Transatlanttisia suhteita Lontoossa

1. A solidarity pledge

Kokoomus on tullut siis nyt siihen tulokseen, että kun kansaa ei voi vaihtaa ja siten Nato-jäsenyys on Suomelle mahdottomuus niin viedään meidät sitten USA:n liittolaiseksi EU:n kautta. Mielenkiintoista.

2. A transatlantic green economy.

Hyvä idea kunhan tapahtuu uusien innovaatioiden kautta. Nykyisiä teknologioita käyttäen BRIC-maat nauravat nostaessaan elintasonsa USA:n ja Euroopan ohi. Onneksi USA ei ole lähtemässä mukaan EU:n vihreään hulluuteen.

3. A fully-fledged free trade area.

Taitaa tarkoittaa samalla vapaata kauppaa myös Kanadan ja Meksikon kanssa. NAFTA on tuhonnut USA:n ja Meksikon keskiluokat niin tuhotaan sitten lopullisesti Euroopankin keskiluokka.

4. Open up transatlantic cooperation to others.

BRIC-maat taitaa jo naureskella tällaiselle romantiikalle.

5. Set up a “marriage council,”

Kuulostaa taas yhdeltä herrakerholta, joihin EU tukehtuu parhaillaan. Ilman tietenkään minkäänlaista demokraattista valtakirjaa.

Luin todella suurella mielenkiinnolla puheenne. Paljon oli asiaa ja selkeästi esitettynä. Moneen polttavaan aiheeseen olitte ottanut kantaa ja suurilta osin näkemysenne ainakin tekivät minuun vaikutuksen.

Nyt vaan olisi jo viimein sanoista päästävä tekoihin. Jos USA ja EU ei ole toimi suunnannäyttäjänä niin kuka sen sitten tekee. Tosin se nähtii jo Kööpenhaminassa että liikoja on turha odotella.

Menestystä työssänne!

Se loppukevennys oli kepeä ja paikallaan...ihan "ohjesäännön" mukainen.

Siis seuraavien vuosien aikana nähdään, pidetäänkö USA-EU -kuviot ennallaan vai muodostuuko USA-Kiina -akseli.

Jos nykyinen hajaannus ja pitäytyminen loistavassa menneisyydessä jatkuu EU-maiden piirissä, niin jälkimmäinen onkin se pahempi juttu meille.

Aloitteellisuutta olenkin jo kaivannut. Meppiaikojen jälkeen tuli suvantovaihe ja blogimerkinnätkin menivät välillä aika deskriptiivisiksi ja pinnallisiksi. Lisää aloitteita. Bravo! Aina niistä suuri osa ammutaan kumoon, mutta monet ovat päätyneet historian lehdille. Courage!

H. Laurén

P.S. No better place than Chatham House. Kaiholla muistelen Lontoon vuosia ja Chathamin tilasuuksia.

EU + USA, kumpi tarvitsee toistaan enemmän?

Um Stubbin kansainvälistä taustaa vasten ymmärtää hänen EU ylipositiiviset näkemykset.
Katsoessamme Euroopan historiaa 1900-luvun alkukymmeniltä nykypäivään, miten Eurooppa koetteli kaksi maailmansotaa, imperialistisen kommunismin ja natsismin uhka, niin demokratian pelastajana on ollut USA. Nykyisin Eurooppa EU:n politiikalla suuntautuu islamilaisten maiden yhteistyöhön tässä pienentyvässä maailmassa. Islamilaisten maiden sisäinen ja ulkoinen uhka on ääri-islamilainen fasismi, jota EU ei yksin kykene ymmärtämään ja käsittelemään. Tässäkin asiassa on syytä aina muistaa Euroopan riippuvuus öljystä. EU ei edellä mainituista selviä ilman USA:n kanssa käytyä yhteistyötä. Siis kumpi tarvitsee toistaan enemmän tässä globaalisessa kutistumisessa?

27.1 vietettiin Vainojen uhrien muistopäivää. Euroopan synkkä menneisyys 6 miljoonan juutalaisen ja muiden siviiliuhrien muisto ei saa jättää EU:ta unohtamaan Euroopan menneisyyttä myöskään tässä ”päättymättömässä” Lähi-idän Israel/Palestiina aiheessa. Palestiina-aiheesta on tehty poliittinen pelinappula Israelia vastaan, niin YK:ssa kuin EU:n politiikassa, tuntematta tarpeeksi asian historiaa ja taustoja. Tällä aiheella on Euroopassa nostettu lisääntyvää antisemitismiä juuri ääri-islamilaisen propagandan avulla. Iranin presidentti uhoaa selkein sanoin tuhota Israelin Lähi-idän kartalta. Al-qaida uhoaa USA:ta. Kaikissa tapauksissa Palestiinan arabeja käytetään pelinappuloina islamilaisen maailman katsomatta itseään peiliin ilman itsekritiikkiä. Suuri Saksan johtajakin uhosi 30-luvulla ”juutalaiset ovat uhka Saksalle”, eivätkä maailman johtajat ottaneet hänen ”puhdistuksiaan” todesta. Olihan Saksa demokraattinen maa. Mitä maailma on oppinut noista puheista 65 vuoden aikana?

http://www.ykliitto.fi/tiedottaa/uutiset/vainojen_uhrien_muistopaivaa_vietetaan_tammikuun_27_paivana

http://www.holocausttaskforce.org/

http://www1.yadvashem.org/yv/en/about/index.asp

http://www.yadvashem.org/

http://atlasshrugs2000.typepad.com/atlas_shrugs/2010/01/islam-and-its-reich-1.html

Kertokaa siitä lapsillenne, opetushallitus (ISBN 952-13-1056-1)

”Jotta pahat ihmiset voittaisivat, hyvien ihmisten ei tarvitse tehdä mitään:”
(Edmund Burke, 1729-1797)

Katsomalla historiaa tulevaisuuteen, ymmärrämme eilistä, tätä päivää ja huomista paremmin. Voittajia ovat ne, joilla on halu elää ja rakentaa huomista, ja häviäjiä ne, jotka vihan alttarille uhraavat tulevaisuutensa (v-mh)

http://news.yahoo.com/s/ap/20100128/ap_on_go_pr_wh/us_obama_state_of_the_union_text

Yllä viitattiin tähän Obaman state of the union -puheeseen.

Taloudellinen pelastusohjelma toimi pääpiirteittäin niinkuin pitikin. Jatkotoimina rahan kerääminen takaisin, suuntaaminen tulevaiduuden hankkeisiin ja eräiden ihmisryhmien veronalennuksiin.

Investoinnit ja veronalennukset täytyy rahoittaa jotenkin.
Käytännössä liittovaltion velanotolla.
Ulkomisella rahalla.

Kiinalaisella...

"The strength of Finnish military crisis management personnel will be increased by a third."

Suomalaisille tilapäiseksi vakuutetun joukkojen lisäyksen jälkeen Suomen rauhanturvaajien enimmäismäärä Afganistanissa alittaa yhä sen mikä se oli presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen alla; 80 kotiin palanneen turvaajan tilalle lähetetään korkeintaan 50.

EU:n tulee rohkeasti esittää uusia Afganistan-linjauksia -mielipiteet toimivista keinoista ovat USA:n hallinnon sisällä hyvinkin ennakkoluulottomia:

http://www.nytimes.com/2010/01/26/world/asia/26strategy.html?ref=asia

---

Toki yhteistyötä pitää tehdä ja tietenkin tehdään kun kyseessä ovat yhteiset etunäkökohdat, mutta ei vain periaatteen vuoksi. En usko, että voidaan osoittaa unionin harjoittaneen sellaista väärää politiikkaa, jonka ratkaisu olisi lähentyminen USA:n hallituksen näkemyskantojen kanssa.

Erinomainen puhe, joka varmasti piti kuuntelijat hereillä kuten varmaan oli tarkoituskin.Ilmastokysymyksessä saattaa USA:lla olla hyödyllisempi linja kuin nyt Eu:n melkein uskonnollista liikettä muistuttava rientäminen..

Näitä lennokkiharrastuksiako Suomikin kaipaa - kokoomuksen mielestä?

Uutisia maailmalta tänään 28.1.10:

"Yhdysvallat tekee miehittämättömillä lennokeilla ohjusiskuja Pakistanissa nyt suunnilleen joka toinen päivä, kun viime vuonna tahti oli keskimäärin kerran viikossa.

Tammikuun aikana on Yhdysvallat tehnyt ainakin 12 ohjusiskua miehittämättömistä lennokeista. Tämä tarkoittaa suunnilleen iskua joka toinen päivä, kun viime vuonna keskimääräinen tahti oli yksi isku viikossa.

Amerikkalaisten arvio tammikuussa tapettujen talebanien ja muiden kapinallisten määrästä on yli 90.

Vielä vähemmän on riippumatonta tietoa ”oheisvahingoista”. Pakistanilaisen Dawn-lehden mukaan siviiliuhreja on kuitenkin enemmän kuin kuolleita taistelijoita.

Lennokit operoivat salaisista tukikohdista Pakistanista, mutta niitä ohjataan satelliittilinkin avulla CIA:n päämajasta Virginiasta. Yhdysvallat on vähitellen korvaamassa vanhempia Predator-lennokkeja (”Peto”) raskaammin aseistetuilla Reaper-lennokeilla (”Viikatemies”)."

Että tällaista "rauhanturvaamista" ja "demokratiaa" saadaan tällä kertaa maailman ylpeiltä demokratian viejiltä.

Ja Suomen ulkoministeri(kok) sen kuin puhuu mitä puhuu ja ymmärtää mitä ymmärtää, mutta sympatisoi luonnollisesti tätä Afganistanin länsimiehitysoperaatiota. Siinähän meidän poikamme pääsevät harjoittelemaan ihan oikeissa sodan oloissa ja näkevät uusia lennokkejakin - ehkä.

Voi teitä herrat ja narrit!

Ulkoministerimme into Naton ja transatlanttisten suhteiden suhteen ei ole mikään uutinen eikä siten Chatham Housen puheen sisältökään ole yllätys.

Arkady Moshes vastasi eilen UPI:n tilaisuudessa esitettyyn kysymykseen, onko Venäjän tilanteelle nähtävissä paralleeleja historiassa, että ei ole. Moshes perusteli kantaansa todeten, että Venäjä elää globaalissa kv. ympäristössä ts. sitä kohtaavat ja sen penetroivat globaalit haasteet. Näin on asia luonnollisesti kaikkien kv. subjektien kohdalla ja niin ollen myös esim. EU:n ja Suomen kohdalla. Edellisestä johtuen meidän on edullista ymmärtää prioriteettimme kv. kilpailussa niin kansalaistemme kuin EU:nkin näkövinkkelistä.

Nykyään on vallalla käsitys, että pärjäämme EU:ssa parhaiten yhdistämällä voimavaramme kulloinkin agendaamme parhaiten sopivien kumppaneiden kanssa. Täten kumppanit vaihtelevat asiasta riippuen. Näin on asianlaita myös EU:n ulkopuolella esim. EU:n ja kolmansien tahojen välillä. Esimerkiksi Venäjä ja Kiina voivat olla jossain asiassa EU:n strategiset partnerit kun taas toisessa asiassa näin on USA:n kanssa tai näin toivoisi ainakin asian olevan. EU pystyy olemaan poliittinen suurvalta ainoastaan, jos se ymmärtää, ettei kv. systeemissä ole pysyviä kavereita vaan nimenomaan asiasta toiseen vaihtuvia partnereita. Poliittinen suurvalta-asema edesauttaa EU:n taloudellista asemaa.

Globaalissa kehityksessä, jossa myös muut kuin länsimaiset arvomaailmat ja vaikuttajat saavat jatkossa enemmän vaikutusvaltaa, olisi hieman harkitsematonta riskienhallintaa painottaa liiaksi transatlanttisia suhteita. Kyse on selviytymisestä kv. järjestelmän muutoksessa, jolloin kaipuu entiseen on todennäköisesti tuomittu epäonnistumaan. Vanha suola kyllä janottaa, niinhän sitä sanotaan.

Toinen sanonta kuuluu, että syö enemmän kuin tienaa. Näin on asianlaita juuri nyt Suomen kohdalla. Siksikin meillä on kiire ajatella kilpailuetuamme ja sen pohjalta prioriteettejamme selvitä tulevasta murroksesta kv. järjestelmässä. Tässä EU:sta voi olla meille suuri apu, jos pystymme ohjaamaan EU:ta meille edulliseen suuntaan.

Suomalaisen kilpailukyvyn kannalta asettaisin priorisoinnissamme mm. seuraavat seikat kärkijoukkoon:

1. EU:n voimallinen panostus Pohjoiseen ulottuvuuteen mukaan lukien Pohjoisen jäämeren ja sen rannikkovaltioiden energiavarat, Itämeren ja Koillisväylän suomat logistiikkamahdollisuudet huomioiden tilanteessa syntyvän kilpailutilanteen myös suurvaltojen välillä. Tässä kohdin suomalaisten tiiviin yhteistyön venäläisten ja norjalaisten kanssa tulisi olla tiennäyttäjä EU:lle sen ratkaisuja tehtäessä.

2. Panostus vihreään teknologiaan ja energiateknologiaan innovaatioita hyödyntäen ja keskittyen kapeille aloille.

3. Vesi- ja metsävarojemme älykäs hyödyntäminen.

4. EU:n suurvalta-asema mukaan lukien EU:n oman armeijan.

5. EU:n kv. järjestelmää kehittävät ja rauhanomaisesti tukevat suhteet ennen kaikkea muihin jo olemassa oleviin tai sellaisiksi tuleviin suurvaltioihin kuten Kiina, USA, Venäjä, Indonesia, Brasilia ja Intia mukaan lukien yhteistyön pohdittaessa keinoja, miten köyhimmät valtiotkin saataisiin jaloilleen ja tuottamaan hyvinvointia omille kansalaisilleen, ja huomioiden kansainvälisen R2P-vastuun.

Alexin puheessa on kieltämättä omat ansionsa, olisin kuitenkin toivonut hieman globaalimpaa otetta puheeseen ja siksi toin omat näkökantani yllä esille.

Harvemmin tälläkään palstalla saa lukea näin kattavaa ja analyyttistä tekstiä kuin Jouni Pullin edellinen vastakirjoitus ulkoministerimme Chatham puheeseen. Suurkiitos ja onnittelut siis Jouni Pullille.

Pullin linjausten järkevyys vielä korostuu kun lukee maamme UM:n uusista linjauksista Kaukasus-alueen "syleilystä". Toki maamme tulee toimia EU:n ulkopoliittisten linjausten tukijana soveltuvin osin, mutta painottaen nimenomaan maamme ja EU:n omia etuja. Olemme auttamatta jälkijunassa mm. juuri Pohjoisen ulottuvuuden ajamisessa ja penetroinnissa. Näin nimenomaan ajatellen sen taloudellista ulottuvuutta. Jää kysymään, missä maamme ulkopoliittisen johdon fokus oikein on ? Ex. päämnisteri ja näkijä Lipponen nosti Pohjoisen ulottuvuuden ei vain Suomen, vaan koko EU:n strategiseksi projektiksi. Nyttemmin projektilta vaikuttaa menneen "ilmat pihalle" kokonaan. EU:n suuret maat kamppailevat lähivuosien energian tarpeensa tyydyttämiseksi Venäjältä, eivätkä- ainakaan vielä - osaa keskittää tarmoaan ja fokustaan Pohjoisen ulottuvuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin monellakin taloudellisen kasvun varmistavilla toimialoilla- ei vähiten energian tuotannon. Siksi juuri Norjan, Suomen ja Ruotsin tulisi voimallisesti keskittää niin poliittisen kuin talouspoliittisen toimintansa fokus juuri näitä maita lähinnä olevaan "Klondykeen".
Poliitikot janoavat tilaisuuksia "paistatella päivää" erilaisilla näyttämöillä. Sallittakoon se heille - mutta vain ja ainoastaan - mikäli ja kun he myös huolehtivat taloudellisen hyvinvoinnin kasvun peruselementeistä. Talous voi sallia "poliittista leikkiä" vain ja ainoastaan määrättyyn rajaan saakka. Vain vahvan talouden omaava maa tai maayhteisö kuten EU:mme voi saavuttaa riittävän taloudellisen vipuvarren ja uskottavuuden toimia rakentavasti "oman alueensa" ulkopuolella.
Muuten olen sitä mieltä että "Et oriente lux".

Merkitsi Nestor Bloggaaja h.c.

Arvon kommentaattorit - kiitos erinomaisista kommenteista ja osuvasta kritiikistä. Puhe on nähtävä osana laajempaa kokonaisuutta. Vrt esimerkiksi ITÄ-avaus, puheenvuorot Venäjästä, puheenvuorot EU:sta, puheet Aasiasta, puheet Lähi-idästä, jne. Niitä kannattaa myös peilata elokuisiin suurlähettiläspäiväpuheenvuoroihin. Helmikuun alussa julkaisemme vielä Afrikka-linjauksen. Pienellä maalla ei ole varaa pistää kaikkia paukkuja yhteen paikkaan.

Alex

Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt kirjoittaa bloginsa ”Alla dessa dagar” 30.1.2010 kirjatussa merkinnässään Davosin kokouksessa esitetyistä huolestuneista puheenvuoroista koskien useiden maiden kasvanutta julkista velkataakkaa. Bildt kuvaa tilannetta termillä ”en global skuldbomb”. Kyseinen velkapommi on myös Suomen valtiontalouden huolena eikä kuntiemme taloustilannettakaan voi kehua puhumattakaan jatkuvasti lisääntyvästä työttömyydestä.

Edellämainitutkin seikat huomioiden haluan kiittää Christian van Niftrikiä hänen kannustavasta tuesta sekä siitä, että Christian van Niftrik kuvaa osuvasti ja vakuuttavasti poliitikkojemme riippuvuussuhdetta taloutemme reaaliteeteista, mikä liian usein tuntuu Arkadianmäellä unohtuvan, vaikka siitä on muistuttanut jopa puhemies moneen kertaan.

Alexille myös kiitos, että ehdit kommentoida meidän monien kommentaattorien pohdintoja huolimatta ilmeisen kireästä aikataulustasi. Olet myös oikeassa siinä, ettemme pienenä ja resursseiltaan varsin rajallisena maana voi laittaa kaikkia munia samaan koriin. Samasta syystä meidän on myös uskallettava rohkeasti tunnustaa globaalijärjestelmässä tapahtuvat suuret muutokset ja priorisoida resurssiemme käyttöä uudelleen. Emmekä myöskään voi hajoittaa rajallisia resurssejamme suuntautumalla yhtäaikaisesti jokapuolelle.

Priorisoinnit on tehtävä vielä kun tuotantokoneisto pyörii ja lisäinvestointeihin saadaan rahoitusta. Itse koen, että taloudellisissa ponnisteluissamme meidän tulisi kiinnittää erityistä huomiota lähialueiden suurhankkeisiin (varsinkin Pohjoisen ulottuvuuden ja Arktisen yhteistyön hankkeisiin) sekä taloudelliseen toimintaan ja yhteistyöhön alueilla, joissa kasvu on suurinta ja nopeinta eli ennen kaikkea Kauko-idässä. Suunnaksi siis koillinen, itä ja kaakko ja mieluiten jo eilen.