Linnasta Brysseliin
Juhlat on juhlittu. Arki alkoi aikaisin. Lähdin lentokentälle kello 6.30. Suuntana Brysseli. Viikon sisällä käyn kolme kertaa Brysselissä. Aikamoista sahaamista, mutta niin ne aikataulut vain välillä menevät.
Tänään ja huomenna kokoustetaan yleisten- ja ulkoasiainneuvoston kokoonpanoissa. Yleisten asioiden vaikein keskustelu käydään parhaillaan laajentumisesta.
Illallisella pohdimme yhdessä Catherine Ashtonin kanssa EU:n globaalia roolia. Huomenna aiheina Bosnia, Iran ja Lähi-Itä. Muissa aiheissa Arktiset alueet, Honduras, Burma ja Itäinen kumppanuus.
Tuloksista enemmän huomisen merkinnässä.
9 kommenttia
Alkaako puuduttaa ? Maistua työlle ? :)
Vakavasti ottaen, se on aina vakava merkki kun valtakunnan vaikuttajat alkavat nokittelemaan julkisuudessa. Afganistan tulee päättymään kuten aikaisemmatkin sotaretket; luin Hesarista taannoin
jutun, jossa todettiin, että kaikki kulkee afgaaneilla. Itse asiassa on hätkähdyttävää, että moni asia, mitä
luin John Nicholin suomennetusta kirjasta "Isku vuorille" ("Stinger", Hodder and Stoughton, 1999) ovat aika
lailla osoittautuneet todeksi..
John Nichol oli brittien lentäjä Desert Stormissa eli
ensimmäisessä Irakin sodassa. Kirjoittanut myös kirjoja
Falklandin kriisistä, aika kun meikäläinen alkoi seuraamaan maailmanpolitiikkaa. Falklandin sota ja Libanon. Siitä se kaikki alkoi.
Mutta olennaiseen: kaksi viikkoa aikaa. Tärkeintä olisi
sopia tavoitteet. Prosentit kehiin, eikä niinkuin Kiina
ja Intia sanovat, että sidotaan talouskasvuun.
Sen voin luvata satavarmasti, että jos tulee huono
sopimus, niin äänestän seuraavissa eduskuntavaaleissa
Osama bin Ladenia (äänestyspaikka ihan vieressä joten
protestiäänen jättämiseen on pieni vaiva).
TN
Luin jostakin EU:n aikeista Lähi-Idän suhteen. Juttu meni jotenkin näin, siis suoraa lainausta, mutta ajatuksena sellaista johon itse voin yhtyä. "Missä EU siellä ongelma"
"Ydinasettakin vaarallisempi pommi on muhimassa kansainvälisellä foorumilla, tarkoitan lähinnä Euroopan Unionin aikeita Israelin ja palestiinalaisten suhteen. Puheenjohtajamaa Ruotsin johdolla (kuinkas muuten) ollaan tekemässä päätöstä jossa yksipuolisesti tunnustetaan valtio nimeltä Palestiina, ja mikä pahinta, annetaan sille pääkaupungiksi Itä-Jerusalem. Näin siis EU on ottamassa kantaa Israelin Knessetin v.1981 tekemään päätökseen Jerusalemista Israelin ikuisena ja jakamattomana pääkaupunkina. En ole kansainvälisoikeudellisiin asioihin perehtynyt juristi mutta pelkkä talonpoikaisjärki sanoo että eihän sellaista voi tehdä. Kun muistelen aikaa jolloin tehtiin YK:ssa, joka on siis EU:ta korkeampi elin, suunnitelmia brittien mandaattialueen jakamisesta sen sisällä asuvien ihmisten kesken, niin päätöstä miten kahden valtion rajat tulee vetää ei milloinkaan tehty. Annettiin vain suositus eräästä mahdollisesta mallista, mutta ei päätöstä. Toinen ja aiheeseen liittyvä oli Jerusalem, sitä suositeltiin kansainväliseksi kaupungiksi, siis vain suositeltiin. Silloinen, v.1947 YK kokousväki oli seuraajiaan viisaampi ja antoi alueen asukkaille päätäntävallan näihin asioihin.
Mitä tekemistä ja oikeutta EU:lla on puuttua itsenäisen valtion sisäisiin asioihin? Ei pitäisi olla mitään, mutta jo tällaisten mahdollisuuksienkin esilletuominen nostaa väistämättä esiin palestiinalaista, todellisuudesta vieraantunutta kansallistunnetta ja antaa uutta polttoainetta juutalaisvaltion tuhoamiseen suuntaaville toimenpiteille. Mikäli näin onnettomasti kävisi että EU, johon myös Suomi kuuluu, äänestää Ruotsin ehdotuksen puolesta niin historiallisiin tosiasioihin nojaten voin ennustaa huonoa loppua niille jotka sellaiseen päätöslauselmaan yhtyvät. Toivoakseni maamme ei ole siinä mukana. "
Suomi Amerikka Yhdistysten Liiton julkaisussa mr A.Subb
julistaa kuinka Suomen ja USA:n arvot ovat yhtenevät.
Rivisuomalaiset eivät ihaile Yhdysvaltain sotapolitiikkaa.
Amerikkalaisten alhainen sivistystaso on alhainen ja elämän-
tapa varsin pinnallinen.
Ihaileeko ulkoministerimme USA:n sotilaallista voimaa ja
nopeita operaatioita taistelukentillä alkaen Vietnamin sodasra jatkuen Väli- ja Keski-Amerikassa ja nykyisiin
energia ja huumesotiin.
Tuntuu, että sivusi (kuten Suomen ulkopoliittien agendakin) on seilalilee jälleen akselilla Venäjä-USA. Lasken keskustelun NATOsta, Lähi-Idästä, Kaukasuksesta ja Afganistanista tähän akseliin linkittyväksi.
Ikeä mukaillen: boolia olisi aika raikastaa. Ja raikastukseen sopii mainiosti saivartelematon debatti EU:n globaalista roolista.
Ehtona Ashtonin onnistumiselle on, että EAS:n koostumuksen, mission ja kompetenssit pystyy kirjoittamaan huulipunalla koivunlehdelle.
Institutionaalinen rakenne ei voi olla sellainen, että sen ymmärtävät vain integraatiotieteiden päivystävät dosentit unionin rahoittamissa tutkimuslaitoksissa. Homman pitää aueta kolmansille maille kuin Wi-Max laajakaistan ikään. Luotan tässä suhteissa Britteihin. Go Baroness.
Lorenzo,
Suomalaiset ja amerikkalaiset uskovat vapauteen ja demokratiaan. Nämä arvot ovat yhteisiä. Listaa voi jatkaa.On muitakin liberaaleja arvoja.
Kaksi seuraavaa lausettasi kummastuttavat:
En puutu ensimmäiseen.
Toinen on kinnostava: "Amerikkalaisten alhainen sivistystaso on alhainen ja elämäntapa varsin pinnallinen."
Eräs kirjailija Suomessa muuttui lähes lainsuojattomaksi, kun hän luonnehti suomalaisia miehiä väkivaltaisiksi.`Mutta se oli vain muutama miljoona.Sinä luonnehdit kansakuntaa, provosoit, ja ulkoministeri sallii.
Tulisiko kirjoittajan kotimaassa viesti ulkoministerin blogiin ?
Itse pidän jenkeistä. Kuin hullu puurosta. Kivoja tyyppejä.
Jenkit elävät ja nauttivat elämästä.
Mielestäni hieno maa.
http://www.jpost.com/servlet/Satellite?cid=1260181020420&pagename=JPost%2FJPArticle%2FShowFull
http://www.haaretz.com/hasen/spages/1133616.html
EU meni sitten Ruotsin EU:n puheenjohtajakaudella lyömään päätään Jerusalemin palmuihin. Kenen kesken Tukholma jaetaan, ja kenelle vanhakaupunki päämajaksi? Toivottavasti um Stubb pitää nyt päänsä kylmänä, ettei Helsinkiä jaeta, vaan Helsinki pysyy Suomen yhtenäisenä pääkaupunkina.
Tänään on ollut hyvä päivä EU.lle, lähi-idälle ja ihmisoikeuksille. Vihdoin Israelia ollaan vaatimassa noudattamaan solmimiaan kansainvälisiä sopimuksia.
Tämä päivä luo uskoa myös EU.n kykyyn saada jotain joskus aikaankin.
Ilahduttavaa että Brysselissä tehtiin jo hyviä päätöksiäkin eikä vain rupateltu. Yksi tällainen oli Serbian vapaakauppasopimuksen hyväksyntä jota hollantilaiset onnistuivat viivyttämään yli 1,5 vuotta - väsyneivätköne jarrutukseen.
Tämän päivän agendassa Bosnia on mielenkiintoinen tapaus - pitäisikö "kenraalikuvernöörin" toimisto lakkauttaa vai vahvistaa eli jyrätäkö epätoivoisesti Daytonin sopimusta vai antaa paikallisten itse sotkea asiansa.
Mitä paikalliset Bosniassa sitten haluavat? Mielipidetiedustelujen mukaan 80 % haluaa EU:n jäseniksi; toisaalta 90 % Republica Srpskan (toinen liittovaltion entiteeteistä) asukkaista kannattaa tämän osan itsenäistymistä, vastaava luku ei liene kaukana kroaattien piirissäkään jotka puolestaan haluavat vahvistaa autonomiaansa sen toisen entiteetin alueella. Eli vaikka kansalaiset halunnevat EU:hun he eivät välttämättä halua sinne toistensa kanssa samassa valtiossa. Ehkäpä uudelleenmuotoiltu löysempi federaatio voisi vielä pelastaa tilanteen.