Ukraina käy vaaliuurnille
Huomenna Ukraina äänestää tulevasta presidentistään. Nämä ovat merkittävät vaalit. Ensinnäkin siksi, että ne antavat suuntaa 46 miljoonan asukkaan eurooppalaiselle valtiolle. Toiseksi siksi, että vaalit heijastelevat kehittyvää demokratiaa. Ukrainan on arvioitu selvinneen jo kolmista vaaleista hyvin eli kansainvälisten normien mukaisesti. Toivottavasti hyvä sarja saa jatkoa huomenna.
Ehdokkaita Ukrainan presidentinvaalissa on yhteensä kahdeksantoista. Tunnetuimpia ehdokkaita ovat Julija Tymoshenko. Viktor Janukovitsh ja istuva presidentti Viktor Jushtshenko. Heistä kaksi ensimmäistä ovat olleet mielipidemittausten suosikkeja. Kilpailu on kova ja vaalitulos aidosti avoin. Kukaan ehdokkaista ei todennäköisesti saavuta enemmistöä ensimmäisellä kierroksella. Tässä tapauksessa edessä on 7.2. toinen kierros kahden eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä.
Ukrainan vuoden 2004 oranssivallankumouksen jälkeistä kehitystä on viime aikoina arvioitu monella suulla. Paljon ja aivan ansaittua kritiikkiä on esitetty sen johdosta, että sisäpolitiikka on jumiutunut umpikujamaiseen kiistelyyn eivätkä reformit ole edenneet. Myöskään korruptiota ei ole saatu kuriin.
Samalla on huomattava saavutettu edistys. Vaalit ovat sujuneet. Ukrainassa on myös sanan- ja lehdistönvapaus. Mielipidekirjoa riittää ja äänen saa kuuluviin. Ukraina on myös vauraampi kuin viisi vuotta sitten. Talous kasvoi nopeasti ennen kriisiä, joka tosin on iskenyt Ukrainaan rajusti.
Demokratian ja markkinatalouden rakentaminen on kova urakka. Takaiskujakin tulee, mistä Ukraina on hyvä esimerkki. Ne eivät kuitenkaan vähennä prosessin merkitystä. Päinvastoin. Vaalien jälkeen Ukrainan uuden johdon on todella käärittävä hihat.
EU:n ja Suomen kannalta Ukraina on tärkeä maa. Se on iso naapuri, jonka suhde unioniin on syventymässä. EU ja Ukraina neuvottelevat assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksesta. Viisumihelpotuksista on sovittu ja pitkän aikavälin tavoitteena on viisumivapaus. Nämä ovat merkittäviä hankkeita, jotka tuovat Ukrainaa lähemmäs Euroopan unionia.
Huomiset vaalit osaltaan ratkaisevat, miten pitkälle EU:n ja Ukrainan suhteet lähivuosina kehittyvät. EU ei tietenkään asetu kenenkään ehdokkaan puolelle. Tärkeintä ovat asianmukaisesti järjestetyt vaalit ja se, että uudistuksiin tartutaan mahdollisimman nopeasti vaalien jälkeen.
3 kommenttia
Ukrainan vaalien tuloksen ei sinällään tarvitse merkitä EU:n ja Ukrainan lähentymisen loppumista, mutta niille, jotka ovta haikailleet Ukrainan Nato-jäsenyydestä, vaalitulos on kylmä joskin odotettu suihku. Saihan väistyvä presidentti vain muutaman prosentin kannatuksen. Nyt on odotettavissa Ukrainassa uusi suunta, toivottavasti se on vähemmän transatlanttinen, enemmän eurooppalainen ja vähemmän korruptoitunut ja enemmän oikeudenmukainen kuin on tilanne ollut nykyisen presidentin aikakaudella.
Ukraina on tärkeä maa kaikille eurooppalaisille. Siksi on olennaista, että Ukrainalla on hyvät ja käytännönläheiset suhteet niin EU:hun kuin Venäjäänkin.
Ukraina on malliesimerkki maasta, jota eri tahot riepottelevat. Länsi vai Itä. Itä vai Länsi.
Entä mitä ukrainalaiset itse haluavat ? Vaalien tulos kertoo muutoksesta nykyiseen politiikkaan. Millaisia uusia painotuksia tulemme näkemään ? EU:n olisi pyrittävä luomaan laajalla rintamalla kaupalliset suhteet ja siteet Ukrainaan, onhan maa suuri potentiaalinen kauppakumppani, joka keksiluokan vaurastumisen myötä kuluttaa jatkuvasti lisää laadukkaita tuotteita. Maa myös rakentaa omaa teollisuuttaan voidakseen kilpailla markkinoillamme. Hyvä niin.
Eli, miksi emme anna ukrainalaisten itse valita kauppakumppaninsa tuote- ja palvelutarjonnan pohjalta?
Kysyy Nestor Bloggaaja h.c.
Mielestäni Ukraina menetti valtaosan alueellista merkitystään Oranssivallankumouksen jälkeen lähinnä geopolittisen energiapelin seurauksena. GUUAM ( Georgia, Ukraine, Uzbekistan, Azerbaijan and Moldova) perustettiin 1999 USAn avulla kehittämään Eurooppa-Kaukasus-Aasia korridoria. Järjestö edusti anglo-amerikkalaisten energiayhtiöiden etuja päämääränään blokata Venäjä ulos Kaspian meren alueen öljystä ja kaasusta samalla kuin eristää Moskova poliittisesti.
Nyt GUUAM on tiensä päässä. Ensimmäiseksi lähti Uzbekistan jättäen jälkeensä tynkä GUAMin. Sitten Georgia aloitti uhittelunsa uskoen voimakkaaseen länsiapuun tunnetuin seurauksin. Moldova oli suuntautumassa muiden mukana länteen ja Natoon alkaen kuitenkin harkita muita vaihtoehtoja Georgian kriisin jälkeen. Samalla Azerbaitsanin ja Venäjän välit lähentyivät viimemainitun alkaessa välittää Nagorno-Karabahin kysymyksessä. GUUAMin ainut jäänne on Ukraina joka itse on sotkenut asioitaan nykypresidentin johdolla. Enemmän GUUAMista artikkelissa “Is GUUAM dead?” - http://arirusila.wordpress.com/2008/11/04/is-guuam-dead/
Viimeisin kaasukiista teki selväksi, ettei Ukraina ole Venäjän kaasun luotettava välittäjä Eurooppaan. Tämä kiihdytti mm. EU:n Nabucco suunnitelman uudelle tasolle. Sama tapahtui myös Venäjän South Stream hankkeelle. Molemmat putkistot ohittavat Ukrainan. Uudet linjat valmistunevat vuoden 2015 tienoilla, jolloin Ukraina viimeistään menettää keskeisen asemansa energianvälityksen solmukohtana. Tämä rooli siirtyy nyt paitsi Nabuccon ja South Streamin myös Venäjän Blue Streamin ja mahdollisen Iranin putkiston myötä tukevasti/pysyvästi Turkille. (Putkista lisää mm. Artikkelissa “ The Nabucco-South Stream race intensifies” - http://arirusila.wordpress.com/2009/11/15/the-nabucco-south-stream-race-intensifies/
Vaaleissa Ukraina lopulta pääsee eroon presidentti Jushchenkosta jo ensi kierroksella, jonka todennäköinen voittaja on alueiden puolueen Janukovivich. Toisella kierroksella veikkaan rouva Timoshenkon vetävän voiton itselleen ja näin maa saa karismaattisen naispresidentin. Tuloksena oletan välien Moskovaan pragmatisoituvan ja jännitteiden esimerkiksi Krimin ja Mustan meren laivaston tulevaisuuden suhteen pienentyvän.