Pohjoismaiden neuvosto Kööpenhaminassa
Terveiset Kööpenhaminasta. Osallistuin täällä Pohjoismaiden neuvoston istuntoon ministerineuvoston puheenjohtajana. Paikalla oli valtava määrä pohjoismaisia ministerikollegoita. Täällä oli hyvä tavata heitä niin virallisissa kuin epävirallisissakin yhteyksissä.
Ohjelmani alkoi keskustelulla avoimesta Pohjolasta pohjoismaisessa huippukokouksessa. Oli hienoa huomata, miten yksimielisesti puhujat korostivat avoimuuden, osallistamisen ja yhteisöllisyyden merkitystä Norjan järkyttävien terroritekojen jälkeen. Pohjoismaiset, vahvat arvot näkyivät tässä.
Seuraavaksi keskustelimme Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston kanssa yhteistyön tiivistämisestä, lähialueyhteistyöstä ja budjetista. Vuoden 2012 budjetin hyväksyntä oli hyvä esimerkki siitä, miten hyvin yhteistyö toimii. Ministerineuvosto ja Pohjoismaiden neuvosto pääsevät rakentavalla yhteistyöllä useimmiten yhteisymmärrykseen, vaikka lähtökohdat usein ovat erilaiset. Pohjoismaiden neuvosto tuo keskusteluun tervetullutta kunnianhimoa ja kriittisyyttä.
Pohjoismaiden yhteistyöministereiden kokouksessa hyväksyimme 2012 budjetin pitkällisen prosessin päätteeksi. Prosessi osoitti, että tarmokas neuvottelutyö kannattaa. Päätimme myös alustavasti ns. prioriteettirahaston perustamisesta. Se tuo lisää joustavuutta varainkäyttöön ja auttaa vastaamaan ajankohtaisiin haasteisiin. Keskustelimme myös pohjoismaisen tietoturvayhteistyön tiivistämisestä. Se on hyvä esimerkki yhteistyön laaja-alaisuudesta.
Tänä aamuna tapasin Nuorten Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston. Kuuntelin nuorten näkemyksiä pohjoismaisen yhteistyön haasteista. Tasa-arvo, ilmaisunvapaus ja demokratia ovat tärkeitä myös pohjoismaisille nuorille. Keskustelimme myös nuorisotyöttömyydestä, joka on suuri ongelma erityisesti Suomessa ja Ruotsissa. Keskustelu antoi paljon ajateltavaa. Nuorten tarpeet ja toiveet pitäisi voida ottaa työmarkkinoilla paremmin huomioon.
Myös pohjoismaiset kauppaministerit kokoontuivat keskustelemaan kaupan haasteista. Vaihdoimme näkemyksiä Maailman kauppajärjestön (WTO) neuvottelukierroksesta, Venäjän WTO-jäsenyydestä, Tanskan EU-puheenjohtajakauden kauppapoliittisista painopisteistä ja pohjoismaisista rajaesteistä. Kävi hyvin ilmi, miten samanmielisiä pohjoismaat ovat kauppa-asioissa. Puolustamme vapaakauppa ja sääntöpohjaista, monenkeskistä kauppajärjestelmää. Sain myös erittäin hyödyllistä taustatietoa WTO:n ministerikokousta silmällä pitäen ja ehdotin, että kokoonnumme kokouksen alla vielä päivittämään tilannetta.
Lounastin Tanskan uuden eurooppaministerin kanssa. Keskustelumme painottui luonnollisesti EU-asioihin, joita Tanskan uusi hallitus hoitaa hyvin rakentavalla otteella. Käytyämme ajankohtaiset asiat läpi sain ilokseni kuulla, että Tanskassa harkitaan jälleen uudelleen sen osallistumista puolustusta ja oikeudellisia asioita koskevaan EU-yhteistyöhön. Se olisi omiaan vahvistamaan pohjoismaiden painoarvoa EU:ssa.
Iltapäivällä alustin täysistunnossa Suomen puheenjohtajakaudesta pohjoismaisessa ministerineuvostossa, budjetista ja Valko-Venäjä-yhteistyöstä. Olemme panostaneet puheenjohtajakaudellamme muun muassa vihreään Pohjolaan eli ilmastonmuutokseen ja rajaesteiden poistamiseen. Työmme sai tukea.
Ohjelmani päättyi yhteistyöministereiden kyselytuntiin, jossa parlamentaarikot voivat vapaasti esittää kysymyksiä kaikkien pohjoismaiden yhteistyöministereille. Panin tyytyväisenä merkille suomalaisten parlamentaarikkojen aktiivisuuden kyselytunnilla.
Pohjoismaiselle yhteistyölle on paljon kysyntää ja sitä on helppo tiivistää. Pohjoismaista yhteistyötä tulisi tiivistää erityisesti EU-asioissa, joissa erilaisista lähtökohdista huolimatta pohjoismaat voivat usein löytää toisensa. Pohjoismaiset kollegat ovat läheisimpiä kollegoitani. Useimmiten soitan ensimmäiseksi juuri heille. Yhteinen sävel löytyy hyvin nopeasti.
Myös pohjoismaisen yhteistyön rakenteet ovat sinällään arvokkaita. Ne ovat kestäneet maailman muutosta erittäin hyvin, mistä kertoo muun muassa hyvin laaja ministeriosallistuminen tämän viikon kokouksiin. Päätin käynnistää ulkoministeriössä mietinnän siitä, miten pohjoismaista yhteistyötä voidaan tehostaa entisestään.
P.S. Jotkut parlamentaarikkokollegani olivat tulkinneet esiintymiseni pohjoismaisen ministerineuvoston tapaamisessa pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston kanssa pohjoismaisen yhteistyön väheksymiseksi. Siitä ei ollut kysymys, sillä pohjoismainen yhteistyö on erittäin tärkeää. En kuuna päivänä vähättelisi sitä. Olen vilpittömästi pahoillani mahdollisesti aiheuttamastani mielipahasta.
24 kommenttia
BB,
Gör inte som Pekkarinen: Förneka allt som sagts (i ditt fall efter Nordiska rådet)
Man ska hinna umgås i Norden och ha trevligt! På 15 sek har du nu skapat badwill som tar länge att bygga upp igen.
mvh
Mikael
Kukapa muu kuin juuri sinä kertoisi meille näin viisaasti ja laajasti neuvoston kokouksesta.
Kuten usein teet on vain järkevää priorisoida asioita ja panna niitä kuriin. Rehellisyys maan perii, ei myötäsukainen myhäily.
Ehkäpä vain on niin, että neuvostolla on todella varaa kiriä ja katsoa pohjoismaisten ankkalanmmikoiden tuolle puolen.
Tsemppiä, Alex, olet oikealla uralla! Et ole ennenkään valinnut helpointa reittiä.
Hei,
Luin kommentistasi (v***u mitä p***aa) hs.fi:stä. Mielestäni tämä oli ihan virkistävä kommentti sinulta siksi, että kerrankin "mokasit". Olet aina niin täydellinen, että oli aikakin osoittaa inhimillisyyttä.
Haluaisin kuitenkin kuulla jonkinlaisen perustelun sille, miksi tämä oli paskaa?
Kiitos. Frans
Olen etsinyt useista ruotsalaisista medioista mitä he kirjoittavat tästä skandaalista (HBL 03.11.2011). Mitään en löydä, joten se siitä skandaalista. Taitaa jälleen olla kyse suomalaisesta mediasta, jolla ei näytä olevan laajempaa näkökenttää.
En tiedä mistä aiheista on keskusteltu tai mitä kukin on sanonut, mutta taitaa PN elää osittain menneisyydessä. On jäänyt mielikuva, että tämä instanssi on nykyään politikkojen keskenäinen H.V.-kerho ja jossa on mukavaa tavata naapurimaan politikkoja.
Olen myös ymmärtänyt, että sinulla on poikkeuksellisen hyvät tiedot (osaaminen) koskien EU:ta ja sen toimivuudetsa. Tällä hetkellä EU:ssa ja maailmassa on huomattavsti tärkeimpiä asioita, joita tulisi priorisoida. Tanska, Ruotsi eikä Norja kuulu EMU:un eikä Norja kuulu edes EU:hun.
Ymmärrän täysin turhautumiesi, mikäli sellaista on ilmennyt, kun päälle painaa maailman taloushuolet.
Tällä en halua sanoa, että PN olisi mitenkään turha, mutta juuri tällä hetkellä ehkä tällaiset kokoukset voisi siirtää.
Tervehtien,
Tom
Wellmanille tiedoksi, demarit ovat hallituksessa, eivät oppositiossa.
T.Oppositio.
Minua vähän nauratti. Mutta vakavasti: saisiko tästä nostettua julkisenkin keskustelun siitä, miksi pohjoismaisen yhteistyön imago on "tylsä". Eihän sen pitäisi.
Arvoisa ministeri Stubb
Saattaahan olla, että Kööpenhaminassa käsiteltiin jotain teemaa tavalla, josta ette pitänyt. Olisiko sellainen mahdollisesti ollut pohjoismainen yhteisymmärrys, jolla osoitetaan sympatiaa palestiinalaisille ja kritiikkiä Israelille?
Kyselee Lauri Hannikainen
kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori
Hyvä ministeri Alex,
mielestäni toimit erittäin ajattelemattomasti.
Annoit turhaan aseen demareille, ilmeisesti Feldt-Rannalle, joka riensi välittämään pikapikaa hölmöilysi sekä medialle että muille pohjoismaille.
On vaikea uskoa, että sadattelusi, sinänsä typerä, olisi muuten välittynyt julkisuuteen.
Kukaan ei nyt kysy, mikä Sinua raivostutti.
Tätä on julkisuus.
Mutta on se kumma, että näin mitättömällä asialla ruhjot omaa imagoasi.
Paheksuen, mutta empaattisesti.
Tuula K.
Tämä keskustelun aihe on hyvä ja aiheellinen, mutta media keskittyy väärään kohtaan siinä! Mielestäni jutun ydin ei ole kuninka törkeää se on ja kenelle tuli pahamieli vaan se että miksi ja mistä johtuen Alex sanoi näin. Se on kuitenkin ministerin parasta varoa mitä sanoo. Joku pienempi yritysjohtajakin saa viskoa paskaa seinille, mutta poliitikkon ja etenkin ministerin on varottava lausuntojaan. Stubbin lisäksi Hakkarainen ja Pekkarinenkin ovat tässä viime aikoina töpänneet.
Hannu-täti niin diggaa näitä päättäjiä, joiden kaikki julkisuuteen asti singahtaneet kannanotot alkavat sanalla "paheksun". Missä sitä voisi itselleen tuon paheksun -napin käydä asentamassa? Semmoisen, joka olisi pohjassa ihan aamusta iltaan ja silloin tällöin yöelämässäkin.
Varsinainen ajatusten tonava on ihminen, jonka mielestä kritiikki yksittäistä toimintatapaa kohtaan on aina henkilökohtainen hyökkäys koko instituutiota -ellei jopa universumia - vastaan.
Makrotasolla tämä tarkoittaa vaikka sitä, että koko EU muuttuu retoriikan tasolla Neuvostoliitoksi, jos yhden jäsenmaan iltalypsyt eivät muuta loppujen 26:n politiikkaa. Mikrotasolla sama ilmiö on kyseessä, kun vahingossa haukottelet kesken junnaavan kokouksen ja saat päällesi kollegan itkupotkuraivarit ja syytteen siitä, että olet haukotuksinesi nyt hyökännyt sekä hänen persoonaansa, elämäntyötään että koko tähän astista historiankirjoitusta vastaan.
Pax et bonum.
Huomenta kaikille,
Ohoh, nyt keskustelu täällä pyörii jo aivan lillukanvarsissa. Toki Alex, käytöksesi Kööpenhaminassa oli alle arvostelun, mutta se siitä. Tekijälle sattuu ja Sinä jos kuka meistä, koet niskassasi EU:n nykyhetken kriisin laajuuden, syvyyden ja näköalattomuuden. Otan osaa.
Mutta asiaan:
Suurkiitos tämän blogin johtavalle kirjoittajalle ja analyytikolla, Jouni Pullille hänen oivallisesta ja laajasta kirjoituksestaan yllä liittyen Alexin Moskovan matka -merkintään. Pullin toteamus: "Meidän on rakentavassa roolissamme turha pyrkiä osallistumaan energiavarojen jakoon, vaan toimikaamme asiassa logistiikan ja teknologian sekä kaupan osaajina osapuolten yhteistyötä avittaen".
Pullin toteamus on helmi monin tavoin monestakin näkökulmasta.
Kuten kaikissa toimivissa strategioissa, alleviivaa Pulli juuri realismia. Kuitenkaan aliarvioimatta maamme vahvuuksia vaan juuri niitä alleviivaten ja korostaen. Minusta tuossa logistiikan alueen kehittämisessä olisi ainesta Sinulle Alex, perustaa aivan oma projektinsa tehtävänään laatia konkreettinen "Suomen Pohjoinen logisstiikkastrategia".
Siinä luonnollisesti tulisi tarkastella koko ketjua Etelä-Euroopasta Kauko-Idän suuriin logistisiin keskuksiin. Maamme on "syrjässä, periferiassa jne" on vanha aikansa elänyt hokema. Maamme sijainti tänään on avainasemassa Pohjoisen pitkän logistiikkaketjun toimijana. Mutta vain, jos itse asemaamme vahvistamme ja toimimme tämän strategisen hankkeen leaderina. Maassamme vedetään tänään useitakin klustereita, joiden yhteisponnistuksin voimme hyödyntää niin maantiedettämme kuin juuri parhaita ja vahvimpia osaamiskeskittymmimme. Tämä voiman yhteen kokoaminen ja -hitsaaminen taas olisi mitä mainioin hanke Sinulle Alex EU-ministerinä käynnistäjäksi ja vetäjäksi.
Tässä kysytään nyt Sinulta keskittymistä yhteen niitä harvoja KOKONAISVALTAISEMPIA mahdollisuuksia, joita maallamme on korvata maamme perinteisemmän tuotannon osuuden suhteellista ja osin absoluuttistakin vähenemistä kansantaloudessamme.
Nyt tässä asiassa olisi TOIMITTAVA, ennenkuin pohjoismaiset kilpailijamme ohittavat meidät tällä - kin saralla.
Jouni Pulli osoittaa edellä ko kirjoituksessaan myös oivia sanasepon elkeitä nostaen fokukseen uuden sanan "pölhöpopulismi". "Taidatkos sen paremmin sanoa", tuumaisi tuosta Aleksis Kivi.
Monesti joutuu miettimään nykypäivän journalismin osuutta erilaisien ilmiöiden alustajina, kehittäjinä ja - tappajina. Siten vakaitten, arvostettujen ja monesti tulessa ja kriiseissä hyviksi koettujen perusarvojen kunniotus nousee arvoon arvaamattomaan, siitä on historian kehityskaari esimerkkejä täynnä. Tässäkin kohdin toivoisin maamme johtavien ministerien nostavan fokusta olennaisiin asioihin kanavoimalla kansalaisten huomion avoimuuteen, rakentavaan kanssaihmisten kunnioittamiseen ja vahvan itsetunnon tuomaan vakauteen.
Voisi hieman kyynisesti kysyä, "haluammeko asua ja toimia lööppimaailmassa" ?
Tätäkin päivää hallitsee epävarmuus, epävarmuus maamme taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestä. Globaalin maailmantalouden tsunamit, luonnonvoimien huikeat järistykset ja ultravoimakkaat kansalliset massaliikennihdät hämärtävät kykyämme suhteuttaa asioita ja antaa niille oikeita mittakaavoja ja merkityksiä. Ainakaan minä en nykypäivän poliitikkoja kadehdi.
Tästä hässakkäkokoelmasta maamme selviää vain toimimalla itse aktiiviseti aloitteita tehden, katkaisemalla nopeasti julkisen talouden velkaantuminen ja keskittyen maamme omien vahvuuksien laajamittaisempaan ja syvällisempään hyödyntämiseen. Tämä jos mikä, vaatii poliittisten johtajiemme horisontin nostamista uudelle ennen näkemättömälle tasolle. Samanaikainen "jarruta ja kaasuta" strategia ja - politiikka vaatii vahvaa näkemystä, pragmaattista johtajuutta ja keskittymistä hyvinvointivaltiomme saavutusten turvaamiseen. Nyt ei ole kylä- eikä näennäispolitiikan aika.
Pohdiskeli Nestor Bloggaaja h.c.
Itse pidän teistä, ministeri Stubb.
Lykkyä tykö.
Kaikki kunnia Pulli & van Niftrik co:n ansiokkaalle parityöskentelylle logistiikka-idean parissa. Sitä kannattaa kehittää eteenpäin.
Lillukanvarsi "v***u, P***aa" -asiassa olen täysin Tuula Kiilamon linjoilla.
Jospa nyt vaikka täällä täsmentäisit, mikä Sinua raivostutti noinkin, niin sekin solmu aukeaisi.
Jätän pohjoismaista yhteistyötä koskevat kommentoinnit tuonnemmaksi enkä puutu siihenkään, miten erään presidenttiehdokkaan heikompia mahdollisuuksia on arvioitu medialle merkittävältä taholta. Meillä on nyt edessämme huomattavasti suuremmat asiat ja arvot: Suomen, EU:n ja globaalitalouden tulevaisuus unohtamatta kestävän kehityksen tavoitetta, siis ymmärtäen ja hyväksyen kehityksen tarpeellisuuden sekä samalla huomioiden tulevat sukupolvemme; kyse on yksinkertaisesti globaalisti vaarallisen tilanteen välttämisestä koskien meitä kaikkia ja myös jälkeläisiämme. Jos emme itse osaa kriisiämme ratkaista sen tekevät muut – omalla tavallaan. Kestävää kehitystä, ympäristöarvoja, eurooppalaisia arvoja kunnioittaen, niin miksi ihmeessä, jos epäonnistumme?
Huolimatta siitä ja sen lisäksi, mitä Kreikalle tai Italialle tai Espanjalle tai Portugalille tai Puolalle tai Ranskalle käykään on ensiarvoisen tärkeää ymmärtää, että me selviämme tilanteesta vain ja ainoastaan ns. monikärkistrategiaa hyödyntäen. Christian van Niftrik nostaa yllä esille vähintään kolme em. strategian osaa toteamalla, että selviämme nykyisestä kriisistä ”vain toimimalla itse aktiiviseti aloitteita tehden, katkaisemalla nopeasti julkisen talouden velkaantuminen ja keskittyen maamme omien vahvuuksien laajamittaisempaan ja syvällisempään hyödyntämiseen”. Christian van Niftrikin esille tuomaan kantaan: ”Ainakaan minä en nykypäivän poliitikkoja kadehdi”, on perusteltua yhtyä, varsinkin kun huomioidaan, että Suomikin välttyy suurilta vahingoilta vain, jos euro saadaan pelastettua, mikä puolestaan edellyttää EU:n yhteisen edun ajamista kansallisen edun rinnalla kuten myös oman puolueen, omien arvojen ja yksilön edun rinnalla.
Christian van Niftrik näkee metsän puilta juuri niin kuin myös päättäjiemme tulisi tehdä, Nestor Bloggaajaa h.c. kohtaan tunnen tässäkin asiassa suurta kunnioitusta, mutta viimeaikaisten (Lipposen kauden jälkeisten) hallitustemme osalta olen tässä asiassa pettynyt. Aivan liian usein on kuljettu pitkin tasaisia sivuraiteita päätä tiiviisti pussissa, heikossa hapessa ja unohdettu avoimesti nostaa kissa pöydälle tarpeeksi ajoissa. Ollaan oltu sisäsiistejä, vaikka ulkoseinät ovat lahoamistilassa. Struktuurimuutos on välttämätön ja nyt pitä kiristää vyötä, jotta lapsillamme ja heidän lapsillaan olisi edes yhtäläiset mahdollisuudet kuin meille on annettu.
Vaikka tiedämmekin, että myös esim. USA ja Kiina kantavat suurta huolta EU:n tilasta, on meidän pakko itse uudistaa EU:n finanssipolitiikan rakenteet niin, ettei tulevaisuudessa nykyisen kaltaista liukumaa kohti katastrofia pääse syntymään. Mikäli itse emme sitä osaisi tehdä, alistuisimme muiden käskettäviksi. Kyse on kaikkien meidän eurooppalaisten tulevaisuudesta.
Miten tilanteen voitaisiin kuvitella ratkeavan siltä pohjalta, että vaikkapa Espanjassa, Kreikassa ja Italiassa vaalien jälkeen hallitusvastuuseen astuvat nykyistren sijaan ainakin merkittävältä osin niiden puolueiden edustajat, jotka ovat olleet itse tätä soppaa aiemmin alustamassa? On ymmärrettävä, ettei kriisi johdu pelkästään viimeiset 3-4 vuotta vallassa olleista hallitusten edustajista tai näiden hallitusten toimista vaan juontaa alkunsa paljon varhemmista virheellisistä päätöksistä, läpisormien katsomisista jne. sekä on kasvanut viimeaikaisten hallitusten kyvyttömyydestä ratkaista ongelmat ennen kuin ne ehtivät nykyiseen mittaluokkaansa. IMF:ltä ja EU:lta vaaditaan tiukkaa otetta ja viisautta esim. Italian kohdalla ja Italian hallitukselta ymmärrystä asemoida oikein maan, sen kaikkien (myös eteläitalialaisten) kansalaisten ja EU:n etu suhteessa esim. omiin ja mahdollisiin sidonnaisuusetuihin.
Vaikka EU:kin on osin kehittynyt juuri kriisien kautta, on EU:lle myös vaarallista, että tällainen ”management by crises” on omiaan karahtamaan kiville pahemman kerran ja samalla menetämme arvokasta aikaa ja käytämme resurssejamme ”hiekkalaatikkoleikkeihin” kun asiat oikein allokoiden olisimme voineet kehittyä muun maailman mukana. Toivottavasti BRIC-maat antavat meille vielä uuden mahdollisuuden. Kun ns. perustuslaillisen sopimuksen kanssa tuhrattiin aivan hirveästi aikaa niin kuin myös 2008 ja nyt 2010 –kriisien kanssa, soivat hälytyskellot yhä tiuhempaan varoittaen EU:n uskottavuuskriisistä. Sen enempää EU-politiikka, euro kuin Suomikaan eivät enää kestä sen johtajien uskottavuuspulaa, siksi toivon Alexille vahvaa ymmärrystä, tarvittaessa oppimista ja kykyä toimia ripeästi niin tarvittaessa. Joskus voi tulla kauneusvirheitä, mutta hädän hetkellä lopputulos on se, mikä ratkaisee.
Jossain vaiheessa roikuttiin todellakin lillukan varsissa kun pohdittiin Suomen takuuvaatimusten syövän mandaattiamme EU:n päätöksenteossa. Miten mahtaakaan olla asianlaita koskien EU:n uskottavuutta taloudellisena mahtina globaalisti ulkopuolisten silmissä? Lainarahalla meidän on vaikeaa lobata esim. kestävää kehitystä ja globaalisti, kuka maksaa?
Ylimielisyys näkyy. Välillä peiliin katsomisen paikka.
Ylisanoja voisi hiukan välttää.
Kaikella ystävyydellä
Hyvä ministeri Alex,
olen eräs niistä kansalaisista, jotka ovat katsoneet Sinua ylöspäin.
Siksi rohkenen toivoa, että avaisit lausuntosi taustan.
Olkoon lillukanvarsia tai ei: onko siis tuollaisen organisaation tarpeettomuuden pakko tulla esiin Sinun sadattelusi kautta?
Eikö muuta keinoa ole?
Sunnuntaihuomenta kaikille !
Haluan osoittaa kunnioittavan kiitokseni blogin suvereenille johtavalle kirjoittajalle, Jouni Pullille hänen ystävällisistä sanoistaan pienen kommenttini johdosta. Minulle on ilo ja kunnia saada nauttia hänen syvää luotaavista, mutta samalla niin kokonaisvaltaisista ja ihmiskeskeisyyttä korostavista kirjjoituksistaan ja näkemyksistään.
Nämä inspiroivat täällä kirjoittajia moniin hyviin oivalluksiin ja kommentteihin; kenties myös Sinulle Alex joskus jää jokin niistä mieleenkin ja voit niistä arvokkaassa työssäsi aloitteita ja näkemyksiä ammentaa. WHo knows" !
EU on kriisissä, "sen näkee ja kokee se kuuluisa "Sokea Reettakin". Toki meidän on ymmärrettävä, että vaikeita, monisärmäisiä ja usein ristiriitaisiakin päätöksiä on vaikeaa tehdä, näin erityisesti vielä kun päättäjävaltioita on yli 20 saman pöydän äärellä. Mutta, mutta - kysyä sopii, sisäistävätkö kaikki EU:n samalla tavoin ? Mitä EU edustaa Euroopan eri kansallisvaltioille tänään ? Pohjatonta rahasäkkiäkö ? Turvallisuuspoliittista turvasatamaako ? Imukykyistä kotimarkkina-aluettako ? Tai kenties korkeinta kansainvälistä oikeuslaitostako ? Vai onko EU kenties "mukava poppoo, jonka valokuvissa jokaisen itseään kunnioittavan politiikon on poseerattava ?
"Who knows" ?
Sinänsä krisistä kriisiin johtamistavassa ei ole välttämättä erityistä tuomittavaa. Silloin pitää vain johtavien politiikkojen hallita nämä prosessit johtavan teatteriesityksen ohjaajan tavoin. Tämä ohjaaja huolehtii myös siitä, että käsikirjoitusta noudatetaan sen hengestä, sisällöstä ja sanamuodosta tinkimättä.
Tällä ohjaajalla on myös pragmaattista auktoriteettia ratkaista oikeudenmukaisesti syntyviä jännitteitä eri näyttelijöiden ja roolien kesken.
Tänään saamme aitiopaikoilla istuksien seurailla ja myötäelää suurta kreikkalaista draamaa. Mutta, mutta, kuka onkaan näytelmän ohjaaja ?
"Who knows" ?
Näistä kriseistä hyötyvät useimmiten aivan väärät tahot. Ne tahot, jotka ovat EU:n kilpailijoita valittaessa sijoituskohteita, valittaessa yhteistyökumppaneita , valittaessa uusia markkinoiden painopisteitä, valittaessa kulttuuripainopisteitä ja kulttuureita joista oppia sekä valittaessa EU:n kehittämisen painopisteitä.
Pahinta, mitä management by crisis tuo mukanaan EU:lle on sen kykenemättömyys enää itse päättää omista asioistaan, pitää kiinni omasta strategiastaan, politiikastaan ja lopulta omasta identiteetistään. Mitä sen jälkeen ?
"Who knows" ?
Jouni Pulli kirjoittaa edellisessä merkinnässään oivallisen osuvasti: " Miten mahtaa olla asianlaita koskien EU:n uskottavuutta taloudellisena mahtina globaalisti ulkopuolisten silmissä" ?
Tässä ei tarvitse kysyä: "Who knows" ?
Olisi mukavaa voida hymyillä sunnuntai-aamusella vahvassa ja menestyvässä EU:ssa.
Tuumiskeli Nestor Bloggaaja h.c.
Guten Abend Christian, et arvaakaan kuinka paljon blogin kommenteista päätyy pohdintoihini. Otetaanpa vaikkapa esimerkkinä sinun kommentit ulkomaankaupasta, Hannan pohdinnat EUsta, Jounin ulko- ja EU-politiikasta ja Vilhon globaalipohdinnat, monia, monia muita unohtamatta. Niin, ja onhan tällä viikolla tullut kivasti kommentteja Pohjousmaisesta yhteistyöstäkin...Seuraava iso EU-puhe muuten Bryggessä 17.11. Aion antaa palaa oikein kunnolla...
Se on Peace,
Alex
Guten Abend Alex,
Kiitos miellyttävästä palautteestasi. Olet meille antanut jopa selkeän roolijaon. Mainio advisory board muuten monessakin mielessä.
Draama Ateenassa on nyt fokuksessa ja odottelemme draaman loppunäytöstä. Siten emme ole laisinkaan vielä pohtineet Pohjoismaisen yhteistön tilaa, sen potentiaalia, sen kehittämisen mahdollisuuksia ja uhkia saati sen tarpeellisuutta ja istumista Suomen omaan agendaan.
Useita eri skenaarioita tutkiessaan saa kyllä esimakua siitä, että syvällinen, aito ja win-win periaatteelle rakennetulle integrointiponnistukselle löytyy varteen otettavaa potentiaalia. Ei vähiten kaupan alalla. Ovatko Pohjoismaat valmiita perusteelliseen analyysiin, on sitten oma lukunsa. Itsekin näyt keskittyvän jo Brygge puheeseesi. Odotan jo nyt sitä jännityksellä.
Kenties sallit Alex meidän palaavan tuohon Pohjoismaat analyysiin tuonnempana.
Toivoo: Nestor Bloggaaja h.c.
Nestorin toiveesta; siirtykäämme takaisin päiväjärjestykseen.
Bryggen puhe lienee kirjoitettu, mutta lasautanpa tässä idean seuraavaan vientipuheeseen: ”A Dignified Trade Policy”. Kuulostaako tutulta? Niin pitikin. ”Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua”. Tämä olisi huima jatkumo ja tukisi itse asiassa monen suureen vientiyrityksemme nykyisiä arvoja ja strategiaa.
Tässä taloudellisessa vuoristoradassa suomalaiset voisivat snadisti tuuletellakin, ettei kansantaloutemme rakennu pelkästään esim. finanssipalvelujen vientiin. Hyvinvointimme kivijalan muodostaa edelleen suurelta osin (korkean osaamisen) teollisuus. Palvelujen ja osaamisen vienti, eli Know-How, Snow-How ja toivottavasti joskus myös henkilökohtainen suosikkini Show-How, tulevat tähän päälle - kun tulevat.
Itsestään selvää on (vaikkei sitä ilmeisesti ole ihan joka suunnalla sisäistetty), että teollisuuden vienti vetää tasan niin kauan kuin logistiikka - etenkin meri- ja ilmakuljetukset - sen sallii ja vastaanottajamaat ylläpitävät näiden yritysten sosiaalista toimilupaa.
Voisiko siis tulevan vientipuheen, ja ties vaikka sen taloudellisen ulkopolitiikan selonteonkin, perustaa näille kahdelle asialle: 1.) meri- ja ilmaliikenteen kilpailukyvyn turvaaminen, ja 2.) arvostava kauppapolitiikka.
Linjasi, H. Laurén
P.S. Se minulta odotettu EU -kulma tulee tässä: lähes 60% viennistämme suuntautuu edelleen EU -maihin. Niihin ei kannata roudata tavaraa maanteitse. Jos ette usko; käykää köröttelemässä Tukholmasta Helsinborgiin ilman yliampuvaa kofeiinitankkausta.
Katainen Talouselämä-lehdessä:
"Meidän pitää vain palata juurille - vahvistaa instituutioitamme ja ansaita jälleen eurooppalaisten kansalaisten luottamus. Olemme päätyneet tähän tilanteeseen, koska emme noudattaneet omia sääntöjämme."
Juuri näin.
Ainoa etenemissuunta parempaan on EU:n ja sen instituutioiden kiinteyttäminen.
Myöskin suurten jäsenmaiden tulee alkaa pelata sääntöjen mukaan.
EU istuu nyt yhtäaikaa kahden "lankkukeinun" toisessa päässä.
Ensimmäinen, pidempi ja tärkeämpi on Kiina-EU -keinu, jolla istuu muitakin mm. Intia niiden väliltä, ja jonka painopiste on Venäjällä ja sen energiassa.
Niin kauan kuin tasapainopiste säilyy, kehitys kulkee tasaisesti keinulankkua pitkin molempiin suuntiin.
Jos painopiste liikkuu liikaa jompaan kumpaan päähän, hegemoniapyrkimyksen houkutus lankun päissä kasvaa ja muuttaa vuorovaikutuksen kilpailuksi.
Toinen, jonka merkitys on kasvanut juuri tänävuonna, on EU-Arabimaat -keinu, jonka tasapainopiste sijaitsee sekä "uskonnollis"-poliittisesti Israelissa että tiennäyttäjä-poliittisesti Turkissa.
Valtion ja uskonnon erottamisen demokratian juurtumisen myötä on mahdollista, että lankku lyhenee ja lopulta poistuu niiden väliltä.
Siksi on tärkeää, että Turkki ja Israel löytävät jälleen yhteisen sävelen.
Taloudellisen kehityksen myötä EU-Kiina -keinun painopiste on vaarassa siirtyä kokonaan Kiina-päähän, mikä olisi onnetonta sekä EU:n että Kiinan ihmisille, koska silloin Kiinankin kehitys hidastuisi.
Jos EU-Arabimaat -keinun painoarvo yhdistyy EU:n kanssa, niin EU-Kiina -keinu pysyy tasapainossa, ja mahdollistaa jatkuvan tasaisen poliittisen ja taloudellisen kehityksen Euraasiassa ja siten koko maailmassa.
Pohjoismainen yhteistyö takkuaa aivan luonnollisista syistä:
1. Vain Suomi on Pohjoismaista euromaa ja euro on EU:n finanssikriisin myötä myös kriisissä;
2. Keskinäisen riippuvuuden kasvu globaalisti on johtanut siihen, että maantieteellisten etäisyyksien merkitys on vähentynyt tai selkeämmin meille, Itämeren ei-pohjoismaisten valtioiden merkitys on kasvanut ja siten pohjoismaisen yhteistyön kokonaisarvo suhteellisesti laskenut; ja
3. suuromistaminen globalisoituu, jolloin kasvottoman ja nimettömän rahan vaikutusvalta kasvaa pohjoismaissa tai toiseen suuntaan kuvaillen pohjoismaiset suuromistajat omistavat yhä enemmän yrityksissä, jotka toimivat myös Pohjoismaiden ulkopuolella.
Em. asioista voi olla samaa tai eri mieltä tai arvostuttaa niitä mielensä mukaan, minulle ne ovat faktoja, jotka mielestäni kaikkien kannattaisi oppia mitä pikimmiten sisäistämään, jotta pohjoismaista yhteistyötä voitaisiin kehittää oikeaan suuntaan - ajassa. Ehkä tähän sopisi mukailtu ja laajennettu motto: för det nordiska samarbetet i tiden.
Ja aivan varmasti pointteja olisi ollut kolmen ylikin, mutta ajattelin tällä kertaa noudattaa Alexin hyvin toteuttamaa kaavaa.
Mitkä sitten ovat yhteiset vahvuutemme?
1. Kieli & kulttuuri, 2. läheisyys & logistiikkayhteistyö ja 3. pitkä yhteinen historia, joiden seurauksena meillä on yhteisiä tai ainakin läheisiä arvoja varsinkin demokratian, ihmisoikeuksien, ympäristön & kestävän kehityksen sekä yhteiskuntarauhan alueilla. Tosin myös esim. erilaisuus johtamiskulttuureissa on suuri vahvuus alueella, jossa on muutoin vahvoja yhteisiä ninmittäjiä, jos asia osataan hyödyntää. Kyse on siten lähinnä mahdollisuudesta tai sen käyttämättömyydestä.
Mitä me kaipaamme?
1. Johtajien rohkeita päätöksiä tulevaisuuden suunnasta esim. koulutuksen ja know-how'n suunnan suhteen;
2. Yrittäjyyden, työn palkitsemisen & kaveria ei jätetä -arvojen nostoa(= sitä käytännön positiivista solidaarisuutta, ei siis esim. anarkismia tai pölhönationalismia); ja
3. Sijoituksia.
Ja mitkä ovat mahdollisuutemme:
1. Pohjoismaisen yhteistyön laajentaminen koko Itämeren valtioita ja kansoja koskevaksi eli parempi kasvaa ajassa kuin näivettyä lillukan varsiin;
2. Logistiikkaan, ja logistiikkaan tarvittavan laitteistojen ja kulkuneuvojen sekä reittien kehittämiseen ja tuotantoon liittyvä yhteistyö ja yhteenhitsaaminen laajemmassa kontekstissä (esim. huomioiden Wilhemshavenin tulevan syväsataman, rautatieyhteistyön Itämeren alueen valtioiden kesken rakentaen lisää reittejä esim. pohjoiseen ja Koillisväylän sekä energiavirtojen mahdollisuudet);
3. Kyberturvallisuuden yhteistyö aluksi ainakin Ruotsin kanssa (mahd. puolustusyhteistyö).
Kaikissa näissäkin asioissa meidän on pienenä kansana oltava mieluiten eturintamassa suunnasta päättämässä kuin ajopuuna virran mukana vietävänä, vaikka kapeallakin nischillä. Leveyttä saamme ehkä aika ajoin lisättyä yhteispohjoismaisella rintamalla esim. yhteisin koulutukseen liittyvin arvostuksin ja valinnoin, mutta tämä yhteistyö olkoon vain osa kehitystä varsinkin koulutuksen rintamalla. kansallinen identiteettimme on edelleen oma arvonsa ja siihen liittyy läheisesti lasten kasvatus.
Näkisin pohjoismaisella kontekstilla (arvoilla, individualismilla jne., mistä Jounikin yllä kirjoittaa) ja sen kehittämisellä olevan välinearvoa suuremman eli EU:n kontekstin kehittämisessä.
Siksi sekin on tärkeää, ja siinä tulee olla mukana.
Yksinään, eli yhdistyneinä jonkinlaiseksi ryhmäksi, pohjoismaat jäävät pieneksi ja yksinäiseksi sivujuonteeksi geopoliittisessa valtavirrassa.
Pääpaino on siten EU:n kehittämisessä.
Kateelliset opposition edustajat näyttävät aktivoituvan. Demarinaisen kommentit jäävät omaan arvoonsa. Vastauksesi tv:ssä osui naulan kantaan. Hienoa työtä teet.