Sunnuntaina 7.2.2010    5 kommenttia

Pohdintoja Balkanin matkalta

Neljä päivää, viisi maata. Oli rankka reissu. Päälle iski vielä vatsatauti, mutta nyt ollaan taas tolpilla. Pari hyvin nukuttua yötä kirvoittaa seuraaviin pohdintoihin, joista kuulisin erittäin mielelläni arvon blogikommentaattoreidin kommentteja.

Reissu oli erittäin mielenkiintoinen ja silmiä avaava. Se vahvisti näkemykseni alueen maiden tilanteen monimutkaisuudesta.

Jugoslavian hajoamissodista, jotka koskettivat eniten Bosnia-Hertsegovinaa ja Kosovoa, on kulunut vain 10-15 vuotta. Joistakin selkkauksista on vielä vähemmän aikaa. Sotiminen ja vihamielisyydet naapuruus- tai jopa perhekunnittain on jättänyt jälkensä alueen maihin. Kaikissa pääkaupungeissa on tukuttain pommitettuja rakennuksia.

Turvallisuustilanne vakiintunut - 15 vuodessa alueelle on saavutettu rauha. Kukaan tapaamistani ihmisistä ei pitänyt aseellista konfliktia enää todennäköisenä, vaikkakin etnisten ryhmien välillä on edelleen jännitteitä ja nationalismi voi edelleen hyvin useissa alueen maissa.

Painopiste on selkeästi siirtynyt sotilaallisesta kriisinhallinnasta siviilikriisinhallintaan rauhanturvatoiminnan painopisteen siirtyessä Euroopan ulkopuolella Afganistaniin, Sudaniin, Tsadiin ja muihin akuutimpiin kriisipesäkkeisiin. Näin pitääkin olla. Oikeusvaltio, oikeusjärjestelmä, hyvinvointi, jälleenrakentaminen - kaikki termejä, jota toistettiin matkan aikana. 

Keskeinen huomio on myös alueen eritahtinen sosio-ekonominen kehitys. Ääripäinä ovat EU-jäsenyysneuvotteluiden loppuvaiheessa oleva Kroatia ja vuonna 2008 itsenäistynyt Kosovo. Erityisesti Kosovo tulee tarvitsemaan kansainvälisen yhteisön huomiota vielä pitkään. Vaikutelmaksi erityisesti Kosovossa ja Bosnia-Hertsegovinassa jäi myös kansainvälisen yhteisön sekavuus; toimijoita on paljon ja yhteinen sävel tuntuu puuttuvan erityisesti Kosovossa, missä myös EU on jakautunut suhtautumisessaan itsenäiseen Kosovoon.

EU-integraatio: maailmassa ei liene toista aluetta, jossa EU:n vaikutusvalta on niin merkittävä kuin Länsi-Balkanilla. Mielipidemittausten mukaan tuki maiden EU-integraatiolle on vankka, vaikkakin EU ymmärretään usein joko rahasampona ja tavaroiden, pääomien ja ihmisten vapaana liikkumisena. Mahdollisuus tulla EU:n jäseneksi on toiminut keskeisenä muutosvoimana kaikissa Länsi-Balkanin maissa, mikä myös osoittaa EU:n laajentumispolitiikan voiman. EU:n tulisikin edellä mainituista syistä ottaa aikaisempaa merkittävämpi rooli alueella, erityisesti Bosniassa ja Kosovossa. Lissabonin sopimus tarjoaa tähän hyvät mahdollisuudet. Jos EU ei onnistu politiikassaan Länsi-Balkanilla, niin missä se voi onnistua?

Jos asioita ylipäätään voi järjestykseen pistää, niin seuraavassa luettelo, joka ainakin teoriassa lähtee vaikeimmasta helpoimpaan:

1. Bosnia-Hertsegovinan yleistilanne.

2. Kosovon ja Serbian suhde.

3. Makedonian nimikiista Kreikan kanssa.

4. Kroatian ja Slovenian aluevesikysymys.

Kalenterin kautta tarkasteltuna matka näytti tältä:

Maanantai 1.2.

klo 8.30-10.30 lento Helsinki-Sarajevo (aikaero 1h)

klo 11 tapaaminen Bosnia ja Hertsegovinan presidenttineuvoston puheenjohtajan Zeljko Komsicin kanssa

klo 11.30 tapaaminen B-H:n parlamentin edustajainhuoneen puhemiehen Milorad Zivkovicin kanssa

klo 12.15-13.45 lounas korkean edustajan Valentin Izhkon kanssa, mukana myös komission delegaation päällikkö Dimitris Kourkoulas, Eufor-joukkojen komentaja Bernhard Bair sekä Espanjan suurlähettiläs Alejandro Alvargonzalez

klo 14 tapaaminen Bosnian varaulkoministeri Ana Trisic-Babicin kanssa

klo 15 puhe Bosnian parlamentissa

klo 17-17.45 lento Sarajevo-Skopje

Tiistai 2.2.

klo 9.30 kahdenvälinen tapaaminen ulkoministeri Antonio Milososkin kanssa

klo 10 valtuuskuntakeskustelut ulkoministeri Milososkin kanssa

klo 10.45 lehdistötilaisuus

klo 11 tapaaminen Makedonian presidentin George Ivanovin kanssa

klo 11.45 tapaaminen EUn erityisedustajan Erwan Foueren kanssa

klo 12.30 lounas ulkoministeri Milososkin isännöimänä

klo 14.-14.20 lento Skopje-Pristina

klo 15 kuljetus lentokentältä suurlähetystöön, Camp Villeen, autolla

klo 17.15-18.30 suurlähetystön ja suomalaisten asiantuntijoiden briiffi: Matti Raatikainen, sotarikostutkinnan johtaja / Jarmo Helppikangas, päälakimies / Rolf Ahlfors, siviilirekisteriyksikön päällikkö, EULEX (The European Union Rule of Law Mission in Kosovo). Päivi Nikander, neuvonantaja, ICO:n (International Civilian Office, Kansainvälinen siviilitoimisto). Keskisen taisteluosaston komentaja prikaatikenraali Seppo Toivonen.

klo 19 iltapala SKJK:n komentajan, everstiluutnantti Pasi Rekilän kanssa.

Majoittautuminen Camp Villeen (konttimajoitus)

Keskiviikko 3.2.

klo 7.30 aamiaistapaaminen delegaation kanssa Camp Villessä

klo 8.15 lähtö Camp Villestä

klo 8.45 tutustuminen Suomen ja Ruotsin yhteislähetystön tiloihin ja henkilökuntaan Pristinassa

klo 9 tapaaminen: Markku Laamanen, ETYJ:n varajohtaja Kosovossa

klo 10 tapaaminen: Yves de Kermabon/EULEX:n päällikkö

klo 10.45 lähtö EULEXista autolla

klo 11 tapaaminen: pääministeri Hashim Thaçi sekä varapääminsiteri Hajredin Kuci

klo 11.45 pressitilaisuus yhdessä Hashim Thacin kanssa

klo 12 tapaaminen: varaulkoministeri Vlora Citaku

klo 12.45 lounas: EUSR/ICR( EU:n erityisedustaja ja kansainvälinen siviiliedustaja) Pieter Feith , Ravintola Pinocchio

klo 14.30 tapaaminen: KFOR:in komentaja kenraaliluutnantti Markus Bentler, Film City

klo 16-16.40 lento Pristina-Belgrad

klo 20-23 illallinen ulkoministeri Vuk Jeremicin kanssa

Torstai 4.2.

klo 8 käynti Suomen Serbian suurlähetystössä

klo 9 haastattelu Politica-lehden kanssa

klo 10 kahdenvälinen tapaaminen Vuk Jeremicin kanssa

klo 10.30 lehdistötilaisuus

klo 11 tapaaminen pääministeri Mirko Cvetkovicin kanssa

klo 12 lento Belgrad-Zagreb

klo 13 saapuminen Zagrebin lentokentälle

klo 13.30 virallinen lounas Kroatian ulkoministeri Gordan Jandrokovicin kanssa

klo 15 tapaaminen Kroatian pääministeri Jadranka Kosorin kanssa

klo 15.45 lehdistötilaisuus ulkoministeri Jandrokovicin kanssa

klo 16.10 Kroatian HRT:n tv-haastattelu

klo 17 lähtö Zagrebin lentokentältä – kotiin!

klo 20.40 Helsinki-Vantaalla

PS. Martti Ahtisaari on Kosovossa niin suosittu, että maassa on nykyään paljon Martti-nimisiä poikia. Veikkaan, että näemme saman syndrooman Serbiassa, jossa on varmaan jo nyt muutama Olli (Rehn).


5 kommenttia

Maanantaina 8.2.2010 klo 0:25

Kosovon hallinta on tosiaankin melkoinen sekamelska. Itse kuvailin sitä aikoinaan (“Kosovo separatists are dreaming to occupy the north Kosovo” http://arirusila.wordpress.com/2008/10/28/kosovo-separatists-are-dreaming-to-occupy-the-north-kosovo/)
näin:

"Whatever – depending point of view – status Kosovo has, the province is de facto administrated by international community. However the administration is still in full chaos because there is administrators more than enough. 1st (not order of authority) we have European Union Special reparesentative (EUSR) who is double hatted as chef of International Community Office; 2nd we have Head of EU Commission liaison office; 3rd we have EULEX mission; 4th there is KFOR troops including Europe’s second largest Nato base, 5th international administrator is from UN side – SRSG as Head of UNMIK mission. All these administrators are playing in the same sandbox wondering who is doing what and where. In addition in Kosovo is also local stakeholders like separatist governments institutions in areas habitated by Abanians and parallel Serb institutions in areas habitated by Serbs. The fact on the ground is that northern part of Kosovo is integrated to Serbia like it always has been, as well those pats south of Ibar river, which are not ethnically cleansed by Kosovo Albanians. Between ethnic groups a huge operation of international community is going on with its foggy ideas."

Kehitystä ei silloinkaan näyttänyt tapahtuvan ja palasin asiaan vielä uudelleen (“EULEX, UN and mess-up in Kosovo” http://arirusila.wordpress.com/2008/11/01/eulex-un-and-mess-up-in-kosovo/)

"Far from addressing Kosovo’s deep-seated problems, in the period since the declaration of independence, the actions of the new Kosovo authorities and the international community have instead created uncertainty and confusion, with increasingly complex, multi-layered executive governance structures in Kosovo. As a result there are currently numerous international and domestic actors with interrelated yet conflicting mandates operating in Kosovo. Since independence, the international community has been preoccupied with resolving legal and institutional complications surrounding the status of their international missions."

Kaiken kaikkiaan kehitystä nykyäänkin voisi pitää lähinnä takaperoisena ja jopa niiden tavoitteiden vastaisena, joilla perustein EU:kin aikoinaan siviilikriisinhallintaan ja valtion rakenteiden rakentamiseen lähti. Esimerkiksi vähemmistöjen tilanne jopa virallisissa raporteissa lähes huononee. (Ks. Esim. “EU’s Kosovo mission widening – Minority situation worsening” http://arirusila.wordpress.com/2009/05/31/eus-kosovo-mis…tion-worsening)

Sodan puhkeamiseen en minäkään usko. Taitamattomuuttaan ICO/Eulex tosin voi kofliktin aiheuttaa mikäli se väkisin yrittää purkaa pohjois-Kosovon hallintorakenteita.

Mitä tulee muuhun Balkan analyysiinne niin lisäisin Kosovon ja Makedonian nimikiistan väliin yhden alueellisesti merkittävän tekijän eli radikaalin islamin (wahhabistien) vaikutusvallan kasvun aiemmin hyvinkin sekulaarisilla muslimienemmistöisillä alueilla (Mm “Quadruple Helix ...” http://arirusila.wordpress.com/2008/12/07/quadruple-helix-capturing-kosovo/). Kun tämä yhdistyy joidenkin haaveilemaan suur-Albania (Albania, Kosovo, Bosnia, pohjois-Kreikka, luoteis-Makedonia, Sandzag ja Presevo-laakso) ajatteluun ja kun samanaikaisesti nationalismi on voimissaan mm Kroatiassa niin etnisillä kahakoilla on myös jatkossa kasvualustaa.

Mielestäni Balkanilla ja sen erin osien haasteisiin vastaaminen edellyttäisi EU:lta kokonaisvaltaista lähestymistapaa nykyisen pirstaloituneen tilalle. Latvian kolleganne vitsi EU:n puhelinnumeroista on valitettavsti faktaa eikä fiktiota.

Maanantaina 8.2.2010 klo 0:48

lainaus...
PS. Martti Ahtisaari on Kosovossa niin suosittu, että maassa on nykyään paljon Martti-nimisiä poikia. Veikkaan, että näemme saman syndrooman Serbiassa, jossa on varmaan jo nyt muutama Olli (Rehn).

_______________________________________________________

Yllä oleva lainaus on hyvä.
Huomaan, että ulkoministerimme löytää olennaisen.

Kuulun kyllä Martti Ahtisaari faneihin, koska hänen nimeään huudettiin Prizenissä perääni vuonna 1999 kun Saksalainen KFOR pataljoona oli mennyt sinne ensimmäisenä länsimaisena joukkona. Samoin huudettiin Ahtisaaren nimeä kävellessäni suomalaisen polisiin virkapuvussa Prizenissä heti "rajojen vapauduttua".
On se kummaa, kun joku on Serbi fani ja toinen pitää Albaanien puolta.
Saman olen huomannut suomalaisista, jotka ovat työskennelleet Kosovossa .


Tiukkaa on ollut aikataulusi, paljon olet tavannut ja Raatikaiselta olisi pitänyt tulla Kosovon ihmisoikeustilanne selvästi.(ellei ole muuttunut)

Hyviä havaintoja olet myös listallassai tehnyt.
Kosovo ja kansainvälinen yhteisö mukaanlukien YK...paisuttaa omaa tehtäväänsä , miksei myös EU, jos sitä ei terävöitetä. Kansainvälisellä yhteisöllä on taipumus alkaa ruokkia itseään....

Taitoa& onnea tehtvässäsi.

Maanantaina 8.2.2010 klo 10:13
Vilho Partanen

Siellä Balkanilla on siis nuoremmassa polvessa Martteja ja Olli-nimisiäkin jo. Kiva juttu.

Aleksantereita ja kielivariaatioitahan siellä on jo ollut vanhastaan jopa tuhansia vuosia...:=)

Maanantaina 8.2.2010 klo 15:26
Ari Sarjanen

Ensinnakin parhaat terveiset Palestiinasta Lansirannalta, herra ulkoministeri! Blogi-merkintanne ovat sen verran mukaansa tempaavia, etta tama Lansi-Balkan osio innosti minutkin siviilikriisinhallinnan jonkinmoisena konkarina kommentoimaan.

Vaikka nyt palvelenkin ESDP-missiossa muualla, tyoskentelin EUPM:ssa (EU Police Mission) BiH:ssa 2006-08, joten kommentoinnilleni on -toivottavasti- riittavasti pohjaa.

Kasittaakseni kynnyskysymys Bosnia-Herzegovinassa on tuo edelleen puuttuva poliittinen yhteispaatos siita, millaista valtiotyyppia tavoitellaan. Mielipiteiden vaihteluvali oli aiemmin yhtenaisvaltiosta loyhaan federaatioon. Asetelma on siita tuskin ainakaan kaventunut.

Daytonin rauhansopimus oli aikanaan kayttokelpoinen pysaytettaessa aseellinen konflikti, mutta ei siita toimivan valtion pystyttamiselle ja toimimaan saattamiselle paljon lisaarvoa loydy.

Arvelisin, etta jo loppuvuonna 2009 EU:n ja muiden kv. komponenttien tyo BiH:n instittuutioden kehittamiseksi saavutti aarirajansa eli paljoa enempaa kestavaa ei saada aikaiseksi ilman selvyytta valtion rakenteista.

Uutta poliittista pelinavausta BiH:ssa siis kaivataan ja kuten toteatte, kv. yhteison puolella mieluiten EU:n johdolla. Se on unionille jo uskottavuuskysymys, joka tavalla tai toisella sateilee muuallekin, jopa tanne Lansirannallekin.

Tervetuloa jossain vaiheessa Palestiinaan pain! Konttimajoitusta en uskalla luvata, mutta eikohan saunapuoli jarjesty...

Maanantaina 8.2.2010 klo 18:03
Mika Kaakinen

Oletko puhunut Sisäministeri Wolfgang Schäuble:n kanssa turkkilaisten asemasta Saksassa? Mielestästäni skandaali, jota mielikuvaa Helsingin Sanomien äskettäinen artikkeli vain vahvisti. Turkkilaisten kohtelu Saksassa on alle kaiken arvostelun.Miksi asiaa pitää kaunistella? Turkkilaisilla ei ole Saksassa mitään oikeuksia, ei työsuhdeturvaa, ei minimipalkkaa, uskonnon noudattaminen on taistelun takana.

Toivottovasti et sensuroi tätä kommennttia.

Kirjoita kommentti