Arabimaailman myllerryksestä
Jasmiini-vallankumoukseksi ristitty arabimaailman myllerrys jatkuu tavalla tai toisella yli kahdessakymmenessä maassa. Liikehdinnän tavoitteet ja myös syyt vaihtelevat maittain. Myös lopputuloksia on mahdoton ennustaa. Jo tapahtunut on kuitenkin käänteentekevää. Ohessa katsausta käynnissä olevaan tilanteeseen maittain.
Tunisia
Tunisiassa olisi tärkeä saada uudistukset kunnolla käyntiin. Kansalaisyhteiskunnan tulisi järjestäytyä puolueiksi tai muiksi eri vaihtoehtoja tarjoaviksi yhteenliittymiksi. Sen tulisi tapahtua ennen puolen vuoden kuluttua pidettäviä vaaleja. Siten vaalitulos kuvaisi kansalaisten todellisia näkemyksiä siitä, mihin suuntaan maata tulee kehittää. Tunisian tietä seurataan tarkoin kaikissa alueen maissa.
Tunisia on vaatinut Saudi-Arabiassa maanpaossa olevan vallasta syöstyn presidentti Zine al-Abidine Ben Alin luovuttamista vastaamaan rikossyytteisiin.
Egypti
Arabimaiden väestöltään suurimman Egyptin tulevaisuus on merkityksellinen koko alueen tulevaisuuden kannalta. Armeijan ylin neuvosto johtaa maata kuuden kuukauden siirtymävaiheen ajan, tai niin kauan kuin uudet vaalit saadaan pidetyiksi. Mielenosoittajat ovat kokoontuneet siirtymäajan alkamisen jälkeenkin. Entisiä ministereitä on pidätetty syytettyinä korruptiosta. Sotilashallitus on todennut, ettei se salli lakkoilua, joka häiritsisi maan talouden palautumista raiteilleen. Myös Egyptissä puoluekenttä on kehittymätön. Puolueeksi ilmoittautunut Muslimiveljeskunta ei ole homogeeninen ryhmä, joten senkin muotoutuminen puolueeksi on tässä vaiheessa kesken.
Syrjään siirtynyt entinen presidentti Mubarak ja hänen lähipiirinsä on asetettu matkustuskieltoon. Egypti on myös pyytänyt mm. EU-maita jäädyttämään heidän ulkomailla olevan varallisuutensa ja palauttamaan sen Egyptille.
Algeria
Afrikan kolmanneksi suurimmassa öljy- ja kaasumaassa tehtiin onnistuneita ratkaisuja jo ennen liikehdintöjä. Se on onnistunut vähentämään nuorisotyöttömyyttä ja parantamaan talouden tilaa minimoimalla ulkomaanvelkaa. Lähes 20 vuotta kestänyt poikkeustila on päätetty. Se ei kuitenkaan vielä palauta voimaan kaikkia poliittisia oikeuksia, kuten uusien poliittisten puolueiden perustamisoikeutta.
Algerian parituhatpäisiin mielenosoituksiin on osallistunut pienten ammattiliittojen ja poliittisten puolueiden jäseniä. Niistä on jäänyt pois useita oppositioryhmiä, joiden päätavoite, poikkeuslain poistaminen, on toteutettu. Algeria kävi 1990-luvulla lävitse raskaan sisällissodan. Siinä menehtyi parisataatuhatta ihmistä. Sota päättyi 1999 kansallisen sovinnon prosessiin ja islamistien ottamiseen mukaan hallitukseen.
Marokko
Myös marokkolaiset ovat osoittaneet mieltään nuorisotyöttömyyden ja elintarvikkeiden hintojennousun vuoksi. Mielenosoittajat ovat vaatineet, että osa kuningas Mohammed II:n valtaoikeuksista luovutettaisiin vasta valitulle hallitukselle. Lisäksi vaatimuksia on esitetty demokratian ja itsenäisemmän oikeuslaitoksen puolesta. Kuninkaalla, jonka katsotaan olevan profeetan sukua, on kuitenkin laaja kannatus kansalaisten keskuudessa. Mielenosoittajien joukko on viime päivinä pienentynyt.
Länsi-Sahara
Länsi-Saharan alkuperäisasukkaat vaativat itsemääräämisoikeuden toteuttamista ja taloudellisten olojensa kohentamista. Alueen itsenäisyyttä ajavan Polisario-liikkeen sisällä nuori polvi haluaa henkilövaihdoksia liikkeen johtoon.
Libya
Libyan tilanne on edelleen erittäin vakava. Helmikuun 16 päivänä alkaneissa Muammar Gaddafin hallinnon vastaisissa mielenosoituksissa on menehtynyt tuhansia ihmisiä. Maasta pakenee edelleen suuret määrät vierastyövoimaa takaisin kotimaihin Kiinaan, Turkkiin, Malesiaan ja Euroopan maihin, erityisesti entiseen Itä- Eurooppaan.
Gaddafi on Afrikan ja Lähi-idän kauimmin vallassa ollut hallitsija. Hän on luonut Libyaan omintakeisen poliittisen järjestelmän, joka perustuu suoraan kansanvaltaan, jamahiriyaan. Hän on halunnut vallankumouksen lisäksi ohjata myös maan uskontoelämää tulkitsemalla omalla tavallaan islamin teologiaa ja instituutioita.
Saudi-Arabia
Sunnalaisuuden wahhabilaista muotoa edustavassa Saudi-Arabiassa on ollut kohtalaisen vähäistä liikehdintää. Jossain määrin jännitteitä on tuonut itärannikon öljyntuotantoalueilla sijaitseva shiia-väestö. Mielenilmaukset on pyritty tukahduttamaan ja väestölle on luvattu taloudellisia etuja. Arabian niemimaan Al Qaida on siirtynyt maan alle.
Jemen
Jemen on arabimaailman köyhin maa, jolla on takanaan varsin myrskyinen lähihistoria ennen etelän ja pohjoisen yhdistymistä yhdeksi maaksi. Etelä-Jemenin kapinalliset esittävät nyt kansanäänestystä irtautumistarkoituksessa. Maassa on ollut lisääntyvästi hallituksenvastaisia mielenosoituksia, joissa on kuollut kymmenisen ihmistä. Presidentti Ali Abdullah Saleh on ilmoittanut, ettei enää asetu ehdolle seuraavalle kaudelle vuoden 2013 vaaleissa, eikä aseta poikaansa seuraajakseen.
Oman
Omanissa on järjestetty nuorten toimesta demokratiamielenosoituksia, pääaiheena työttömien nuorten tilanne. Maan johtaja, sulttaani Qaboos on luvannut tukea mm. nuorten työllistämiseen. Sulttaani on myös vaihtanut noin kolmanneksen hallituksen ministereistä.
Bahrain
Persianlahden vauraan saarivaltion Bahrainin shia-enemmistö on noussut barrikadeille sunnimonarkkia vastaan. Vaatimuksina on esitetty hallituksen eroamista, poliittisten vankien vapauttamista ja uuden perustuslain laatimista. Protestoijat kokevat olevansa taloudellisesti syrjittyjä ja olevansa poliittisessa paitsiossa. Bahrainin kruununprinssi on vakuuttanut, että maa ryhtyy myös poliittisiin uudistuksiin. Mielenosoituksia on kuitenkin edelleen hajotettu.
Kuwait
Maan näkyvä oppositioryhmä on vaatinut pääministeri sheikki al-Sabahin eroa ja uuden hallituksen muodostamista.
Djibouti
Djiboutissa on ollut maan presidentin Guellehin vastaisia mielenosoituksia, joissa on menetetty ihmishenkiä ja pidätetty protestoijia. Djiboutissa on Ranskan ja USA:n tukikohdat, ja alue on strategisesti merkittävä.
Libanon
Libanon on ollut kriisissä pitkään, mutta kriisin syyt ovat erilaiset kuin muissa alueen maissa. Maassa ei ole tällä hetkellä hallitusta. Vanha hajosi kiistoihin erityistuomioistuimesta, jonka tehtävä on selvittää entisen pääministeri Haririn murha. Osa libanonilaisista haluaa sanoutua irti yhteistyöstä tuomioistuimen kanssa. Viime viikonloppuna Libanonissa oli tuhansien ihmisten mielenosoitus, jossa vastustettiin sitä uskontokuntien välistä vallanjakoa, johon maan poliittinen järjestelmä perustuu.
Syyria
Syyriassa suunnitellut mielenosoitukset ovat ainakin toistaiseksi jääneet pieniksi. Maassa on edelleen voimassa lähes 50 vuotta sitten asetettu poikkeuslaki.
Jordania
Jordanialaiset mielenosoittajat ovat vaatineet siirtymistä perustuslailliseen monarkiaan, mutta myös parempia työllisyysnäkymiä ja elintarvikkeiden hintojen alentamista. Tuhannet jordanialaiset ovat osoittaneet mieltään kerran viikossa jo yli kahden kuukauden ajan. Uskonnolliset poliittiset ryhmät ovat vasemmiston ja ammattiyhdistysten lisäksi profiloituneet mielenosoituksissa. Kuningas Abdullah II:lle uskolliset joukot ovat ottaneet yhteen protestoijien kanssa. Kuningas erotti pääministerin moittien tätä reformien hitaasta toteuttamisesta. Uusi hallitus aloitti toimintansa 10.2.
Jordanialla on vähäiset luonnonvarat, mutta maalla on tärkeä poliittinen merkitys Lähi-idän solmukohtana, Israelin kanssa rauhansopimuksen solmineena ja palestiinalaisten vastaanottomaana. Sillä on ollut myös rooli viime vuosien sivilisaatioiden dialogiprosesseissa, joissa Jordania on ollut aloitteellinen.
Israel
Israel on huolissaan arabimaailman tapahtumien vaikutuksista alueen vakauteen. Pelkona on mahdollinen ääriliikkeiden vaikutusten lisääntyminen. Egypti on tuonut maiden rauhansopimuksen kautta turvallisuutta Israelin etelärajalle. Vaikka sopimus säilyisi kuten väliaikaishallinto on luvannut, muutoksia strategiseen asetelmaan arvioidaan mahdollisesti syntyvän.
Miehitetty palestiinalaisalue
Palestiinalaishallinnolle ollaan muodostamassa uutta hallitusta. Hallituspohjaa päätettiin uudistaa osin reaktiona naapurimaiden tapahtumiin. Palestiinalaisalueella on toistaiseksi ollut vain vähän mielenosoituksia. Palestiinalaisnuoret etenkin Länsirannalla käyvät kyllä netissä vilkasta yhteiskunnallista keskustelua. Tyytymättömyyttä palestiinalaisalueella on paljon, mutta se kohdistuu muuallekin kuin omaan johtoon: Israeliin ja kansainväliseen yhteisöön.
Sudan
Sudanin eteläosan kansanäänestyksen ja itsenäistymisprosessin keskellä tapahtunut Pohjois-Afrikan liikehdintä on tarttunut myös Sudanin pääkaupunkiin Khartumiin. Presidentti Omar al-Bashir kuitenkin tukahdutti nopeasti alkaneen mielenosoituksen. Kymmeniä sudanilaisia pidätettiin.
Iran
Tuhannet mielenosoittajat tulivat kaduille helmikuun puolivälissä tukien Lähi-idän demokratialiikkeitä. Maan turvallisuusjoukot kuitenkin tukahduttivat nopeasti mielenosoituksen. Mielenilmaus oli myös jatkoa vuoden 2009 presidentinvaalien jälkeen nousseelle vihreälle liikkeelle. Tunnetut oppositiojohtajat Musavi ja Karoubi on pidätetty.
Iran on islamilainen teokratia. Sen ylin valta on tällä hetkellä ajatollah Ali Khameneilla. Hänellä on nimitysoikeus ylimmän oikeuden edustajan, sotilasjohtajien sekä radion ja TV:n johtajien valitsemiseen. Myös Khameneita on kritisoitu viimeisissä mielenilmauksissa. Lisää pontta mielenilmauksille antavat hallituksen aloittamat toimet eräiden perushyödykkeiden tukien poistamiseksi ja maahan kohdistuvien sanktioiden taloudelliset vaikutukset.
Irak
Levottomuudet ovat levinneet jossain määrin myös Irakiin. Mielenilmauksissa ei kuitenkaan ole vaadittu pääministeri Malikin eroa vaan parempia elinoloja ja parempaa yhteiskunnan toimivuutta, esimerkiksi toimivaa sähköverkkoa.
Turkki
Islaminuskoinen Turkki ei ole arabimaa. Se on kuitenkin hyvä esimerkki sekulaarisista muslimimaasta, joka on demokratia. Se voisi toimia mallina niille arabimaille, jotka pyrkivät demokratisoitumaan ja uudistamaan rakenteitaan. Turkin strateginen asema on kasvanut ja sen suhteet kaikkiin suuntiin ovat järjestyksessä.
Puheenjohtamassa Kokoomuksen rauhanvälitysseminaaria, puhumassa mm. presidentti Ahtisaari ja Jyrki. (Kuva: Kalevi Suortti)
13 kommenttia
Turkkia rakastan kuin hullu puuroa. Silti tohdin toivoa, ettei jasmiinivallankumousmaissa armeijalle pääsisi syntymään samanlaista (poliittista) asemaa kuin Turkissa. Se ei olisi kenellekään kunniaksi. Kansallisaattelle on pitkin maailmaa löydyttävä muita tukipylväitä kuin yleinen asevelvollisuus tai etnisten vähemmistöjen sortaminen.
Monilta muilta osin, jopa perustuslaillisen uskonnonvapauden osalta, Turkki sopisi esimerkiksi myös länteen päin.
Arabimaiden on vihdoinkin aika katsoa itseään peiliin oliko se vihollinen sittenkään tuo Sionistinen Israel. Lähi-itä ei ole yksistään arabimaailman islamilainen kehto. Sinne mahtuu joukkoon huomattavasti vanhempi kulttuurihistoriallinen valtio kansalaisineen.
http://www.debka.com/
http://www.debka.com/article/20745/
Palestiinan arabien asiaa ei edistä PLO:n peruskirja. Heillekin soisi johtajat, jotka löytävät ystävän naapurista.
http://www.iris.org.il/plochart.htm
Tuuliajolla taitaa eniten olla länsijohtajat, kun eivät tiedä missä mennään ja minne tullaan.
Libyan osalta valtioviisaasti sanottu Saksan radiolle, että poliittinen osa on nyt järjestetty mm. apua pakolaisille, ja jos tarvitaan jotakin sotilaalista, niin siihen tarvitaan Arabiliitto mukaan ehdottomasti...ja hyvin selkeästi tuo haastattelun anto auf Deutsch sujuu puhelimessakin.
Mitäpä instrumentteja EU:lla tosiaankaan olisi ollut enempää valmiina tilanteessa.
Hanna, varmaan näit paikalla, että Turkissakin valmistaudutaan vaaleihin, joihin naapurien "kalabalik" kyllä heittää varjon. Vai oliko ihan tyyntä ?
Ymmärsinkö oikein MTV3:n uutislähetyksestä, että Irakin sodan vankkumaton kannattaja Martti Ahtisaari haluaa aloittaa mahdollisimman nopeasti Libyan pommitukset?
Hyvä ministeri Alex,
näkemykseni on yksiselitteinen:
Suomen on pysyttävä erossa koko asiasta.
Mielenkiintoinen tv-raportti Libyasta tänään 9.3.2011
vahvisti käsitystä.
Me voimme olla mukana vain YK:n kautta.
Tämän blogin sisältö on varmaankin tiimi- tai jopa virallista matkustustiedotetuotantoa, muutoin on todella vaikea ymmärtää esimerkiksi Libyaa koskevaa tekstiosuutta:
"Gaddafi on Afrikan ja Lähi-idän kauimmin vallassa ollut hallitsija. Hän on luonut Libyaan omintakeisen poliittisen järjestelmän, joka perustuu suoraan kansanvaltaan, jamahiriyaan. Hän on halunnut vallankumouksen lisäksi ohjata myös maan uskontoelämää tulkitsemalla omalla tavallaan islamin teologiaa ja instituutioita."
Suora kansanvalta tarkoittanee verhotusti samaa asiaa kuin oudon yksinajattelijan kiistämättömän ja oikeutetun kansannousun ja tuhansien, ehkä miljoonien siirtotyöläisten paon edessäkin medialle toistama lause "My people loves me, my people loves me"? Ehkä olisi ollut hyvä liittää mukaan varauslauseke "osa tekstistä saattaa olla ns. muunneltua totuutta"?
Kokoomuksen eilinen seminaari 'Suomi ja rauhanvälitys' oli ainutlaatuinen ja historiallinen tapahtuma, toden totta. Juontaja oli erinomainen ja sai irti parhaan mahdollisen paneelistaan. Pienen maan (pohjoismaan!) etu on, että kun asiat ja kyvyt ovat kohdallaan ulkoministerillä on taustaa, tiimi, asiantuntijat, kumppanit ja toivottavasti myös taloudelliset resurssit ajaa rauhanvälityksen ja universaalien oikeuksien agendaa täysipainoisesti niin unionin kuin YK:nkin kautta.
Taas kerran pieni sivuhuomio. Näin vaaleihin valmistautuessamme melkein tekisi mieli muistaa vanhoja viikinkiaikoja ja toivoa, että luojamme varjelee maamme 'från nordmännens raseri' (lue: pohjantähtimiesten täysin omintakeiselta ulkopolitiikalta) ja uusi hallitus voi jatkaa valoisaa, vahvaa ja toivoa rakentavaa ulkopolitiikkaa.
Miksi kurdit unohdetaan tässä Lähi-itäpolitiikan keskustelussa EU:n ulkomimisterien tapaamisissa? Turkki on yksi syyllinen tässä kurdien itsenäistymisen esteenä.
Hyvä tilannekatsaus. Asiallinen tieto luo turvaa ja on oleellinen osa turvallisuuspolitiikkaa. joitain kysymyksiä vielä mielessä pykrii. Miten tämä vaikuttaa öljyn hintaan? Miten Suomi voisi olla mukana tukemassa uudistuneita valtioita?
http://english.aljazeera.net/news/europe/2011/03/2011310101413705407.html
Ranskan Sarkozy meni ja tunnusti Benghasin kansallisen siirtymäajan neuvoston Libyan lailliseksi hallitukseksi ! Suurlähettiläitäkin vaihdetaan Pariisin ja Benghasin välillä.
Hyvin radikaali teko ja vastoin diplomatian perinteistä konservatismia, mutta ilmeisen oikeaan osunut. Jotakinhan oli jonkun tehtävä kertakaikkiaan.
Gaddafi käy päälle kaikin välinen maalla, merellä ja ilmassa, koska tietää ajan käyvän vähiin hänellä...ja luvatut 72 tuntia hupenevat.
Tiedä häntä, millaiset joukkohaudat pajastuvat, kunhan savu laskeutuu ja jälkiä päästään tutkimaan.
Suomalaiselle erikoisosaamiselle tulee taas kerran kysyntää, kun todisteita aletaan lopulta keräämään ihmisoikeus- ja sotarikoksista.
Parahin Ulkoministeri.
Ilmeisesti Ranska on tunnustanut Libyan kapinallishallituksen maan ainoaksi lailliseksi hallitukseksi. Jos muut EU maat seuraavat tätä linjaa niin mikä on Suomen kanta asiaan? Mielestäni Ranksa on ottanut askeleen oikeaan suuntaan jotta pääsemme tästä mielivaltaisesta diktaattorista eroon.
Marokossa kuningas on siirtämässä maataan perustuslailliseen hallintoon.
Jemenin presidentti lupaa perustuslain...vuoden sisällä.
Ja Saudi-Arabiassakin aloitellaan dialogia.
Bravo !
Kehitys lähti näissä maissa oikeille jäljille. Jospa se siitä vielä sykertyy muuallakin, ja Libya jäisi ainoaksi hyväksi, huonoksi esimerkiksi.
Jos mennään sisään ja kaadetaan Gaddafi nurin asevoimin, mistä on varmuutta, ettei muutkin arabikansat haluaisi samaa kohtelua? Entä jos Saudi Arabiassa ja Kuwaitissa, Emirateissa jne puhkeavat kapinat ja kansannousut? Paikallisvalta rupeaa ne kurittamaan täysin oikeutetusti poliisi- ja asevoimin, niin pitäiskö silloin myös mennä sotimaan sinne? Sitä ne tulee haluamaan ja avunpyyntöjä rupeaa satelemaan joka puolelta. Lopuksi tulee kaaos joka palvelee vain islamistiradikaaleja.
Sitä juuri nyt pelätään USA:ssa. Katsoin eilen Ariel Koenin haastattelua, samat kyssärit kuin mullakin. Ketkä nämä kapinalliset ovat, kuka on takana, onko Al Qaeda mukana, kuka tulee Gaddafin tilalle? Tärkein huoli mitä tapahtuu Persian lahden maille. Mistä saadaan tarvittavat joukot ja resurssit jos joudutaan pitkään ja laajaan sotaoperaatioon?
Kovaa tekstiä. Täytyy lukea huolella.