Torstaina 21.1.2010    10 kommenttia

Mietteitä Persianlahdelta

Ensimmäinen Gulf-matka takanapäin. Hieno reissu. Seuraavassa hajahuomioita matkan varrelta.

Tämä reissu kuului kategoriaan "matkailu avartaa". Persianlahti on konfliktiherkkä alue, jossa kaikki liittyy kaikkeen.



Varapääministeri Ahmed bin Abdullah al Mahmoudin tapaaminen.

 

Epävakauden ytimessä on tietenkin Lähi-idän rauhanprosessi, tarkemmin sanottuna Israel ja Palestiina. Sieltä purkautuu jännitteiden vyöhyke, johon kuuluuvat Syyria, Libanon, Iran, Jemen, Afganistan, Irak ja miksei myös koko Afrikan sarvi.

Historia, kulttuuri, uskonto ja perinteet yhdistettynä energiatuotantoon ovat osa monimutkaista poliittista palapeliä. Iran ja Saudi-Arabia ovat Lähi-idän ja Persianlahden suurvaltoja. Lahden rikkaisiin pienvaltiohin kuuluvat Qatar, Arabiemiraatit, Kuwait, Bahrain ja Oman. Jemen on rutiköyhä. Irakilla on resursseja, mutta se toipuu sodasta.

Qatarin kruunuprinssi sheikki Tamim bin Hamad bin Khalifa Al-Thanin tapaaminen.

Valitsimme nelipäiväisen matkan kohteiksi Saudi-Arabian, Omanin ja Qatarin. Saudit heidän keskeisen asemansa vuoksi. Omanin, koska se on Suomen kaltainen pieni vauras maa, jossa suomalainen ulkoministeri ei ole aiemmin vieraillut. Qatarin, koska se toimii välittäjänä monessa konfliktissa. Erittäin onnistunut kokonaisuus.

Tapaamiset olivat silkkaa rautaa. Saimme avointa, joskus hätkähdyttävääkin analyysia alueen tilanteesta. Näillä on hyvä mennä esimerkiksi ensi viikon EU-ulkoministerikokoukseen ja Lontoon Afganistan-konferenssiin.

Täytyy kyllä sanoa, että saimme erinomaisen vastaanoton. Suomalaisena on helppo liikkua maailmalla, muun muassa koska meillä ei ole historiallista taakkaa. Voimme ottaa esille vaikeitakin asioita, kuten ihmisoikeudet ja naisten asema, kunhan teemme sen tyylikkäästi.

Saudi-Arabian merkitys näkyy esimerkiksi viime aikaisten vierailujen määrässä. Kolmen viikon sisällä Riadissa on vieraillut Egyptin presidentti Mubarak, palestiinalaisten presidentti Abbas, Sudanin presidentti Al-Bashir, Jordanian kuningas Abdullah, Turkin pääministeri Erdogan ja ulkoministeri Davutoglu, Arabiliiton pääsihteeri Moussa, Kiinan ulkoministeri Yang, Tanskan kruununprinssi Frederik ja ulkoministeri Möller, Saksan ulkoministeri Westerwelle, Omanin ulkoministeri Yusuf ja Hamasin johtaja Meshaal.

Kaikkien osapuolten kanssa oli pitkälti samat keskusteluaiheet: Lähi-idän rauhanprosessi, Jemen, Iran, Afganistan ja Afrikan sarvi. Tulokulma oli toki erilainen. Kaikilla oli kuitenkin yksi yhteinen viesti: Lähi-idän rauhanprosessi on avain kaikkeen ja sillä on kiire.

Meillä Pohjoismaissa on ehkä vaikea hahmottaa millaisessa epävakaudessa alueella eletään. Siksi olikin rohkaisevaa keskustella esimerkiksi omanilaisten kanssa. Katsokaa karttaa. Ympärillä on epävakautta vaikka millä mitalla (Jemen, Iran, Irak, Afrikan sarvi). Silti maa on rauhallinen ja vakaa. Kaikinpuolin sympaattinen. Koko meidän porukka halusi sinne talvilomalle. Eikä syyttä.

Jemenin tilanne on pelottava. Kuten aiemmin hahmottelin blogissa, siellä on kolme suurta vaaratekijää: Al Qaida, huthi-kapinalliset ja etelän separatistit. Ja siihen päälle vielä köyhyys. Ei hyvältä näytä. Pitää toivoa, että Jemenistä ei tule uutta Afganistania.

Iranin merkitystä alueella ei voi liikaa korostaa. Se nousee esille kaikissa keskusteluissa. Suhtautuminen vaihteli. Afganistanin kohdalla keskustelimme paljon ensi viikon Lontoon kokouksesta, johon osallistuu 64 maata. Me käsittelemme asiaa huomisessa hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa.

Kaikissa näissä kriiseissä toivottiin EU:lta vahvempaa roolia. Toivotaan, että voimme vastata huutoon.

Yksi matkan kohokohdista oli ilman muuta vierailu Al Jazeeran televisiokanavalla. Meidänkin pitää ottaa kulttuurien ja uskontojen välinen vuoropuhelu tosissaan. Ei nämä asiat nokittelemalla ratkea.

Qatar on muuten huikea paikka. Aavikon rannikolle rakennettu huikea metropoli. Qatarissa kävin mielenkiintoiset keskustelut kruununprinssin ja apulaispääministerin kanssa.



Dohan maisemaa.

 

Nyt matkalla kotiin. Huomenna on tiukka päivä. Sitten viikonloppu lepoa ennen ensi viikon matkoja.

P.S. Yksi näiden matkojen tavoitteista on viedä Suomi-kuvaa eteenpäin. Siksi oli hienoa, että meillä oli jälleen tusinan verran haastatteluja vierailukohteiden mediassa.


10 kommenttia

Torstaina 21.1.2010 klo 22:02
v-m hakola

”Epävakauden ytimessä on tietenkin Lähi-idän rauhanprosessi, tarkemmin sanottuna Israel ja Palestiina. Sieltä purkautuu jännitteiden vyöhyke, johon kuuluvat Syyria, Libanon, Iran, Jemen, Afganistan, Irak ja miksei myös koko Afrikan sarvi.”

Tällä Israel/Palestiina konfliktilla on kaikkein pienin ja merkityksettömin konflikti um Stubbin muissa kohdissa mainituista aiheista. Kun otetaan huomioon näiden yhteinen maapinta-ala muihin Lähi-idän maihin, niin puhutaan pienestä prosenttialasta. Kun otetaan huomioon Israelin ja PA-alueiden luonnonvarat ja maantieteellinen asema verrattuna Lähi-idän muiden maiden luonnonrikkauksiin, niin asia on taas prosentuaalisesti pieni. Lähi-idän islamilaisilla öljyntuottajamailla oli mahdollisuus vuosina 1948-67 perustaa valtio nimeltä Palestiina. Mutta ko. maat halusivat pitää asian avoimena haavana ja pelinappulana YK:ssa. Israel/Palestiina aiheella ei ole mitään tekemistä Iranin sisäisten asioiden kanssa, ei Jemenin, ei Irakin, ei Afganistanin. Sen sijaan EU voisi ottaa esille sen miten esim. Syyria ja Libanon kohtelevat Palestiinan arabeja omissa maissaan, miten Iran ja Syyria aseistavat Hez-b-allahia Libanonissa ja Hamasia Gazassa. Mutta tähän EU ei kykene, koska EU on riippuvainen edelleen öljyenergiasta.
Israelin bruttokansatuote taitaa edelleen ylittää arabimaiden yhteisen bruttokansatuotteen. Kysymys onkin minne öljyrahat menevät, kuningassukujen ja diktatuuristen hallitsijoiden hallinnon ylläpitämiseenkö? Lähi-itä kaipaa ehdottomasti laajempaa demokratiaa.

”Kaikilla oli kuitenkin yksi yhteinen viesti: Lähi-idän rauhanprosessi on avain kaikkeen ja sillä on kiire.”

Tässä kohtaa pitää kysyä mitä sanalla ”rauha” tarkoitetaan kuunsirppien maissa? Läntisessä demokratiassa ja islamilaisen kulttuurin politiikassa sillä ei ole täysin samaa merkitystä.

Perjantaina 22.1.2010 klo 1:18
Jouni Pulli

Alex, pari lisähuomiota: Kirjoitat: "Persianlahti on konfliktiherkkä alue, jossa kaikki liittyy kaikkeen.Epävakauden ytimessä on tietenkin Lähi-idän rauhanprosessi, tarkemmin sanottuna Israel ja Palestiina."

Ehkä kuitenkin niin, että merkittävässä asemassa ovat myös energia ja suurvaltojen toiminta ja intressit alueella, uskonnon ja kulttuurin lisäksi, jotka toki sinänsä sisältyvät jo määritelmääsi "Palestiina ja Israel", vai pitikö kirjoittaa toisin päin!?!

Toiseksi alueen epävakautta ei pidä ymmärtää pelkästään esim. Israelin R2P/ihmisoikeus-ongelman ympärillä pyöriväksi tornadoksi, vaan ennen kaikkea tulisi peilata myös paikallisten merkittävien valtioiden sekä globaalisti suurvaltojen intressejä suhteessa laajempaan energia-, talous- ja vaikutusvalta-alueeseen ymmärtäen, että osapuolina ovat paitsi Venäjä ja USA ennen kaikkea myös Kiina, Intia ja EU, energiavaltioiden, proxyjen ja/ Israelin lisäksi.

Ja lopulta tätä kaikkea tulee pohtia silmällä pitäen, miten me ensisijaisesti Suomen valtion, toissijaisesti EU:n ja kolmanneksi YK:n kautta pystymme ja haluamme tilanteeseen vaikuttaa. Kun kyseessä ovat selvästikin suurvaltojen opportunistinen toiminta, olisin perin restriktiivinen allokoidessani ainakin sotilaalliseen voimaan perustuvien kriisinhallintaresurssiemme käyttöä Afganistanin osalle, varsinkin kun suuri osa infrarakentamiseen suunnatuista rahoista näyttää valuneen hiekkaan ja USA/Nato-joukot ovat osapuolina Afganistanin sisällissodassa, ainakin jossain määrin. Luulisi, että jo päässä sattuu kun sitä on lyöty toistamiseen seinään. Luupäätkö meillä valtaa pitävät?

Alex, kerrot yllä, että tapaamasi tahot toivovat kriiseihin EU:lta vahvempaa roolia kaikissa mainitsemissasi kriiseissä. Mistäköhän se johtuu? Ehkä asiaan liittyvät myös seuraavat seikat:

1. Paikallisilla toimijoilla ei ole riittävästi voimaa tai ne eivät halua sitä käyttää pelossaan huonontavansa suhteitaan USA:han;

2. EU on hampaaton ja uskomattoman epäuskottava taloudellinen suurvalta globaalissa turvallisuuspolitiikassa ilman yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja ilman yhteistä omaa armeijaa; ja

3. Eurooppalaiset ja arabit näyttävät pitkän kanssakäymisenkin jälkeen olevan hölmistyttävän kaukana toistensa ymmärtämisestä. Henkilökohtaisten kokemusteni perusteella tämä on epä-älyllistä. Erilaisuus lienee edelleen pannassa ja suuri epävarmuustekijä, kun sen pitäisi olla inspiroija ja uuden kehityksen voimistaja.

Anyways, kiitos kun avoimesti nostit pointteja esille ja toivon, että pystyt tulevillekin sukupolville jättämään perinnöksi ajatuksesi: "Suomalaisena on helppo liikkua maailmalla, muun muassa koska meillä ei ole historiallista taakkaa." (Helpommin sanottu kuin tehty) Eli toivottavasti pystymme jatkossakin toimimaan rauhaa ja oikeudenmukaisuutta edistäen, hädänalaisia auttaen ja virheistä oppien, jotta aikaansaamme enemmän ja laajemmin hyvinvoivan kv. yhteisön huolehtien ensiksi (muitakaan unohtamatta) niistä, joilla vähiten on ja jotka eniten kärsivät.

Perjantaina 22.1.2010 klo 6:41
Heikki Liimatainen

"Historia, kulttuuri, uskonto ja perinteet yhdistettynä energiatuotantoon ovat osa monimutkaista poliittista palapeliä."

Ei se kovin monimutkaista ole. Tietyt valtiot ovat anglo-amerikkalaisen imperiumin vasalleja, muutama vielä haroo vastaan. Viimeisin alistuja oli toki Irak. Sekulaarista tyranniasta muodostetaan jonkinlainen islamilainen tyrannia.

"Silti maa (Oman) on rauhallinen ja vakaa. Kaikinpuolin sympaattinen. Koko meidän porukka halusi sinne talvilomalle. Eikä syyttä."

Islamilainen tyrannia on sympaattista? Hellyyttävää, herra ministeri. Todella hellyyttävää.

Perjantaina 22.1.2010 klo 8:01
P. Ekholm

Jännitelitaniasi blogin alussa on juuri niin. Kun mukana on Agganistan, niin kyllä Turkkikin voisi. Eräs peruste Turkin mahdolliselle EU-jäsenyydelle on mahdollisuus rakentaa maantieteellinen, mutta myös poliittinen yhteys jännitealueelle. Se on olennaista, koska jännitteet eivät laukea ihan lähiaikoina. Nopeasti kirjoitetussa lyhyessä blogissa ei tietenkään voi syleillä kaikkia ketjuja, mutta Turkki on kiinnostava avaimena alueelle.

Oikeassa ole todella siinä, miten huonosti meillä tunnetaan koko Gulf-asetelmaa, sittenkin. Toisaalta vasta hiljan EU:kin on päässyt mukaan lukioiden oppikirjoihin painollaan. Matkanne oli siis 'teko'.

Perjantaina 22.1.2010 klo 10:06
Tuula.Kiilamo

Hyvä ministeri Alex,

niin kiintoisia kuin raportit matkoiltasi ovatkin, usein lukiessa tulee tunne, että haluaisi tietää enemmän.Enemmän yksilöllisia kuvauksia ja vaikutelmia neuvotteluista ja niihin osallistuneista henkilöistä mm.

Tähdennät, että kaikissa käymissäsi neuvotteluissa toivottiin EU:lta vahvempaa roolia. Mitähän toive pitää sisällään ? Se ei avaudu näin vähällä. Eli mitä se olisi tekoina?

Olit siis Al Jazeeran televisiokanavan haastateltavana. Eikö haastattelua voisi mitenkään nähdä Suomessakin? Olen varma, että monet toivovat samaa.

Kaiketi myös Al-Qaida oli esillä keskusteluissanne.

Ei utele diplomaattisia salaisuuksia, mutta nöyrästi: olisi hienoa saada hiukan lisää sisältösubstanssia.

Tervetuloa pakkaseen!

PS. Sinulla näytti tosiaankin olevan hyvin naisvaltainen avustajakunta. Suomi on kuin onkin tasa-arvon maa!

Perjantaina 22.1.2010 klo 12:32

Arvoisa ulkoministeri,

Minulle kristittynä on herännyt suuri huoli mahdollisista Israeliin liittyvistä päätöksistä joissa Suomi on osallisena. Siteeraan tätä erään saksalaisen kristityn vetoomusta jota on levitetty jo pitkään Suomenkin kristillisissä piireissä.

Erittäin ajankohtainen varoitus se on juuri nyt.

1. Lähi-Idän tapahtumissa ei ole kysymys sotilaallisista tai poliittisista välienselvityksistä, vaan loppuhistoriallisesta kehityksestä, joka haastaa kaikki ihmiset ja kansat ratkaisuun Israelin Jumalaa vastaan tai puolesta (Sak. 12:3, Room. 9:33).

2. Nykyajan Israelin kansa muodostuu vanhasta Jumalan ja Raamatun kansasta ja on siten vieläkin Jumalan varjeluksen ja lupausten kohde (Jes. 43:1-7, Room. 9:1-5).

3. Israelin kansalla on Jumalan takaama oikeus jakamattomaan Israelin maahan Lähi-Idässä. Sellaista todistusta ei mikään muu kansa maan päällä pysty esittämään (Hes. 11:17).

4. Israelin tapauksessa on kysymys Jumalan kunniasta ja Hänen Sanansa totuudesta (Jes. 46, Hebr.6:13-20).

5. Kristittyinä meidän ei pitäisi vain toivoa Israelille onnea ja siunausta ja rukoilla sen puolesta, vaan meidän pitäisi myös auttaen ja lohduttaen seistä tämän kansan rinnalla kun se palaa maahansa ja rakentaa sen uudelleen (Ps. 122:3-6, Jes. 40:1,2).

6. Sen tähden emme saa tehdä ratkaisuja Israelia vastaan emmekä saa ottaa osaa mihinkään toimintaan sitä vastaan, sillä siinä tapauksessa taistelemme Jumalaa vastaan (Ps. 2).

7. Israelin onni merkitsee maailman onnea! Jos Israel menestyy, siis jos se saa pitää maan ja jäädä olemaan, mikä käy sisällisen uudistumisen edellä, silloin menestyvät arabilaiset ja kaikki muutkin kansat, sillä Jumala antaa siunauksensa kaikille niille, jotka antavat siunauksensa Israelille (1 Moos. 12:3).

8. Ei voi olla mitään puolueettomuutta Israeliin nähden. Puolueettomuus on syyllisyyttä (Matt. 12:30,Ilm. 3:16).

9. Jos joku on Israelia vastaan, hän joutuu Jumalan tuomioon! Sen voimme juuri me saksalaiset omasta kokemuksestamme todistaa. Sen tähden meidän täytyy selvästi kieltäytyä hyväksymästä puolueetonta tai israelinvastaista asennetta, ettemme joutuisi tuomioon (Sak. 2:12, 12:9, Joel 4:1-3).

10. Jerusalemia ei voida kansainvälistää, sillä se on Suuren Kuninkaan kaupunki ja pysyy sellaisena(Matt. 5:35), ja sen tehtävä olla Israelin pääkaupunkina ja siten tulevana uskonnollisena, poliittisena ja taloudellisena maailman keskipisteenä on Jumalan määräämä (Sak.1:12-17,Jes.2:2-4, Miika 4:1-3).

Mainittuihin raamatunpaikkoihin kannattaa tutustua lähemmin.

Sinua siunaten

Hannele

Perjantaina 22.1.2010 klo 12:59

Potentiaalisia konflikteja löytyy Gulfia lähempääkin. Suomen tiedotusvälineissä jäi melko vähäiselle huomiolle Kroatian väistyvän presidentin - Stjepan Mesic’n - kannanotto 20.1.2010 Bosnia-Herzegovinan tilanteeseen. Bosnia-Herzegovinan toisen entiteetin - Serbitasavallan - pääministeri Milorad Dodik on suunnittelemassa kansanäänestystä tasavallan irrottamiseksi itsenäiseksi valtioksi.

Stjepan Mesic kertoi Kroatian medialle seuraavaa:

“If Milorad Dodik scheduled a referendum for secession of Republika Srpska from Bosnia and if I were the president…I would send the army,” Mesic said during an informal meeting with journalists, Novi List reported. He added he would ‘break the Bosnian Serb region in half’.

On melkoisen raflaavaa, että v. 2009 Natoon liittyneen ja pikapuoliin seuraavaksi EU jäsenmaaksi astuvan valtion päämies uhkaa hyökätä asevoimin naapurivaltioon kenenkään kutsumatta ja tehdä mieleisiään aluejärjestelyjä ellei naapurivaltion kansanäänestyksen tulos miellytä.

Olen aiemmin todennut Bosnian olevan hajoamistilassa (taustoja artikkelissa “Bosnia Collapsing?” http://arirusila.wordpress.com/2008/10/30/bosnia-collapsing/). Koko (näennäis)valtiohan on Daytonin rauhansopimuksen pohjalta luotu keinotekoinen rakennelma, jota kansainvälinen yhteisö on nyt väkinäisesti pitänyt pystyssä liki 15 vuotta. Valtio koostuu kahdesta entiteetistä: Serbitasavallasta ja bosniakkien ja kroaattien muodostamasta federaatiosta. Etnisten ristiriitojen yhä vallitessa erityisesti Serbitasavalta haluaan etäisyyttä keskushallintoon kun samalla keskustellaan myös kansainvälisen “kenraalikuvernöörin” toimiston lakkautuksesta ja valtion itsenäisestä elämästä.

Serbitasavallan ja myös Serbian johto ovat luonnollisesti tuominneet naapuripresidentin sotakiihkoilun ja presidentti Tadic ottanee asian tänään esille myös YK:n turvallisuusneuvostossa Kosovo raportin yhteydessä. Merkittävämpää on, että Mesic’in noin kuukauden kuluttua korvaava uusi presidentti – Ivo Josipovic – kielsi uskovansa sotilaallisiin ratkaisuihin todeten Voice of America’lle

“Problems must always be solved through negotiations and with the agreement of all interested parties,”.

Tulevan presidentin lausunto on hyvin linjassa hänestä saamani myönteisen kuvan kanssa ja Balkanin edes hataran vakauden säilyttämiseksi hän toivottavasti säilyttää linjansa nationalistien paineissa. (Arvioni Kroatian uudesta presidentistä “Croatians voted for Change”http://arirusila.wordpress.com/2010/01/14/croatians-voted-for-change/)

Perjantaina 22.1.2010 klo 15:06
Vilho Partanen

http://english.aljazeera.net/focus/imperium/2010/01/201011110202267810.html

Aljazeera: USA seen as a tribe of war...

USA:n minkäänlainen sotilaallinen interventio Jemeniin - yhdistyneenä Israel-Palestiina -tilanteeseen - saattaa olla juuri se oljenkorsi, joka katkaisee kamelin selän koko laajalla alueella heijastuen mm. energian hintaan ja jakeluun aina pohjolaa myöten.

Siksi Obaman hallintoa tulisi "neuvoa" kääntymään - mieluusti kokonaan - yksinomaan "non-military" metodien suuntaan...jos ylipäänsä USA:n on mitenkään viisasta sekaantua koko revohkaan.

Jospa antaisi kerrankin paikallisten tahojen hoitaa kokonaan itse omat asiansa...

Perjantaina 22.1.2010 klo 15:42
Arto Nuutinen

Kirjoituksen perusteella heräsi monta kysymyystä.

"Saimme avointa, joskus hätkähdyttävääkin analyysia alueen tilanteesta. Näillä on hyvä mennä esimerkiksi ensi viikon EU-ulkoministerikokoukseen ja Lontoon Afganistan-konferenssiin."

No millaista analyysia saitte, mitä se piti sisällään? Mikä siitä teki hätkähdyttävää? Olisi todella mielenkiintoista kuulla.

"Voimme ottaa esille vaikeitakin asioita, kuten ihmisoikeudet ja naisten asema, kunhan teemme sen tyylikkäästi."

Kuulostaa hyvältä. Millä tavalla otitte nämä konkreettisesti esille?

"Qatarissa kävin mielenkiintoiset keskustelut kruununprinssin ja apulaispääministerin kanssa."

Mikä niistä teki mielenkiintoiset?

Kirjoitus on kyllä pitkä, mutta missä pihvi?

Lauantaina 23.1.2010 klo 22:27
Vilho Partanen

UTVA:n päätös oli laadittu hyvää byrokratin koukeroista ilmaisutapaa noudattaen, niin että moni asia otti ja kätkeytyi rivien väliin.

Nähtävästi sen laatimiseksi nähtiin tavanomaista enemmän vaivaa...

Kirjoita kommentti