EU:n uusi puhelinnumero
Latvian ulkoministeri Maris Riekstens kertoi viime viikon EU-ulkoministerikokouksessa hyvän herjan, joka meni suunnilleen näin:
Obama kerton Hillary Clintonille, että Henry Kissinger oli väärässä. EU:lla on nykyään puhelinnumero, johon voi soittaa.
Obama oli nimittäin pirauttanut EU-presidentti Herman van Rompuylle. Aikaerosta johtuen puhelu päätyi vastaajaan, jossa kerrottiin seuraava:
"Olette soittaneet EU:n presidentille, en valitettavasti pääse juuri nyt puhelimeen, mutta jos haluatte brittiläisen näkemyksen, niin painakaa yksi; jos haluatte ranskalaisen näkemyksen, painakaa kaksi; jos haluatte saksalaisen näkemyksen, painakaa kolme....".
Eli EU:lle voi ihan rauhassa nykyään pirautella...
4 kommenttia
Samasta lähteestä kuin yllä leikattuna:
"Tutkija Antonio Missiroli esittää tuoreessa analyysissaan, että EU:n edustamista kansainvälisillä areenoilla vaivaa kaksi ongelmaa. Ensinnäkin eurooppalaisjohtajia punkee kaikkialle liikaa (G20, IMF, YK:n turvallisuusneuvosto). Toinen ongelma on se, että EU-johtajilla on liian vähän annettavaa."
Siis samaan aikaan, kun USA, Kiina, Venäjä polkevat kirjaimellisesti kaasua ja viis veisaavat vanhoista rakenteista, nämä meidän vaivaisen 500 miljoonan EU:n valtioiden johtajat menettelevät kuin konsanaan imperialisminsa huippuaikoina ts. sooloilevat minkä ennättävät.
Tosiaan, mitä sellaista erityistä Euroopalla on pidemmän päälle annettavana, jota muilla ei jo olisi yllin kyllin, kuin loistava menneisyys ja kulttuuri, joilla ei itseasiassa kauan esim. nälkäisiä ruokita ?
Ensinnäkin tekisin jälleen eron Euroopan ja EU:n välillä. Toiseksi mitä tulee EU:n puhelinnumeroon niin kysyisin tarvitaanko sitä. Mielestäni EU:n parhaita puolia on tavaroiden, palvelujen ja ihmisten suhteellisen vapaa liikkuminen, jota osassa EU:ta euro helpottaa sekä pyrkimys tiettyihin alueellisiin standardeihin. Muilta osin koko systeemiä voisi purkaa ja esim parlamentin ja ehkä komissionkin lakkauttaa tarpeettomana. Valtiolliset virkakoneistot ja hallitukset voivat eri foorumeilla kehitellä tarvittavia yhteisiä ohjelmia, julkilausumia ja tehtäväkohtaisia virastoja halutessaan.
Pelkäänpä pahoin, että jos EU:n on tarkoitus toimia alueensa ja tulevaisuutensa parhaaksi sekä pysyä vakavastiotettavana kehittyvässä ja integroituvassa maailmassa laajemminkin, se tarvitsee komissionsa, parlamenttinsa sekä ministerineuvostonsa sekä eräitä muitakin hallintoelimiä, eikä noita voi korvata open-source -menettelyllä eikä non-governmental organisaatioilla.
Toki nekin ovat korvaamattomia, eikä niitä ilman pelkät EU-instituutiot voisi pitkään toimia yhteiseksi hyväksi vaan väsyisivät pelkkän byrokraattiseen painolastinsa alle.
Eikä käy pidemmän päälle, että kansalliset tasot sivuuttaisivat EU-tason yhteisen hyvän.
Varmaan pienemmät valtiot tämän paremmin oivaltavat, mutta suurten jäsenmaiden on sitten historiallisista syistä vaikeampaa vastustaa EU:n käyttämistä vain kulloistenkin omien etujen ajamiseen.



Helsingin Sanomien EU:n kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä kirjoitti aiheesta sunnuntaina terävästi kolumnissaan ja totesi mm.
"...Kuten tutkija Marcin Zaborowski toteaa marraskuussa julkistetussa transatlanttisia suhteita kartoittavassa raportissa, EU:n ja Yhdysvaltain huippukokouksien sisältö on valokuva-annissa. Strategisia neuvotteluja niissä ei käydä..."
"...Vsyksiin asti siteeratussa heitossa Henry Kissinger ihmettelee, kenelle pitäisi soittaa, jos haluaa soittaa Eurooppaan. Eurooppalaisessa itseruoskinnassa tämä tulkitaan yleensä niin, että Euroopalla ei ole selkeää johtajuutta.
Katin kontit. Kissinger kyllä tiesi, kelle soittaa ja kenet kutsua. Hän halusi vain kylvää Eurooppaan epävarmuutta..."
Koko kolumni:
http://bit.ly/sipila070210