Pohdintaa
Pidin iltapäivällä puheenvuoron UM:n kehityspoliittisilla neuvottelupäivillä. Mukana iso joukko omaa väkeämme niin kotimaasta kuin ulkomaanedustustoista. Meillä oli myös hyvä keskustelu, joka menikin yliajalle.
Alla puheenvuoroni pääkohdat:
Maailma on talouskriisin vauhdittamana asettumassa uuteen asentoon. 2010-lukua tulee leimaamaan kolme suurta trendiä.
Ensinnäkin kansainväliseen politiikkaan tulee lisää merkittäviä toimijoita. Moninapaistuminen jatkuu ja tulee entistä näkyvämmäksi. Tuotannon ja kulutuksen painopiste siirtyy transatlanttiselta akselilta kohti Aasiaa. Uudet toimijat näkyvät myös kehitysmaissa. Esimerkkinä vaikkapa Kiinan toiminta resurssiensa varmistamiseksi Afrikassa. Tämä kehitys jatkuu ja laajenee todennäköisesti muihinkin nouseviin toimijoihin, ml. Intia ja Brasilia.
Toiseksi kansainvälisiä instituutioita uudistetaan. Epävirallinen tai ”kevyt” multilateralismi kuten G20 ja muut ”G-ryhmät” vahvistuvat ja nämä käytännöt mahdollisesti laajenevat eri politiikkalohkoille. Vastaavasti perinteisten monenkeskisten järjestöjen muutospaine kasvaa. Joissain järjestöissä, kuten ns. Bretton Woods-instituutioissa, uudistuksissa on osittain päästy liikkeelle. Osin muutos on hyvin hidasta ja vaikeaa.
Kolmanneksi: kansainvälisen politiikan agenda laajenee. Ilmasto, energia ja luonnonvarat ovat teemoja, jotka vakiinnuttavat 2010-luvulla paikkansa politiikan ytimessä. Talouteen etsitään uusia yhteistyön malleja. Uuden tyyppiset kriisit, hauraat valtiot, ääriliikkeet ja joukkotuhoaseet ovat globaaleja riskejä.
Mitä tämä muutos sitten edellyttää?
- Vaaditaan laajaa, horisontaalista näkemystä ulkopolitiikasta. Turvallisuus, kauppa ja kehitys ovat tiiviisti vuorovaikutuksessa. Kytkennät eri lohkojen välillä on ymmärrettävä entistä paremmin.
- Kehitysmaat on nähtävä Suomen ja EU:n politiikassa monipuolisesti. Ne eivät ole ainoastaan kehitysyhteistyön kohteita, vaan myös toimijoita maailmanpolitiikassa. Kehitysmaaryhmä on heterogeeninen, mutta sen strateginen merkitys on kasvussa. Nousevien talousmahtien intressit ovat maailmanlaajuisia. Köyhimpien maiden ongelmilla on taas entistä globaalimmat seuraukset. Haasteisiin on vastattava laaja-alaisesti, koko keinovalikoimaa käyttäen.
- Kansainvälisiä instituutioita on uudistettava tavalla, joka ylläpitää ja vahvistaa multilateralismia. Uusien, G-tyyppisten järjestelyiden vahvistuminen lienee väistämätöntä, mutta sitä on koetettava ohjata suuntaan, joka vahvistaa multilateralismia eikä heikennä sitä. Tärkeää on myös uudistaa perinteisiä monenkeskisiä instituutioita, kuten YK:ta, tavalla joka pysyy uusien järjestelyiden perässä. Muuten näiden järjestöjen roolia pitkällä tähtäimellä heikentyy.
- Meidän on luotava vahvat suhteet kaikkiin merkittäviin toimijoihin. EU:n on syytä rakentaa toimivaa kumppanuutta Yhdysvaltain, Kiinan, Intian, Venäjän ja muiden kanssa. Samalla Suomen on syytä rakentaa myös mahdollisimman vahvat omat yhteydet eri puolille, jotta ymmärrämme kehitystä ja voimme siihen osaltamme vaikuttaa.
Miten arvon blogikommentaattorit arvioivat maailman muutosta?
PS. Kävin eilen Puolan suurlähettilään Joanna Hofmanin residenssissä kirjoittamassa nimen surunvalittelukirjaan. Keskustelin myös suurlähettilään kanssa. Puolalaisten suru on erittäin syvä ja koskettaa vahvasti myös meitä suomalaisia.
13 kommenttia
Toivottavasti maailman raju demokratisoituminen tiedonvälityksen vallankumouksen myötä ei pääse unohtumaan. Nythän kuka hyvänsä voi kehittyä "filosofiksi" ymmärtämään mitä moninaisempia kehityskulkuja jotka ennen olivat "herrojen herkkua".
Mutta eikö Suomen syyhyn "rakentaa myös mahdollisimman vahvat omat yhteydet eri puolille, jotta ymmärrämme kehitystä ja voimme siihen osaltamme vaikuttaa" sisälly melkoinen epäluottamus EU:n tahtoon hoitaa tasapuolisesti yhteisiä asioita, ja eikö itseasiassa Arto Merisalo ole pyrkinyt samanhenkisesti vaikuttamaan omiin ja kavereidensa asioihin?
Itseasiassa olen joskus maailmalla liikkuessani kuullut epäiltävän että tuollainen perin epädemokraattinen ajattelutapa onkin mitä syvimmiltään suomalainen, elitistinen "brändi".
Ymmärrettävästi "kaveria ei jätetä"-hengen määritteleminen kirjallisesti ei ole nykyisin kovin helppoa.
Valtioissa, unioneissa yms. on lopulta kysymys siitä, miten ihmiset ja asiat verkostoituvat mahdollisimman tehokkaalla tavalla ajassa ja paikassa määriteltyinä.
http://en.wikipedia.org/wiki/Network_science
Tämä on uusi, kehittyvä tieteenala, jolla voi selittää lääketieteessä tautien kulkua ihmispopulaatiossa, informaation ryhmittymistä, ihmisten vuorovaikutusta, tekniikan kehitystä jne.
Jos kehitys kehittyy suotuisasti ilman että sivilisaatiomme taantuu syystä tai toisesta, saattaa olla nämä nykyiset valtio- ja unionikäsitykset manifestaatioineen verrattavissa 1700-luvun merkantilistiseen tavaranvaihtoon kun nyt elämmekin EU-taloudessa energia- ja tietoverkkojen universaalissa kontekstissa.
Jotain vanhaa, uutta ja lainattua se tulee olemaan, eli teknisesti internet, GPS-paikannus yms. syntyivät vanhakantaisen sotilas-ja valtioajattelun varassa ja rakenteiden tukemiseksi, mutta seuraukset tulevat olemaan ihan muuta kuin alkujaan ajateltiin ja useinmiten tapahtuu, että se tuleekin olemaan häntä joka hauvaa heiluttaa...
Poliitikoille, vaaleilla valituille päättäjille, tässä ei varmaankaan ole enää vartattu päättäjän roolia vaan paremminkin sellaisen jo tapahtuneen kehityksen yhteiskunnallinen kirjaamistehtävä.
Niin se menee, jos siis olemassaolevat resurssit kestävät romahtamatta...
Olen seuraillut jo pitkän aikaa näitä kannanottojasi. Varmastikin ne isolle osalle kansaa tuovat viestin, että nythän onkin remmissä pätevä kaveri.
Sen verran olen kuitenkin joutunut olemaan kanssakäymisessä poliittisten vaikuttajienkin kanssa minäkin ja oppinut, ettei koulutus tee viisautta vaan se tulee jostakin muualta, ja että jokaisen poliitikon sanomiset analysoin tarkasti, ennen kuin niihin mihinkään uskon. Valitettavasti tämäkin pohdintasi joutui oitis minun mielessäni ns. "roskapostiin".
Tuonlaista pohdintaa tehdään lähinnä opiskelumaailmassa ja tuonlaista tekstiä saa varmaan ostaa tai jopa ilmaiseksi viinin ja kannabiksen tuoksuisista opiskelijakämpistä.
Ei nuo pohdintasi mitään erikoisia ole. Ei ainakaan Suomen ulkoministerin sanomana. Kuvittelisin, että ulkoministeri pohtisi yleisesti luettavalla sivustollaan asioita kansan kantilta katsottuna. Tuollainen turhan laajojen asioiden käsittely tällaisessa yhteydessä lähinnä osoittaa vain henkilön itsensä muiden kansalaisten yläpuolelle asettamisen tarpeesta. Olkoonpa sitten kyseessä vaikka ulkoministeri.
Tule hyvä mies alas sieltä tikkailta. Ei sinuakaan muisteta sen pidempää kuin meitä muitakaan kun aika menee ihmisen ohitse.
Tuota niin...kyllähän se on nimenomaisesti ulkoministerin ja Merikasarmin porukan tehtävä - paitsi hoidella maan etuja, kansalaisia ja passeja yms. ulkomailla - seistä mahdollisimman korkeilla tikkailla ja tähyillä eteen ja sivuilleen sekä tulevaisuuteen maan etuja ennakoiden.
Sitten on sellaiset kuin liikenne- ja viestintä, sisäasiain sekä valtiovarainporukat jne., joiden tulee seistä kirjaimellisesti maankamaralla ja välistä ihan varpaat savessa ja hoidella asiaankuuluvia myöskin tärkeitä juttujaan.
Multikulttuuritaustansa vuoksi nykyisellä ministerillä näyttää usein olevan sellainen monisanaisen epäperäkylämäinen, sanoisiko naivistinen tapa kuvailla juttuja - huipparit, valkkarit jne. -, mutta hänen pitääkin hoidella hommat ulkomaanelävien kanssa sillä kielellä, tavalla ja filsosofialla, että kulloinkin ymmärretään ja hommat parhaiten edistyvät.
Laajempi ymmärrys "maksavan asiakaskunnan" keskuudessa olisi hyväksi mutta mielestäni toissijaista, koska ulkoministerin tulee nimenomaisesti hoitaa hommat ja olla ihan ulkona siis.
Pienenä kansakuntana meillä ei ole - toisin kuin USA:ssa - varaa siihen, että hölmöllä ulkopolitiikalla tehtäisiin hyvää sisäpolitiikkaa, koska lasku tästä lankeaisi maksettavaksi heti eikä viiveellä - toisin kuin USA:ssa.
"Meidän on luotava vahvat suhteet kaikkiin merkittäviin toimijoihin. EU:n on syytä rakentaa toimivaa kumppanuutta Yhdysvaltain, Kiinan, Intian, Venäjän ja muiden kanssa."
Tästä saisi helposti sen kuvan, että EU hoitakoon suhteet suurvaltoihin ja jäsenmaat rakennelkoon omia rintamiaan / verkostojaan niihin toimijoihin, joiden kanssa ollaan noin suurin piirtein samalla viivalla. Ei pöllömpi idea tuokaan. Suurvaltapolitiikassa EU:n heikkoutena on vain ollut a.) jäsenmaiden sooloilu milloin kaasun ja milloin historiallisten kaikujen perässä, ja b.) kauppa-, ja valitettavasti välillä myös, kehityspolitiikan itsenäinen haahuilu ilman ulkopoliittista punaista lankaa, reippaasti toisiaan korville lyöden.
On helppo yhtyä havaintoosi kauppa-, kehitys ja ulkopolitiikan vuorovaikutuksesta. Tämä vuorovaikutus (tai rehellisemmin "keskinäinen riippuvuus") voi olla joko negatiivista tai positiivista. EU on kauppapoliittinen jättiläinen. Sen ainoa yhteinen "hard power" on vapaa-kauppasopimuksien ehdolliset ihmisoikeusartiklat. Jos noita artikloja, joista suurin osa on siirretty kompetenssiksi komissiolle, ei pystytä aktivomaan räikeimpien ihmisoikeusrikkomustenkaan meitä kohdatessa, voi hyvällä syyllä kysyä mihin yhteistä ulkopolitiikkaa sitten tarvitaan.
Olisin toivonut, että havainto kolmen keskeisen politiikan (kauppa-, kehitys- ja muut ulkosuhteet) vuorovaikutuksesta olisi puheessa vääntynyt konkreettisempiin johtopäätöksiin. Onko esimerkiksi fiksua, että ulkomaankauppakamarit, valtiorahoitteiset kehitysyhteistyön kattojärjestöt ja suurlähetystöt eivät toimi samojen arvojen mukaan? Saako kehityspolitiikkaa käyttää häikäilemättömästi kotimaisen viennin moriushuntuna? Kannattaako assosiaatiosopimuksiin neuvotella ihmisoikeusartiklat, jos jo etukäteen tiedetään, ettei niitä saisi edes kansanmurha jäätymään -paitsi heikoimmin kehittyneissä maissa? Ja ylimäÄräisenä kuriositeettinä: kuinka tärkeää on taloudellisen taantuman aikana hajauttaa luotot, jotta ei nousukauden aamussa herää housut kintuissa Aasian tiikerin porstuasta?
Johtajuus punnitaan näissä. Parhaat teoreetikot tulevat edelleen Frankfurtin koulukunnasta, eivätkä ne ajatukset vanhene maailman rattaan kehrätessä.
Esko Huotarin kommentti oli aika karkea.
En ymmärrä. Ei huvita minua. Ei aukene minulle.
Hei
Kiinnostavaa pohdintaa Alex. Kiitos!
Talouskriisin jälkimainingeissa pohtisin erityisesti talouskasvun tulevaisuutta/mahdollisuutta.
Nykyisen talousjärjestelmän ongelmana on se, että mikäli kasvu hidastuu, pysähtyy tai kääntyy laskuun, yhteiskunta ajautuu kriisiin. Talousjärjestelmämme kohtaa vääjäämättä välillä lasku- ja noususuhdanteita eikä loputon kasvu rajallisella maapallolla ole mitenkään mahdollista. (http://impossiblehamster.org/)
Tarvittaisiinko degrowth-taloutta? Siirtyminen degrwoth-talouteen on mahdollista kun:
1. Siirrymme palkankorotuksista vapaa-ajankorotuksiin.
2. Verotamme enemmän luonnonvarojen kulutusta ja vähemmän työntekoa.
3. Otamme käyttöön perustulon ja maksimielintason sekä henkikökohtaiset päästökiintiöt.
4. Luomme uusia yhteiskunnallisia mittareita kuvaamaan hyvinvointia.
Kirjoittelin tästä myös omaan blogiini taannoin:
Ikuinen talouskasvu vai degrowth-talous?
http://leostranius.fi/?p=1357
Tsemppiä ja aurinkoisia kevätpäiviä!
Parhain terveisin
-Leo Stranius
Olipa tyly kommentaattori tuossa edellä. Olen lukenut blogiasi mielenkiinnolla. Maailmanpolitikka ja kehitysmaa-asiat kiinnostavat kovasti. Mielipiteesi ovat raikkaita, niissä näkyy nuoruutesi ja älykkyytesi. Luen kirjoituksiasi jatkossakin. Hyvää jatkoa ja tsemppiä!
Arvostan - ja ihan oikeasti - avoimmuuttasi Alex!
Ehkä keskeisin ihmiskunnan yhteistä tulevaisuuttamme koskettava kysymys on: Kasvammeko ymmärtämään toisten kulttuurien olemassaolon oikeutus elämään tasavertaisena kumppanina tämän Antiikkiin ja Raamattuun perustuvan länsimaisen kulttuurin rinnalla?
Tähän kysymykseen liittyy olennaisesti ja erityisesti suhtautumisemme salaiseen Round Table-hankkeeseen? Hankkeeseen luoda vain länsimaisen kulttuurin tunnustava maailmanhallitus! Miten meidän tulee suhtautua RIIAan, CFR:n, Bilderberg-ryhmään tai Trilateraaliseen komission ja mitä kaikkea (salaista) tämä länsimainen kulttuuri - vapaamuurareineen - sisällään pitääkään?
mika kaakinen otappas asioista selvää pintaa syvemmältä niin ehkä sinäkin rupeat tajuamaan mitä esa tuossa yrittää kertoa.häpeäisit alex!olet ymmärtänyt ulkoministerin homman hieman väärin.ei sun tarvii meitä ulkoistaa..
Alex,
samoja huomioita olen tehnyt. Samoin kuin valtoiden väliset epäviralliset ryhmittymät ja niiden roolit kasvavat, samoin tulee tapahtumaan pienten yritysten toiminnassa. Löyhät yhteenliittymät ja virtuaaliset työskentelytavat tulevat muuttamaan näiden toimijoiden mallia ja haastamaan isot yritykset ketterällä toiminnallaan.
Toinen selkeä muutos tulee olemaan yhä läpinäkyvämpi hallinto, jonka avulla isojen instituutioiden pitää työskennellä, jotta he voivat ansaita legitiimin aseman päätöksenteossa. Tähän kun lisätään asiakirjojen digitalisoimisen, jotta jatkossa ei raahata junalastillista asiakirjaa joka viikko Strasbourgiin ja takaisin. ;-) Tiedon pitää olla samaan aikaan kaikkialta maailmasta saavutettavissa.
Tarkennuksia salajärjestöjen nimiin: RIIA on brittijärjestö Royal Institute for International Affairs, eli kansainvälisten kysymysten neuvosto ja CFR on jenkkien vastine Council for Foreign Relations, Ulkosuhteiden neuvosto.
Hienosti kirjoitettu jälleen. Hymysi jaksaa minua auttamaan päivästä toiseen. Antaa positiivisia viboja myös omaan elämääni.