Kirgistan ja Etiopia
Pitkin päivää saapuneet tiedot Kirgistanin väkivaltaisuuksista ovat hätkähdyttäneet. Levottomuudet alkoivat jo eilen Talasin kaupungista ja levisivät tänään kolmeen muuhunkin kaupunkiin, myös pääkaupunki Bishkekiin. Presidentti Kurmanbek Bakijevin eroa vaativien mielenosoittajien ja turvallisuusviranomaisten välisissä yhteenotoissa ei ole vältytty ihmisuhreilta. Loukkaantuneitakin on ilmeisesti useita kymmeniä.
Suomi on huolissaan Kirgistanin tilanteesta ja tuomitsee kaiken väkivallan. Kaikkien osapuolten tulisi pidättäytyä väkivallasta ja tilanteen kärjistämisestä sekä pyrkiä rauhanomaiseen ratkaisuun. Tilanne tulisi selvittää perustuslain ja oikeusvaltion periaatteiden pohjalta, kuten EU:n ulkoministeri Catherine Ashton toteaa lausunnossaan.
Kirgistanin tilanne on ollut jännittynyt jo pidemmän aikaa. Maan ihmisoikeus-, sananvapaus- ja demokratiatilanne on heikentynyt. Laaja korruptio lisää tyytymättömyyttä. Oppositiota on painostettu aina pahoinpitelyitä ja murhia myöten. EU-maat ovat ottaneet nämä huolestuttavat asiat toistuvasti esiin Kirgistanin edustajien kanssa.
Suomalaisia Kirgistanissa on tämänhetkisten tietojen mukaan vain kaksi eikä heillä ole välitöntä vaaraa.
Etiopian ulkoministeri Seyoum Mesfin (Kuva: Eero Kuosmanen)
Aamulla tapasin Etiopian ulkoministeri Seyom Mesfinin. Olimme tavanneet aiemmin YK-viikon yhteydessä New Yorkissa. Tänään keskustelimme Afrikan sarven tilanteesta, siis Etiopiasta, Somaliasta, Sudanista, Djiboutista ja Eritreasta.
Ulkoministeri Seyom keskusteli samoista aiheista myös meidän Afrikan Sarven edustajan Pekka Haaviston kanssa. Hän on alueen johtavia asiantuntijoita. Afrikan Sarvea pitäisi käsitellä tässäkin blogissa useammin. Se on vakioaihe myös EU-ulkoministerikokouksissa. Eikä syyttä.
Afrikan Sarvi kokonaisuutena ja pähkinänkuoressa:
1. Arabimaailman ja Afrikan kohtaamispiste.
2. Ilmaston, kulttuurin ja uskonnon rajavyöhyke.
3. Ääriliikkeitä, konflikteja, pakolaisuutta, merirosvoutta ja hauraita valtiota.
Somaliassa on vuodesta 2005 toiminut väliaikaishallitus (TFG). Hallituksen tuki on heikko. Maan sisäinen tilanne kireä. Erilaiset ryhmittymät, kuten sufilaiset nationalistit ahlu Sunna, islamilaiset nationalistit Hizbul Islam ja jihadistinenal-Shabaab, hakevat valtaa. Oman paineen muodostavan Somalimaa ja Puntmaa, josta ensimmäinen haluaa irti Somaliasta.
Etiopia on suhteellisesti katsottuna vakaa maa. Siellä järjestetään vaalit 23.5. Paikalla myös EU-vaalitarkkailijoita. Etiopan ja Eritrean välit ovat poikki - kyseessä Afikan "jäätynyt konflikti". Eritrea tekee kaikkensa hajoittaakseen Etiopian.
Sudan on keskeisessä asemassa alueen vakauden kannalta. Maassajärjestetään vaalit sunnuntaina. Ensi vuoden tammikuussa järjestetään myös kansanäänestys, jossa Etelä-Sudan äänestää itsenäisyydestään. Sudanin ja Tshadin tilanne erittäin jännittynyt. Presidentti al-Bashir johtanut maata itsevaltiaan ottein. Hän on myös etsintäkuulutettu kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.
Pekka Haavistolla on merkittävä rooli alueen erilaisissa rauhanvälitystehtävissä. Miksi? Koska hänellä on erinomaiset suhteet kaikkiin tahoihin.
Miksi Suomen kannattaa olla edesauttamassa Afrikan Sarven rauhanomaista kehitystä? Koska alueen lasku tulee myös meille maksettavaksi turvattomuuden, terrorismin uhan ja kasvavan humanitaarisen avun tarpeen kautta.
Miten arvon blogikommentaattoriet näkevät Afrikan Sarven tilanteen?
10 kommenttia
Autch, ajatuksen hitautta.... jatkoa aikaisempaan Kirgistan kommenttiini:
Mika Keski Aasian maa seuraavaksi; ei viela Turkmenistan, Tajikistan ja tietty ei vieka Kazakhstan ..... joo, se on sitten Uzbekistan......
viestit maasta ovat olleet aivan samanlaisia kun Kirgistanista !
Kazakhstanin taman vuoden ETYJ puheenjohtajuus velvoittaa
"sekaantumaan" Kirgistanin asiaan, Alex, pls konsultoi /ohjeista heita !
En näe enää mitään syytä auttaa Afrikan sarvea. Ei kannettu vesi kaivossa pysy. Tuota aluetta on tuettu rahallisesti, sotilaallisesti ja erinäisten avustustoimenpiteiden kautta vuosia eteenpäin menoa on tapahtunut erittäin vähän.
Joskus täytyy vain hyväksyä tosiasia että kaikki alueet eivät tule koskaan kehittymään niin kuin toivoisi.
Somalialaiset ovat ns. hävitty kansa, jo pari sukupolvea ei ole nähnytkään rauhaa eikä näin ollen osaa sitä tavoitella. Ihmiset ovat tapojensa orjia, emmekä me voi sille mitään vaikka miten tukisimme heitä.
Paras ratkaisu olisi olla sekaantumatta alueen tilanteeseen ja antaa ihmisten itse päättää tulevaisuudestaan.
1. "Miten arvon blogikommentaattoriet näkevät Afrikan Sarven tilanteen?"
En todellakaan hyvänä. Kirjoitus on raskasta luettavaa. Surullista luettavaa.
Ainoa toivo on löytää demokraattisesti toimivat, järkevät puolueet ja ihmiset ja tukea heitä taloudellisesti ja poliittisesti.
2. "Presidentti al-Bashir johtanut maata itsevaltiaan ottein. Hän on myös etsintäkuulutettu kansainvälisessä rikostuomioistuimessa. " Tämmöisiä ihmisiä voi olla valtionjohdossa!
Rober Mugabe on johtajien sarjassa ihan omassa luokassaan. Maa katastrofissa ja Mugaben konnat ja kätyrit pahoinpitelevät opposition edustajia mielin määrin.
Onneksi tilanne näyttää Zimbabwessa hiukan paremmalta. Morgan Tsvangirai vaikuttaa ihan hyvältä.
Eletty elämä näkyy kasvoista. Verratkaa Morgan Tsvangirain ja Robert Mugaben kasvoja.
3. "Koska alueen lasku tulee myös meille maksettavaksi turvattomuuden, terrorismin uhan ja kasvavan humanitaarisen avun tarpeen kautta." Maailma on pieni. Tavat ja arvot leviävät kuin laineet meressä.
Hyvät...
Tilanne Kirgisiassa on ollut jo vuosia ennustettavissa, ei ole mikään yllätyksen aihe, kun provosoidaan, provosoidutaan.
Viittaan mm. Suomen Kuvalehden artikkelisarjaan NL:n perillisistä IVY -valtioista. Tässä erinomaisessa katsauksessa keskiaasian ns. tasavalloista ennustettiin jo v. 2007 suurenpuoleisen korruption ja ylenpalttisen henkilöpalvonnan johtavan niin suurella todennäköisyydellä vakaviin levottomuuksiin, että ihmisuhreilta ei vältytä.
On aivan turhaa sananhelinää ja vetäytymistä neutraaliin suhtautumiseen olla puuttumatta ko. alueen ongelmiin vakavasti. Me entiset ryssän hännystelijät voisimme vihdoin tunnustaa näiden kansojen oikeus omaan itsenäiseen kehitykseen kohti demokratia.
Ei voida enää vedota kaupallisten intressien vaarantumiseen puututtaessa vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin. Globaali maailmantalous on tullut jäädäkseen, ei tilapäinen ilmiö. Eri kehitysasteilla olevien kansantalouksien suurkapitalistinen ja isovenäläinen riisto on loputtava.
Vaihtoehtoja ei ole. Henry Lennart Hult Board Manager CEO
"Hillary Clinton Suomeen".
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2082137
Hyvä. USA on maailman johtava maa kaikilla tasoilla. USA:n ulkoministeri on presidentin jälkeen maailman toiseksi vaikuitusvaltaisin henkilö.
Lykkyä tykö ja onnea keskusteluihinne.
Hallituksen näkee mieluusti esiintyvän kansainvälisissä kysymyksissä kunhan kolme ehtoa täytetään:
- Asialla on kannaltamme merkitystä ja voimme toimia jollain foorumilla oikeutetun päämäärämme hyväksi
- Tosiseikkoihin, kiistojen historiaan ja poliittisiin taustoihin on paneuduttu asian painoarvon edellyttämällä vakavuudella
- Pitäydymme visusti lääkärin, ei oppimestarin tahi vielä vähemmän tuomarin osassa
Nyt hallituksella näyttää ainakin olevan aitoa pyrkimystä perehtyä mainittujen ongelmien monitahoisiin taustoihin sekä erinomaisesti valittu edustaja mahdollisiin puolueettomiin sovittelutehtäviin.
Etiopia miehitti Somaliaa vuosina 2006-2009 mitkä kokemukset on syytä muistaa pohdittaesssa mahdollisten sotilaallisten keinojen käyttöä kuten asetoimituksia tai sotilaskoulutusta sisällissodan jollekin osapuolelle.
Tuntuuko koskaan siltä, että media yrittää saada ulkoasiainministerin verekseltään kiinni jostakin virheestä? Väkisin haettiin virhettä Kirgistan-sanasta, jota loppupeleissä ei kuitenkaan ollut. Hienoa, Alex 1, Media 0.
Miksi Suomen ei kannata olla auttamassa Tshadin rauhanomaista kehitystä?
Afganistan avautuu edelleen. Kanadalaisen naisreportterin raportti Kabulista 1989, venäläisten vetäytyessä. Eniten pistää korvaan koulutettujen kabulilaisnaisten pelko asemastaan mujaheddinien tulevan vallan alla: Joutuvatko he pois töistään, pakotetaanko jälleen pukeutumaan burkhiin minihameiden sijaan. Mutta kuinka tuollaista he pelkäsivät? Nämä mujaheddiinit olivat ystäviämme, jotka rahoitimme ja aseistimme puna-armeijaa vastaan! Eivät talebaneja.
http://archives.cbc.ca/war_conflict/other_conflicts/clips/17364/
Afrikan Sarven mukaan otto blogiin oli tervetullut yllätys. Kiitokset hyvistä pointeista. Nairobin horisontista haluaisin vielä korostaa, että vaikka Kenia ei suoranaisesti Afrikan Sarven maa olekaan, se liittyy hyvin läheisesti ja tiiviisti alueeseen:
- Kenia on huolestunut Somalian huonosta tilanteesta, mikä vaikuttaa kielteisesti myös sen omaan turvallisuteen. Kenia yrittää osaltaan tukea rauhan saamista maahan.
- Kenia on jo parin vuosikymmenen ajan ottanut vastaan pakolaisia turvattomasta Somaliasta. Dadaabin leirillä on tätä nykyä yli 300 000 pakolaista eikä leiriä oltu suunniteltu näin suurille tulijämäärille. Pakolaispaine tuntuu kielteisenä myös paikallisen väestön elämässä.
- Kenia on myös vastannut pitkälti merirosvojen oikeudenkäyntien järjestämisestä, mutta hiljattain sanonut irti sopimukset tästä, koskei katso voivansa hoitaa oikeudenkäyntejä. Kenian saamaa kv. tukea he pitävät riittämättömänä. Oletetaavaa on, että Kenia olisi valmis jatkamaan oikeudenkäyntejä jos se saisi enemmän tukea ja myös muita maita jakamaan taakkaa.
Afrikan Sarven yhteydessä kannattaa ottaa huomioon Kenia tärkeänä toimijana. Sarven tilanne on vaikea, mutta luovuttamalla ei saavuteta mitään. Tarpeen pitää Afrikan Sarvi kansainvälisellä agendalla ja tukea rauhan palauttamista kaikin keinoin.
Kirgisitanin tamanhetkinen tilanne ei todellakaaan tullut kenellekaan yllatyksena. Alex, sina vedit Suommen 2008 ETYJ puheeenjohtajuutta mainiosti ! Jo silloin oli aavistettavissa mita esim. Kirgistanin osalta tulee tapahtumaan !
Ei ollut kun ajan kysymys milloin taman tapahtuu.