Torstaina 28.1.2010    6 kommenttia

Lontoon Afganistan-konferenssi

Päivä Lontoossa on ollut vilkas. Koolla 64 maata, joiden tavoitteena tukea Afganistanin vakautta. Ei helppoa, mutta ei mahdotonta.

Pidin Suomen puheenvuoron aamupäivällä. David Miliband pyysi lyhyitä puheenvuoroja. Noudatin hänen toivettaan ja pistin pöytään meidän kannan: siviilejä runsaat 30, sotilaita enintään 195 ja kehitysapu 110 miljoonaa euroa viiden vuoden aikana.

Presidentti Karzailla oli tasapainoinen puhe, jossa hän nosti esille kuusi kokonaisuutta: reintegraatio, turvallisuus, hallinto, korruptio, talous ja alueellinen yhteistyö. Tavoitteisiin voi yhtyä. Kokouksen viesti on selkeä: kansainvälinen yhteisö tukee Afganistania. Siitä todisteena, että paikalla on lähes kolmannes maailman kansallisvaltioista.

Näitä kokouksia voi samalla hyödyntää erinäisten tapaamisten merkeissä. Käytävillä on myös mahdollisuus tapailla kollegoita. Juttelin muun muassa Sergei Lavrovin, Hillary Clintonin ja Catherine Ashtonin kanssa.

Huomenna julkaisemme uuden itä-linjauksen, josta lisää myöhemmin.


6 kommenttia

Perjantaina 29.1.2010 klo 7:42
Vilho Partanen

Kansainvälinen yhteisö tukee Karzaita.
Selvä juttu.

Tukevatko afgaanit riittävästi Karzaita ?

Kuinka saada kameli juomaan cocacolaa veden sijasta ?

Perjantaina 29.1.2010 klo 10:24
Risto Nieminen

Konferessin kotisivulla on kattava julkilausuma tuloksista. Selkeästi roolienvaihto on edessä, ja strateginen roolijako muutoksessa (military - attack ja civilian- defense muuttuu civilian - attack ja military - defense --- sotilastermejä lainatakseni). Varmaankin ensin aluekohtaisesti. Koordinaatiota on painotettu, mikä on hyvä. Toivottavasti Lontoon konferessin lupaukset toteutuvat.

Mininkäkohän EU on menossa Afganistanin suhteen?

Siviilipuolella Suomi on panostanut suhteessa kokoonsa paljon enemmän kuin moni muu EU-maa, eikä pelkästään Afganistanin osalta. Hyvä näin. Tämä antaa Suomelle mahdollisuuden olla kokoaan aktiivisempi ja vaikuttavampi EU:n sisällä siviilikriisinhallinnasta keskusteltaessa.

Perjantaina 29.1.2010 klo 14:25
Carl Willandt

Afgaanit eivät todennäköisesti tukisi tällä hetkellä minkäänlaista hallintoa yksimielisesti.

Afganistanin tilanne on äärimmäisen vaikea, eikä Karzain hallinto välttämättä (tai edes todennäköisesti) ole se täydellisin vaihtoehto. Karzain tavoitteet ovat erinomaiset, mutta ne ovat toistaiseksi kuitenkin vain tavoitteita, eikä niihin pääseminen todellakaan ole varmaa, eikä realistisesti ajateltuna edes todennäköistä aivan lähiaikoina.

Se sen sijaan on varmaa, että Karzain hallinto on parempi vaihtoehto kuin se toinen, eli Taleban. Tästä johtuen kansainvälisen yhteisön tuleekin tukea Karzaita. Ainakin siihen asti, kunnes löytyy parempi vaihtoehto.

Perjantaina 29.1.2010 klo 15:50
Jouni Pulli

Saa nähdä, kuinka kauan Karzain hallinnon suojelijoille riittävät pelkät puheet, teothan ovat olleet kovin toisenlaisia kuin oli alunperin tarkoitus. Mihin faktoihin perustuu USA:n ja Nato-operaatioihin osallistumisesta päättävien usko, että Karzai onnistuisi saamaan maan kontrolliinsa? Minua konferenssi ei vakuuttanut: liian myöhään ja liian vähän.

Perjantaina 29.1.2010 klo 16:32
Lasse Lahtinen

Minkälaisen logiikan mukaan vastuu ikinä siirtyy heille itselleen jos maassa saapastelee aina vain enemmän ulkomaalaisia sotilaita?

http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2010/01/28/AR2010012801505.html

Kahdeksan vuotta on kuunneltu toinen toistaan vakuuttavampia julistuksia Afganistanin tukemisesta ja maan jälleenrakentamisesta. Yrittäisitte nyt vaihteeksi tehdä jotain rauhanneuvottelujen aloittamiseksi kapinallisten kanssa jotta tämä painajainen saadaan päätökseen.

Maanantaina 1.2.2010 klo 10:26
Vilho Partanen

Faktat: 9/11-tapahtuman selvittely USA:ssa alkoi aivan oikein rikosoikeudellisena prosessina, mutta se ei pysynyt sellaisena päätökseen asti, vaan muuntui sisäpoliittisessa paineessa Bushin hallinnon "think tankkaamana" poliittiseksi prosessiksi, johon liitettiin selvästi asiaankuulumattomia aineksia alkaen Saddamin salaisista aseista päätyen Talebanien osallistumiseen ja jossa "muna vaiko kana" -ensin kysymyksellä ei enää ollut sijaa johtaen ensin Irakiin ja saman tien Afganistaniin.

Tämä poliittinen prosessi ei päättynyt Obaman muutokseen vaan jatkuu lähes sellaisenaan hamaan tulevaisuuteen.

Jotta homma jotenkin toimisi, niin selvittely tulisi palauttaa takaisin rikosoikeudelliseksi, että poliittinen prosessi jotenkin päättyisi ja ulkopolitiikkakin samalla järkeistyisi.

Näin vain ei tulla enää tekemään, koska inhimilliset ja taloudelliset menetykset tähän saakka ovat sellaiset, että ei voida tunnustaa: "hullu homma, mutta tulipa aloitettua".

Eikä myöskään kukaan halua kuulla, ettei "keisarilla ole vaatteita" vaikka kaikki hyvin sen näkee ja tietää.

Tämä nyt on se realiteetti, johon USA:n ystävien ja liittolaisten sekä muuten vain siitä riippuvien - Baltian, Suomen yms. - on sopeuduttava.

On tehtävä välttämättömyydestä hyve, eli harjoitettava jäntevää ja tilanteessa etujapuolustavaa ulkopolitiikkaa, vaikka puitteet ovat kuinka järjettömät.

Kirjoita kommentti