Sunnuntaina 17.1.2010    9 kommenttia

Kohti Gulfia

Lähden tänään Persianlahdelle. Vierailukohteet ovat Saudi-Arabia, Oman ja Qatar. En ole aiemmin käynyt tuolla niemimaalla, joten edessä on varmasti mielenkiintoinen matka.

Paikalliseen tapaan näemme vasta ohjelman käynnistyessä millaiseksi se lopulta muotoutuu. Joustavalla asenteella lähdetään siten matkaan. Hyvältä se kuitenkin näyttää. Kiitos kaikille, jotka ovat valmistelleet ohjelmaa.

Yksi merkittävimmistä tapaamisista on varmastikin saudien ulkoministerin kanssa käytävät keskustelut heti maanantaina. Tavoitteeni jokaisessa maassa on kuulla arvioita ja analyysia kolmeen ajankohtaiseen kansainväliseen kysymykseen liittyen.

Ne ovat Lähi-idän rauhanprosessi, Jemenin tilannekehitys sekä Iranin ydinohjelmakysymys. Kukin maa on joko avainasemassa jonkin näiden kysymyksen ratkaisun löytymiseksi tai ainakin ne kykenevät arvioimaan tulevia käänteitä.

Laajaan Lähi-itään liittyvät kysymykset ovat EU- ulkoministerikokoustemme vakioaiheita. Vierailut ovat tärkeitä myös kahdenvälisten suhteidemme kannalta.

Päivitän matkan tapahtumia viikon varrella. Nyt kohti Gulfia.


9 kommenttia

Sunnuntaina 17.1.2010 klo 10:27
Tuula Kiilamo

Hyvä ministeri Alex,

näyt ottavan esille todella suuren luokan polttavia kysymyksiä: Lähi-itä, Jemen ja Iranin ydinaseet.

Maallikon on vaikeaa arvioida, missä määrin diplomatian kieli peittää tai paljastaa kunkin maan todelliset ajatukset tai pyrkimykset näissä ongelmallisissa kysymyksissä.

Siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi olisi arvokasta lukea tulevissa teksteissäsi mahdallisimman suora tulkintasi kunkin maan asenteista juuri mainitsemiisi teemoihin. Näitä asioita ei ole kovinkaan usein käsitelty juuri meikäläisistä näkökulmista.

Menestyksellistä matkaa!

Sunnuntaina 17.1.2010 klo 11:11
v-m hakola

Kohti öljy-matkaa osoittaa jälleen kerran miten Eurooppa on riippuvainen öljystä, ja Suomi siinä sivussa. Näilläkin matkoilla asioiden suhtautumiseen vaikuttaa öljy, vaikka um Stubb blogipalstallaan ei tuokaan sitä esille. Mediahan on aikojat sitten kieltänyt öljykiristyspolitiikan olevan vaikuttaja Lähi-idän uutisiin suhtautumisessa.On tietoisesti halututtu unohtaa 70-luvun öljykiristyspolitiikan vaikutus maailmanpolitiikan näyttämöllä, erityisesti mitä se oli YK:n päätöslauselmissa tuolloin ja nykyisinkin.
Pystyykö Suomen ulkopolitiikka vaikuttamaan näiden öljydiktatuurien ihmisoikeusasioihin, erityisesti naisen asemaan? Jälleen taas voidaan kysyä minne menet Eurooppa EU:n politiikalla?

http://europenews.dk/en/node/28957

http://europenews.dk/en/taxonomy/term/557

Sunnuntaina 17.1.2010 klo 12:30
Heikki Liimatainen

Hyvä pitää mielessä siellä, että Saudi-Arabiaan verrattuna Iran on moderni ja sivistynyt yhteiskunta. Vaikea kuvitella minkälaista on olla samassa huoneessa äärimmäisen brutaalien barbaarien kanssa.

Sunnuntaina 17.1.2010 klo 19:41
Ritva Lehtinen

Hei Alex,

Olisi mielenkiintoista kuulla Saudien ajatuksia siitä miksi ovat asettaneet Syyrian tällä hetkellä niin merkittäväksi tekijäksi Lähi-Idässä. Kuningasperheen korkeimman jäsenen vierailu (ensimmäinen) Damaskokseen laittoi mietityttämään. Samoin Turkin positiiviset kommentit & uudistuneet suhteet Syyriasta. Myös pikku Libanon (i.e. pm Hariri) tuntuu taas etsivän uutta suhdetta Damaskokseen. Muistan myös äskeisiä USA:n positiivisia kommentteja Syyriasta. Kysymykseni yksinkertaisesti: Miten suureksi tekijäksi Syyriaa ollaan nostamassa Lähi-Idän konfliktisssa?

Sunnuntaina 17.1.2010 klo 20:15
Lasse Lahtinen

Ny-timesin tuoreen uutisen mukaan Afganistanin hallitus ehdottaa Mullah Omarin poistamista YK:n terroristilistalta. Onko Taleban-johtaja saamassa turvapaikan jostain arabimaasta, arvataan että vaikkapa saudeista? Ilman muuta on hyvä jos vihdoin päästäisiin lähemmäs poliittista ratkaisua.

Kun Iranin oppositio on lehtitietojen mukaan maan hallitustakin innokkaammin uraanin rikastamisen kannalla, vaikea nähdä kuinka tukalaan asemaan joutuneet vallanpitäjät voisivat juuri nyt tehdä ulkomaille näyttäviä myönnytyksiä. Ehkäpä ydinaseeton lähi-itä voisi olla sellainen idea, jonka avulla asiassa päästäisiin pitkällä aikavälillä eteenpäin? Entä ydinsulkusopimuksen vahvistaminen? Olisiko muuten Suomen hallitus valmis luopumaan oikeudestamme rikastaa uraanian, noin niinkuin periaatteessa, jos vaadimme sitä muilta?

Maanantaina 18.1.2010 klo 10:48
Jouni Pulli

Kabulin kaoottinen tilanne osoittaa jälleen kerran, ettei USA:n johtamien länsimaiden osallistuminen Afganistanin sisällissotaan ole tuomassa alueelle rauhaa. Päinvastoin siviilit kärsivät yhä enemmän ja siviiliuhrien määrä kasvaa edelleen. Suomen rajalliset resussit sekä maailman lukuiset kriisialueet huomioiden, olisi maamme päättäjien vihdoin myönnettävä, että on parempi kun panostamme kriisinhallinnan resurssimme sellaisille alueille ja sellaisiin kohteisiin, jossa lopputulos voi olla menestyksellinen eikä ulkomaisten joukkojen mukanaolo lisää kärsimystä niin kuin nyt Afganistanissa tapahtuu joka päivä.

Maanantaina 18.1.2010 klo 19:06
Christian van Niftrik

Kiitos Jouni Pullille rohkeasta,mutta samalla ylen selkeästä ja loistavasti perustellusta kannanotosta. Hänen analyysiinsä ei kenelläkään järkevällä suomalaisella voi olla mitään lisättävää.

Tämän päivän Haiti ja sen karmean kohtalon kokema kansa olisi juuri sellainen kohde, johon toivoisin suomalaisen kriisinhallinnnan keskittyvän. Miksi emme voisi niukkoine resursseinemme erikoistua luonnon aiheuttamien katasrofien jälkien ensiapuun: lääkintäapuun, infran pikakorjaukseen, tiedonkulun korjaamiseen toimintakuntoon ja kansainvälisen avun logistiikan luomiseen ja johtamiseen.
Me osaamme ja voimme, jos poliittiset päättäjämme oivaltaisivat mikä voisi olla Suomen "oma juttu".

Tiistaina 19.1.2010 klo 2:38
Tero Nurmi

Hyvä pointti Christian !

Resurssit käyttöön tehokkaasti mutta ulospäinsuuntautuneen ulkoministerimme kautta myös henkiset resurssimme voidaan suunnata tehokkaasti ulospäin. Alex elää omien sanojensa mukaan omaa unelmaansa mutta miksei myös meidän suomalaisten: meitä kerrankin kuunnellaan.

Pienellä maalla on hyvässä taloustilanteessa pienet resurssit mutta huonossa taloustilanteessa isot mahdollisuudet!

T

Tiistaina 19.1.2010 klo 11:47
Jouni Pulli

Christian van Niftrikin oivallus nostaa Suomen ”oma juttu” fokukseen kriisinhallinnassamme ansaitsee paitsi suuren kiitoksen myös jatkopohdintaa varsinkin nyt, kun rauhanturvaamistamme on kritisoitu siitä, että Afganistanissa on käynnissä sisällissota, joten rauhaa ei voida turvata kun sitä ei edes ole olemassakaan.

Christian van Niftrikin mainitsemaa käsitettä kv. kriisinhallinnassa, ”Suomen omaa juttua”, on hedelmällistä verrata päämäärään ylläpitää Suomen kilpailukykyä globaalitaloudessa pyrittäessä hyödyntämään globaalitalouden oppeja kv. politiikassa. Voidaankin esittää kysymykset: mitä hyötyä maailman ”hotspottien” paikalliset osapuolet (ei globaaleja etujaan ajavat suurvallat) hakevat Suomesta ja missä kriisinhallinnan palveluissa meistä on globaalisti eniten apua.

Pystyäksemme vastaamaan jälkimmäiseen kysymykseen meidän kannattaa huomioida ainakin seuraavat seikat:
1.kokemuksemme, osaamisemme ja kehittyvät kykymme kriisinhallinnassa;
2.kansalliset ja kansainväliset säädökset sekä arvomaailmamme suhteessa kohteen arvomaailmaan;
3.poliittiset näkökohdat.

Tähdellistä on huomata, että etujemme mukaista ei ole, että kriisinhallintamme ymmärrettäisiin yhä kasvavassa määrin nykyajan läntisen demokratian pakkovienniksi. Mikäli esimerkiksi kriisihallintajoukkomme osallistuisivat rauhaan pakottamiseen osallistumalla yhä enenevässä määrin tulitaisteluihin jonkun sisällissodan toista osapuolta vastaan, on melko todennäköistä, että suomalaisten ammattilaisten arvostus rauhanneuvottelijoina tai -välittäjinä kärsisi suuresti. Muitakin haittavaikutuskia tällaisesta toiminnasta luonnollisesti olisi, mutta niistä ehkä mieluummin jonkun toisen kommentin yhteydessä.

Vielä tulee huomioida, milloin saavutamme ponnisteluillamme suurimman edun pyrkimällä vaikuttamaan pääosin poliittisesti ja diplomatian keinoin EU:n ja YK:n kantoihin ja milloin tilanne vaatii varsinaista paikallaoloamme konfliktialueella ja missä muodossa ja laajuudessa.

Kyseen ollesssa konfliktista, jonka merkittävä syy on suurvaltojen eturistiriidat lienee osaltamme järkevintä huomioiden rajalliset resurssimme keskittyä edesauttamaan konfliktin rauhanomaista ratkaisua vaikuttamalla poliittisin ja diplomaattisin keinoin lähinnä EU:n ja YK:n kantoihin. Osallistumalla sotilaallisin joukoin tällaisiin konflikteihin (esim. rauhaanpakottamisoperaatioissa) vaarana on, että meidät mielletään jonkun suurvallan kumppaniksi ja siten ehkä joidenkin suurvaltojen vastustajaksi. Kuulumme EU:hun ja YK:hon, toimikaamme siten tällaisissa tilanteissa niiden kautta ja niitä tukien.

Kirjoita kommentti