Tshadin tilanne
Utvassa eli hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa käytiin eilen läpi suomalaisten kriisinhallintajoukkojen tulevaisuutta Tshadissa.
Kävin noin vuosi sitten paikan päällä. 45 asteen hellettä, kuivaa, puutteellinen infrastruktuuri. Lisäksi aluetta piinaa joka vuosi pitkä sadekausi, jolloin liikkuminen maitse on lähes mahdotonta. Suomen rauhanturvaajat ovat motivoituneita ja tekevät erinomaista työtä.
Maaliskuussa 2009 operaatio siirtyi EU:lta YK-johtoiseksi. Suomi jatkoi, mutta joukot sijoitettiin eteläiseen Tshadiin Goz Beidan alueella, missä olemme yhdessä irlantilaisten kanssa.
Meidän arvio on, että YK:n kriisinhallintaoperaatio on tehnyt hyvää työtä. Humanitaariseen tilanteeseen on saatu helpotusta. Pakolaisten asema on parantunut, samoin alueen turvallisuus.
Isäntämaa Tshad on kuitenkin suhtautunut varauksellisesti sotilaallisen MINURCAT-operaation jatkoon. Neuvotteluja YK:n ja Tshadin kesken käydään edelleen. Tällä hetkellä operaation kesto ulottuu vain toukokuulle, ja jatko on hämärän peitossa.
Olemme irlantilaisten kanssa pohtineet, mitä voidaan tehdä. Puhuin viimeksi myöhään eilen illalla Irlannin ulkoministerin kanssa puhelimitse. Toisaalta toivoimme operaatiolle jatkoa. Toisaalta emme voi jättää joukkojamme alueelle sadekauden ajaksi, jos YK-mandaatti puuttuu. Valmistelut joukkojen poisvetämiseksi pitää käynnistää nyt, jos haluamme kotiuttaa joukot ennen sadekautta.
Tästä syystä utvassa päädyttiin eilen siihen, että puolustushallinto voi käynnistää valmistelu- ja varautumistoimet joukkojen poisvetämiseksi. Etenemme normaalissa järjestyksessä. Odotamme, mihin YK:n turvallisuusneuvosto päätyy. Käymme utvassa vielä kertaalleen tilanteen läpi sen jälkeen. Päätös joukkojen vetäytymisestä tehdään sotilaallisen kriisinhallintalain mukaisesti, eli lopullisen päätöksen tekee presidentti.
Kaiken kaikkiaan kurja juttu. Olimme valmistautuneet jatkamaan. YK:n ja koko kansainvälisen yhteisön täytyy tukea Afrikan maita ja yrittää myös kriisinhallinnan keinoin auttaa ratkomaan alueellisia konflikteja. Keskisen Afrikan tilanne, mukaan lukien Darfur sekä Tshad, pysyy huolenaiheena ja YK:n agendalla.
10 kommenttia
Ihan asiallisesti voisi keskustella, miksei voida käyttää pakkokeinoja Tshadin ja Kongon hallituksiin ( http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/1135253476646?ref=lk_hs_ul_1 ) ja saada nämä jatkamaan YK:n kriisinhallintaoperaatiota. Länsimaat ovat pakkokeinoja käyttäneet jo muissa yhteyksissä, mutta tyynesti katselleet sivusta esimerkiksi Kongon väkivaltaisuuksien aiheuttamaa noin viiden miljoonan ihmisen kuolemaa.
Charly Salonius-Pasternak ilmoittaa kuitenkin yhden totuuden:"Saharan eteläpuolisen Afrikan kehitys ei muodosta sotilaallisia turvallisuusuhkia
Suomelle. Edes huonoin mahdollinen kehitysmahdollisuus ei aiheuttaisi sotilaallisia turvallisuusuhkia Suomen alueella." Mitäpä me siellä sitten tekisimmekään. Toinen asia olisi tietysti se kaamea skenaario että tulisi uusi 9/11, ja sen tekijät olisi koulutettu Tshadissa tai Kongossa sijainneilla al-Qaidan koulutusleireillä. Sitten kansainvälinen yhteisö olisi jälleen valmis kantamaan yhteisen vastuunsa. Kongon naisten oikeuksien puolesta ja lasten koulutuksen tärkeydestä paasaisivat Taka-Hikiänkin pahnanpohjimmaiset poliitikot.
http://www.defmin.fi/files/1162/Saharan_etelapuolinen_Afrikka.pdf
Raadollisenrealistisesti, talouselämän, työpaikkojen yms. kannalta todeten kyllä Saharan eteläpuolella on myös Suomelle kuten koko EU:lle väliä.
Esim. Nigerian laajat öljy ja kaasuvarannot tulevat pakosta hyödynnettäviksi, ja sehän on peräti vaivalloista ja kallista kuljetella nesteitä ja kaasuja nykytyyliin laivoilla.
Helpoiten se tapahtuu, kun tungetaan arvokkaat jaloaineet putkeen ja sitä pitkin kulutukseen.
EU:n ja Nigerian välillä on paitsi pitkästi hiekkaa myös monta suhteellisen kriisivalmista maata, jotka pitäisi mm. kehitysavulla kehittää ja stabiloida sellaiseen kuntoon, että putkiston voi luotettavasti vetää niiden läpi...
Tämä Tshadin ja Kongon tilanne on mielenkiintoinen , koska nämä maat ovat kymmeniä vuosia halunneet toimia omalla tavallaan , niinpä onkin haaste saada näiden maiden johtajat samalle keskusteluyhteydelle tulevaisuuden rakentamista ja maiden vakauttamista varten. Ei ihan helpoin posti , mutta ilman muuta kannattaa yrittää.
Isänmaan asiat ovat mielestäni OK.
1. "Valmistelut joukkojen poisvetämiseksi pitää käynnistää nyt, jos haluamme kotiuttaa joukot ennen sadekautta."
Hyvä. EI yllätyksiä. Joukkojen ja alaisten pitää AINA tietää missä liiikutaan.
Hyvä johtajuus edellyttää alaisten tiedoittamista eli kapulakielellä informoimista.
Hyvä johtaja synnyttää luottamusta. Jack Welchin sanoin luottamuksen voi aistia tai tuntea. Luottamus ansaitaan teoilla.
2. "Päätös joukkojen vetäytymisestä tehdään sotilaallisen kriisinhallintalain mukaisesti, eli lopullisen päätöksen tekee presidentti."
Ei oikein hyvä. Hallitus voisi ihan hyvin päättää koko ulkopolitiikasta itse.
Lykkyä tykö.
Hyvä Tuula Kiilamo.
Täällä Tshadissa palvelee myös naisia niin 80 henkilöä on oikea termi.
Mietit mitä hyötyä MINURCAT:ista on? Tehtävänämme on mm.suojella ja turvata liikkuvuus avustusjärjestöille kuten UN, WFP, UNICEF, UNHCR.
Myös avustusjärjestöt joutuvat jättämään maan koska he eivät pysty toimimaan ilman meitä.
Liian lyhyen sadekauden vuoksi sato jäi maanviljelijöiltä erittäin huonoksi ja tilanne näyttää huolestuttavalta. Varsinkin ilman avustusjärjetöjä. Niinpä vetäytyminen tapahtuu aivan liian aikaisin.
Kirjoituksessa esitin oman näkemykseni tilanteesta paikanpäältä ja "rivisotilaan" näkökulmasta.
Tuula Kiilamo.
Minun mielipiteeni on, että vaikka Tshadin johto ei YK:ta halua. Niin varmaan monet sodanjaloissa olevat siviilit haluaa. Ei heillä ole minkäänlaista sanan valtaa maan johtajiin.
Suomella ja EU mailla on kyky auttaa tuossa tilanteessa olevia ihmisiä, mutta Suomi ei halua sitä apua nyt enään antaa.
YK-operaatioita miettiessä kannattaa aina pitää mielessä se fakta, että rauhanturvaajista on hyötyä vain jos molemmat puolet pohjimmiltaan haluavat rauhaa. Silloin faitterit estävät väärinkäsitysten eskaloitumisen ja edistävät rauhan asiaa. Jos paikallinen hallitus haluaa kansanmurhaa tai sotaa, sinibaretit ovat väärässä paikassa ja heidät pitäisi vetää pois. Tullaan paikalle sitten kun tappaminen on lakannut ja rauhaa taas kaivataan.
Huomioiden Sudanin vaikeutuvan tilanteen ei Tshadistakaan pitäisi nyt lähteä. Mutta luonnollisesti huollon on toimittava ja joukoillamme on oltava kv.oikeudellinen oikeutus toimia alueella. Jos sieltä nyt lähdetään, vielä vaikeampaa on palata. Tässä tilanteessa R2P on tosiasiallisesti juridisesti perusteltavissa oleva kv. oikeuden periaate, jonka noudattaminen edellyttää YK-joukkojen aktiivista toimintaa ko. alueella.
Jarmo Kanervalle: Olet varmaan oikeassa siinä, että jos kuvaamasi 9/11 tapahtumien uusinta jossa toteuttajat on koulutettu Tsadissa tai Kongossa toteutuisi, niin länsimaat olisivat paljon halukkaampia toimimaan sotilaallisesti aktiivisesti kyseisissä maissa.
Tästä huolimatta on täysin perusteltua sanoa, että kyseiset tapahtumat (tai esimerkiksi monesta syystä johtuva pakolaisliikenne EU:n suuntaan) eivät aiheuttaisi sotilaallisia turvallisuusuhkia Suomelle. Sitaatti on varmaan oikea, mutta siitä puuttuu konteksti, sekä lause että kokonaistekstin tasolla. Kiitos että lisäsit linkin tekstiin, niin muutkin lukijat voivat lukea kontekstin jossa koko teksti on kirjoitettu.
Hyvä ministeri Alex,
suomalaiset kriisinhallintajoukot Tshadissa ovat siis 80 henkilöä ( miestä, otaksun).
Ei voi olla kysymättä, mitä hyötyä heistä on ollut, voinut olla ja keille?
Jos on vielä niin, että maa ei halua edes yhteistyötä YK:n kanssa, meidän on aika ymmärtää tosiasiat ja jättää maa Irlannin tavoin.