EVAn expat-tilaisuus

Ehdotuksenne on varmaankin kannatettava ulkomaisen yritys- ja virkamieseliitin viihdyttämiseksi. Mielestäni kuitenkin merkittävimmät ongelmat piilevät kotouttamisjärjestelmän puutteissa keskivertomuuttajien osalta. Henkilökohtainen kotouttamissuunnitelma voi olla lähinnä vitsi joka on toteutettu vain muotomääräysten ja tilastojen kaunistamiseksi. Kielikoulutusta joutuu odottamaan joskus vuosia jne. Kiintiöpakolaisilla ja turvapaikan hakijoilla löytynee vakavampiakin ongelmia. Hyvätuloiselle ulkolaiselle kyllä varmaan löytyy seuraa ja viihdettä tarpeeksi Helsingissä ja ongelmatkin vaikuttavat näennäisiltä, toinen on tilanne lähiössään syrjityllä toimeentulotuella kituuttavilla maahanmuuttajilla jotka säästävät senttejään soittaakseen puhelun lähtömaahansa kyselläkseen onko muu suku hengissä.

Terve.

Löytyisikö sellaista keinoa, joilla Suomeen tuleville ulkomaalaisille voitaisiin järjestää joko työtilaisuuksia paremmin tai sitten niin, että he tulisivat "kielikorvausta" vastaan konsultoimaan yrityksiin?

Ei sen tarvitsisi täyspäiväistä konsultointia olla, mutta takuulla monet tulijoista ovat eri alojen asiantuntijoita ja heidän oman kehityksensä vuoksi olisi hyvä olla ringissä yhä mukana.

Siinä se kieli ja maan tuntemuskin lisääntyisivät sekä kansainvälinen tietojen vaihto.

Muuten, hoidat homman hienosti! Lycka till!
Veikko

Suomen rakentaminen kansainvälisemmäksi on toki tärkeää. Monikulttuurisuus sen sijaan on erittäin vaarallista eurooppalaiselle yhteisölle, ja myös suomalaiselle yhteiskunnalle. Tästä on jo esimerkkejä esim. Iso-Britanniassa, jossa islamilaisten tuomioistuimien nousun jälkeen kaikki eivät ole enää lain edessä samanarvoisia.

Miksei yhtähyvin lisää turkin-, venäjän-, arabiankielisiä yms. kouluja ja päiväkoteja ?

Miksi juuri englantia ??

Vain resurssi- ja tarkoituksenmukaisyuussyistäkö ?

Englanninkielisillä koulutuspalveluilla vahvistetaan englannin tosiasiallista asemaa maan kakkoskielenä, joka on jo aikaa sitten syrjäyttänyt ruotsin käytännön elämässä, mikä on vanhakantaisilta kielipoliitikoilta jäänyt ihan huomaamatta.

Ei kai missään muussa siirtolaisia sisäänottavassa maassa järjestetä kotikielten laajan kirjon kattavaa koulutusta ja päivähoitoa ? Ei Ruotsissa eikä USA:ssakaan puhumattakaan Saksasta tai Ranskasta.

Eikö nyt olisi tarkoituksenmukaista rohkaista muuttajia assimiloitumaan heti alusta alkaen niin, että oppivat vaikka kielikylpymetodilla maan tavat ja valtakielen heti.

Se on se avain kunkin maan kaikkiin oviin.

Ns. kotikielen opetus ja muu kulttuurisiirto seuraavalle sukupolvelle järjestyy, jos kukin siirtolaisryhmä on niin elinvoimainen, että pystyy sen itse järjestämään vaikka valtion ja kuntien osin subventoimana, tai muussa tapauksessa assimiloitukoon valtakulttuuriin USA:n tapaan.

Eli tervetuloa siirtolaiset, olette itseasiassa korvaamattomia Suomelle, mutta assimiloitukaa kuten mekin teemme ulkomailla, kiitos.

Ei tämä suomenkieli nyt niin hirveää ole...

Eihän se noin mene. Kyllä paras vaihtoehto on ihan tavallinen suomalainen koulu, jossa opettaja osaa ottaa huomioon täysin ummikon tarpeet ja kommunkoida lapsen omalla kielellä, ainakin auttavasti. Ihmeen nopeasti lapsi oppii koulun kielen. Me aikuiset emme osaa edes uneksia sellaisesta oppimisnopeudesta.

On siis turha haaskata rahaa englanninkielisiin kouluihin. Ja miksi juuri englannikielisiin? Sillä lapselle olisi kielellisesti tärkeätä oppia joku muu kieli ensimmäisenä vieraana kielenä. Siis sellainen rakenteelinen kieli, jota englanti ei todellakaan ole. Siis Vaikka ruotsi, saksa, ranska, espanja, venäjä jne. Pitää muistaa, että eivät kaikki maailman lapset puhua äidinkielenään englantia!

Itelläni on pitkä kokemus, jopa alussa aivan ummikkon tuleen lapsen opetuksesta ja aina on mennyt tosin hyvin.

Lisäksi expatien työluvan hankkimista voisi helpottaa - myös puolisoiden osalta. Ja parantaa englanninkielistä neuvontaa ja palvelua suomalaisen työlainsäädännön osalta (esimerkiksi työntekijän oikeuksista).

”Mitä kansainvälisemmäksi me Suomea rakennamme, sen parempi.”

On hyvä, että Suomi tulee kansainvälisyyden kanssa toimeen. Tiedon ja viestinnän kehittyessä entistä nopeammin maailma ”kutistuu” entistä nopeammin.
Kansainvälisyyttä on myös kyettävä katsomaan rehellisesti kriittisin näkökulmin, ettei käy kuten esim. Ruotsille ja Ranskalle. Kansainvälistymisen myötä myös väkivaltaisuus on lisääntynyt sosiaalisen humanitaarisen huuman vallassa unohtaen reaalipolitiikan. Nykyiset ääriliikkeet, niin nurkkapatrioottiset kuin humanitääriset ihmisoikeusliikkeet piiloutuen epärealistisen taistolaisuuden jäänteen varjoon, eivät takaa kansainvälistä yhteiskuntarauhaa täällä suomessakaan. Kaikkea kulttuuria ei tarvitse suvaita tekohumanismin nimissä.

Ollakko suomalainen vai kansainvälinen sekavihannessoppa? Olemme vain ihmisiä, jotka eivät syntymälleen mahtaneet mitään. Mutta se miten suhtaudumme lähimmäisiimme, on meistä itsestämme kiinni, myös siellä toisella puolen kutistuvaa maapalloa.

Alexius Manfeltin kommenttiin viitaten, suomalaisen koulujärjestelmän ala-asteen tuntikehys tulisi pistää kieltenopetuksen kannalta uusiksi. Englanti on nykyisin kaikkien alojen lingua franca joten sitä tulisi opettaa kaikille ensimmäiseltä luokalta alkaen, umpisuomalaisista Pohjois-Karjalaisista lapsista alkaen - expateille ja muille Suomea samalla tavoin. Kahden vuoden jälkeen Englanti ja Suomi tasaveroisiksi opetuskieliksi, toisinsanoen muita aineita opetettaisiin molemmilla kielillä. Ja ensimmäinen vieras (tai oma) kieli pakolliseksi samaan aikaan.

Näin kaikki suomalaisen koulun käyneet olisivat aidosti kolmi- tai useampikielisiä.

Aikaa noiden kielten opetukseen voitaisiin ottaa nykymaailmassa täysin turhista aineista, kuten uskonnonopetuksesta (jota ei muutenkaan pitäisi opettaa tunnustuksellisesti julkisilla varoilla)

Haitilaisia kohdannut onnettomuus on mittasuhteitaan järkyttävä. Omalla tavallaan traagista on nähdä ja kokea, miten vähän Suomi käytännössä auttaa Haitia. Tämä kirvoittaa kysymään Jouni Pullin tavoin (hänen terävä merkintänsä eiliseltä). miten osaisimme suhteuttaa panostuksiamme ns. kriisinhallinnassa. Heitämme satoja miljoonia euroja unikon viljelyyn "suojeluun" Agfanistaniin, mutta saamme vaivoin kokoon miljoonan avun Haitille.
Olisiko paikka kriisinhallintastrategiamme uudelleen arviointiin ? Tuntuisi monella tavoin paremmalta kaikilla mittareilla arvioiden, jos maamme kunnostautuisi globaalisti akuuttien, lähinnä luonnon aiheuttamien kriisien ensiavun toimitajana ja onnettomuuden uhrien pelastajana ja auttajana jälleenrakentamisessa.

Aprikoi harmaassa talvipäivän säässä,

Nestor Bloggaaja h.c.

Olisikohan tuosta EVAn expat-tilaisuudesta mitaan materiaalia olemassa englanniksi? Haluaisin nayttaa sen Suomeen muutosta haaveilevalle brittimiehelleni, jotta han ymmartaisi etta suomenkielen kurssille olisi mentava ennen kuin Suomeen ikina voimme muuttaa. Talla hetkella han, Helsingin keskustan kokemuksiin nojaten ja Saksassa kansainvalisessa yrityksessa tyoskennelleena, kuvittelee etta englannilla parjaisi ihan hyvin Suomessa ja toita loytyisi ilman suomen kielen taitoakin...

Onneksi olkoon, ministeri Stubb,
kyllä vaimo Stubb nyt veti parhaat pisteet expat-tilaisuudessa, sanomalla; ettei aina suomenkieltä tarvita työllistyessään Suomeen. Monikansalliset yritykset ovat totta tässä yhteiskunnassa.
Eikä tarvitse olla edes ns. monikansallisen yhtiön palveluksessa, kun "portit täällä aukeavat". Monet maahanmuuttajat, suurin osa, perustaa oman yhtiön, toiminimen tms. ja linkittäytyvät samanmielisten kanssa. Meillä Suomessa on laaja ja kantava esim. turkkilaisten pizza/kebab-ketju, samoin eräs suuri halpakauppa-ketju...useimmat ravintola- ja majoitusalan keskittymät ovat ns. "ulkomaalaisten" rypäitä.
Monesti olen ajatellut; miten ei tavallinen "härmäläinen" ole näitä asioita ymmärtänyt ja perustanut ko. putiikkeja jo ennen maahanmuuttajia? - Taidamme suomenkansalaisina olla jäljessä "rahan takomisessa" ja riippumattomuudessa.
Näitä "bisnesenkeleitä" tarvitaan tänne Suomeen, ihan näin "duunaritasossa", puhumattakaan EVAn akateemisesta näkökohdasta.

Haluan kertoa kokemuksen expat-ihmisestä, joka on todella juurrutettu tähän yhteiskuntaan...liiankin "hyvin".
Asun paikassa, jossa vierelläni on monikansallisten yhtiöitten suma.
Olin ruokakaupassa ja vierelläni oli italialainen isä poikansa kanssa. Poika kysyi jotakin isältä (en muista mitä) ja itse vastasin italian kielellä pikku pojalle vastauksen.Kaikki olivat tyytyväisiä.
Tapaus jäi mieleeni,koska pojan isä ei millään tavoin reagoinut siihen tosiasiaan, että tavallisessa ruokakaupassa, joku "ämmä" puhuu italiaa. - Ainakin 5-vuotiaan tasolla.
Ko. pojan isälle oli itsestään selviö, että täällä vaativassa Suomen maassa jokainen puhuu italiaa.
Tämmöisiäkin soputujia meillä on, Berlusconin "poikia".

Jos pitää paikkansa, että EU:n ministerineuvosto aikoo kokoontua Haitin tilanteen vuoksi vasta maanantaina, voinee todeta, että EU:lla on vielä valtavasti oppimista reagoinnissaan.

Vaikka Lissabonin sopimukseen pääseminen tuntuikin aika ajoin tapahtuvan kilpikonnamaisen hitaasti, on mielestäni todella rankkaa huomata, että ihmisoikeuksien ollessa kyseessä vauhti on etanan. Se kokous olisi pitänyt olla jo eilen, niillä osallistujilla jotka tilanteen olisivat ymmärtäneet. Logistiset vaikeudet eivät ole voineet tulla yllätyksenä, koska paikalla on ollut esim. YK-joukkoja permanentisti.

Ex-patit vs. haitilaiset, hmm...

No niin pojjaat. Expat ei ole yhtä kuin maahnmuuttaja. Expatin elämä on sitä, että muutaman vuoden välein pannaan omaisuus laatikoihin, laatikot kontteihin ja vaihdetaan maata ja/ tai maanosaa työpaikan perässä. Työnantaja saattaa säilyä samana, mutta kohdemaa siis vaihtuu.

Jos vaihtaisin lapselleni joka maasta muuton yhteydessä uuden opiskelukielen, vetäisi hän minut todennäköisesti alushousuista lipputankoon, heti kun lihasvoimat ovat karttuneet. Maahanmuuttaja integroituu, sukupolvien kuluttua jopa assimimiloituu. Expat, oli hän sitten diplomaatti tai kansainvälisen yrityksen kiertävä lahjakkuus, sopeutuu ja kevyt-integroituu, muttei tunge juuriaan maahan. Sillä jos juurtuisi, expat -elämä tyssähtäisi niille sijoilleen tai siitä tulisi psyko-sosiaalisesti täysin sietämätöntä.

Expattien lapsilla, aivan kuin vanhemmillaankin säilyy äidinkieli (tai usein äidinkielet). Seuraavaksi vahvin on kieli, jolla käydään kouluja. Sitten tulevat ne kielet, jotka matkaan tarttuvat, mutta joilla ei kuitenkaan kympin esseitä kirjoiteta.

Jos todella olette sitä mieltä Don Alexius, että Nokialle 2 -vuoden komennukselle tulevalle ranskalaiselle huippuosaajalle esitettäsiin lastensa kouluttamista vain suomen- tai ruotsinkielisessä instituutissa, niin olette juurikin ylläpitämässä sitä kulttuuria, joka jarruttaa maamme talouskasvua ja innovaatioita, vieden yrityksiä ja osaajia muihin maihin. Näillä eväillä siirtyvät myös loputkin suurlähetystöt ja kauppakamarit Tuhkolmaan, Tallinnaan tai Kööpenhaminaan.

Kun EVA - yhteistyössä UM:n kanssa- kerran on tarttunut härkää sarvista expat -kysymyksessä, soisin samankaltaisessa tilausuudessa pohdittavan lääkkeitä maamme aivovuotoon. Miksi kansainvälisesti koulutetut ja jo työeleämässä muualla menestyneet suomalaiset eivät palaa kotimaahansa? Vastataanko imago-ryhmän pohdinnoissa tähän? Ministerille vinkkinä, ettei vastausta tarvi kovin peninkulmien päästä kaivella.