Rauhanvälitysideoita Tukholmassa

rauhanvälityskokouksissa on hyvä kutsua maitten edustajat oman sfäärinsä ulkopuolella oleviin neuvottelutilaisuuksiin, vaikka heidän hengenmenonriskinsä nousee silloin, mutta muuten tapahtuu vice versa. Esim somalit luokittelevat rasismissa Pohjoismaiden pahimmaksi Ruotsin, sitten tanskan, Suomen islannin ja lopuksi Norjan, jossa olot ulkomaalaistyöntekijöille ovat hänen mielestään melko hyvät. Näitä kaikkia maita ja kansoja katsotaan vain Afrikan ryöstäjiksi. Pitäisi ottaa huomioon kun suomalaiset saarijärven paavot menevät tekmään hyviä töitä Sudaniin tai Somaliaan ym päin, heidän hyvyytensä peittyy kyllä historiallisiin kerrostumiin ja valkoihoisten riski joutua jokaisen afrikkalaisen osapuolen tuhovimman kohteeksi näyttää alkavan olla olemassa suomalaisellekin. Ei pitäisi antaa lehdistön lisäksi pilkata afrikkalaisia heidän korkeasta kulttuuristaan, siellä on nimittäin tiukkoja sääntöjä, joita suomalainen tai ruotsalainen ei huomaa , koska ne ovat eri tavalla tiukkoja kuin täällä päin. Ärsytys kulttuuriseikoista on hyvin alhaista tasoa sivistystä ja aiheuttaa primaali aggressioita, joita sitten rasistit voivat käyttää hyväkseen. Humaanimman sivistyksen voi levittää pilkkaamattakin toisiin maihin ja esim hyvin esimerkein. En tiedä voiko hallituksen taholta jarruttaa afrikkalaisten pilkkaamista. Sielläkin pitäisi saada rauhaa aikaan.
Lähi-idän sfääriin on vaikea antaa neuvoa. Tulee vain katsoa etteivät tapa toisiaan nuo seemiläiset siellä ja sivumennen koko maailmaa.

The EU already has a peace institute. It is called NATO.

Minua kiinnostaa sellainen asia, että miten joillakin tämän blogin kommentaattoreilla on niin suuri tietomäärä kansainvälisestä politiikasta?

Mikä sen instituutin rooli olisi? Olisiko se vain akuutteihin tilanteisiin keskittyvä, neuvottelijoita ja asiantuntijoita kouluttava, vai olisiko rooli jotain laajempaa?

Jotenkin tuntuisi, että me kaikki kaipaamme lisää koulutusta ja tietoa muista kulttuureista ja siitä miten vieraitten kulttuurien edustajien kanssa tulee toimia. Väistämättä kuitenkin maahanmuutto ja ihmisten liikkuminen lisääntyy. Voisiko tällainen rauhan instituutti saada aikaan todellista kulttuurien vaihtoa ja uusia tuttavuuksia ympäri maailman? Tähän asti varmaan Twitter ja Facebook yms. sosiaalisen median palvelut ovat lähimpänä saada aikaan todellista vaihtoa eri kulttuurien välillä aivan henkilökohtaisella tasolla.

Olisiko sotia niin paljon, jos me tuntisimme paremmin ne ihmiset, joiden kimppuun haluamme hyökätä? Olisiko esim USA hyökännyt Irakiin, jos puolet amerikkalaisista olisi tuntenut henkilökohtaisesti jonkun irakilaisen tai irakilaisia? Olisiko kansa antanut oman valtionsa johdon hyökätä ystäviensä kimppuun?

Mutta siis vastaus kysymykseen mitä mieltä: kyllä, antaa palaa! Rauha, mikä ihana syy tehdä jotain kaikessa rauhassa.

Erinomainen avaus! Pohjoismaat ovat oikea taho ehdottamaan rauhanvälitysinstituuttia EU:lle.

Toisaalta olisi mielenkiintoista kuulla miksi Pohjoismaat eivät perusta tälläistä organisaatiota ensin itse vaan ehdottavat sitä koko unionille? Resursseja ja vaikutusvaltaa EU:lla on luonnollisesti enemmän, mutta eri jäsenmaiden siirtomaahistoria rajaa kuitenkin toivottavasti pian perustettavan instituutin toimintamahdollisuuksia. Esimerkiksi ranskalaisen toimijan puolueettomuus kyseenalaistetaan Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa aivan eri tavalla kuin pohjoismaalaisen.

And what comes to the mere military aspect of the peacebuilding; the EU already has the EUFOR concept as a tool.

Maailmassa on monia kansainvälisiä kriisejä sekä muita maita, joissa on sisäisiä konflikteja, kuten somaliassa.
EU:lla on suuri rooli ja vastuu edistää rauhanvälitystyötä maailman eripuolella.

Tämä on loistava idea, koska tämän instituution ansiosta EU pystyisi vastaamaan näihin haasteisiin
yhtenäisesti, ja se lisäisi unionin mainetta asiantuntijana ja puolueettomana rauhanvälittäjänä.

bye for now,
hanad

Kiitos, Jussi Hintikka, kommentistasi. Esim. meikäläinen on seurannut Alexin blogia jo alusta asti, kun Alex oli europarlaamentaarikko. Nyt ovat Alexin alustukset jo niin korkeata luokkaa, etten osaa kovin paljon kommentoida, siis tietomääräni ei riitä. Minun tietoni ovat enemmän suomalaisessa politiikassa ja yhteiskunnassa. Olipa hyvä kysymys, Jussi, miten täällä onkin näin hyviä asiantuntijoita kansainvälisessä politiikassa? Kertokaa ihmiset, mistä tietonne ovat peräisin? Ihan noin mielenkiinnosta, koska keskustelu on todella korkeatasoista ja asiantuntevaa.

Hyvä ministeri Alex,

Tänä aamuna TV:ssa oli tilaisuus kuulla pääministerin näkemyksiä samasta teemasta.

Hän on samoilla linjoilla kuin Sinä.

Ei pienintä vastustuksen sanaa.

Mutta olisiko ensin hyvä hoitaa maamme sisäiset kipukynnykset:
- maahanmuutto
- ns pakkoruotsi
ja niin edelleen

Miksi me suomalaiset ryhtyisimme tällaiseen touhuun?

Minusta on tarpeetonta tässä vaiheessa ryhtyä näin suuriin pyrkimyksiin.

Jos maamme johto kokee sen tarpeelliseksi, on syytä kertoa, mitä se maksaa.

Tämä asia liukuu pois diplomatian saavuttamattomiin . Katsokaa vaikka näitä tämän päiväisiä uutisia:
http://www.jpost.com/
Eikä USA voisi tehdä irakista irrotetuilla joukoillaan välilaskun sinne Israelin ja palestiinalaisten väliin ennen kuin ollaan aivan mahdottomassa tilanteessa ja holokausti toistuu tai toiston riski on arvioitu niin suureksi että sen toistuminen preventiivisesti estetään.
NATO-joukkojen suorittama sodanestotoiminta on hyvä ajatus, mutta sen koneiston käynnistäminen on hidas eikä siihen ole malleja ottaa historiasta Lähi-idän suhteen paljoakaan.
Toisaalta kahden kansan välinen riita ei saisi tuhota koko maailmaa.
Mutta toisaalta kun toinen kansa on viimeiset 2000 vuotta ollut täystuhon uhan alla, asiaan puuttumatta jättäminen tekee reflektorisesti uuden mahdollisuuden holokaustin toistumisaan saman kansan kohdalla. Toisaalta se kansa joka on ollut holokaustin kohde ja joutuu uuteen uhkaan, toimii automaattisesti itsepuolustaen kaikin voimin, jos jätetään aivan välinpitämättömästi yksin. Lisäksi: juutalaisuuden ydin on sovitus. kristinuskon ydin on karitsamaisuus. islamin ydin on meille tuntematon. Islamin sotahenget asettuvat siviilien muodostamaan kapseliin. Onko näin vaikeaa hetkeä ollut ennen Lähi-Idässä, ehkä ei, sillä aseet ovat nyt toiset. Nyt on hyvin vakavaa mielestäni.

Hyvä Alex!

1900-luvulla sodissa kuoli keskimäärin joka tunti yli sata ihmistä. Tärkeimmät syyt sotiin olivat tribaali nationalismi, sosiaalidarvinismi ja konventionalismi, kirjoittaa mm. Jonathan Glover.

YK:n vuosituhatjulistuksessa todetaan: "Miehillä ja naisilla on oikeus elää elämänsä ja kasvattaa lapsensa arvokkaasti, vapaana nälästä, väkivallan pelosta, sorrosta tai epäoikeudenmukaisuudesta".

Euroopalla on kokemuksesta opittuna sodan kauhut ja raakuudet. Rauhantyön instituutin perustamiselle on näistä syistä väkevät perusteet!

Ehdotus on periaatteessa hyvä avaus. Juuri pohjoismaiseen järjestelmään sopii instituutin perustaminen. Jos uusi olisi avoin kaikille EU-maille, olisi kiinnostavaa tietää, miten kohteet suhtautuisivat riippumattomaan organiin, jossa on tukku NATO-maita.

CMI on saanut paljon konkreettista aikaan niukoin resurssein.

Toimiva malli voisi olla sellainenkin, että EU-maat rahoittaisivat ehdotettua instituuttia kuten think tankeja ikään, puuttumatta toimintaan tai tuloksiin.

Kommentti liittyen Jussi Hintikan ja Pirkko Luhtasen kysymykseen ?miten täällä onkin näin hyviä asiantuntijoita kansainvälisessä politiikassa? Kertokaa ihmiset, mistä tietonne ovat peräisin?

Veikkaisin, että aika harvan tiedot kansainvälisestä politiikasta ovat alan nimenomaisesta tutkintokoulutuksesta. Arvelisin tietojen pohjautuvan

a) työhön tai henkilökohtaiseen motivaatioon liittyvästä kiinnostuksesta,
b) kansainvälisten poliittisten ilmiöiden lähempään selvittelyyn tai jopa tutkimiseen em kiinnostuksen pohjalta,
c) työskentelyyn tai oleskeluun ulkomailla vieläpä paikoissa tai tehtävissä joissa kansainvälisen politiikan vaikutukset kulminoituvat,
d) osallistumiseen asiakohtaisiin kansainvälisiin foorumeihin, monikansallisiin harrastuspiireihin ja ystäväverkostoihin (reaali- ja virtuaalitodellisuudessa), tai
e) toimintaan jonkin lobby ryhmän propagandistina ja ryhmältä saatuun tukimateriaaliin.

Eli nähdäkseni kokemus, eletty elämä tai halu tutustua tai vaikuttaa kv-politiikkaan lähemmin voivat johdatella aihepiirin asiantuntijuuteen. Muut voivat sitten standardiensa mukaan arvottaa kunkin asiantuntijuuden sillä voihan esiintyminen kv-poliittisilla foorumeilla olla myös ainoastaan omaa narsistista esilläoloa pintatietouden varassa.

Tervehdys kaikille! Rauhaninstituutti on hyvä ja kannatettava ajatus, mutta on huomattava, ettei mikään instituutti sellaisenaan välttämättä tuota muuta kuin kuluja. Kaikki riippuu siitä, miten dynaamisesti ja rakentavasti instituutti onnistuu toimimaan, sen on lunastettava paikkansa toiminnallaan. Konflikteilla on yleensä pitkä tausta, joten kansainvälisen yhteisön tulisi kiinnittää huomiota kehitykseen, jolla on konfliktiin johtamiseen piirteitä. Somalialla, joka edustaa yhtä pahimmista maailmassa, oli selvähkö polku: kun pitkäaikainen itsevaltias, Siad Barre, poistui luonnollisista syitä, ei ollut ketään eikä mitään täyttämään tyhjiö, paitsi klaanit. Totaalinen itsevaltius, demokraattisen kehityksen täydellinen puuttuminen johti siihen kaaokseen, jossa yhä ollaan ja josta mekin osaltamme maksamme. Eli, tehokkainta konfliktien torjuntaa on toimia ennalta. Tässä EU:lla on suuri tilaisuus ja tehtävä maailmassa, jossa USA on "superbroke, superfrugal",(Thomas L.Friedman,New York Times 4.9.). Kiina on paljolti sisäänpäin kääntynyt, "Russia, drunk on oil, can cause trouble, but not project power. EU is rich but wimpy" (=nynny) Friedman kirjoitaa. Tästä EU:n on päästävä välttämättä. Rauhan edistäminen on erittäin laaja-alainen asia; kansat haluavat vain rauhaa. EU:n tulisi terävävöityä voimakkaasti. Siinä Suomella voisi olla merkittävä rooli, ja Alex on yhteistyö- ja esiintymiskykyisenä mainio henkilö toimimaan tähän suuntaan.

Rauhan puolesta toimimista on hyvä kannustaa. Alexin ja Bildtin ehdotuskin voi olla kannatettava varsinkin, jos sillä on läpimenomahdollisuuksia. Toivon, että pohjoismaiset ulkoministerimme ovat riittävän ajoissa lobanneet tai lobbaamassa hankkeen taakse myös esim. Merkelin, Sarkozyn, Cameronin ja Zapateron.

Mielenkiintoista on havaita, että UM:n lehdistötiedotteen mukaan ajatus on, että "myös unionin ulkopuoliset eurooppalaiset valtiot voisivat osallistua instituutin toimintaan." Tällöin mieleeni nousevat lähinnä Venäjä, Ukraina ja Turkki. Ehkä tässä olisi alkua sille uudenlaiselle eurooppalaiselle turvallisuusarkkitehtuurille, jota Medvedev ja Lavrov ovat peräänkuuluttaneet, tosin nyt pohjoismaisesti ajateltuna.

Ei edellisen kaltainen ratkaisu liene ainakaan täysin kehno ajatus arvioitaessa tilannetta turvallisuuspolitiikan riskienhallinnan perspektiivistä. Toinen seikka on, että Pekingissä ja Washington DC:ssä voidaan pyrkiä asettumaan vastahankaan asiassa, mutta emmehän ole kenenkään puudeleita.

Mutta toimiakseen rauhan puolesta konfliktinratkaisuinstituutti tarvitsee vahvaa asiantuntijaosaamista myös talouselämän piiristä. Ja siten olisi eduksi, jos hallinnon ylimmässä struktuurissa olisi edustettuina myös talouselämän huippu yksityispuoleltakin ja jo järjestelmää kehitettäessä talouselämän edustajat otettaisiin mukaan.

Edellisestä riippumatta, uskon kuitenkin, että EU:n prioriteeteissa - ja omissammekin - em. hankkeen edelle tulisi asettaa EU:n aktiivinen Afrikka-politiikka sekä Etelä-Amerikka-politiikka. Wahlroosin puheessa sijoitustoiminnasta on paljon perää. Suhtautuminen EU:hun voisi olennaisesti muuttua positiivisemmaksi niin Etelä-Amerikassa kuin Afrikassakin, mikäli EU nykyistä huomattavasti voimakkaammin ja keskitetymmin osallistuisi kansantalouksien kohentamiseen näillä alueilla investoimalla niin pienessä kuin suuressakin skaalassa unohtamatta yritteliäitä yksilöitä. Tässä toiminnassa Suomikin voisi löytää luonnolliset kumppaninsa ja voisimme toimia ns. Laurén-doktriinin (ks. Hanna Laurénin kommentti 11.8.2010 klo 20.04 Alexin "Syyskausi" -blogimerkinnän, sekin 11.8.2010, alla) mukaisesti asemoidessamme itseämme uudistuvassa globaalijärjestelmässä.

Kaiken kaikkiaan aktiivinen osallistumisemme EU:n uudenlaisen Afrikka- ja Etelä-Amerikka-politiikan muodostamiseksi toisi meille kosolti positiivisuutta näiden mantereiden edustajilta myös arvioitaessa Suomen kelpoisuutta YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi, mitä me sitten siellä tekisimmekään.

Baste utrikesminister Alex,

du var i Sverige och deltog i moderaternas valkampanj.
Din kommentar till valet:
Hyva meininki, tulossa tiukka kisa.

Detta alltmedan Venstre och De Konservative , dvs sittande regering i Danmark,uttryckt stor oro over valet i just Sverige.
De tycker att yttrandefriheten i Sverige inte fungerar och att invandringspolitiskt kritiska SD (Sverigedemokraterna) behandlas ytterst fult av nuvarande riksdagspartier och media.

Hur ser du som Finlands utrikesminister pa yttrandefrihetens stallning i Sverige?

Ne, jotka eniten huutavat "rauhaa", sitä vähiten saavat aikaan, koska eivät ymmärrä sanan merkitystä.

Paljon saa virrata vettä Jordaniassa ennenkuin tulee rauha - jos sittenkään.

Ilman teologista pohjaa poliittinen tai sotilaallinen liennytys ei valitettavasti kestä tässä nimenomaisessa erikoistapauksessa.

Kiistan syyt ovat syvällä teologiassa ja vasta seuraavaksi poliittiset tai sotilaalliset olkootpa sitten teologiset argumentit kuinka todelliset tai vain historian aikana muotoutuneet.

Niinpä rauhaa ei synny ennenkuin saavutetaan teologisella tasolla yhteisymmärrys, miten rauhaan päästään ja miten sovitetaan kolme monoteistista mutta erilaista uskonnollista maailmankatsomusta samaan pieneen mutta silti kaikille pyhään maahan. Nyt näyttää siltä, että yritetään perä edellä puuhun ihan totisen kansainvälisesti vieläpä.

Ehdotettu EU-rauhanvälitysinstituutti olisi toisaalta itseisarvona kivaa sosiaalisesti kehittävää ja positiivista "rauhanpuuhastelua" osanottajien kesken ja toisaalta ainahan on se häviävän pieni mahdollisuus, että se saa aikaan jotain. Turhenpaankin varmaan rahaa laitetaan, jotta lykätään nyt muutama euro tähänkin.

Vaalityöstä Tukholmassa Carl Bildtin kanssa:

Perinteisesti on ollut vallalla käytäntö, ettei kenenkään julkista valtaa keskeisesti omassa maassaan omaavan henkilön - presidentin, ministerin, kansanedustajan...korkean virkamiehen - tulisi ainakaan julkisuudessa osallistua vieraan valtion sisäisiin asioihin esim. jonkun yksittäisen puolueen vaalityöhön. Asia olisi ollut eri, jos henkilö olisi ollut sama, mutta ei vielä tai ei enää valtiollisessa luottamustehtävässään tai virassaan.

Nyt näköjään ajat, arvot ja käytännöt ovat muuttuneet mm. EU-jäsenyyden siivittäminä, ja varsinkin Suomella ja Ruotsilla lienee pitkälleviety erityissuhde; 700 vuotta yhteistä historiaa, mm. maiden hallitusten yhteisistunto, Provincia Bothniensis yms.

Väitän että muutaman vuoden kuluttua ei tällaisia Alex Stubbeja enään ole. vaan elämme sovussa naapurivaltojen kesken-

Tuossa yläpuolella olevissa kirjoituksissa puhutaan paljon vaatimuksista rauhanvälitykselle: asiantuntijaosaaminen, talouden tuntemus j.n.e. Ne ovat todella tärkeitä mutta tärkein elementti on kuitenkin riittävä neutraliteetti suhteessa osapuoliin eli osapuolten luottamus siihen, että välittäjä on puolueeton kohteena olevassa kiistassa. Sellaisen saaminen ja ylläpitäminen edellyttää ihan oikeata neutraalia suhtautumista kriisien osapuoliin. MUTTA miten välitystehtävää haalivat johtajamme toimivat? Olemme mukana Afganistanin sodan yhdessä osapuolessa, iso osa poliittisesta eliitistä haikailee entistä laajempaa sitoutumista siihen.

Partanen puuttui tärkeään tyylikysymykseen. Yleensä on kai on tapana juuri niinkuin Partanen kirjoitti, että ministerit et al eivät puutut toisten kampanjointiin avoimesti. Pidän siis Stubbin käytöstä kummallisena ja ...