Mennyt vuosi
Ennen lomareissua kävin läpi blogimerkintöjä ja -kommentteja vuoden varrelta. Kirjoitin muistiin avainsanoja. Niiden pohjalta seuraavanlainen yhteenveto lomatunnelmissa. Huomiot ovat kursoorisia ja kattavat vain murto-osan mielenkiintoisesta vuodesta.
Mennyt vuosi alkoi jännittyneissä tunnelmissa. EU-puheenjohtajamaa Tsekki sai heti hoidettavakseen kaksi kriisiä: Gazan sodan sekä Venäjän ja Ukrainan väliset kaasuerimielisyydet. Näistä ensimmäinen oli traaginen muistutus Lähi-idän hauraudesta. Jokainen kuolonuhri on liikaa. Kaasukriisistä taasen selvittiin suhteellisen hyvin. Kumpikaan kriisin jyvä ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut.
Näiden kriisien lomassa me viimeistelimme perinteistä ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa. Tammikuulta jäi mieleen pitkät draftaussessiot valtioneuvostossa yhdessä Tasavallan presidentin kanssa. Kävimme läpi tekstiä rivi riviltä. Ihan hyvä harjoitus sinänsä, mutta en ole edelleenkään ihan varma näiden raskaiden selontekojen hyödyllisyydestä. Varsinkin ulkopolitiikka liikkuu huomattavasti nopeammin kuin nelivuotinen selonteko tohkenee myöntää. Turvallisuuspolitiikka on toki vähän hitaampaa, mutta siihenkin riittäisi vuosittaiset katsaukset. Puolustuspolitiikkaa voi sen sijaan suunnitella pidemmällä aikajänteellä.
Alkuvuoden suurimmat odotukset kohdistuivat presidentti Barack Obamaan, joka astui virkaansa tammikuussa. Muutosten aika alkoi. Obama muutti heti Yhdysvaltain politiikkaa monessa asiassa: Guantanamo päätettiin sulkea, yhteistyön kättä ojennettiin kaikkiin maailman kolkkiin, monenkeskisille instituutioille annettiin lisää painoarvoa. On vielä aivan liian aikaista arvioida Obaman onnistumisia tai epäonnistumisia, mutta yhden asian voi varmuudella sanoa: Obama muutti kansainvälisen politiikan ilmapiiriä parempaan suuntaan.
Omalta osaltani alkuvuoden mielenkiintoisin matka suuntautui Afrikan mantereelle. Tsadissa tapasin suomalaisia rauhanturvaajia ja maan ulkoministerin. Etiopiassa tutustuin Afrikan unioniin Martti Ahtisaaren ja tuoreen Afrikan sarven edustajani Pekka Haaviston seurassa. Samalla Suomi aloitti rauhanvälitysohjelman yhdessä Afrikan unionin kanssa.
EU-vaalit toivat väriä kevääseen, siitäkin huolimatta, että vaaleja on ollut aika tiuhaan tahtiin. EU-asioista puhuttiin mielestäni huomattavasti asiallisemmin kuin viimeksi. Kokemus ja Suomen 15 jäsenyysvuotta ovat arkipäiväistäneet jäsenyytemme. Hyvä niin.
Ruotsi otti hoitaakseen EU-puheenjohtajuuden. Ja hyvin sen hoitikin. Laajentuminen eteni, Lissabonin sopimus hyväksyttiin, EU-presidentti ja -ulkoministeri nimitettiin, laajentuminen eteni, ilmastopoliittisista linjauksista pidettiin kiinni, ulkopolitiikassa saatiin tuloksia aikaan. Grattis Sverige!
Vuoden varrella tuli matkustettua tehokkaasti. Matkustuspäiviä kertyi yli sata, vajaa kolmannes vuodesta. Mielenkiintoisista matkustuskohteista ei ollut puutetta.
Matkat Kiinaan, Japaniin, Vietnamiin ja Kambodjaan auttoivat ymmärtämään Aasiaa. Egyptin, Syyrian ja Libanonin matkat avarsivat näkemyksiä Lähi-idän tilanteesta. Turkin ja Kyproksen reissut opettivat paljon Kyproksen jälleenyhdistymisen ja Turkin EU-jäsenyyden haasteista. Murmanskin ja Tromsön vierailut nostivat Arktiset kysymykset pinnalle. EU-maissa, Venäjällä ja Yhdysvalloissa tuli reissattua perinteisin menoin.
Oli myös hienoa, että saimme kirjoitettua Venäjä-toimintaohjelman. Venäjän merkitystä meille ei pidä vähätellä. Sen myös toimintaohjelma osoitti. Ensimmäinen Venäjä-foorumi toi lisäpontta analyysiimme.
EU-ulkopolitiikan näkökulmasta tapetilla oli jatkuvasti kolme kokonaisuutta: Lähi-itä, Iran ja Afganistan. Afganistan on vaativin kriisinhallintatehtävä, jossa Suomi on ollut mukana. Keskustelu sen ympärillä tulee varmasti jatkumaan ensi vuonna.
Kööpenhaminan ilmastokokouksen lopputulos oli pettymys, turha sitä kiistää. YK on raskasrakenteinen organisaatio, jossa päätöksenteko on paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi EU:ssa. Mutta tämähän ei vaikuta YK-turvaneuvostokampanjaamme, joka jatkuu mukavasti.
Koko vuotta dominoi tietenkin finanssikriisistä alkanut maailmanlaajuinen talouslama. Itsekin pidin monta puheenvuoroa globaalin järjestelmän murroksesta. Kansainväliset instituutiot hakevat edelleen muotoaan. Kenelläkään ei ole varmuutta siitä, millaisiksi ne loppujen lopuksi muovautuvat.
Lopuksi vielä kolme kuriositeettia vuoden varrelta. Ne pistivät silmään blogimerkintöjä selaillessa. Ensiksi, blogissa ei ole puutetta kättelykuvista! Toiseksi, sportistakaan ei tainnut olla puutetta (sukuvika...). Kolmanneksi, vuoden varrella julkaistut kolme kirjaa kuulostavat ehkä paljolta, mutta olivat yhtä lukuun ottamatta aikaisemmin kirjoitettujen juttujen koosteita. Kiitos Anu-Elina Lehdelle blogikirjan toimituksesta ja Ilkka Järvimäelle treenikirjasta.
Tätä blogitekstiä viimeistellessä Suomesta kantautui ikäviä uutisia. Tuntuisi vaikealta toivotella nyt "hyvää uutta vuotta".
20 kommenttia
Helenan upeaan puheeseen on hyvä yhtyä.
Lykkyä tykö A. Stubb.
Hyvää Uutta Vuotta !
Turvallista ja Raikasta Uutta Vuotta -
terveyttä ja rakkautta...toivotan.
Hyvää uutta vuotta itse kullekin säädylle tasapuolisesti.
Kulunut vuosi nosti monella tapaa esiin ulkopolitiikan kansallisten etukysymysten hoitamisen välineenä. On tietysti arvostettavaa että ulkoministerimme ovat kansainvälisessä asemassaan olleet osallistumassa kahden vakavan kriisin ratkaisemiseen. Hienoa. Hankalampaa on innostua tästä turvaneuvostohankkeesta. Kun nyt katsotaan kuluneen vuoden TN:n asialistaa, mitä annettavaa meillä olisi siihen ollut? Parempi edelleen lähtökohtaisesti osalllistua aktiivisesti meitä koskettaviin kysymyksiin silloin kun omaamme niihin vaikutusmahdollisuuksia.
Afganistanin osalta paljon jäi roikkumaan ilmaan. Jos YK:n pääsihteeri tai EU:n ulkoministeri pyytäisivät meitä vahvistamaan rauhanturvajoukkoamme maassa, ulkopolitiikan johdon tulisi kokoontua harkitsemaan vastauksen antamista kysyville. Muussa tapauksessa, jos tivaajina ovat yksittäiset valtiot taikka sotilasliittojen kenraalit, riittää että he perehtyvät voimassaoleviin suvereeneihin linjauksiimme. Siinä yksi painava syy miksi itsenäisen ulkopolitiikkamme on tulevaisuudessakin oltava sekä pitkäjänteistä, että riittävän uskottavaa.
EU:n laajenemisesta ja kaikenlaisesta kehityksestä huolimatta USA on edelleen tosiasiallisesti ihmiskunnan kaikkinaisen positiivisen kehityksen ja ihmisarvoisen elämän etuvartio, vaikka on vähitellen ja pakostakin alettava uskomaan sen merkityksen vähenemiseen.
Siksi pitää olla erityisen huolissaan, mitä siellä tapahtuu tai mihin sen poliittiset suuntaukset kulloinkin vievät.
Kovasti pitää siis olla huolissaan (Mu)barack Obaman hallinnon erilaisten avautumisien ja käytännön politiikkojen välisestä kuilusta.
Mm. Guantamo kyllä puheen tasolla suljettiin, mutta ei käytännössä vaan siellä ne ihmisparat edelleen kyykkivät häkeissään.
Kairossa pidettiin merkittävä avautumispuhe muslimimaailmaan, mutta siitä ei seurannut käytännössä mitään vaan lisättiinkin joukkoja mm. Afganistanissa.
Niinpä Bushin hallinnon 4+4 vuodessa perustamat asiasisällöltään ja kustannuksiltaan kirjaimellisesti pohjattomat "projektit" saattavat olla Obaman hallinnolle seuraavien 3 tai 3+4 vuoden aikana mahdottomia järkiperäistää ihan vain johtuen hallinnon hitaudesta ja Washingtonin pinnanalaisista intrigeistä.
Mutta ihan oikein olla optimistinen...
Kuten edellä niin Alexin kuin myös mm. Ari Rusilan, Timo Nurmen, Christian van Niftrikin ja Tarmo Viitaluoman mieleenpainuvista puheenvuoroista ilmenee, vuoden 2010 haasteet ovat pitkälti samoja kuin vuonna 2009 esiin nousseet kv. politiikan dilemmat. Osin tämä johtuu siitä, ettei kv. yhteisö ole pitkäaikaisia ongelmatilanteita tai konflikteja pystynyt riittävässä määrin ratkaisemaan ja toisaalta myös siitä, että, vaikka kehitystäkin on tapahtunut (esim. Lissabonin sopimus hyväksyttiin vihdoin ja viimein), uusien mahdollisuukisen käytännön implementointi on täysin alkutekijöissään. Mutta paljon parempi nain kuin että olisimme menneet vain taaksepäin, vaikka niinkin asianlaita lienee ainakin Afganistanin suhteen ja ehkäpä myös Venäjän sisäisen tilanteen suhteen.
Entäpä sitten Barack Obama, onko hän toiminut kv. politiikan uutena johtotähtenä? No, tuskinpa, mutta toki Obama on ollut tervetullut korvaus Bushin hallinnon maailman talouden kuilun partaalle ajaneelle republikaanipolitiikalle. Mutta Obaman päätökset Afganistanin suhteen sekä vetkuttelu tässä asiassa sekä nyt ehkä jopa uuden rintaman avaaminen tai ainakin sotilaallisen panostuksen voimakas lisääminen "terrosrisminvastaisessa sodassa" koskien Jemeniä ovat valitettavasti indikaatioita siitä, että USA:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ymmärrä vieläkään riittävästi pehmeiden metodien päälle. Tästä voi ehkä aseteollinen kompleksi olla iloissaan mutta eivät ne, joiden harteilla on maailman rauhanomainen kehitys puhumattakaan niistä, jotka kannattavat ympäristöystävällistä elämää tai vaikkapa kotipuutarhaa.
Eli vuoden 2010 haasteet ovat mm.:
1. EU:lla tulee olla oma ja yhtenäinen näkemys ja toiminta sen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa suhteessa USA:han, Venäjään ja Kiinaan;
2. Suomen tulee tomia nopean Afganistan-exitin puolesta mahdollisimman pian samalla kun meidän tulee pyrkiä vahvistamaan Pakistanin rauhanomaista kehitystä;
3. Lähi-idässä Palestiinan valtion aikaansaaminen ja tunnustaminen ovat A&O;
4. Turkin ja Balkanin maiden lähentymiseen EU:n suhteen tulee edelleen panostaa voimakkaasti; ja
5. EU:n tulee toimia ennen kaikkea sen kansalaisten etuja painottaen, vain sillion silllä on edellytyksiä muodostua merkittäväksi vakauttajaksi kv. kehityksessä myös kv. talouden suhteen.
Suomen osalta (paitsi Exit Afganistanista) mieleen tulee pari-kolme seikkaa päällimmäisinä:
1. Paatero lausui oikein sanoessaan, että potentiaalisia massamurhia estämme parhaiten estämällä ihmisten syrjäytymistä. Nyt kun Suomen kansa sukeltaa suurtyöttömyyteen on ensiarvoisen tärkeää, että hallitus kantaa vastuunsa tässä asiassa;
2. Meidän tulee ajatella kilpailukykyämme 20-30 vuoden päähän ja miettiä keinoja, miten silloin pärjäisimme. Yksi fakta on, ettemme voi yksipuolisesti toimia Don Quijotena ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa, myös teollisuudellemme ja elinkeinoelämällemme on annettava riittävät edellytykset työllistää kansamme työntekijät. Tässä hallitus voisi kuunnella vaikkapa ammattiliittojen ja teollisuuden edustajia;
3. Presidentin valtaoikeuksia tulee toki selventää, muttei missään nimessä vielä vähentää. Tässä asiassa kannattaisi kuunnella Halosta. Vnahanenhan on poistumassa kuvioista takavasemmalle.
"Elämä ja läheisistä välittäminen on rakennettu suuresta palapelistä ja jos yksikin pala puuttuu tulee surullinen olo"
Näin voisi sanoa tuon ikävän Sellon tapahtuman jälkeen.
Tsemppiä silti uuteen vuoteen , koska elämän ja matkan on jatkuttava kaikesta huolimatta.
Ja Alex on hyvä esimerkki siitä positiivisesti ajattelevasta kaverista!!
Tsemppiä ja hyviä fiiliksiä uuteen vuoteen!!!
Jos positiivisuus on sitä että on Suomen ulkoministeri joka lobbaa liittovaltiota ollessaan virassa Suomen valtiolla,niin se tunnustus on ostettu!
Miten ilkeät tavata veteraaneja ja katsoa heitä silmiin kun myyt heidän taistelemaansa itsenäisyyttä rahalle.
Katsoin erästä videokuvaa josta tuli mieleen kansallissosialistinen kiihko ja hurmos.
Häpeän tunnustaa olevani Suomalainen kun sinä edustat kansaamme ulkomailla,kun sinä olet hävittämässä suomalaisuutta ja olet siitä ylpeä.
”Näistä ensimmäinen oli traaginen muistutus Lähi-idän hauraudesta.”
”Egyptin, Syyrian ja Libanonin matkat avarsivat näkemyksiä Lähi-idän tilanteesta.”
”EU-ulkopolitiikan näkökulmasta tapetilla oli jatkuvasti kolme kokonaisuutta: Lähi-itä, Iran ja Afganistan.”
Jos EU, YK, ym. tahot olisivat olleet käytännössä kriittisempiä Hamasin Gazasta ampumiin raketteihin Israelin siviilikohteisiin, niin tältäkin konfliktilta olisi ollut mahdollisuus välttyä.
UM Stubbin Lähi-idän matka olisi ollut huomattavasti avartavampi, jos hän olisi vieraillut myös Israelissa ja kuunnellut maan poliittisen johdon näkemyksiä tilanteesta. Edellä mainittujen maiden näkemykset kun ovat suhteellisen johdattelevia ja epädemokraattisia EU:lle.
EU:n pitäisi pyytää jo tiukemmin vastinetta niille rahoille mitä on uhrattu PA hallinnolle. Verovaramme kun eivät aina mene siviiliväestön hyväksi.
Mitä kuluu Gazaan nykyään. Näistä Media ja ihmisoikeusjärjestöt vaikenevat.
http://www.paltoday.com/arabic/News-64161.html
”3. Lähi-idässä Palestiinan valtion aikaansaaminen ja tunnustaminen ovat A&O;”
Jouni Pullille tiedoksi. Lähi-idän ensimmäinen A&O on että arabimaat tunnustavat Israelin valtion olemassaolon Lähi-idän kartalla.
Arabimaiden ja PLO:n olisi jo aika katsoa omia poliittisia virheitään ja rikoksiaan peilistä, mitä ovat aiheuttaneet Palestiinan arabeille ja vaatimuksille Israelin valtion tuhoamisesta. Nykyisen Palestiina nimisen valtion perustaminen ei tähtää muuhun kuin yhteen asiaan SOTAAN. Tavoitteet vuoden 1967 edeltäneille rajoille eivät ole muuta kuin strategiset rajat PLO:n peruskirjan vaatimuksille. PLO:n peruskirjasta ei vielä vuonna 2010 mennessä ole poistettu kohtaa missä viitataan Israelin valtion tuhoamiseen. Historiaa tuntevat tietävät, että Lähi-idässä on jo Palestiinan valtio Jordania, jonka väestöstä noin 60-70 % on samoja arabeja mitä ovat tämän päivän kutsutut palestiinalaiset. Niin kauan kuin PA alueilla ja Hamasin hallinnoimassa Gazassa kasvatetaan lapsia vihan ja terrorismin kulttuuriin, niin sillä ei kasvateta yhtenäistä kansaa eikä valtiota.
Itse kyllä kiistän Köpiksen ilmastokokouksen olleen pettymys,sillä eihän jo etukäteen hölmönä nähtävä asia voi toteutuessaan osoittautua positiiviseksi yllätykseksi. Kun nyt elämme aikoja, joina kaikkien ihmisten on kumarrettava "Ihmisen Aiheuttama Ilmastonmuutos"-uskonnon ylipappeja ollakseen poliittisesti - ja muutenkin - uskottavia ihmisiä, niin tottakai nyt pitää julistaa kokouksen olleen "pettymys".
"Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos" on modernin ihmisen uusi uskonto ja Jumala, sekä tietenkin kuolleen ja kuopatun maolaisuuden ja taistolaisuuden korvike ja vastaus ihmisen tarpeeseen uskoa johonkin.
Myös kiihkokapitalististen piirien ilmastouskonnollisuus voi aluksi tuntua paradoksaaliselta, mutta hetken miettimisen jälkeen jokainen tajuaa sen, että ilmastouskomusten uskomushoidoissa liikkuu - ja tulevaisuudessa tulee liikkumaan vielä enenevissä määrin - iso raha. Kyseessä tulee olemaan loistava bisnes!
Mutta hyvää alkanutta vuotta 2010 kaikille ihmisille ja voimia Alexanderille tehtävänsä hoitamiseen!
Kiitän Jouni Pullia hänen ystävällisistä sanoistaan, mutta eritoten hänen erinomaisesta analyysistään vuoden 2010 haasteista. Objektiivinen oiva analyysi inspiroi muutamaan kommenttiin; näin siitä huolimatta, että tein jo kuukausia sitten päätöksen etten osallistu tämän blogin kirjoitteluun kun emme kirjoittajina saa vastauksia kysymyksiimme moderaatoriltamme.
Kommentoin Jouni Pullin näkemyksiä hänen esittämässään järjestyksessä:
1. EU ja erityisesti sen johto ovat keskittyneet aivan liian paljon erilaisiin hajoittaviin, usein aivan olemattomiin lillukanvarsiin sekä toisaalta sisäisen valtapolitiikan asioihin. Monet signaalit viittaavat siihen, että EU pikemminkin on matkalla hajoamiseen kuin voimistumassa oikeasti vahvaksi ja uskottavaksi yhtenäiseksi globaalipolitiikan toimijaksi.
Siten Jouni Pullin näkemykseen on kovin helppo ja mieluisaa yhtyä.
2. Olen jo pitkään ihmetellyt mitä Suomi Agfanistanissa oikein tekee, joten yhdyn täysin Pullin toiveeseen Suomen exitin osalta. Tuntien koko tuon alueen tilannetta, en näe miten Suomi voisi vaikuttaa Pakistanin tilanteeseen. Tällä hetkellä tilanne on nopeasti eskaloitumassa samalla tavoin kuin Agfanistanissa. Itse suositan, että ko kansat alueella saisivat itse ratkoa ja sopia ongelmansa ilman ulkopuolisten toimijoiden "apua". Sitä kun harva tarjoaa pyyteettömästi ilman vastapalveluksen vaadetta ja odotusta.
3. Palestiinan valtion rakentaminen ja tunnustaminen on A&O, aivan kuten Jouni Pulli toteaa. Lisään tuohon vielä, että niin on koko alueen valtioiden tunnustettava molemmat maat; Palestiinian sekä Israelin.
4. EU tarvitsee Turkkia & vice versa. Ranskan ja Saksan politiikkaan on voitava vaikuttaa rakentavan mallin sopimiseksi. Tässä on ns. EU:n puolueettomilla mailla diplomityö tehtävänänään.
5. Juuri kansalaisten etujen ajamiseksi, kansantalouksien toimintaedellytysten kehittämiseksi ja turvaamiseksi tarvitsemme kaikki vahvaa EU:ta.
Nyt EU:n johdossa on tehty vakavia arviointivirheitä; viimeksi Ilmaston suojelupolitiikan saralla. Tarvitsemme optimismia ja talouttamme stimuloivia toimia, emme toimia, jotka kirkasotsaisen idealismin saattamana murentavat globaalia kilpailukykyämme. Jouni Pullin vertaus Don Quijoteen on harvinaisen hyvin osuva asiassa. Monesti allekirjoittanut on miettinyt, pitäisikö ministeriyden yksi perusedellytys olla vähintään kansantalouden approbatur Kauppakorkeakoulusta tai Yliopistosta.
Viime vuoden ja nyt aivan vuodenvaihteen monet surulliset tapahtumat korostavat omalla järkyttävän karulla tavallaan välittämisen, hyvinvoinnin ja turvallisuuden merkitystä. Emme saa antaa erilaisten vertailujen ja näennäiskäsitysten sokaista itseämme arkirealismilta. Oma pihamaa on ensin hoidettava esimerkilliseen kuntoon ennen naapureiden neuvomista kutsumatta.
Tuumiskeli mietteliäänä:
Nestor Bloggaja h.c.
Hyvää Uutta Vuotta!
Afganistanista: Reko Ravela on välittänyt blogissaan alla olevaa tietoa uusista afganistanilaisministereistä. Asiahan on täysin Afganistanin sisäinen asia, mutta Karzain kabinetin kanssa voitaneen käydä sivistynyttä keskustelua. Siis:
Afganistanin "uskontoministeriksi" (Minister of Hajj & Islamic Affairs) on nimitetty Enayatullah Baligh.
http://www.pajhwokelections.af/viewstory.php?storyid=1022
Tästä linkistä löytyy YK:n ihmisoikeuskomission raportti Afganistanista tammikuulta 1997:
http://www.unhchr.ch/Huridocda/Huridoca.nsf/0/df3618b4707ca30e802566c700345c34?Opendocument
Raportin lopussa on liite talebanin "uskonnollisen poliisin" (Amr Bil Marof Wa Nai Az Munkir) määräyksistä. Määräykset on allekirjoittanut laitoksen ministeri (Deputy minister) Mawlawi Enayatullah Baligh.
Don Alexin laativa executive summary vuoden 2009 tilinpäätöksestä näyttää - ehkä tahattomasti - painuvan Debitin puolelle. Ollee tämä laskelmoitua solidaarisuuden osoitusta globaalille finanssikriisille tai ei, niin heitän lusikkani silti soppaan.
Haasteista on toki helppoa olla samaa mieltä, mutta mahdollisuuksista tulisi puhua enemmän. Oikein nostamalla nostaa tapetille. Optimistinen Obama- tuuli ja Lissabonin sopimuksen ulkopoliittien ulottuvuus toki ovat jo tätä credit -osastoa, mutta muuten istutaan niin silmiä myöden jäätyneissä ja aktiivisissa konflikteissa, että ulkopolitiikasta on vaara muodostua tulipalojen sammutteluharjoitus.
Ulkopolitiikka, ainakin pienen valtion sellainen, tulisi ennen muuta olla positiivisten verkottumismahdollisuuksien aikaista kartoittamista. Uskon, että näitä mahdollisuuksia ja valonpilkahduksia löytyy eniten niistä maailmankolkista, jotka eivät ole koko kansainvälisen yhteisön huomion keskipisteenä, eli maista, jotka eivät ole nk. "foreign policy hotspots".
Turvaneuvostokampanja on kannatettava. Löytyykö ulkoministeriön sivulta Suomen tavoitteet turvaneuvostossa? Pitäisi löytyä. Näin ovat muutkin jäsenkandidaatit (jopa meitä pienemmät) tehneet: menneet agenda edellä.
V-M Hakolalle !
Lisäyksenä kommenttiisi: ... UM Stubbin Lähi-Idän matka olisi ollut huomattavasti avarampi jos hän olisi myös vieraillut Gazasssa.
Hyvää vuoden jatkoa Alexille & blogin kommentaattoreille !
Olisi todella hyvä vierailla Gazassa, niin nähtäisiin miten Jeninin retoriikka toisti taas itseään. Missä on todelliset puolueettomat näkemykset Gazasta? Puhetta ja lauselmia paljon, mutta ei todellista tuhoista ole näyttää eläviä todisteita, niin kuin annetaan ymmärtää. Länsimainen ihminen menee liian helposti retoriikan ansaan.
V-M Hakolalle !
Lisäyksenä kommenttiisi: ... UM Stubbin Lähi-Idän matka olisi ollut huomattavasti avarampi jos hän olisi myös vieraillut Gazasssa.
Hyvää vuoden jatkoa Alexille & blogin kommentaattoreille !
V-M Hakolalle !
Lisäyksenä kommenttiisi: ... UM Stubbin Lähi-Idän matka olisi ollut huomattavasti avarampi jos hän olisi myös vieraillut Gazasssa.
Hyvää vuoden jatkoa Alexille & blogin kommentaattoreille !
Hei kaikki,
En minä tästä alkuvuodesta niin sekaisin ole että lähettäisin 3 x saman viestin.
Kyllä viesti lähti minulta vain yhden kerran !
Laitetaan vielä kommentti:
Afganistanin parlamentti on hylännyt Enayatullah Balighin nimityksen "uskontoministeriksi". Pieni suuri uutinen? Tuskallista tuntuu kuitenkin hallituksen muodostaminen olevan ylipäätään.
http://www.sabawoon.com/articles/index.php?page=cabinet
http://www.pajhwok.com/viewstory.asp?lng=eng&id=87258
Jos joskus, niin juuri tänään, murheen ollessa jokaisen rinnassa, on toivotettava HYVÄÄ JA ONNELLISTA VUOTTA 2010 kaikille suomalaisille ja Suomessa asuville.
Sinä Alex ja me kaikki pienemmät ihmispolot teemme työtä paremman huomisen puolesta. Tänään tiedämme kuinka tärkeää on tukea ja kannustaa toinen toisiamme. Sinulle Suurkiitos työstäsi vuonna 2009. Jatkukoon into, taito ja viisaus alkaneena vuonnakin.