajamana maanosamme stabiliteetti ei ole itsestään selvä asia.
Näin alkavat tosipaikan tullen kansalliset, osin kauan latentteina olleet piirteet ja voimat nostaa päätään. Tästähän meidän ei tarvitse kaukaa hakea esimerkkejä.
Koska näin ruohonjuuritasolla vaikuttaa vahvasti siltä, että joka päivä ajaudumme uusiin ihmeellisiin tilanteisiin EU:n piirissä - myös oman maamme osalta, olisinkin kysynyt Sinulta Alex, mikä body ja/tai kuka laatii Suomen osalta erilaiset EU ja Euro skenaariot ?
Ovatko niiden laadinta, syvällinen analysointi, johtopätösten teko sekä toteutettavan strategian valinta maamme Eurrooppaministerin, eli Sinun vastuullasi ja toimia ?
Edellä kirjoitat erilaisista uusista muodostuvista ryhmistä. Rohkenen kyseenalaistaa myös tämän kommenttisi. Pikemminkin Euroopan valtiot ovat raskaan kriisin alla palaamassa EU:n synnyn lähtökohtiin ja silloisiin ryhmittymiin.
Maailman, ja erityisesti EU:n menoa ihmetellen.
Nestor Bloggaaja h.c.
Hajanaisia huomioita Euroopan talouskriisin hoidosta:
1.) En ole täysin vakuuttunut nk. saksan tien viisaudesta, vaikka Sixten Korkmanin lausumana" Stabilitätsgemeinschaft" herättääkin lämpimiä tunteita. Fanaattinen vakauden palvonta on muistaakseni usein johtanut poliittisiin levottomuuksiin ja liberalismin tukahduttamiseen. Neuroottisessa vakaushakuisuudessa on myös riski hukata talouskasvun siemenet. Näistä syistä on fiksua erottaa EVM:kin omaksi rahastokseen, joka voi nopeasti heittää öljyä laineille ilman poliittisten iltalypsyjen pelkoa. Poliittinen unioni ja talouspolitiikka taas on hitsattava tiukemmin yhteisömetodin piiriin.
Yksimielisyyttä ei toimivassa demokratiassa tarvita, mutta toisaalta kansallisen budjetin ennakoitavuuden kannalta ei ole riemukasta, jos sieltä kesken kauden imuroidaan ulkopuolisella päätöksellä muutama miljardi lisää Stabilitätsgemeinschaftin kassaan. Näin ollen puskurirahastoon on kerättävä hyvä pääoma ennakoidusti. Minään alue- ja koheesiopolitiikan jatkeena, eli byrokraattisena rahan uudelleenjakokoneena EVM:ää ei tule voida käyttää.
2.) Markkinoiden epärationaalisuuteen ja nk. näkymättömään käteen sokeasti uskominen on aikamoista pään puskaan laittamista. Markkinoillakin toimivat ihmiset ja niillä ihmisillä on intressejä. On journalistista ja poliittista järjenköyhyyttä kuunnella sijoituspankkien ekonomisteja ja luottolaitosten puhemiehiä kuin altruistisia ennustajaeukkoja. Politiikassa usein yhden voitto on toisen tappio, vaikkei kyse mistään nollasummapelistä olekaan. Tämän kirjoitan markkina- en suunniltelmatalouden kannattajana.
3.) Suomen EU -politiikassa on nyt tultu niin sokeaan pisteeseen, että jopa minulle on tullut Moosesta ikävä. Kuten J. Häkämies asian tiivisti: "Lipposen kirjan nimi oli enteellisesti Järki voittaa ja sen voittoa tässä toivoo itse kukin". Tasavallan presidentiksi ei kannata sysätä miestä, jolla on edelleen validi näkemys ja kokemus EU -politiikasta. Van Rompuyn kalosseja hän sen sijaan pystyisi kaivatusti kasvattamaan.
(Presidenttipelistä jatkan enemmän hieman lähempänä vaaleja, jottei tunnelma pääsisi lässähtämään)
Suurin jos tässä uudessa eurooppalaisessa ” Merkozy”-ilmiössä on, sinetöivätkö ranskalaiset ensivuoden vaaleissa ennekuulumattoman Pariisi-Berliini –yhteenliittymän.
Jos tapahtuu niin, että de Villepin pääsee ”perusranskalaisineen” käpälöimään tehtyjä sopimuksia, niin sitten geopoliittiset mannerlaatat murtavat sen, mitä EU:n perustuksista jäi mahdollisesti jäljelle.
Jos entisen talousliiton sisälle kaavalitu uusi talousliitto mureneen ennen kuin se edes alkoi kunnolla, niin sitten Ranska on ensivaiheessa se, joka tulee varmuudella kärsimään eli vajoamaan Italian ja Espanjan luokkaan.
Siis Britannian Cameron lienee tehnyt eropäätöksensä EU:n uudesta talousunionista parlamentin konservatiivien varausettoman kannatuksen varassa neuvottelematta asiasta edes maansa liberaalidemokraattien saati skottien tai pohjoisirlantilaistenkaan kanssa etukäteen...
Hyvä, huono esimerkki pienessä mittakaavassa, mitä jatkossa suuremmassa Eu-mittakaavassa tulisi tapahtumaan pienten jäsenmaiden eduille, jos yksimielisyysvaatimuksesta keskeisissä asioissa nyt yhtään tingitään "Merkozy-paketin" edellyttämällä tavalla.
Kiitos Hanna Laurenille avartavista ajatuksistanne. Näitä juuri tässä blogissa kaipailen ja vanhoilla silmilläni aina tiirailen.
Vilho Partaselle menee suurkiitos analyysistään veneen keikuttajista. Itse tulkitsen tätä nykyistä prosessia näytelmäksi, jossa ehkä suurin liikuteltava on aika. Kaikki osapuolet pelaavat aikaa ja tarkkailevat kollegojen hermojen pettämistä. Raadollista toimintaa kaikkien kustannuksella.
Ei siitä ole epäselvyyttä, etteikö Eurooppa jää maailmankartalle. Se, millaisena toimijana se kansainvälisessä yhteisössä jatkaa - se onkin jo sitten toinen juttu.
Toivotan Alexille tässä samalla menestystä kauppamakallaan Venäjän maalla. Nyt on jokainen tapsi keottava.
Tuumi:
Nestor Bloggaaja h.c.
Haluaisin tiedustella ministeriltä, että kuinka paljon akateemisten taloustieteilijöiden tietämystä käytetään apuna Euroopan talousongelmia ratkottaessa ja tulevaisuuden rakenteita suunniteltaessa? Olen erittäin huolestunut päätösten pohjana olevan asiantuntemuksen tasosta. Etenkin amerikkalaiset taloustieteilijät ovat jo pitkään kritisoineet Euroopan talouskriisissä valittua linjaa, ja käsitykseni on, että he ovat aidosti huolissaan. Muiden muassa Nobel-palkittu Paul Krugman on jo pitkään käsitellyt blogissaan http://krugman.blogs.nytimes.com/ Euroopan talouden ongelmia, jopa päivittäin. Hänen hyvin perusteltu pääväitteensä on, että pelkillä julkisten talouksien kiristystoimilla Eurooppa syöksee itsensä taantumaan ja ainoastaan pahentaa tilannetta. Suomalaisista taloustieteilijöistä ainakin Antti Tanskanen on tuonut joitain samankaltaisia näkökulmia keskusteluun Suomen Kuvalehden kirjoituksissaan tänä vuonna. Toivon suuresti, että te Euroopan päättäjät ymmärtäisitte etsiä päätöstenne tueksi parhaan mahdollisen tietämyksen makrotaloustieteestä, tarvittaessa sitten vaikka Atlantin takaa. Lopuksi suosittelen ministerille ja muillekin seuraavia kirjoituksia luettavaksi:
- http://krugman.blogs.nytimes.com/2011/11/26/mysterious-europe/
- http://www.nytimes.com/2011/11/21/opinion/boring-cruel-euro-romantics.html
- http://www.nytimes.com/2011/12/02/opinion/krugman-killing-the-euro.html
- http://www.nytimes.com/2011/12/12/opinion/krugman-depression-and-democracy.html
Nyt kun neuvottelut uudesta "finanssisopimuksesta" ovat lähdössä käyntiin, ja ottaen huomioon pl-valiokunnan yllättävän kategorisen kannan, mielestäni Suomen tulisi hankkia mahdollisimman specifit säännöt päätöksenteossa.
Mikäli lopulliseen sopimukseen kirjataan yleisluontoinen 85 %:n sääntö (ehkä kopioitu IMF:ltä) lienee turha toivoa valiokunnan taipumista uuteen harkintaan. Mitä specifisempi sen parempi, sillä silloin se ei enää välttämättä "aktivoi" PL:n 94/2 pykälää. Ja samalla se varmasti olisi vielä mieluisampi muillekin pikkumaille kuten esim. Slovakialle.Toisaalta kannattanee huomata, että talouskurin vaatimus toteutuu sitä paremmin mitä yksimielisempää päätöksentekoa EVM edellyttää, jolloin "joutomaat" eivät voi odottaa että Pohjoisen ritarit karauttavat ratsuillaan paikalle heti kun Etelän neidot ovat vaikeuksissa, so to speak.
David Cameronin päätös jättää UK Brysselin sopimuksen ulkopuolelle on suuri tappio UK:lle. Nähtäväksi jää, millaista roolia UK pyrkii jatkossa harjoittamaan EU:n jäsenenä ja millaisella hallituksella. Lyhytaikaiset kansalliset, sisä- ja puoluepoliittiset sekä Cityn intressit näyttivät ainakin tällä kertaa vievän voiton. Mutta en yllättynyt; olisin yllättynyt, jos Cameron olisi päättänyt puhaltaa yhteen hiileen muiden EU-maiden kanssa. Toivokaamme, että Ruotsi ymmärtää katsoa myös pihvin toiselle puolelle.
Brysselin sopu oli parasta, mihin poliitikkomme nyt pystyivät, mikä ei riitä, mutta estänee kuitenkin rahoitusmarkkinoiden kaaoksen toistaiseksi. Perustavaa laatua oleva ongelma on, että poliitikoilla ja markkinoilla tuntuu olevan kovasti erilainen käsitys ajan merkityksestä tilanteen kehityksen suhteen. Kuten prof. Vesa Puttonen tänään aamupäivällä Jälkilöylyt-seminaarissa totesi on esim. kolme kuukautta nykytilanteessa pankkimiehille, jotka joutuvat päättämään lainoista joka päivä – nyt pinnalla pysyäkseen -, ”ikuisuus”. Tämän päivän uutiset eräiden pankkien vaikeuksista toimivat selventävinä esimerkkeinä siitä, mitä Vesa Puttonen tarkoitti.
Toinen rakenteisiin liittyvä ongelma Brysselin viime vuosien sopimuksentekokäytännössä on, että jo Lehman Brothers’in jälkeen ollaan EU:ssa aivan liian usein ensin sovittu finanssiasioista suurin piirtein minimaalisella asioiden valmistelulla, minkä jälkeen on aloitettu varsinainen työ siitä, miten sovittuja seikkoja tullaan tarkemmin toteuttamaan käytännössä eli miten käytännön sovelluksista päästään yksimielisyyteen. Kuten Kare Halonen aamulla totesi: ”Tällä tavalla ei voida jatkaa pitkään”.
Kolmas selkeä asia on, että valtioille lainattavat varat eivät ole enää riskittömiä toisin sanoen valtiontaloudet joutuvat jatkossa hyväksymään kasvavassa määrin markkinoiden mekanismit, joissa luototus ehdoiltaan valtioille lähenee luototuksen ehtoja yksityisille tahoille eli valtiotkin joutuvat yhä enemmän hyväksymään globaalin finanssitalouden mekanismit.
Kun edellä olevat kolme seikkaa yhdistetään, seuraus on, että:
Brysselissä päästiin alustavaan hahmotelmasopuun asioista, mutta koska käytännön toteutuksista aiotaan sopia vasta maaliskuuhun mennessä olemme jo nyt markkinoiden mielestä myöhässä. Ja markkinoilla on merkittävä vaikutusvalta mm. luototuksen korkokehitykseen (suurempi kuin esim. ratingyhtiöilä) ja siihen, miten fyrkka liikkuu eri rahoituslaitosten välillä.
Mitä meitä odottaa, missä mennään Suomessa metsään ja miten pitäisi toimia?
Meitä odottaa:
a. Passivisina ja nationalismin puskaan päämme pistäessä euron ja EU:n hajoaminen, globaalirahoitusalan ja sen jälkeen globaalitalouden kaaos ja sota;
b. Aktiivisina yhdessä myös EU:n ulkopuolisten tahojen kanssa ja finanssimarkkinoiden kanssa uudesta setupista nopeasti sopien kehitys kohti EU-federaatiota ja paluu normaalimpaan tilaan sekä mahdollisuus hyvinvointiin.
Niille, jotka vielä markan suuntaan haikuilevat, voitaneen todeta, että Suomi hyötyy eurosta, sillä vientiriippuvaisena ja sutkoht hyvässä hapessa olevana maana kuviteltu markkamme olisi kovin kallis, mihin potentiaalinen vientimme ja hyvinvointimme rippeet kariutuisivat alkumetreillä. Unohtakaa markka! Viemme paljon euroalueelle, jolloin euron merkitys korostuu entisestään.
Suomessa mennään metsään siinä, että nostettiin kissa, jota ei edes vielä ole, pöydälle pyörittäessä ns. määräenemmistöasian ympärillä. Ymmärrän, että kansalaiset eivät asiasta välttämättä vielä paljoa tiedä, mutta poliitikkojen valtiovarainministeriä myöten pitäisi olla politikoimatta (tai ehkä ylimääräisiä pisteitä keräämättä) vakavassa asiassa, josta ei ole yksityiskohtaisesti sovittu vielä kuin löyhät lausekkeet. Nyt on neuvottelujen aika, ei aika naulata omaa arkkua kiinni sisäpuolelta. Hieman harmittaa Jyrki Kataisen puolesta, joka on viime päivinä joutunut oikomaan asioita, kun uutisointi on mennyt liian usein arvailujen varaan tai kun jotkut tahot ovat tästäkin asiasta vääntämässä ”rintamalinjoja” kansan keskuudessa. Onneksi SDP:n presidenttiehdokas Paavo Lipponen esitti asian niin kuin se on. Ja toki IMF:ssäkin tehdään enemmistöpäätöksiä ja jopa silloin kun suomalaista ei ole edes paikalla, meidän hyväksynnällä. Uskon, että järki voittaa tässä asiassa Suomessakin.
Meidän pitäisi toimia ajoissa ja hyödyntäen kaikki ”tulipalon sammutuskeinot” pitkäaikaisista kontrolli- ja sanktiojärjestelmistä samalla ja ajoissa sopien. Eli annetaan EKP:n toimia niin kuin jenkeissä toimittiin, vai haluammeko mieluummin toimia ”oikein” ja kärsiä kun muut porskuttavat? Vaikka meillä olisikin moraalisesti erinomaisia arvoja, olemme myös yksi kiinteä osa globaalitaloutta, jossa pääsemme mukaan päättämään tulevasta linjasta vain yhteistyötä tehden, sota ei nyt ole ratkaisu, ei lännessä, idässä eikä missään muussakaan ilmansuunnassa.
Nyt,
jos koskaan kannattaa napsia poliittiset irtopisteet EU-kriittisyydestä.
SDP ratsastaa opposition rattailla, mutta se on varmaan tätä 'debattia' jota sohvaperuna ei tajuu.
Onhan se hyvä tehdä selväksi EU:lle, että tarvitaan vahva regulaattori rahtoitusmarkkinoille, ja meitä ei kiinnosta maksaa toisten maiden pankkien riskinotosta aiheutuneita kuluja eikä lainoja.
Jos kiinalaiset ja amerikkalaiset rahoittajat eivät halua kantaa tässä omaa vastuutaan niin antaa Euron mennä sitten. Mä voin lihatiskillä valita kahdesta makkarasta sadan valikoiman sijaan.
Talousunionihan näyttäisi tarkoittavan sitä, että mikä tahansa jäsenmaa, jolla ei ole 15% osakkuutta, voisi itse joutua hätätilassa - komission ja EKP:n niin päättäessä - ottamaan rahoitustukea sekä kaikki rahoitustuen mukana tulevat ehdot.
Eikö tämä silloin tarkoittaisi sitä, että muualla kuin Suomen eduskunnassa päätettäisiin, mitä palveluita suomalaiset tarvitsisivat ja kuinka kovasti suomalaisia verotettaisiin.
Se "lihaisa" kissa, jota odotetaan heitettäväksi pöydälle aika nopealla vauhdilla vieläpä, on siis EVM (Euroopan vakausmekanismi).
Jääkö se olemassaolevien instuuutioiden varaan rakentuvaksi ns. mekanismiksi vai perustetaanko tosiaankin IMF:n kaltainen erillinen rahoituslaitos monien muiden joukkoon ?
Jos jää pelkäksi mekanismiksi, se lienee paitsi tilapäinen tai luonteeltaan kriisiajan vapaapalokunta, niin myöskin kaavailtujen valtioiden sopimukseen perustuva poliittinen järjestelmä ilman muuta. Silloin kysymys 85-100 %:n päätäntävallasta lienee paikallaan.
Jos siitä tulee erillinen yksi rahoituslaitostyyppi, sen lienee tarkoitus toimia talouselämän ehdoilla reagoiden talouselämän lakien mukaan kriiseihin, niin se perustettanee ja asetettanee toimimaan polittisesti, eli perustettanee hierarkia, hallinto ja myönnettänee toimintamandaatti. Silloin päätäntä lienee 100 %:n joko toistuva tai kertasuoritus, jota täydentänee eriasteinen valvonta ja seuranta.
Eli on vielä epäselvää - ainakin meille kansalaisille -, tuleeko tästä nyt minkälainen mekanismi ja/tai laitos ?
Riippuu siitä, minkä muodon se lopulta saa käytännössä, kuinka siinä on missäkin vaiheessa ja kenenkä valtuutuksella valtaa käytettävä.
Hyvä ministeri Alex,
näyttää siltä, että EU:n horjuva tilanne on niin vaikea, että mitään hyvää opastusta emme saa mistään. Olemme sirpaleisten ja hyvin ristiriitaisten tietojen varassa.
Alex selvitti asioiden perusteita kyvykkäästi ykkösaamussa, mutta ratkaisut ovat muissa käsissä. Tulevaisuus on kuin eläisi tsunamin odotuksessa. Mutta tämä dilemma on taatusti ihmisten aikaansaama.
Yllä Matti Virtanen kysyy suomalaisen asiantuntemuksen käytön perään.Itse olin sinisilmäisesti olettanut, että on heti kerätty paras tietämys pää-, ulko- ja Eurooppaministerin neuvonantoryhmään. Eikö ehkä siis näin olekaan?
Jos ei näin ole, ihmettelen kovasti.
Toinen ihmetyksen aiheeni on olematon reagointi Venäjän kuohuntaan.
Suomi ja sen päättäjät ovat hiljaa kuin hiiret.
Pirkko Luhtanen otti kysymyksen ja huolen esiin. Olen huolissani minäkin. Kiitän Pirkkoa mielipiteestä.
Tärkeysasteikolla tämä ongelma eli Venäjän tilanne ei liene niitä vähäisimpiä.
Se ei saa jäädä EU-dilemman alle.
Jahas ja vielä mielenkiintoisemmaksi kehittyy tämä elämä. Olen tismalleen Matti Vanhasen kanssa samaa mieltä:
"Vanhasen mukaan kriisivälineen äänestyssäännön olisi oltava sellainen, ettei mikään yksittäinen maa kykenisi "hidastamaan tai estämään" päätöksentekoa." (IL 13.12)
Näin ollen siis vaihtoehtoja on kaksi. EVM:n päätöksenteko viedään osittain pois neuvostolta tai sitten siihen sovelletaan neuvostossa jo perussopimuksissa määriteltyä määräenennistöpäätösmiekanismia - eikä mitään 85% räätäliratkaisua.
Jos Suomi haluaa paremmin samalle viivalle Saksan kanssa, ratkaisu siihen on ehdotettua kapeampi määräenemmistö - ei yksimielisyys.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopan_vakausmekanismi
Jaha..siis erillinen 100 %sti veroista ja juridisista vastuista vapaa uusi instituutio.
Kuinkas muuten...
http://217.71.145.20/TRIPviewer/show.asp?tunniste=U+6/2011&base=eru&palvelin=www.eduskunta.fi&f=WORD
Eduskunnan muistiossa onkin tarkemmin kerrottu aiotusta päätösmenettelystä EVM:n kullakin tasolla ja kussakin tapauksessa...
Tämähän näyttää ihan selvältä "pässinlihalta".
Hallintoneuvosto koostuu sopijavaltioiden valtiovarainministereistä. Se nimittää johtokunnan. Ilmeisesti kuitenkin pääosaosa päätöksistä delegoidaan käynnistymisessä johtokunnalle.
Sitäpaitsi, kun EVM tulee valtiosopimuksella perustetuksi, niin koskeeko minkään jäsenvaltion eduskunnan budjettivalta enää sopimuksen voimaantulon jälkeen alkanutta EVM:n varsinaista käytännön vakauttamistyötä ?
Tuota...mistähän tässä perustuslaillisessa päätäntämenettelyasiassa varsinaisesti kiistellään ?
"EU:ssa on sotilaita,vain kenraalit puutttuvat". Tässä napakka tiivistys hallitustenvälisyyden ongelmista:
Trio of EU presidencies 'is a joke'
http://www.euractiv.com/future-eu/analyst-trio-eu-presidencies-joke-news-509855
Hyvä ministeri Alex,
olen ollut hiukan ponneton ( eli olematon) kommentoinneissa tietyistä detaljeista johtuen.
Nyt on suorastaan pakko kiittää Sinua erityisen ansiokkaasta esiintymisestä TV:n ykkösaamussa.
Tuskin kukaan, edes erimielinen, haluaa kiistää ajattelusi ja ilmaisusi selkeyttä. Joskus vaikutelma opettajamaisuudessaan saattaa hiukan ärsyttääkin, mutta juuri tämä poliitikolle harvinainen pelkistämiskyky on Sinun avuistasi ehkä hienoin kuulijan kannalta.Ja se, jos mikä, kertoo analyyttisestä ajattelusta, tilannetajusta ja pohjimmiltaan älystä.
Tilanne on ilmeisen vaikea Suomenkin kannalta. Kukaan ei tunnu olevan varma mistään.
Mutta se, että joku poliitikko puhuu asiaa ja samalla selkokieltä, on jo askel eteenpäin. Kovin usein olemme saaneet kuulla puhetta, jonka ymmärtämiseen ei ole annettu avaimia.
Tässä Alexander Stubb poikkeaa kaikista muista johtohenkilöistä.