Maanantaina 25.1.2010    6 kommenttia

EU-ulkopolitiikkaa Haitista Iraniin

Terveisiä vaihteeksi sateisesta Brysselistä. Tätä katsellessa miettii, että kyllä kunnon suomalainen talvi on voittamaton.

Osallistun parhaillaan EU-ulkoministerikokoukseen. Puhetta kokouksessa johtaa ensimmäistä kertaa uusi korkea edustaja, EU-ulkoministeri Cathy Ashton. EU:ssa on nyt käynnissä transitiokausi. Lissabonin sopimus on voimassa, mutta se astuu voimaan vaiheittain. Tämä näkyy selkeästi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Uudet käytännöt vaativat vielä aikaa ennen kuin ne toimivat täysimääräisesti. Meidän jäsenmaiden ja EU-instituutioiden tulee olla kärsivällisiä. Hiljaa hyvä tulee.

Ajankohtainen mittari EU:n toimivuudelle tällä hetkellä on Haiti. Yritämme vastata katastrofiin koordinoidulla ja tehokkaalla tavalla. Samalla valmistelemme keski- ja pitkän aikavälin tavoitteita maan nostamiseksi takaisin jaloilleen.

Bosnia on vaarassa pudota EU-lähentymisprosessin normaalivauhdista. Uudistuksissa ei edetä, kansallismielinen retoriikka värittää paikalliskeskustelua. Porkkanoiden ja keppien valikoima maan kannustamiseksi on rajallinen.

Afganistan-keskustelumme katsoi kohti Lontoossa myöhemmin tällä viikolla järjestettävää kansainvälistä konferenssia. Sen on määrä luoda uudet ja vahvemmat raamit mitä tulee maan turvallisuuteen, hallinnon kehittämiseen ja vakaisiin naapuruussuhteisiin.

Jemenistä keskustellaan niin ikään Lontoossa. Vahvistimme tänään EU:n tuen maan hallitukselle. Jemen on vaarassa muodostua al Qaidan uudeksi tukikohdaksi. Kaiken lisäksi maa on hajoamassa kahtia. Toin kokoukseen analyysia alueen perspektiivistä viime viikon matkani pohjalta.

Iranin ydinohjelma oli tämän päivän kokouksen pääaiheita. Iranille on tarjottu useita mahdollisuuksia ryhtyä yhteistyöhön. Se ei ole niihin tarttunut. Sille on asetettu lukuisia YK:n turvaneuvoston ja IAEA:n velvoitteita, joita se ei ole ryhtynyt täyttämään. Nyt neuvotteluraiteen rinnalle nousee pakoteraide. Kukaan ei pakotteista pidä, mutta joskus ne ovat tarpeen estämään jokin vielä huonompi vaihtoehto.

Teimme lisäksi päätöksen koulutusoperaatiosta Somaliassa.


6 kommenttia

Maanantaina 25.1.2010 klo 17:22

Bosnian EU-prosessi on pysähtynyt tai jopa menossa takaperoiseen suuntaan. Toteatte EU:n keinovalikoiman rajallisuuden ja olette oikeassa. Siksi mielestäni kannattaisi kokeilla uutta lähestymistapaa joka mielestäni olisi vastuun antaminen paikallistasolle. Mielestäni kansainvälinen yhteisö on liikasi lukkiutunut Daytoniin ja nyt tulisi antaa mahdollisuus paikallisten ryhmien itse päättää millaisen maan he haluavat.

Paikalliset myös voivat sopia asioista ilman Brysselin besserwissereitä, sen osoitti joku vuosi sitten esim. Prud prosessi. Jos EU:n ykkösasia on ylläpitää kuollutta Daytonia niin kyllä Bosniassa varmaan saa seuraavat parikymmentä vuotta päsmäröidä. Mielestäni paikallisille tulisi mahdollistaa diilin teko vaikkei se ehkä Brysselin kirjoituspöytäsuunnitelmien mukaan menisikään. (Vähän taustoja mm. artikkelissa "Bottom-Up approach needed for multi-ethnic society" - http://arirusila.wordpress.com/2009/09/11/bottom-up-approach-needed-for-multi-ethnic-society/)

Afganistanista ja Jemenistä olen aiemmin jo kirjoittanut, ei mitään lisättävää. Iranin osalta harkitsisin pakotteiden toimivuutta. Lisäksi maa vaikuttaa olevan viimeinen toivo saada kaasua Nabuccoon eli haudataanko tämä putkilinja samalla pakotteiden kanssa. (Nabucco_South Streamista lisää mm. http://arirusila.wordpress.com/2009/05/15/eu%e2%80%99s-big-choice-%e2%80%93-nabucco-or-south-stream/)

Maanantaina 25.1.2010 klo 17:34
Heikki Liimatainen

Suomikin aikoo siis olla Iranin kansan näännyttämisessä ja kiduttamisessa tiukasti samassa rintamassa anglo-amerikkalaisen imperiumin kanssa.

Iranin kaksi naapurimaata on miehittänyt valtio, joka osallistunut Iranin kiduttamiseen jo 50 vuotta eli siitä lähtien, kun tämä kahta naapuria miehittävä valtio kaatoi Iranin parlamentaarisen järjestelmän ja laittoi brutaalin tyrannin (shaahi) tilalle.

IAEA on esittänyt sopimusta, jonka mukaan uraanin rikastaminen tapahtuisi globaalisti vain kansainvälisen instituutin toimesta. Yhdysvallat on vastustanut tätä. Iran on puoltanut ehdotusta. Yhdysvallat on myös vastustanut oikeastaan ainoana kansainvälistä FISSBAN-sopimusta.

Madeleine Albrightille lähes miljoonan irakilaislapsen näännyttäminen elävältä oli kaiken sen arvoista. Monenko iranilaislapsen näännyttäminen, näiden faktojen valossa, on tarpeeksi ministeri Alexander Stubbille?

Maanantaina 25.1.2010 klo 21:16
Jouni Pulli

Iranin pakoteraide, hoh hoijaa, entäpä Israelin? Eikö siellä jo ole ydinaseita?

Tiistaina 26.1.2010 klo 11:07

Mihinkä nyt on hukkuneet ihmisoikeudet ja demokratia? Eikö nyt olisi viimeinen hetki yhteen Jumalaan uskovien aatteiden pyöreän pöydän keskusteluihin? Sota ei ratkaise ideologisia ongelmia. Sillä voidaan pelkästään siirtää ratkaisua. USA:n sotateollisuuden intressit näyttää juuri nyt olevan suurin este pysyvän rauhan saavuttamiseen Lähi-Idässä.

Tiistaina 26.1.2010 klo 18:36
v-m hakola

”Iranin pakoteraide, hoh hoijaa, entäpä Israelin? Eikö siellä jo ole ydinaseita?”

Ketäs Israel on ydinaseillaan uhkaillut, niin kuin taas Iran on uhkaillut Israelia. Jouni Pullinkin idealismille tekisi hyvää tutustua paikanpäällä Israelin maahan. Tietäsi asioista paljon enemmän kuin pelkästään kansainvälisiä ”raportteja” lukiessa.

Lähi-idän kaksi tyranniaa Irakin Hussein ja Iranin ajatollah tapattivat maidensa välisessä turhassa sodassa omia kansalaisiaan. Iran lähetti ajatollahin pyynnöstä maansa lapsia polkemaan miinoja ko. sodassa islamin allahin nimissä. Missä olivat rauhan- ja ihmisoikeusaktivistit tuolloin. Jenkkicolaa protestoimassako?

Torstaina 28.1.2010 klo 10:37
Risto Nieminen

Haitin liittyvän EU-toiminnan yhteydessä on herännyt kysymys EU:n kyvystä koordinoida kriisinhallintatoimintaansa. Tässä yhteydessä puhun ainoastaan siviilikriisinhallintatoiminnasta. EU:lla on 9 siviilikriisinhallintaoperaatiota, joissa työskentelee noin 3000 henkilöä, lähinnä poliisitoimintaan ja tarkkailuun liittyvissä tehtävissä (Kosovo ja Georgia). Tämän lisäksi Komissiolla on valmius siviilivëstön turvaamiseen (civil protection). Komissiolla on myös valmius pikaiseen humanitääriseen apuun(DG ECHO). Jäsenmailla on myös omia valmiuksia pikaiseen avunantoon siviilipuolella.
Olisi hyvä jos koko tämä siviilikriisinhallintapaketti saataisiin paremmin koordinoitua, jolloin eri instrumenttien käyttö eri aikoina linkittyisi paremmin kokonaistilanteen hoidossa. Komissio aikoo tehdä esityksen erityisen Eurooppalaisen siviilikriisienhallinta-"joukkojen" perustamisesta käsittäen lähinnä humanitaarisen avun ja väestönsuojelun tarpeet. Mutta miksi ei voitaisi kattaa kaikkia instrumentteja?

Kirjoita kommentti