Arktisilta alueilta Afrikkaan
Taitaa olla tovi kun viimeksi kirjoittelin kalenterimerkinnöistäni. Tässä kaksi viimeistä päivää, joissa poikkeuksena myös kaksi peräkkäistä iltamenoa, joita en tavallisesti harrasta. Eiliseen iltaan lupauduin hyvän ystäväni Piia-Noora Kaupin pyynnöstä ja tänään menen illalliselle, koska rakastan sushia.
Keskiviikko 18.11.2009
klo
09.15-10.00 palaveri ulkoministeriön valtiosihteeri Pertti Torstilan ja alivaltiosihteeri Antti Sierlan kanssa
10.00-10.30 haastattelu Rauhanturvaaja- ja Päällystö lehteen
10.30-11.00 tapaaminen ulkoministeriön energiakoordinaattorin kanssa
11.00-11.15 tapaaminen yhteysupseerin kanssa
11.30-12.20 lounaskokous Lissabonin sopimuksen toimeenpanosta
12.45-13.15 valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaoston kuuleminen UMn pääluokasta
14.00-16.00 eduskunnan täysistunto, Suomi ja arktiset alueet
15.00-16.00 tapaaminen Pekka Haaviston kanssa
17.00-18.00 sporttia
18.30 käynti kotona
19.30-21.30 illallinen ja puhe, Finanssialan keskusliiton tilaisuudessa

Sanomatalolla torstaiaamuna
Torstai 19.11.2009
klo
08.15-08.45 haastattelu, aiheena Suomi-brändi, Helsingin Sanomat 120 vuotta -tilaisuus, Sanomatalo
09.00-10.00 Venäjä-briiffi
10.00-10.15 tietotekniikkabriiffi, ulkoministeriön tietotekniikkayksikkö
10.15-10.45 Iranin suurlähettiläs Reza Nazaraharin jäähyväiskäynti
11.00-11.30 Perun suurlähettiläs Dr Felix C. Caldéronin jäähyväiskäynti
11.45-12.45 tapaaminen Mika Pettersson, STT
13.00-13.15 raha-asiainvaliokunta ja valtioneuvoston yleisistunto
13.30-14.15 briiffi Kosovon ICJ-käsittelystä, Martti Koskenniemi
14.30-16.00 Kokoomuksen eduskuntaryhmä
16.00-17.00 eduskunnan kyselytunti
17.00-17.45 Lissabonin sopimuksen toimeenpano UMssä
18.00-20.30 Japanin suurlähettilään Hiroshi Maruyaman illallinen (avec)

Torstain vuodenaikaan nähden valoisa sää toi lisäenergiaa. Työmatkakin virkisti mieltä. Kaunis utu peitti peilikirkkaan Suomenlahden.
12 kommenttia
Tiukalta mutta monipuoliselta näyttää Alexin ohjelma. Paitsi Suomen liittymisestä Natoon näytämme Alexin kanssa olevan eri mieltä myös raa'an kalan syönnin suhteen.
Alexin 15., 16. ja 17. päivän merkintöjen alla käsittelimme (Christian van Niftrik, Tarmo Viitaluoma, Ari Rusila ja minä) Euroopan turvallisuuspolitiikan viitekehystä kukin omista vinkkeleistämme.
Eilen julkaistiin mm. Perässähiihtäjä-blogistaan tunnetun Unto Hämäläisen kirja "Rupatellen Eurooppaan", joka käsittelee ulkopoliittisen keskustelun historiaa koskien keskustelua ulkopolitiikastamme viimeisen 20 vuoden aikana . Unto Hämäläinen toteaa, ettei Nato-optiota enää ole. (HS:n artikkeli kirjan julkaisusta: http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Unto+Hämäläinen+Nato-optiota+ei+ole+enää+olemassa/1135250854692)
Luonnollisesti teemme edelleen yhteistyötä Naton kanssa. Mutta on mielenkiintoista kuulla toivottavasti myös Alexin suusta, miten EU:n yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa lähdetään jatkossa kehittämään Lissabonin sopimuksen hengessä sitten kun näistä asioista päätetään.
Hyvä ministeri Alex,
nykysuuntaus on, ehkä perustellustikin , arvostella poliitikkoja todella rankasti. Se on ajan henki, ja tähän Suomi on vasta totuttelemassa.Syy on poliitikkojen itsensä.
Eduskunta ei ole sitä vieläkään oivaltanut.Kansalaiset eivät enää syö kädestä vallankaan edessä. Siltikin politiikan eliitti: ministerit eli tärkeimmät vaikuttajat eivät juurikaan luo yhteyksiä kansalaisiin.
Arvostan kovastikin sitä, että tuot näinkin selkeästi esiin oman toimintasi ja aikataulusi. En usko, että muut ministerit sen tekevät.Tieto tehokkuudestasi on viesti.
Tuula Kiilamolle vain huomauttaisin, että tiukka ja täysinäinen kalenteri ei kerro vielä mitään tehokkuudesta. Se mitataan teoilla ja niiden vaikutuksilla, ei kalenterin täysinäisyydellä. Minäkin saisin kalenterini täyteen, vaan kun en viitsi tuollaista edes ajatella.
Ashtonin valinta EU:n ulkoministeriksi osoittaa, että EU ymmärtää kaupan arvon kv. politiikassa. Hyvä valinta, mielestäni.
Mutta tämä belgialainen van Rompoy, voi voi. Ovatko Euroopan suurien valtioiden johtajat edelleen varustettuja sangen huonolla itsetunnolla? Lipponen olisi sentään ollut mies paikallaan, vielä nahkurin orsillakin.
Mutta Alex, onneksi olkoon: EU:n johdossa on yksi erittäin pätevä nainen! Siihen nyt nojaamme. Minun on kuitenkin sangen vaikea niellä EU-jäsenvaltioiden johtajien mielestäni lapsenomaista opprtunismia ja ennen kaikkea kykenemättömyyttä visioida tulevaa, johon tämän päivän ratkaisuilla pitäisi olla suuri merkitys.
Eli valinnat olivat puolihyviä. Miten näillä päästään kymppitulokseen? Ehkä Alexin avulla, niin toivoisin.
Ja sitten ministeriltä kommentteja uudesta UMFAsta (Ashton), jonka valinta tuli aika puun takaa, sekä presidentistä (Van Rompuy). Toivon ettei Britannian varovainen (joskus jopa vastahakoinen kanta) EEAS:ään ole Ashtonin kanta.
Matalalla profiililla lähtö tähän valtavien ongelmien täyttämään maailmanaikaan, saattoi loppujen lopuksi olla EU:n kannalta - kaukaa viisasta.
Nyt voi olla jopa suoranaista tarvetta sillanrakentajalle; nimittäin Maan fysikaaliset, biologiset ja kemialliset järjestelmät voivat "karata käsistä". Typen kiertokulussa ja luonnon monimuotoisuuden katoamisessa olemme jo ylittäneet tutkijoiden asettamat raja-arvot.
Jo aiemmin täällä esittämäni EU:n poliittiset uudelleenarviot voivat myöskin edellyttää "nöyrää kuulijaa".
Hyvä Alexius Manfelt,
kalenterin saa tietysti jokainen täyteen, mutta on täysin toinen juttu, millä se täyttyy. Mitä tehokkuuteen tulee, ministerin kohdalla sitä ei ole aivan helppo arvioida, koska keinona ja välineenä on lähinnä media. Tästä kulmasta katsottuna ministeri Alexin kohdalla sitä ei ole syytä epäillä, aivan päinvastoin.
Hänen bloginsa tukevat tätä näkemystä.
Muutoin yhdyn Hanna Laurenin kysymykseen eritoten brittiparonittaren ansioista. Niitä ei taida monikaan Suomessa tuntea. Myös presidenttinä olisi mieluummin nähnyt eurooppalaisen voimahahmon uskottavuuden nimissä.
Olisihan se ollut mukavaa, jos joku suomalainen olisi tullut valittua, mutta pääasia on, että kyseiset EU-tehtävät on lopulta perustettu ja kiinnitetty näin olemassaoleviin henkilöihin. Saavutus se on sekin.
Nämä henkilövalinnathan ovat aina sellaisen monimutkaisen kompromissin tulosta, jossa punnitaan sopivuus ja pätevyys siivilöitynä keskinäiseen kateuteen seulalla...niinkun aina muutoinkin.
Muutama lainaus koskien uutta presidenttiämme:
"Turkey is not a part of Europe and will never be part of Europe," (Mr Van Rompuy)
"If the point of the Lisbon Treaty was to create a more prominent face for Europe, the result on Thursday was the opposite. It appeared to be a political deal that would do little to reduce the power, stature and influence of big nations or their foreign ministers." (NYT)
“It is jaw-dropping. It is the end of ambition for the E.U. — really disappointing.” (Olivier Ferrand, president of Terra Nova, a center-left research institute in France)
Ennen viime EU parlamenttivaaleja pohdin seuraavaa esimerkkiä:
"Protesting over the inability of their politicians to elect a city mayor more than five months after the last elections, local residents in Mostar – Bosnia-Herzegovina – brought a donkey to demonstrations last week, proposing the animal be the city’s new Mayor." (
http://arirusila.wordpress.com/2009/03/17/let%e2%80%99s-elect-donkey-parliament/)
Tulevaisuus näyttänee olisiko em bosnialainen aloite sovellettuna EU:n huippuvirkoihin johtanut parempaan lopputulokseen. Arvio paremmuudesta tosin riippuu mm painotuksesta - kannattaako vahvaa EU:ta vai sen yhteisöä pelkkänä kansallisvaltioiden yhtenä keskustelufoorumina.
Van Rompuyn perustelu Turkin kantaansa "The universal values which are in force in Europe, and which are also fundamental values of Christianity, will lose vigour with the entry of a large Islamic country such as Turkey" on kieltämättä huolestuttava. Mitäköhän miettivät turkkilaiset ja esim. Carl Bildt ja Olli Rehn?
Toivottavasti Van Rompuy hillitsee uskonnollisuuden korostamista uudessa tehtävässään.
Linkki lainaukseen: http://euobserver.com/9/29016
http://en.wikipedia.org/wiki/Herman_Van_Rompuy
Alkujaan siis kristillisdemokraattinen flaamilainen kielipoliitikko Belgiasta.
Ehkäpä EU-valitsijat suuressa viisaudessaan ajattelivat, että tarvitaan presidentiksi sellainen kokonaisvaltainen "jarrumies" kaiken varalta, jos muut painaltavatkin kaasutinta ylen innokkaasti.
Belgiahan kuuluu jo latinalaiseen kulttuuripiiriin Euroopassa, ja on siis eri asia, mitä mies sanoo kristillisdemokraattiselle "vaalikarjalle" kuin mitä sitten lopulta tekee käytännössä...mikä jää lopulta nähtäväksi.
EU on jo nyt vähän suurempi kokonaisuus ja monimuotoisempi kuin pelkkä flaamilainen osa Belgiaa, joten menestyäkseen presidenttinä näkökulmienkin täytyy toki muuttua ja sanoisiko monipuolistua.



Saitte siis briiffauksen Kosovon ICJ käsittelystä. Kun YK lähetti asian kansainväliseen oikeuteen sitä USAn ohella vastusti vain Albania, Naurusaaret, Palau, Marshalin saaret ja Mikronesia. 77 maata halusi kansainvälisen oikeuden kannan ja Suomi oli niiden 74 maan joukossa joka ei tiennyt haluaako ko kannanottoa vai ei. Asiasta lisää kirjoituksessani "UN is sending Kosovo case to ICJ" - http://arirusila.wordpress.com/2008/10/09/un-is-sending-kosovo-case-to-icj/
Olisin kiinnostunut onko Suomen positio nyt selkiytynyt? Hyvä silti ettei aiemmin sentään niin jenkkien juoksupoikia oltu, että ulkopoliittisena viiteryhmänä olisi ollut em. porukka.