Saariselällä
Tällaisina päivinä on erityisen hienoa olla Suomen ulkoministeri. Takana on ikimuistoinen päivä Saariselällä. Aamun aktiviteettien, haastattelujen ja potkukelkkailun jälkeen kävimme EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin alustuksesta viiden tunnin epävirallisen visiokeskustelun EU:n tulevaisuudesta takkatulen äärellä. Ulkona paistoi aurinko. Koolla oli kahdeksan ulkoministeriä.
Perhepotretti (kuvat Eero Kuosmanen)
Suomen Lapissa on parhaillaan myös paljon kotimaista ja kansainvälistä mediaa. En voinut keskustelujen luottamuksellisuudesta johtuen paljoakaan valottaa ministeritapaamisen sisältöjä, mutta itse annoin vahvan tukeni EU:n ulkopolitiikalle ja Cathy Ashtonille. Näyttää, että meneillään on käänne positiiviseen suuntaan.
Aamulla laavussa Catherine Ashtonin kanssa.
Täytyy sanoa, että kaikki meni tänään niin sanotusti putkeen - sekä asiapuolella että sen ulkopuolella. Yksi kollegoista kertoi etukäteen haluavansa nähdä poron, ja sekin onnistui.
Vedän viikonlopun antia yhteen huomenna paremmalla ajalla.
Tänään vietämme myös talvisodan päättymisen 70-vuotispäivää. Aseet vaikenivat 13.3.1940. Tällaisena päivänä kunnioitamme sodassa kaatuneiden sotilaiden muistoa sekä veteraaniemme työtä. Eli mielessä kulkee isänmaallisia ajatuksia.
4 kommenttia
Hieno aloite!! :-)
”Aurinko ei jaksanut sulattaa Turkin ja Ruotsin kiistaa”
Turkin ja Ruotsin kiista Armenian kansanmurhasta Suomen maaperällä herätti kysymyksen onko Turkista EU:n jäseneksi? Turkin AK-puolueen valuminen hiljalleen ääri-islamilaiseen suuntaan ja Turkin luisuminen Lähi-idän diktatuuristen hallitsijoiden käsiin, niin kärsii Turkin asema sovittelija Lähi-idän neuvotteluissa ja EU:n jäsenyyden kannalta. Näitä asioita ei porot, joulupukki ja Suomen ulkoministeri kykene ratkaisemaan. Mihin rekeen Suomi onkaan hypännyt?
Hienoa Alex!
En ole saanut mistään selville sitä, minkä tasoista keskustelua kävitte kollegojen kanssa Venäjästä, mutta en malta olla ottamatta nyt esille muutamaa näkökulmaa:
1. Venäjä on suuri maa, eikä sitä voida ohittaa missään olosuhteessa EU:n kumppaanuushankkeissa,
2. Venäjän ihmisoikeustilanne ja demokratiakehitys kulkee omaa vauhtiaan, eikä niiden editymiseen voida vaikuttaa ulkoapäin,
3. Venäjä on oman historiansa vanki, nihilismi ja korruptio ovat todellisuutta tänä- ja varmaan vielä huomispäivänäkin,
4. kansalaisjärjestöjen välinen yhteistyö saattaisi avata uusia mahdollisuuksia kulttuurien ymmärtämiseen.
...Kyl Sie osaat...loppu onkin sitten Korkeimman kädessä...