Hiihtolomaa Brysselissä

Lehtitietojen mukaan olit maininnut Bildtille ruotsalaisesta imperialismista. Rohkea veto. Ei huono lainkaan, mutta ennen kaikkea rohkea.

Ovatko EU:n ministerit median opetuslapsia?
Terroristijärjestö Hamasin aseidenhankkija Mahmoud al-Mabhouhin tapaus viitta siihen, että Arabiemiraattien viranomaisten retoriset syytökset jo poliittisesta kulttuuriperinteestä johtuen syyttävät tapauksesta ilman todisteita Israelia ja Mossadia. Tälläkin tapauksella EU peittelee sitä todellisuutta, että PA-alueilla EU:n lahjoittamia verovaroja on kadonnut lahjuksiin ja korruptioon satojenmiljoonien eurojen edestä. Näitä samoja avustusvaroja käytetään edelleen PA-alueilla vihankasvatukseen kouluissa ja lastentarhoissa. Tästä asiasta EU-poliitikko Hannu Takkula oli muutama viikko sitten Israelin television haastateltava. Takkula toi huolensa miten PA-alueilla vihankasvatusta edelleen ruokitaan PA-hallinnon taholta. Luulisi jo EU:n heräävän tähänkin ongelmaan.

”EU:N KOULUTTAMA poliisiupseeri murhasi IDF:n sotilaan Ihab Khatibin, 26, keskiviikkona Tapuahin risteyksessä Samariassa.” (JP viikolla 6) Tässä yksi esimerkki mitä EU ei pysty käsittelemään ulkoministeritasollaan.

Tässä Dubain tapauksessa retoristiset syytökset näkyvät niin selkeästi läpi, että luulisi jo EU:n ministeritasollakin olevan sen verran salapoliisiälyä, että syytökset herättäisivät kritiikkiä. Miksi Mossad johdattaisi näillä kaksoiskansalaistensa passivarkauksilla jäljet suoraan Israeliin? Kysymyksessä on enemminkin Palestiinan arabien keskinäisistä arvovaltakiistoista, Fatah ja Hamas. Myöskin Syyriassa toimivan Hamasin aseellisen siiven johtajilla ja Gazan Hamasin välillä on erimielisyyksiä väkivallankäytöstä terroripolitiikassaan.

Suomen Suojelupoliisin juhlakirjassa ”Ratakatu 12” tuodaan hyvin selkeästi esille, miten takavuosina eräät arabimaiden suurlähetystöt tarjosivat Supolle apuaan joidenkin ulkomaalaisten eliminoimisessa Suomessa. Supo kieltäytyi tarjouksista. Nämähän ovat asioita mistä media ei ääneen uutisoi.

Ulkoministeri Lieberman on hyvin tuohtunut vihjailuista että Israelin hallitus olisi sekaantunut ulkomailla poliittiseen salamurhaan:

"The Arabs have a tendency to blame Israel for anything that happens in the Middle East," he said, adding that the region "has many internal struggles within groups and states which are not as democratic as Israel is."

Jos tuntuukin houkuttelevalta painaa asia villaisella niin kannattaa kysyä norjalaisilta mitä Lillehammarissa tapahtui vuonna 1973. Ranskan presidentti puuttuu ollennaiseen:

"France can't accept such executions"

http://www.haaretz.com/hasen/spages/1151738.html

http://www.debka.com/article/8606/

EU joutui ottamaan tässä Dubain/Hamas asiassa lusikan kauniiseen käteen.

”Jos tuntuukin houkuttelevalta painaa asia villaisella niin kannattaa kysyä norjalaisilta mitä Lillehammarissa tapahtui vuonna 1973. Ranskan presidentti puuttuu ollennaiseen:”

Tämä tapaus oli seurausta Munchenin terrori-iskusta israelilaisia urheilijoita vastaan. Jos henkiin jääneet terroristit olisivat saanet Euroopassa tuomion rikoksistaan, eikä päästetty vapaaksi, niin Lillehammarin tapausta ei olisi koskaan tapahtunut. Palestiinan arabipiispa Mubib Younan paljastaa kirjassaan ”Sovinnon toivossa” ilmeisesti vahingossa, että PLO rakensi tässä Norjan tapauksessa Mossadille ansan. PLO antoi tahallaan vinkin väärästä henkilöstä. Mossad teki likaisen työn, koska Eurooppa ei kyennyt pitämään olympiaterroristeja vankilassa, vaan vapautti heidät.

EU:n kannalta ehkä mielenkiintoisin aihe Brysselin meetingissä taisi olla Barroson toteuttama rva Ashtonin täydellinen kölinaltaveto. Barrosohan nimitti EU:n Washingtonin lähettilääksi entisen apulaisensa Portugalista kyselemättä mitään sen enempää Ashtonilta kuin EU:n ulkoministereiltäkään. Bild ja moni muu, lukemani perusteella Tekin, on jo ärähtänyt aiheesta.

Menettely on tekemässä farssia koko Lissabonin sopimuksesta ja uudesta uljaasta EU:n ulkoasioiden hallinnosta. Kun vielä nimitys oli jenkkeihin niin taitaa puhelinnumerot Obamalla olla entistä enemmän hukassa. Komission saaminen järjestykseen olisi nyt kiireellistä; ulko- ja pääministereillä on nyt näytön paikka. Tietysti jos koko Lissabon kuin EU:n ulkoasianhallinto on sellainen vitsi kuin jo Ashtonin nimitys antoi ymmärtää niin ei tarvitse tehdä mitään ja EU:n alasajoa ulkopoliittisena toimijana voidaan jatkaa jolloin se voi keskittyä päätehtäväänsä maataloustukien jakajana. Hyvä tai paha - riippuu näkökulmasta.

"The truth about the Mossad" (http://www.guardian.co.uk/world/2010/feb/19/ian-black-mossad-dubai)

Edellisenkin huomioiden voinemme tyvenesti todeta, ettei tämä ulkoministerimme blogi ainakaan pyri olemaan Mossadin prodagandakanava, vaikka joitain kommenteja lukien välillä ajatus liippaakin läheltä. Mikä se olikaan se sana, jota Knessetissä käytettiin viimeisimmästä murhasta (ns. Dubai/Mossad- case) puhuttaessa - mitzvah?

Mutta kaikesta huolimatta Lähi-idän rauha vaatii yhteisymmärrystä juutalaisten ja palestiinalaisten kesken, mikä lienee saavutettavissa lopulta hedelmällisimmin ilman ulkopuolista sekaantumista - onpa sitten kyse Oslon prosessista tai vaikkapa whatever, jospa juutalaiset ja palestiinalaiset pääsisivät tasavertaisina sopimaan jatkosta, en olisi kovinkaan pessimistinen, sillä molemmilta puolilta löytyy kosolti älyä, laajakatseisuutta ja ymmärrystä paremman ja rauhanomaisemman tulevaisuuden puolesta. Virheolettama, jonka me ulkopuoliset olemme luoneet, on , että alistamalla jompi kumpi ryhmä, toinen voittaa lottopotin. Tässämielessä vastuu on myös meidän. Luottakaamme siis fiksuihin israelilaisiin ja palestiinalaisiin - molempia kun on olemassa.

Mossadin ympärille levinnyt propaganda saa journalistit maailmalla avaamaan heidän journalistisen mielikuvituksensa ihmeellisimpiin syytöksiin Mossadin suhteen. Brittijournalisti Girdon Thomas artikkeleissa vakuutellaan, että Mossadilla oli osuutta Bill Clintonin Valkoisen Talon naisskandaalin kanssa. Monica Lewinski olisi ollut Mossadin lähettämä agentti. Mossadilla olisi kuulemma osuutta prinsessa Dianan ja tämän egyptiläisen miesystävä Dodi al-Fayedin kuoleman kanssa.
http://www.haaretz.com/hasen/spages/1150915.html
Haaretzistakin löytyy toimittajia, jotka eivät elä kaikkien salaliittoteorioiden varassa. Mutta Englantihan onkin nykyisin Hamasin äänitorvi.

”Luottakaamme siis fiksuihin israelilaisiin ja palestiinalaisiin - molempia kun on olemassa.”

Tämä oli fiksu lause Jouni Pullilta. Mistähän löytyisi fisuja rauhanlähettiläitä Lähi-itään EU:sta?

Ihan vaan tiedoksi ettei israel tule luopumaan länsirannasta tai itä-jerusalemista ilman rankkoja kansainvälisiä pakotteita maata kohtaan.
jo 45 vuotta israel on harrastanut ajan peluuta samaan aikaan laittomasti miehitettyjä maita asuttaen siirtokunnin.

Uusin mossadin isku osoittaa vaan sen ettei israel enään edes välitä muiden maiden tunteista vaan isrealin venäjältä kotoisin oleva äärioikeistolainen ulkoministeri liberman vaatii ilkkuen muita esittämään hänelle todisteita mossadin tekemisistä.

israelin kanssa ei siis kannata neuvotella enään vaan laittaa tuntuvat pakotteet jotka painavat tämän apertheid valtion polvilleen, ja nythän tämä onnistuu EU-tasollakin kun ulkoministerimme mukaan yhtäkkiä iranin myötä taloudelliset pakotteetkin kuuluvat EU.n työkaluihin.
vai onko Alexin mielestä toiset taas tasa-aarvoisempia kuin toiset?

terveisin Jotu,
lunta paossa Houstonissa

Ari,

veikkanpa, että Washingtonin edustuston päällikön nimitys on vasta alkusoittoa sille kissanhännänvedolle, jota uuden ulkoasiainhallinnon miehittämisestä tullaan vielä käymään. En kuitenkaan ole yhtään vakuuttunut, että vanhojen poliitikkojen roiskiminen suurlähettiläiden paikoille olisi Euroopalle eduksi. EU:n suurlähettiläspesti ei todella ole mikään megasiltarumpu, josta vedetään kotimaahan tai sidosrymiin päin niin että soi ja paukkuu. Delegaatioiden päällikköitä nimitettäessä on oltava varmuus siitä, että kandidaatit ymmärtävät ja taitavat EU-asiat ja edustavat koko unionia. Kyllä tällaisia ihmisiä löytyy myös "korkealla profiililla". Koko "poliitikan korkeaokoulu" on täyttä soopaa, silloin kun puhutaan korkean tason diplomaateista. Kansalliset ja puoluepoliittiset toimintatavat ovat toiset kuin monenvälisessä diplomatiassa. Poliittisten ja/ tai kansallisten kiitosvirkojen ajan pitäisi pikkuhiljaa olla ohi. Kärjistën sanoisin, että poliitkot aloittavat sodat ja diplomaatit takaavat rauhan. Poikkeuksiakin tietysti on.

Israelin hallitus ei ole kai myöntänyt sekaantuneensa Lillehammerin iskuun, joten ei nyt sotketa mossadia siihenkään ilman todisteita.

---

Ulkoministeriön uutisesta (22/2): "Suurin huoli on se, että Lähi-idässä käynnistyy de facto ydinasevarustelukilpa"

Tai jossain muualla? Ydinsulkusopimusta olisi syytä uudistaa radikaalisti riippumatta siitä miten Iranin suhteen nyt menetellään. Tai kysytään näin päin: kuka vastustaa ydiunsulkusopimuksen tiukentamista?

Ulkoministeri Clinton antoi vastikään tällaisen lausunnon Lähi-idän atomivarustelusta:

Iran’s neighbors, she said, have three options. “They can just give in to the threat; or they can seek their own capabilities, including nuclear; or they ally themselves with a country like the United States that is willing to help defend them,” she said. “I think the third is by far the preferable option.”

http://www.nytimes.com/2010/02/16/world/middleeast/16diplo.html?hp

Ehkä kaikkein masentavin esimerkki kansainvälisen yhteisön ponnettomuudesta ydinaseiden leviämisen uhan edessä on Intia. Sen atomisektorille 34 vuoden ajan kohdistetuista pakotteista luovuttiin pari vuotta sitten ilman että Intiaa vaadittiin samalla liittymään ydinsulkusopimukseen. En nyt muista kirjoitettiinko asiasta Suomen medioissa yhtään artikkelia, mutta ainakin Yhdysvaltain lehdistössä päätöstä kritisoitiin terävästi.