Tiistaina 8.12.2009    15 kommenttia

Turkki ja Lähi-itä

Terveisiä EU:n ulkoministerikokouksesta. Tämä Ruotsin puheenjohtajuuskauden viimeinen ulkoasiainneuvosto tullaan muistamaan pitkistä ja suurista Turkki- ja Lähi-itä-keskusteluista. Ohessa muutama rivi jokaisesta käsittelemästämme aiheesta.

Turkki

Jo eilen alkanut Turkki-keskustelu jatkui illallisilla ja pitkittyi tänään monituntiseksi. Turkki ei ole täyttänyt kaikkia siltä odotettuja EU-jäsenyysprosessin velvotteita. Toisaalta se on edistynyt merkittävästi mm poliittisissa reformeissaan. Maan jäsenyysneuvotteluja ei siten voi ajatella keskeytettävän. Puheenjohtaja Carl Bildt ja laajentumiskomissaari Olli Rehn neuvottelivat lopulta Kyproksen ulkoministeri Kyprianoun kanssa kompromissiratkaisun. Hyvä puheenjohtajan työvoitto!

Makedonia

Toinen vaikea kokouksemme laajentumiskysymys liittyi entisen Jugoslavian tasavallan, Makedonian, nimikysymykseen. Kreikan on vaikea hyväksyä maan nimeä nykymuodossaan. Ratkaisematta se ei voi silti edetä jäsenyysneuvotteluissa. Asiaan sovittiin palattavan uudelleen Espanjan puheenjohtajuuskaudella.

Serbia ja Kroatia

Myös Serbian ja Kroatian avoinna olleisiin kysymyksiin löydettiin ratkaisu. Serbian osalta sovimme sen ja EU:n välisen väliaikaisen sopimuksen käynnistämisestä. Tähän yllettiin, koska maan yhteistyö entisen Jugoslavian sotarikostuomioistuimen, ICTYn, kanssa on ollut myönteistä.

Kroatian tulee kuitenkin ripeyttää yhteistyötään ICTYn kanssa, jotta sen muutoin myönteinen jäsenyysprosessi etenisi normaalisti.

Lähi-itä

Lähi-idän rauhanprosessi on ajautunut hyvin vaikeaan tilanteeseen. Toinen tämän kokouksen puheenjohtajan työvoitto olikin kunnianhimoinen Lähi-itä-teksti. Kyse on yhdestä painavimmista teksteistä, joita EU on koskaan antanut kahden valtion loppuratkaisun tueksi. Tämän kokouksen jälkeen se lienee myös yksi tarkimmin ministereiden kesken neuvotelluista teksteistä.

Muuten käsittelimme nopeasti Iranin ydinohjelmakysymyksen, Afganistanin tilanteen, Hondurasin, Burman ja Arktisen alueen.

Itäinen kumppanuus

EU-ulkoministerikokouksemme jälkeen lounastimme Itäisen kumppanuuden partnerimaiden kanssa. Kokous jatkui lounaan jälkeen. Kyse on ensimmäisestä IK-ulkoministerikouksesta. EU tahtoo tiivistää suhteitaan Armenian, Azerbaidzhanin, Georgian, Moldovan, Ukrainan ja Valko-Venäjän kanssa. Tässä tapaamisessa alleviivaamme maille olevan tarpeen vauhdittaa uudistuksia.

Pian paluulennolle takaisin Helsinkiin.

 


15 kommenttia

Tiistaina 8.12.2009 klo 22:34
Anja Kamal

Surullisena olen seurannut Euroopan ministerien sekaantumista itsenaisen maan asioihin. Mika ihmeen oikeus muilla mailla on tulla jakamaan toisen maan paakaupunkia, kysyn vaan? Varsinkin kun ei ymmarreta asioita paikan paalla elavien nakokulmasta. Hyvahan se tietysti on omalle imagolle antaa maarayksia naissakin asioissa. Vaan olisiko Suomi valmis samaan mita nyt taas Israelilta vaaditaan?
Jakakaa siella Venajan kanssa kaupunkeja jos se hyvalta tuntuu, please.

Keskiviikkona 9.12.2009 klo 1:27

Ihmettelen mikä on Makedonian nimikiistan takana. Miksi ei esimerkiksi käytetä samaa menettelyä kuin tähän asti jolloin YK:ssa käytetään FYROM termiä (Former Yugoslav Republic of Macedonia) mutta kahdenvälisissä suhteissa jätetään FY pois kuten 120 Makedonian tunnustanutta maata on jo tehnyt.

Muistelen, että jo vuonna 1995 FYROM ja Kreikka keskenään sopivat, että Makedonia poistaa lipustaan yhden silloisen symbolin (Vergina Sun) ja Kreikka puolestaan lupasi olla vastustamatta Makadonian pääsyä mihinkään kansainväliseen orgaisaatioon niin kauan kuin käytetään FYROM termiä. Eikö tämä sopimus siis olekaan voimassa?

Keskiviikkona 9.12.2009 klo 2:22

Lähi-idän julkilausumaa voi pitää painavana tekstinä EU:n hiekkalaatikolla mutta asian toinen puoli mielestäni on se että Israel vähät välittää EU:n julkilausumista. Washigtonin mielipide sen sijaan painaa käytännössäkin.

Afganistankin ilmeisesti mainittiin kokouksen sivulauseissa enkä malta olla lainaamatta viime viikon kommenttiani joka sopii mielestäni niin lähi-itään kuin yleensäkin EU:n ulkopoliittisen vaikutuksen päivittämiseen.

Alla lainaus:

Mielestäni eurooppalaisesta näkökulmasta on ollut hämmästyttävän alemmuudentuntoista odotella muutama kuukausi mitä Obama päättää Afganistanin strategian suhteen. Nyt päätös on saatu ja Nato ja muut USAn myötäilijät ovat sitä enemmän tai vähemmän tukemassa.

EU:ssakin on paljon ollut puhetta siviilikriisinhallinnan osaamisesta ja pehmeästä vallankäytöstä konfliktien ratkaisemiseksi. Jos mainittua osaamista on miksei odottelun sijaan jo aikapäiviä sitten ole hahmoteltu vaihtoehtoisia strategioita mm Afganistanin suhteen - onko koko EU:n alan osaaminen ulkoistettu kenraali McChrystalille?

En väitä EU:nkaan piiristä löytyvän toimivampaa strategiaa, se mikä häiritsee ettei sitä näytetä edes etsittävän. Mielestäni jopa Suomella on joitakin kokemuksia siviili-sotilasyhteistyön malleista, Euroopassakin on tutkittu ns. "comprehensive approach" lähtökohtaa; miksei EU:n koneisto näytä jalostavan näiltäkin pohjin omaa ohjelmaa omien LogFrame metodiensa tuella?

Kuinka EU:n rooli voi kasvaa kansainvälisessä politiikassa jos se ei luo vaihtoehtoisia malleja omista oletetuista vahvuuksistaan ja ole aloitteellinen niiden toteuttamiseksi?

Keskiviikkona 9.12.2009 klo 5:49
Juhani Mäenpää

Arvoisa ministeri!

Suomen ulkopolitiikan linjaksi on muotoutunut liittoutumattomuus ja itsenäinen, uskottava puolustus. Se on hyvä lähtökohta, mutta määritelmän ongelmaksi jää edelleen kysymys siitä, minkä tasoinen puolustus on uskottava – myös ulkovaltojen mielestä. Onko riittävä taso saavutettavissa ilman liittoutumista – ja onko meillä lopultakaan varaa sen ylläpitämiseen?
Ajatuksenkulkuni on yksinkertaisuudessaan seuraava:
1) Kaikkeen mahdolliseen ei ole varaa – on keskityttävä oleellisimpaan.
2) Todennäköisin sotilaallinen uhkamme on hyökkäys Venäjän suunnalta, ja syynä epäily siitä, ettemme yksin pystyisi estämään kolmannen osapuolen hyökkäystä Venäjälle Suomen alueen kautta.
3) Venäjän kanta on siten aika ratkaiseva puolustuksemme uskottavuuden kannalta.
4) Siis kysykäämme sitä suoraan heiltä. Diplomaattina pystytte kehittämään sopivat sanamuodot. Mikä Venäjän mielestä on uskottavaa, on erittäin todennäköisesti sitä myös muiden mielestä.

Hyvän Joulun toivotuksin

Keskiviikkona 9.12.2009 klo 8:19
v-m hakola

uusinta Alex Stubbin blogista
Sunnuntaina 10.5.2009 Mietteitä matkalta

”YLÖS JERUSALEMIIN”
Mistä onkaan loppujenlopuksi kyse Israelin, islamilaisten arabivaltioiden ja PA- hallinnon suhteissa, jonka jälkimmäisten ääri-islamilainen ideologia ei hyväksy Israelin valtiota Lähi-idän kartalla? Vuoden 2000 kesällä Camp Davidin epäonnistuneista rauhanneuvotteluista esitti YLE TV2 dokumenttiprojektissa 2006 kesällä ”Lähi-idän rauhan vaikea yhtälö”, missä Arafat ja hänen poliittiset neuvonantajansa toivat asian hyvin selkeästi esille.

Shlomo Ben Ami, Israelin entinen sisäministeri sanoi Arafatin haluavan keskustella vain Jerusalemista. Hän kysyi monta kertaa ”entä Jerusalem.” Itä-Jerusalem haluttiin Palestiinan arabien pääkaupungiksi. Siihen kuuluisi paikka, joka on pyhä juutalaisille, että muslimeille, Temppelivuori, jota muslimit nimittävät Haram al-Sharift. Arafat ehdotti, että kaupunki jaettaisiin Rooman tapaan. ”Jerusalem voisi olla kahden valtion kaupunki, aivan kuten Roomakin. Se on Vatikaanin ja Italian pääkaupunki.” Saed Erekat, palestiinalaisten pääneuvottelija, Arafatista: ”Arafat puhui paljon Jerusalemista. Hän halusi Ben Aminin ymmärtävän, että Jerusalem-kysymys oli kaiken ydin. On selvää, että Jerusalem nousisi kokouksen asialistalle, koska siitähän koko konfliktissa on kyse, ei rajoista. Tärkeintä on Jerusalem.” Arafat pyysi Saed Erekatia lukemaan Jerusalemia koskevan kohdan. Hän ei voinut hyväksyä kohtaa, jonka israelilaiset olivat tehneet. Arafat kiskaisi paperin Erekatin käsistä ja heitti sen maahan.

Ehud Barak, Israelin pääministeri 1999–2001, oli tehnyt valtavan myönnytyksen. Hän oli rikkonut tabun. Barak tarjosi palestiinalaisille pääkaupungiksi Itä-Jerusalemia. Hän hyväksyi jaon, jota Israel oli pitänyt mahdottomana, ja luopuisi vanhankaupungin kristityistä - ja arabikortteleista. Ehud Barak haastattelussa: ”Jerusalemin täytyy olla juutalainen kaupunki. On kuitenkin tunnustettava se tosiasia, että Itä-Jerusalem on palestiinalaisten asuttama.” Barak jatkaa, ”kuitenkaan yksikään Israelin johtajista ei luovu Temppelivuoresta.” Barakin ajatuksena oli, että jos Arafat hylkää tarjouksen, hän on todellinen terroristi. Se olisi pahempaa kuin se, että käyttää terroria aseena neuvotteluissa. Barakin tarjouksessa Temppelivuori (Haram al-Sharift), joka oli Arafatille tärkein kysymys, kuuluisi edelleen Israelille. Palestiinalaiset voisivat olla sen sijaan alueen haltijoita. Arafatin neuvonantajat luulivat Camp Davidiin tullessaan saavansa puristettua israelilaisilta korkeintaan pari esikaupunkia. Arafatin omat näkemykset: ”Jos minulle tarjottaisiin Jerusalemin pyhin paikka, voisin tinkiä muusta. Jos en puolusta muslimien oikeutta tuohon paikkaan, pääsen hengestäni. Pyhien paikkojen kohtalo on minulle tärkeintä. Jerusalem on palestiinalaisvaltion pääkaupunki. Jos se ei miellytä jotakuta, on parempi että hän häipyy täältä.”
Mohammad Dahlen, Arafatin turvallisuuspäällikön mukaan ”Arafat ei voinut tinkiä Jerusalemista, siksi hän hylkäsi rauhan.” Näin tärkeä asia Jerusalem oli Arafatille, olihan hän muslimi.

Kuten historiasta tiedämme, ”Ensi vuonna Jerusalemissa” on ollut juutalaisille toivelause ainakin siitä lähtien, kun Rooman valtakunta hävitti Jerusalemin. ”Jos minä unhoitan sinut Jerusalem, niin unhoita sinä minun oikea käteni.” Juutalaisille Jerusalem on kaikkein pyhin paikka Temppeliaukioineen. Islamille se on vasta kolmanneksi pyhin paikka, sekin epämääräisen Koraanin tulkinnan mukaan Muhammadin taivasmatkakertomuksesta. Aikakautena kristinuskon synty mahtuu näiden kahden väliin. Jerusalemilla on teologisesti merkittävä asema.

Syksyllä 2000 alkoi toinen terrori-intifada, johon Arafatilla oli määräysvaltaa. Media laittoi kaiken Ariel Sharonin, Temppeliaukean vierailun syyksi. Israelin viranomaiset olivat neuvotelleet tästä vierailusta etukäteen PA- hallinnon turvallisuuspäällikön Jibril Rajoubin kanssa. Hän oli vakuuttanut, että mikäli delegaatio ei mene sisälle moskeijoihin, ei hän näe siinä mitään ongelmaa. Eikä Sharon niihin mennytkään. Vierailun aihe oli juutalaisten uudenvuoden aatto, joka osui juutalaisen kalenterin mukaan syykuun 30 pv vuonna 2000. Jasser Arafatin strategiaan kuuluvana juonittelijana olisi ollut ihme, jos hän ei olisi osannut käyttää tuota vierailua hyväkseen terroripolitiikassaan. Väkivaltaisten mellakoiden fyysisinä toteuttajina toimi Marwan Barghout ja Hussein al-Saikhil. Ehud Barak toi nämä nimet esille jatkoneuvotteluissa Afaratin kanssa intifadan puhkeamisen jälkeen ja Arafat huomasi tulleensa paljastetuksi.
Joulukuussa 2000 Gazan keskusaukiolla pidetyssä puheessa PA:n tiedotusministeri Emmad el-Faluje paljasti Arafatin osuuden al-Aksan intifadaan: "Jokainen, joka luulee, että tämä intifada aloitettiin tuloksena viheliäisestä Sharonin käynnistä Al-Aqsa moskeijaan, on väärässä.
Tämä intifada suunniteltiin aina siitä lähtien, kun Presidentti (Arafat) palasi viimeisimmistä neuvotteluista Camp Davidissä, joissa hän (Arafat) vastusti Presidentti Clintonia ja torjui lujasti amerikkalaisten ehdot (sopimukseksi) Amerikan sydämessä.
Arafat on ensimmäinen presidentti, joka kertoi yksiselitteisesti Amerikalle, että hän torjuu Amerikan ehdot, kun hän oli Amerikan sydämessä, kun hän vielä oli Washingtonissa ja Camp Davidissä."
Puheen teksti on suora lainaus dokumenttifilmistä ”Relentless”, 2003, joka käsittelee Oslon rauhansopimuksessa allekirjoitettujen sitoumuksien toteutumista.
Samaa aihetta käsittelee Gazassa 6.12.2000 ”Al-Ayyam” puolivirallinen palestiinalainen päivälehti.

Vuoden 2006 Israelin ja Hez-b-allahin välisen sodan jälkipyykissä YLE:n ajankohtaisohjelmissa, tuli selvästi esille libanonilaisten äärimuslimien katukeskusteluissa, että jatkuva vihanpito Israelia kohtaan on pidettävä yllä niin kauan kunnes Jerusalem on muslimien hallinnassa.
Kysymyksessä ei siis ole ”kahden valtion ratkaisusta”, jotka elävät rinnakkain rauhassa toistensa kanssa. Jizhah Rabin, työväenpuolueen mies oli itse vielä 1987 alkaneen ensimmäisen terrori-intifadan aikana sanonut Jordanian olevan palestiinalaisvaltio. Kyseinen haastattelu nähtiin myös YLE:n ajankohtaisohjelmassa tuolloin. Asian on myös myöntänyt edesmennyt Jordanian kuningas Husseinkin, ja onhan edelleen Jordanian väestöstä yli 60 % samoja arabeja kuin Palestiinan arabit. Vuoden 1993 Oslon rauhansopimus on osoittanut kaikkea muuta kuin rauhaa. Kaukoviisaimman näkemyksen esitti tuolloin Likudin puheenjohtaja Binyamin Netanyahu Jerusalem Post lehdessä 14.9.1993: ”Tämä älytön kiire syleillä vihollista, joka käyttää rauhan kieltä sotatarkoituksiin, osoittautuu pidemmän päälle historialliseksi erehdykseksi.” Yllättävä todistaja Netanyahun puheille löytyi Libyan johtajan Muammar Gaddafin lausunnoista: ”Varoitan juutalaisia, että tämä on salaliitto heitä vastaan. Palestiinalaisvaltio, joka perustetaan Länsirannalle ja Gazan kaistaleelle on pelkkä välivaihe. Palestiinalaiset ottavat sen tukikohdakseen vapauttaakseen Tel Avivin, Haifan ja Jaffan.” Jerusalem Post lehden kolumnisti David Bar-Illan lainaten Gaddafia.

http://www.youtube.com/watch?v=antwNdTkzwg&eurl=http%3A%2F%2Fwww%2Ejerusalemonline%2Ecom%2Fyoutubevid%2Easp%3Fid%3D6
Jerusalemin merkitys musiikillisesti esitettynä.

jk. Egyptin presidentti Mubarak joulukuussa 09 toi esille perinteisen arabinationalistisen ajatuksen siitä, että juutalaisasutus Itä-Jerusalemissa on uhka rauhalle. Tätä ajatusta juutalaisista uhkana rauhalle toi esille myös 30-luvun Saksa. Seuraukset olemme nähneet.

Keskiviikkona 9.12.2009 klo 10:54
Vilho Partanen

Turkin EU-jäsenyys on asia, jossa näyttää suurinta melua pitävän ne, jotka asiasta vähiten tietävät...

Valitettavasti kuuluu asioihin, joissa edetään faktojen sijasta mielikuvien ja vanhojen uskomusten varassa.

Kuuluu valitettavasti myös asioihin, joilla tehdään itse varsinaiseen jäsenyysasiaan kuulumatonta erilaista politiikkaa jo olevissa jäsenmaissa sekä EU-instituutioissa.

Turkin EU-jäsenyys on myöskin käännekohta koko EU:n tulevaisuudelle ja uskottavuudelle sekä sille, miten vakavissaan esim. Suomenkaan koko touhuun kannattaa panostaa.

Aiotaanko jäädä paikoilleen ja taantua vaiko edetä tulevaisuuteen silloin, kun kehityksen painopiste on siirtymässä ja jo siirtynyt kauas länteen ja itään, Tyynen valtameren piiriin ?

Keskiviikkona 9.12.2009 klo 13:04
ilkka kujasalo

Raamatussa sanotaan Herramme tekevän Jerusalemin "juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille" ja ne, jotka
nostavat sitä repivät pahoin itsensä. Tämä lukee Sakarjan
kirjassa,luku 12.
Mannerheim osoitti nöyryyttä kysyessään piispalta miten
suhtautua juutalaisiin. Hän sai luettavakseen Obadjan
kirjan ja toimi sen mukaan.
Toivon ministerimme tutustuvan Israel kannanotoissaan Jerusalemin historiaan, sen nykyiseen ja tulevaan asemaan, ja paras opus tähän on raamattu.

Hyvää Joulua!

Keskiviikkona 9.12.2009 klo 17:53
v-m hakola

Missä viipyy EU:n päätöslauselma Turkin ja kurdien välisestä konfliktista? Miksei EU vaadi kurdeille jo omaa itsenäistä valtiota ja omaa pääkaupunkia Turkin maaperältä? Eikö ole poliittista rohkeutta?

Keskiviikkona 9.12.2009 klo 22:27
Martti Pelho

Kysytään neuvoa Venäjän lähetystöltä!

NATO on pyytänyt yli 100 valtiolta sotilaallisia lisäpanoksia lokakuussa 2001 USA:n yksin aloittaman Afganistanin miehityksen tukemiseksi. Samalla NATO on ryhtynyt pakkomyymään Afganistanista, YK:n suvereenista jäsenvaltiosta, omia läänityksiä maksukykyisille asiakkaille. Venäjän rahakkaat oligarkit ovatkin jo ilmoittaneet NATO:lle kiinnostuksensa unikkoviljelmiin.

Pääministeri Matti Vanhasen mukaan Suomella on positiivinen perusasenne ja halu auttaa vaikeuksissa olevia USA:ta ja NATO:a.

Kysymys ei ole USA:n tai NATO:n auttamisesta vaan Afganistanin kansan ja kulttuurin tuhoamisesta.

Taloudellisesti ja poliittisesti konkursissa oleva Gruusian valtio, joka ei ole edes NATO:n jäsen, tarjosi 2000 sotilastaan. NATO ilmoitti ottavansa vastaan 800 gruusialaista joukkoihinsa. Häveliäisyydestä jätettiin kertomatta ettei Gruusialla ole varaa edes maksaa näiden NATO:n riveihin astuvien sotilaittensa palkkoja, päivärahoja, eläkemaksuja ja matkakuluja.

Suomalaisten tiedotusvälineiden mukaan sitoutumaton ja puolueeton, vauras Ruotsi olisi ryhtynyt NATO:n kummiksi ja tarjonnut sijassansa Suomen veromaksajille 2000-2500 miljoonaa euroa maksavaa omaa läänitystä Pohjois-Afganistanista vuosiksi 2010-2040.

33-miljoonainen Afganistanin tasavallan vuoristokansa jakautuu tunnetusti kymmeniin etnisiin ryhmiin. Merkittävimmät ryhmät ovat pataanit, tadzikit, uzbekit, hasarit, hararit, turkmeenit, baluchit ja iranilaiset.

Hallitus laiminlöi tahallaan Suomessa asuvia Afganistanin tasavallan kansalaisia asianosaisina ja asiantuntijoina koskevan kuulemisvelvollisuutensa Suomen Afganistan-toimintaa vuosiksi 2009-2039 määrittävän asiakirjansa valmistelussa vuonna 2008 ja 2009.

Näin Suomen Afganistan-toimintaohjelmaa ei ole valmisteltu ja päätetty kuten maan oikeus edellyttää. Siksi mainittu Suomen Afganistan-toimintaohjelmaksi tarkoitettu asiakirja on oikeudellisesti mitätön.

Hallituksen vuoden 2010 valtion budjettiesitykseen hyväksymät Afganistan-toimintaohjelmassa mainitut vuosien 2010-14 määrärahaesitykset (188 miljo.euroa) ovat toimeenpanokelvottomia.

Helsingin hallinto-oikeus antaa tammikuussa ratkaisunsa Suomen Afganistan-toimintaohjelman 2009-2039 mitätöintiä ja toimeepanokieltoa koskevaan perusteltuun hakemukseen.

Martti Pelho
suuhygienisti
Llandysul CYMRU (engl. Wales)

Torstaina 10.12.2009 klo 3:10
Ritva Lehtinen

Lukiessani kansainvälisiä uutisia ymmärsin että Barak Obama vain piipahtaa Norjassa hakemassa Nobel rauhanpalkintonsa.

Mielestäni tämä piipahdus olisi oiva tilaisuus hänelle kertoa maailmalle, että hän noutaa palkintonsa sen jälkeen kun on sen ansainnut !

Torstaina 10.12.2009 klo 9:03
Vilho Partanen

Mitä tulee sitten Israel ja/tai Palestiina -soppaan kokemuspiirin ulkopuolelta mutta reunalla roikkuen todettakoon ihan henkilökohtaisena käsityksenä, että sehän on seemien oma sisäinen sukuriita, johon ulkopuoliset kutsuttuina tai provosoituneina sotkeentuvat...

Ja niinkuin tällaisten soppien osalta muutenkin on laita, mitä useampi kokki sen suolaisempi keitos siitä vain tulee.

Ihan liikaa teologiaa, pyhiä kirjoja, kiviä ja paikkoja yms. , jotta siitä saisi irti mitään rationaalista.

Siis hommahan jatkuu täältä ikuisuuteen sekaantuipa siihen kuka ulkopuolinen hyvänsä, elleivät seemit itse saa riitaansa joskus valmiiksi ja tule johonkin tulokseen.

Että seemien itsensä on tähän joku ratkaisu löydettävä tai, jos niin kerran haluavat, tapeltava edelleen, ja muut auttavat parhaiten seemejä ja itseäänkin pysymällä kauempana.

...tai muuttakoot he tänne arktiselle alueelle jäähtymään.

Torstaina 10.12.2009 klo 11:25

Kun pitäisi yrittää nähdä metsä puiden seasta. Näen uuden aikakuden alkaneen länsi-euroopan integraatiossa ja EU:n institutionaalisessa kehityksessä. Unionilla on nyt pehelinnumerot niin presidentille kuin ulkosuhteista vastaavalle korkealle edustajallekin. Bueno!

Unioni on ottanut suuren askeleen, joka merkitsee itsenäistä, riippumatonta tahdonmuodostusta koko ihmiskuntaa ja erityisesti euroopan kansalaisia koskeviin kansainvälisiin kysymyksiin. Bueno!

Tätä taustaa vasten ensimmäisen "itsenäisen" kokouksen anti oli vallankumouksellinen, ottihan se jämäkästi kantaa ajankohtaisiin kv-kysymyksiin. Bueno!

Olisin toivonut Afganistanin osalta perusteellisempaa keskustelua, mutta ilmeisesti Afganistanin juna meni jo?

Tiistaina 15.12.2009 klo 2:49
Tero Nurmi

Ritva Lehtinen, mitä Barack Obama on ansainnut?

Mielestäni voisi kysyä mieluummin että mitä Nelson Mandela on ansainnut?

TN

Tiistaina 15.12.2009 klo 20:34
Ritva Lehtinen

Hei Tero,

Mielestäni kommentissani tuli esiin ettei Obama ole ansainnut Nobel rauhanpalkintoa ja ehdotin että hän voisi noutaa sen heti kun on palkinnon ansainnut.
Kysyt mitä Obama on mielestäni ansainnut:
Mielestäni hän on ansainnut pitkän oppimäärän kurssin siitä että sota ei ole rauhaa !

Kysyt Mitä Nelson Mandela on ansainnut: et voi olla tosissasi kysyessäsi tätä ?????

Nitä kahta herraa ja heidän ansioitaan ei voi verrata samana päivänä !!

Toivottavasti kyse ei ole nyt jostain väärinkäsityksestä alkuperäisessä kommentissani.

Perjantaina 18.12.2009 klo 0:39
Ritva Lehtinen

Tero Nurmi,

Mielestäni heitit minulle aikaisemmin kommentin johon oli syytä vastata.

Mielestäni kommenttisi oli niin provosoiva, että ainakin odottaisin vastaustasi lähettämääni ylläolevaan vastaukseen / kommenttiin !!

Kirjoita kommentti