Budapest
Terveisiä aina niin kauniista Budapestista. Täydellinen työpäivä. Lähdin kotiovelta kello 6.30. Palaan toivon mukaan kello 23.00.
Suurlähettiläs Jari Vilén oli joukkoineen järjestänyt loistavan ohjelman.
Aamu alkoi ELTE-yliopistolla, jossa perehdyin suomen kielen opetukseen Unkarissa. Tiesitkö muuten, että suomen kieltä opetetaan sadassa yliopistossa ympäri maailmaa.
Aamupäivä huipentui suurlähettiläspäivien luentoon. Aiheena Unkarin EU-puheenjohtajuus. Kerroin omista kokemuksistani vuodelta 1999 ja latasin pöytään "kymmenen käskyä" puheenjohtajuudesta.
Olin erittäin otettu, että sain kunnian puhua Unkarin suurlähettiläille.
Lehdistötilaisuus Unkarin ulkoministeri Janos Martonyin kanssa
Työlounas ulkoministeri Jànos Martonyin kanssa meni leppoisissa merkeissä. Kävimme läpi perussetin kansainvälisiä kysymyksiä. Olemme muuten molemmat opettaneet EU-asioita Bryggessä.
Lounaan jälkeen tapasin presidentti Pál Schmittin, vanha tuttu Euroopan parlamentista. Loistotyyppi, miekkailun olympiakultamitalisti. Todellinen maansa suurlähettiläs. Keskustelimme kieliasioista, terveydestä ja koulutuksen merkityksestä.
Unkarin presidentti Pál Schmitt
Tapaamisen jälkeen olikin aika pulahtaa altaaseen Attila Czenen kanssa. Kyseessähän on Jani Sievisen kovin kilpakumppani. Attila voitti kultaa Atlantassa 1996. Nykyään hän on urheiluasioista vastaava valtiosihteeri. Sovimme, että hän ottaa uusinnan Janin kanssa ensi kesänä. Tsekkaan Janilta...
Päivän päätteeksi annoin haastatteluja Unkarin medialle ja osallistuin suurlähetystömme vastaanotolle. Suurlähettiläs Vilén oli kerännyt loistoporukan. Mahtava vierailu. Unkarissa Suomi on kokoansa suurempi. Tätä lisää.
5 kommenttia
Budapestissä ollessanne alkoi ajatuspaja Atlantic-Community Org:ssa yhteistyöhanke ja debatti koskien yhteisön suosituksia NATOn uudeksi strategiseksi konseptiksi. Debattia alusti Rasmunssenin nimeämän ja Madeleine Albrightin johtaman experttipaneelin suositukset. Debatin ja huomisen skypesession jälkeen ajatuspaja muokkaa omat suosituksensa Naton huippukokoukseen marraskuussa jossa uusi konsepti on asialistalla.
Oma think tankin pyytämä op-ed artikkelini "NATO 2020: Downsizing Instead of Reshaping" mainittuun debattiin oheisesta linkistä:
http://www.atlantic-community.org/index/Open_Think_Tank_Article/NATO_2020:_Downsizing_Instead_of_Reshaping
josta pääsee seuraamaan myös muiden kirjoituksia ja kommentteja mainitusta aiheesta.
Atlantic Communityssa on laaja asiantuntijajäsenistö molemmin puolin Atlanttia ja usein vastakkaisten näkemysten kautta keskustelut valottavat aihetta monipuolisesti. Tässä voisi olla vaihto UM:n perinteisille briiffauksille. Suosittelen.
Kun ulkoministerimme ilmeisen selvästi pohtii jo tulevia eduskuntavaaleja, ilman muuta myös painavista ja perustelluista syistä myös sisällöllisesti ja koskien myös sisäpolitiikkaa (tässä komppaan Jotu Karjalaista) varsinkin kun emme saaneet Alexin Budapestin kymppipointtia pohdittavaksemme ja edellisenkin puheen suhteen taisin itse laittaa linkin tähän blogiin, toivon, että pääsemme pikimmiten nauttimaan Alexin ulkopoliittisesta osaamisesta, koska pääministerimme miitistä Merkelin kanssa jäi ainakin minulle henkiset arvet - suck! Kiviniemen hyväksi laskettakoon positiivinen asenne, ja kohtahan on taas vaalit.
Eli kaiken kaikkiaan meillähän menee jo paremmin, vaikkei niin hyvin menekään. Telakkatoiminan keskimääräistä paremmin tuntien, toivon, että suomalaiset ovat korealaisen yhtiön omistamien telakoiden suhteen vähintäänkin yhtä ymmärtäväisiä kuin naapurimme ulkoministeri Carl Bildt pohtiessaan autovalmistuksen tulevaisuutta Ruotsissa. Bildtin mukaan pitkään kannattamatonta bisnestä ei kannataettä Bildt on oikeassa tukea. Tässä asiassa olen satavarmasti samaa mieltä Carl Bildtin kanssa.
Kuolemankypsien yritystoimintojen tukeminen, varsinkin kun ne ovat ulkomaalaisomistuksessa ovat suoranaista kansan varojen tuhlaamista "Timbuktuun". Tässä asiassa ei tarvitse olla persu ymmärtääkseen, missä mennään. Toiovon, että Alex osaamisellaan nostaa EU:n pintaan ensi vuoden vaaleissa. Muutamat tässä blogissa kirjoittavat ovat myös asiantuntemuksellaan varmasti kykeneviä auttamaan Alexia tässä teemassa. Kyse on kuitenkin meidän tulevaisuudesta.
Muistan kun ruotsalaisista telakoista suurimmat kaatuivat aikanaan, koska ne rakensivat varastoon jättitankkereita. Nyt valtiomme on taannut ultrasuurien matkustajalaivojen toiminnan takuilla (meidän rahoilla) (lieneekö kyse jopa parista miljardista eurosta?; Katainen et Co, varmaankin korjaa, jos olen väärässä).
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme on yhä enemmän fokusoitumassa myös EU:n ja sen kansalaisten hyvinvointi ja sen tuleva kehitys varsinkin kun meidän on jo varsin pian pohdittava resurssien allokointia uudella tavalla kun kasvua ei enää ole. Tämä ei ole mitenkään negatiivista ajatellua vaan kovin pian faktaa. Kasvua kyllä on jatkossakin mutta aitä ei pidä mitata rahalla!
Jouni Pullin hienoa tekstiä lukiessa tulee edellinen a-studion lähetys mieleen jossa virolainen betonielementtitehdas kiitti Suomen valtiota suurimmalti osin Viroon valuneesta vuokra-asuntotuotannon tuesta, samaan aikaan kotimaisia betonielementtitehtaita pidetään kiinni.
Mielestäni on hölmöä politiikkaa tukea lainarahalla naapurimaiden tuotantoa ja työllisyyttä.
Hyvä Jotu Karjalainen, kiitos ystävällisestä kommentista, vaikka kommenttini korjaus jäi kesken kun painoin enter-nappia turhan aikaisin.Pahoittelen mokaani ja kiitän Alexia, että hän siltikin julkaisi kommenttini.
Jotu, samaa ohjelmaa katsoessani mieleeni tulivat monet kannanottosi, jotka on otettava tosissaan, mikäli tässä maassa haluamme aidosti kannustaa pienyrittäjiä jatkamaan työtään ja jopa avoimesti toivottamaan, että myös jälkipolvet jatkaisivat arvokasta vanhempiensa työtä eivätkä heittäisi hukkaan kokemuksen ja opin antamaa tietotaitoa. Ja tämän lisäksi tarvitsemme keskisuuria yrityksiä, joilla on paremmat mahdollisuudet ottaa pidempiaikaisia riskejä ja panostaa tuotekehitykseen ja tuotteistamiseen.
Tuen minimiehtona pitäisi olla, ettei tuettu teollisuus tai yritystoiminta kilpaile kotimaamme markkinoilla.
Unkarin ja Suomen kielenopetuksen yhteistyön taustalla on mm Lempäälän-Vesilahden yhteiskoulun rehtorina toiminut rovasti Jouko Karanko,( rehtorini aikoinaan 1964), joka taisi unkaria. hänen tyttärensä Outi on unkarissa naimisissa ja opettaa siellä . Hänen poikansa Kari on Suomen lähettiläsjoukkoa. Karangon opettajapariskunta oli kielitieteen huippuja. Vaimo Hilkka Karanko opetti myös latinaa. Karankojen kautta lempääläläiset tutustuivat myös yliopistonlehtori Ödön Lavothaan, joka tyttärensä Csilla Lavothan kanssa kirjoitti suomenkielisen unkarin kieliopin. Sittemmin Lavothat pakenivat Uppsalaan Helsingistä, koska sen aikainen Unkarin hallitus lähetti jopa tyhjän lentokoneen palauttamaan heitä Unkariin - ne olivat niitä kansannousun aikoja, joita he pakenivat Suomeen ensin. Nythän on toiset ajat.Todella hyvät ajat! Muistan kun olin heillä Helsingissä kylässä. vastapäisessä talossa asui venäläisiä ja he olivat silloin Helsingissä hyvin pelokkaita, mitä minä suomalaisena en oikein käsittänyt.