Artikkeli FT:ssä
Viikonlopun epävirallisen ulkoministerikokouksen, Gymnichin, kynnyksellä kirjoitimme yhdessä Britannian ulkoministerin William Haguen kanssa seuraavanlaisen artikkelin, joka julkaistiin tänään Financial Timesissa. Aiheena Turkin merkitys Euroopassa ja maailmanpolitiikassa. Olisi kiva kuulla, mitä mieltä olette näistä näkemyksistä...
Powerful, populous Turkey can be a boon in Brussels
When EU foreign ministers meet in Brussels this weekend, we will both be calling for our counterparts to recognise Turkey’s increasing role and influence on the world stage. The UK and Finland support Turkey’s goal of becoming a member of the European Union. But their accession process is moving slowly. We believe the EU should not wait until Turkey joins to benefit from the strength of its relationships. But only by having a seat at the table will Turkey be able to contribute fully to the security and prosperity of the EU’s member states.
In the western Balkans and the Middle East, Turkey is already an important force and an influential actor with considerable “soft power”. It is important both politically and economically in Iraq, and also in working with the EU to persuade Iran to meet international concerns on its nuclear programme. Elsewhere, turkey is also a crucial partner in Afghanistan and Pakistan. In short, the potential of combined between the EU and Turkey efforts is great.
Economically, as well as in foreign policy, Turkish membership of the EU is in our mutual interest as we trade and invest our way out of the global economic crisis. A member of the Group of 20 leading nations, Turkey has a rapidly growing economy which is expected to expand by more than 5 per cent this year, compared to the Eurozone average of only 1 per cent.
Even more impressively, the Organisation for Economic Co-operation and Development predicts Turkey will be the second largest economy in Europe by 2050. Turkish entrepreneurs in Europe already run €40 billion worth of businesses, and employ 500,000 people – and a Turkish economy in the EU would create new opportunities for exporters and investors, as well as linking us to markets and energy sources in Central Asia and the Near East.
The economic and security case for Turkish membership of the EU is therefore stronger than ever. The strategic and economic benefits for Turkey itself will be profound and far-reaching. Improving business practices, border security, access to education and social equality are all goals worth striving for.
That said, if we are all to reap those benefits, Turkey needs to do more to reinvigorate its accession process as it heads towards a review of its progress this autumn. We want to see movement on important areas of fundamental human rights. Economic reform must continue, and EU single market rules must be implemented. We encourage Turkey to pursue reforms to enable the opening of the competition chapter, one of criteria against which their membership will be judged, as soon as possible.
Turkey remains committed to supporting efforts to find a solution to the continued problem of Cyprus. We need to turn this goal into reality, so that the 36 year long division of the island can be brought to an end. It needs leaders on both sides in Cyprus to continue to show statesmanship and courage in taking needed steps. But the reward will be great: a settlement will bring enormous economic and security benefits not only to everyone on the island, but also to Turkey, the rest of the EU and the whole eastern Mediterranean region.
The EU cannot stand still to the changing world. The shutters cannot now be brought down on potential new members. Our recent experiences of accession have shown that enlargement can be a powerful catalyst for change, and can bring mutual benefits to the candidate country as well as to the EU as a whole. The Union has grown from six to 27. Existing member states have adapted and adjusted to the changes the new members have brought about. New member states have similarly adapted and adjusted to the norms and values of the EU.
Arguments used both by proponents and opponents of Turkey’s EU membership are the same: Turkey is a geopolitically significant multicultural country with vast population and growing economy. But these should be seen as an opportunity, not as a threat, and the negotiation process between the EU and Turkey should now pick up speed. And while Turkey makes progress toward meeting EU standards on the road to membership, the EU must strengthen economic, security and cultural ties with Turkey too. The EU will be stronger with Turkey as a member. Together we will be more than the sum of our parts.
William Hague and Alexander Stubb
The writers are the British Foreign Secretary and the Finnish Minister for Foreign Affairs
11 kommenttia
Olen ollut aiemmin hyvinkin EU-myönteinen, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että EU laajenee turhan nopeasti. Mielestäni Romania ja Bulgaria otettiin jäseniksi liian aikaisin. EU on tietysti kunnianhimoinen projekti, mutta kunnianhimo tuntuu menevän terveen järjen edelle.
Turkki on tärkeä kumppani EU:lle ja mielestäni eri vaihtoehdot yhteistyölle tulee pitää esillä. Itse tiivistin kirjoituksessani "Turkey’s EU hopes -is there any?" http://arirusila.wordpress.com/2010/04/04/turkeys-eu-hopes-is-there-any/ päätelmäni seuraavasti:
On the bottom line “privileged partnership“ could be a pragmatic model of the future relations between Turkey and the EU, it can be applied also to other neighbourhood countries e.g. via Eastern Partnership Programme and can even be better alternative for all stakeholders than full EU membership.
Olen suositellut tätä tietä myös Serbian tavoitteeksi täyden jäsenyyden sijaan:
From my point of view Serbia should think if joining to EU is worth of time, money and bureaucracy it demands. Visa arrangements, free trade and some EU programs are possible also for non-members. However I think that at this moment it would be good idea to continue EU process but not because of fulfilling EU needs. The motivation should be the needs of the beneficiaries aka Serbs not EU elite in Brussels.
Olenkin jo pitkään seuraillut tuota Turkin ja EU:n kisailua. Viimeinen mikä tulee mieleen on jo enemmän kun reilut pari kuukautta sitten: Turkin johto viestitti EU:lle "Call us when you are ready ! "
Näyttää siltä että EU voi olla nyt "ready". Näin tavallisen ihmisen mieleen tulee että onko EU:n valmiutta kannustanut Turkin viimeaikainen sovitteluyritys liittyen Iraniin & Turkin kannanotot flotilla incident.
Hei,
Kysymykseni ei juuri liity tämän blogimerkinnän aiheeseen, mutta Britannia niin ikään taas liittyy. Luen juuri syksyn yhteiskuntaopin ylioppilaskirjoituksia varten ja törmäsin aiheeseen, joka koski EU:n rahoitusta. Kirjani on vuoden 2008 "Kansalainen"-nimisen sarjan kertauskirja ja siinä sanotaan näin: " -- EU on nykyään myös globaali toimija, mikä lisää kuluja. Ongelmallista on myös Ison-Britannian itselleen neuvottelema erityisasema unionin taloudessa. Arviolta jopa kymmenesosa EU:n budjetista menee Ison-Britannian jäsenmaksuhuojennuksiin, jotka muut jäsenmaat joutuvat kustantamaan". Minusta EU:hun liittyminen on aina ollut positiivinen asia huolimatta epäkohdista, joita siitä löytyy, mutta tämä särähti korvaani. Britannia on vanha EU-maa ja kirjassa on painotettu sitä miten varsinkin vanhat EU-maat ovat nettomaksajia. Eikö tämä ole epäoikeudenmukaista kohtelua muita vanhoja EU-maita, kuten Saksaa kohtaan, kun he maksavat koko jäsenmaksun ilman huojennuksia? Vai onko kirjassani vanhaa tietoa ja onko asia muuttunut?
Kiitos jo etukäteen ja dotan mielenkiinnolla vastaustasi.
Olenkin jo pitkään seuraillut tuota Turkin ja EU:n kisailua. Viimeinen mikä tulee mieleen on jo enemmän kun reilut pari kuukautta sitten: Turkin johto viestitti EU:lle "Call us when you are ready ! "
Näyttää siltä että EU voi olla nyt "ready". Näin tavallisen ihmisen mieleen tulee että onko EU:n valmiutta kannustanut Turkin viimeaikainen sovitteluyritys liittyen Iraniin & Turkin kannanotot flotilla incident.
Juuri noin pitää kirjoittaa !
Ulkopoliittista realismia ja EU-politiikkaa parhaimmillaan.
Turkin jäsenyyden kritisoijien tulisi nähdä kauemmaksi kuinka poliittiset mannerlaatat ovat liikkeellä maailmanlaajuisesti.
Toki matkalla on vielä monta mutkaa, mutta ei ilmeisesti mitään dramaattista, jos osapuolilta löytyy valtiomiestaitoja ja asiaankuuluvia tekoja.
Turkki on tainnut hiukan karata EU:n käsistä radikalisoituneen Iranin suuntaan. Tai sitten Turkki koettaa herätellä EU:n mustasukkaisuutta, haluaako vai eikö halua jäseneksi. EU:n tärkein tehtävä Turkin suuntaan on kurdien aseman parantaminen. Muuten EU:n ihmisoikeuspolitiikalla ei ole mitään vakavasti otettavaa Lähi-idän politiikassa.
Joku mainitsi ihmettelynsä Romanian EU-jäsenyydestä ja täällä ollaan aivan samoilla linjoilla. Vietin viikon romanialaisessa maalaiskylässä vuosi sitten ja olin lähtiessäni kurkkua myöten täynnä korruptiota, vaikka olin vain vieras, mutta seurasin sivusta miten se maa makaa. Raha ja suhteet oikeisiin ihmisiin, nillä saa suunnilleen ostettua vaikka taivaspaikan, jos sinne haluaa. Ammatillisen tutkinnon ainakin ja haluamansa tyypin presidentiksi. Tulotaso minimaalinen Suomen palkkatasoon verrattuna, mutta hinnat kaupoissa samaa luokkaa. Missä mättää? Miten se kansa pysyy hengissä? En yhtään ihmettele Romaniasta tulleita romanikerjäläisiä.
Olipa brittihenkinen kirjoitus. Varsinkin, kun ottaa huomioon sen, miten erilaiset tavoitteet suomalaisilla ja briteillä on EU:n kehittämisessä.
Turkin jäsenyys on ok, jos kriteerit täytetään käytännössä. Suomella, Ruotsilla ja Itävallalla ei ollut tätä onglemaa, usealla 2000-luvun jäsenellä kyllä.
Turkilla on välinearvo, koska on totta, että se on platformi alueen ongelmien ratkaisussa.
Turkin kuten aiemmin Romanian ja Bulgariankaan osalta kyse ei liene kriteereistä, EU:n standardithan ovat toisarvoisia käytettäessä poliittista harkintaa. Sinänsä FT:n artikkeli miettimään, yrittääkö Suomi jatkossakin asemoitua enemmän Englannin helmoihin vastapainona Ranska-Saksa akselille. Jos näin on niin en painopistemuutokselle kovin paljon hurraa huutoja kohottaisi.
Suomi saa EU-komissaarilta moitteita avioliittolaista, joka ei tunnusta muissa EU-jäsenvaltioissa solmittuja samaa sukupuolta edustavien henkilöiden välisiä avioliittoja.
Uskooko joku oikeasti, että Turkin kanssa olisi mahdollista saada aikaiseksi tilanne, jossa työvoiman vapaa liikkuvuus voidaan toteuttaa tällä tasolla?
EU käy kahden rintaman taistelua. Toisaalta se pyrkii yhtenäistämään nykyisten jäsenmaiden lainsäädäntöä ja jo tämä tuottaa haasteita erilaisten arvopohjien vuoksi. Toisaalta se pyrkii laajenemaan ja tuomaan yhä useampia maita mukaan. Kuinka nämä tavoitteet saadaan yhdistettyä? Sallitaanko uusille jäsenmaille vuosikymmenien mittaiset siirtymäajat vai vaaditaanko niitä noudattamaan Brysselin tavoitetiloja jo liittymisestä alkaen?