Iranista vähän vakavaa ja Ukrainasta vähän parempaa

......ja Afganistanista saatetaan tuoda pikapuoliin suomalaisia sodan/kriisinhallinnan uhreja arkuissa. Tämä skenaario on ollut kaikilla tiedossa.

Puolustusministeri Jyri Häkämies on sanonut, että Suomi on juridisesti mukana YK:n valtuuttamassa. kriisinhallintaoperaatiossa. Ilmeisesti ulkoministerimme on samaa mieltä?

"Suomen virallinen näkemys on samansuuntainen kuin Ruotsin."

"Ruotsin virallinen näkemys on taas se, että maa on mukana kansainvälisessä kriisinhallintaoperaatiossa eikä sodassa. Monet kolumnistit ja poliitikot ovat kuitenkin sitä mieltä, että kyse on sodasta.

Toisaalta "Ruotsin puolustusvoimien komentaja, kenraali Sverker Göranson poikkesi virallisesta kannasta sanomalla Dagens Nyheter –lehdelle, että "olemme sodassa ja tiedämme, että takaiskuja tulee". HS 10.2.

Mikä mahtaakaan olla tässä tilanteessa ero "kriisinhallinnan" ja sodan välillä. Vaikuttaa veteen piirretyltä viivalta. Kriisinhallinta sanana on "kuluttajaystävällisempi" sana kuin sota. Ettei vaan Suomikin olisi nyt juuttunut sotilassaappaita myöden Afganistanin vuoristoon. Lopputulos vaikuttaa menevän samaan suntaan kuin entisellä Neuvostoliitolla. Afganistanista lähdetään, muttei voittajina. Millä aikataululla se tapahtuu jäänee nähtäväksi.

Sinä kauniina päivänä kun Iran suorittaa ensimmäisen ydinkokeensa muuttuu maailman suhtautuminen maahan.
Iranista tulee tasa-arvoinen toimija kansainvälisessä politiikassa, jolle ei enään uhitella.
Israelin painoarvo alueen ainoana ydinasevaltiona heikkenee ja maa joutunee vihdoin vakavasti alkamaan rauhanneuvottelut naapureittensa ja palestiinalaisten kanssa.

Iranin tuleva ydinase vähentää Israelin ohella myös Yhdysvaltain painoarvoa alueella, Irakin ja eritoten Saudi-Arabian poliittisen painoarvon vähenemisen johdosta.

Joten henkilökohtaisesti näen Iranin mahdollisen tulevan ydinaseen aluetta tasapainottavana
sekä maiden itsenäisyyttä vahvistavana tekijänä, siis myös muiden maiden kuin Iranin.
Lähi-idän maiden tulee saada itse päättää luonnonvarojensa käytöstä.

1783 persian hyökkäys Qatariin taitaa olla viimeisin Iranin (Persia) hyökkäyssota, sen jälkeen Iran on aina ollut vastaanottavana puolena, 1900-luvulla Yhdysvallat on ollut takapiruna niin Shaahin vallan takana kuin myös Irakin aloittamassa Irak-Iran sodassa.
Eli sotatoimet ovat kohdistuneet Iraniin ei Iranista muualle.

Tätä taustaa vasten en usko Iranin olevan yhtään vaarallisempi ydinasevaltio kuin muut,
onhan alueella esimerkiksi yksi ydinasevaltio joka ei päivääkään pysty olemaan loukkaamatta
naapureittensa alueellista koskemattomuutta.

Maailmassa se joka omaa enemmän voimaa kuin muut on tunnetusti tasa-arvoisempi ja se joka hallitsee väheneviä energiavaroja pitää valtaa käsissään.

Näytelmä ja uskottelu Iranin uhasta on historian valossa siis irvokas ja lukijaa aliarvioiva, samanlainen uhka länsimaille on viime vuosina yllättäen löytynyt aina energian saannille strategisesti merkittävien sijainnin omaavista maista kuten Afganistanista, Irakista, Yemenistä ja siis nyt Iranista.

Yhdysvallat kiristää Kiinaa hyväksymään Iranin kauppapakotteet. Kiina saa öljystään 10 prosenttia Iranista, joten pakotteilla olisi kovia vaikutuksia Kiinan kehitykselle. Mikäli Kiina kieltäytyy äänestämästä pakotteiden puolesta, Yhdysvallat uhkailee päästää Israelin häkistään Iranin kimppuun. Silloin Kiina menettäisi vähintään 30 prosenttia öljytoimituksista, kun Hormuzin salmi olisi vaarassa sulkeutua.

Suomi on toki anglo-amerikkalaisen imperiumin rinnalla kiristämässä Kiinaa, ja yrittää jarruttaa talousvallan ja siten geopoliittisen vallan siirtymistä lännestä itään.

Ukrainan vaalit olivat todella myönteinen tapahtuma. Mielestäni niillä on mainitsemanne vaalien teknisen onnistumisen ja reiluuden ohella muitakin myönteisiä koko aluetta vakauttavia vaikutuksia. Ensimmäisenä mieleeni tulevat seuraavat:

* Yushchenkosta päästiin viimeinkin eroon. Viime päivinään hän tuntui täysin pillastuneen. Vaalisäännösten muuttaminen, Stepan Banderan kohotus kansallissankariksi ja kehoitus äänestää kaikkia vastaan mielestäni lisäsivät toisaalla Yanukovich'n kannatusta vähentäen samalla Tymoshenkon suosiota.
* Alueiden puolue alkoi jo viime vuonna levittäytyä läntiseen nationalistiseen osaan maata ja vaalien tulos lieventää eroa maan itä ja länsiosien kesken
* Mielestäni vaalien toteutus ja Yanokovichin voitto lieventää sisäisiä etnisiä jännitteitä ukrainalaisten ja venäläisten kesken ja myös keskushallinnon ja muiden etnisten (separatististen) liikkeiden kuten transkarpaattien Rusinien/rutheenien ja Krimin tataarien välillä.
* Venäjäyhteistyö kehittynee myönteisempään suuntaan, Natoambitioille tulee täysstoppi, EU:n kanssa talousyhteistyö kehittynee naapuruusohjelmankin ja assosiaatiosopimusten myötä
* GUUAMin taru lienee loppu (oli nähtävissä jo tammikuussa lässähtäneessä Batumin summitissa) ja kaasuputkista "White Stream" voitaneen myös haudata arkistoihin. Yanukovich pyrkinee säilyttämään Venäjän suuntaisilla yhteistyöaloitteilla edes osan kaasun transitomaksuista. Kuitenkin mielestäni "South Stream" etenee tästä huolimatta, sillä poliitikkoja tulee ja menee mutta puki pysyy ainakin puoli vuosisataa.

Enemmän aiheesta kirjoituksessani "Ukraine: End of Orange Revolution, start of Stabilasation" - http://arirusila.wordpress.com/2010/02/10/ukraine-end-of-orange-revolution-start-of-stabilisation/

Lueskelin ajan kanssa Afrikka-raporttianne ja siitä kirposi joitakin ajatuksia pohdittavaksi:
- Raportti on kerrassaan hieno hallinnonalan läpileikkaus.
- Johtopäätösten lopussa viitataan olennaisimpaan: muiden hallinnonalojen tulee käynnistää viipymättä selvitykset Afrikka-toimistaan.
- Tämä Espanja on yhdessä kysymyksessä erityisen hyvä, nimittäin turvallisen infastuktuurin rakentaminen!

- Sitten sinne muualle: pitää varoittaa kulttuuri-invaasion vaarasta. Afrikassa on lukemattomia vuosituhansia vanhan kulttuurin kehtoja - se on tehokkuutta, tekniikkaa ja taloutta korostavan angosaksisen kulttuuriviejien oivallettava - kannettu vesi ei kaivossa pysy. Lähi-itää ja erityisesti pohjois-ja itä Afrikan alueen merkittävin ideologinen riita koskee uskontoa. Nyt olisi vihdoinkin oikea aika käynnistää monolististen uskontojen dialogi arvovaltaisten uskonoppineiden kokoustamisella. Työnimeksi ehdotan Group-Einstein ja koollekutsujaksi ehdotan Kairon yliopiston karismaattista professori Hassan Hanafia.

On vain luonnollista, että Saudi-Arabia korostaa Iranin ydinaseohjelman vaarallisuutta. Persianlahden sub-regionaalisessa järjestelmässä Saudi-Arabia on tällä hetkellä suurin valta, ja mikäli Iran saisi ydinaseen, se tarkoittaisi sitä, että Iranista tulisi alueen hegemoni (rooli, jota se on tavoitellut kauan).

Ei ole kuitenkaan varmaa, että Iran käyttäisi ydinasetta. Kuten monet analyytikot ovat sanoneet, ydinase on militaristisessa mielessä ehkä huonoin kehitetty aseteknologia. P5:sta ja Israelia lukuunottamatta, yksikään regiimi, joka käyttäisi ydinasetta, ei tulisi säilymään vallassa. Monet haluavat unohtaa, että myös Iranin regiimilla on korkea itsesuojeluvaisto, joten ydinaseen käyttö on erittäin epätodennäköistä.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettei sillä olisi poliittisia vaikutuksia. Israel, Saudi-Arabia ja Yhdysvallat menettäisivät voimankäytön monopoliasemansa Lähi-idässä, ja Iranista tulisi lähes tasaveroinen kumppani alueen hegemonisessa kamppailussa. Mikä on muuten yllättävintä, on se, että mikäli Iran "saa" ydinaseen, Saudi-Arabia on varmasti luomassa omaansa.

Ydinaseproliferaatio Lähi-idässä ei ole uhka kovinkaan monen maan fyysiselle turvallisuudelle, mutta se on uhka muutaman maan ulkopoliittiselle linjalle.

Iranin nukkepresidentti ja imaamien johto uhittelevat kuten 30-luvun Saksa aikoinaan. Ei silloin vielä otettu antisemitistisiä kiihotuspuheita vakavasti. Seurauksethan olemme nähneet. Lähi-idän tasapaino ja rauha on riippuvainen siitä miten islamilaiset Lähi-idän maat suhtautuvat Lähi-idän ainoaan todelliseen demokraattiseen valtioon Israeliin, ja sen olemassaoloon Lähi-idän kartalla. Iranin ”aatu-uhkailuja” ei pidä vähätellä, eikä Israel tällaisen uhittelun kanssa leiki. Juutalaisten ja Israelin valtion tuhoamisyrityksillä on konkreettista näyttöä. Kuka on aina vetänyt vesiperän? Pilkka on käynyt omaan nilkkaan, kuten kävi Saksankin suuruudenhulluuden.

Ehkä nyt ei kuitenkaan ole syytä paniikkiin:

"The spokesman for the I.A.E.A. said Iran’s declared nuclear facilities were among the most closely monitored in the world after Canada and Japan."

http://www.nytimes.com/2010/02/10/world/middleeast/10nuke.html?scp=1&sq=japan%20iran&st=cse

Kansainvälisen yhteisön on tietenkin kunnioitettava TN:n ratkaisua valtuuttipa se lisäpakotteet tai ei.

Hieman jossittelua Iranista:

Mikäli Iran olisi valinnut toisen tien ja panostanut kaasukenttiensä hyödyntämiseen ydinenergian sijaan, se voisi olla tänään ns. "kaikkien kaveri" tai ainakin melkein, sillä Israelia ja Irania on vaikea ymmärtää kumppaneiksi missään realistisessa kuviossa ainakaan lähikaikoina. Syitä tähän umpikujaan löytynee molempien maiden poliittisesta eliitistä. Nyt Iranin kaverit ovat käymässä vähiin varsinkin kun pohditaan TN:n veto-oikeuden omaavien valtioiden suhdetta Iraniin. Toisaalta niiden valtioiden, joilla on hyödylliset suhteet Iraniin on kovin vaikea kokonaan kääntää selkäänsä Iranille kun taas niille, joille energiaportit ovat kiinni, sanktioiden lisäys lienee kohta, jossa aita on matalin, ylittää. Tosin ymmärrys siitä, mitä aidan ylityksestä seuraa tuntuu olevan pitkälti harhaista. Hieman liikaa tunnutaan tutkisteltavan kartoista energiakuljetuksen strategisia pisteitä kuten Adenin lahtea, Jemeniä jne. (kysehän ei ole vain merirosvoudesta) pyrkien pikavoittoihin sen sijaan, että pyrittäisiin globaaliin ratkaisuun eli "Race is On".

Iranilla on esimerkkinä ydinasevaltiosta naapurinaan väkirikas Pakistan. Tuon esimerkin ei luulisi olevan kovin rohkaiseva arvioitaessa plussia ja miinuksia mahdollisen ydinaseen käyttöönotosta. Sisäiseen hajaannukseenhan itse ydinase ei ole ratkaisukeino. Ehkäpä Iranin johtajat ovat ajatelleet, että ydinaseen mahdollinen KEHITTÄMINEN voisi kuitenkin toimia valtaa pönkittävänä keinona, eritoten sisäpoliittisesti.

Joka tapauksessa Iranin poliittinen johto on ajamassa itseään umpikujaan. Ydinaseen mahdollinen kehittäminen ja liiallinen panostus puolustuksen kehittämiseen koulutuksen ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämisen sijaan saattaa Iranin johdon ennen pitkää väistämättä kriisiin. Tuntuu kuin liiallinen antipatia Israelia kohtaan olisi ajanut Iranin johtajat omaan ansaansa. Aiemmin oli helpompaa kun oli sentään Irak ja Saddam Hussein, jota vastaan taistella.

Alex kertoi yllä Saudi-Arabian kuninkaan todenneen historian osoittaneen, "että jokaista alueelle tuotua asetta on Lähi-idässä käytetty." Miten tuo sana "tuotua" pitäisi tässä yhteydessä ymmärtää? Käsittääkseni Israelilla on oma ydinase, jota se ei ole tuonut alueelle vaan itse kehittänyt eikä ole sitä käyttänyt. Edelleen olen ymmärtänyt, että myös Iran mahdollisesti itse kehittäisi ydinaseen eikä sitä tuotaisi alueelle niin kuin niin monia esim. amerikkalaisia, ranskalaisia ja venäläisiä aseita on alueelle tuotu ja myös valitettavasti laajalti kärsimystä aikaansaaden käytetty.

Kaiken kaikkiaan Iranin "uraaniohjelma" on pönkittänyt Israelin kovan linjan poliitikkojen valta-asemaa ja todennäköisesti lisännyt länsimaisen tuen saantia Iranin oppositiolle. Eräs seikka meidän länsimaalaisten olisi jo vihdoin aika oppia: arvoliberalismi.

Ihan "virkansa puolesta" kuningas Abdullahin tuleekin olla huolissaan alueen mahdollisesti lisääntyvästä ydinasearsenaalista, mutta tosiasiassa alueen ongelmat ovat jossakin muualla.

Lisääntyvä taloudellinen eriarvoisuus sinänsä suppealla maantieteellisellä alueella, vaikka kaikilla on sama uskonto, kieli ja kulttuuritausta alkaen Jemenistä päätyen UAE:iin, Qatariin jne.

Yhteiskunnallinen epätasa-arvo, joka eskaloituu ennen pitkää joko ääriliikkeiksi tms. tavalla.

Tulevaisuus kokonaisuutena sitten, kun öljytulot joskus ehtyvät.

Ydinaseethan ovat jo nyt levinneet sellaisiin kriisipesäkemaihin, joissa niitä ei tulisi ollenkaan olla - jos nyt ylipäänsä missään - : Israel, Pakistan, Intia ja Pohjois-Korea.

Toisaalta tiedetty mutta ei tunnustettu Israelin ydinase on ollut omiaan rauhoittamaan Lähi-Itää, eikä siksi Joom Kippur -tyyppinen sota varmaan enää olisi mahdollista, vaan ainoastaan Gazan ja Etelä-Libanonin tyyppinen päättymätön sotatila, joka kuitenkin jää paikalliseksi.

Paha on konflikti sivistyneen läntisen demokratian ja taantuneen teokraattisen, totalitaristisen ja tyrannistisen islamilaisen maailman välillä. Mutta pieni ydinsota puhdistaa varmasti ilmaa näiden kahden kulttuurin välillä.

Ulkoministeri Clinton on täysin hullaantunut Karzaihin. Nyt mies näyttää mihin pystyy!

http://www.pajhwok.com/viewstory.asp?lng=eng&id=89275

Tosin Clintonkin on täysin tietämätön historiasta:
"..a new nation that has no history of democracy". Loya Jirgoja Afganistanissa on järjestetty vuosisatoja, joita voidaan kutsua yhdeksi demokratian muodoksi. Ja 1950-luvulta 1970-luvulle Afganistan otti askelia kohti ns. länsimaista demokratiaa, huippuna 1970-luvun kommunistihallinto, jonka johtaja Daoud uskalsi avata suunsa jopa Brezhneville samaan aikaan kun suomalaispoliitikot kävivät nuolemassa p... postimerkkejä Tehtaankadulla. Sitten tulivat vapauttajat CCCP ja CIA, ja nyt ollaan tässä tilanteessa.

Ja ihmetellään amerikkalaisten toimintatapoja: Nyt syytävät rahaa suoraan Shinwari-heimolle ohitse virallisen hallinnon vastapalveluksena heimon sodankäynnille talebania vastaan. Vaikka kyseisen heimon alueella käydään naiskauppaa, se ei tietenkään vaikuta asioihin millään tavalla.
http://www.rawa.org/temp/runews/2010/02/03/women-for-sale-in-afghanistan.html

http://agricola.utu.fi/keskustelu/viewtopic.php?f=10&t=2812

Linkki Ukrainan veriseen lähihistoriaan, joka valaisee osaltaan meille tuntematonta (=vaiettua?) vaihetta Itä-Euroopan historiassa, ja joka selittää osaltaan nykypäivää.