Loppuviikon hässäkkää
Viikonloppu tuli kreivin aikaan. Olin levon tarpeessa. Viimeiset neljä viikkoa ovat olleet yhtä reissaamista. Matkustamisen seurauksena kotimaan hommat kasaantuvat. Niiden purkaminen vie aina aikansa.
Torstaina ja perjantaina tahti ei pahemmin hellittänyt. Molempina aamuina lähdin kotoa 7.30 ja palasin vasta klo. 22.00 jälkeen (joskin perjantai-iltana ei todellakaan ollut työpaineita). Viikonloppu on onneksi ollut rauhallinen.
Torstain ohjelma huipentui Yhdysvaltain ja Suomen 90-vuotisten diplomaattisuhteiden juhlaillalliseen. Mukava tilaisuus juhlapuheineen ja big-band-orkestereineen. USA:n suurlähettiläs Bruce Oreck on todella hyvä tyyppi, joka tulee luomaan myönteistä USA-kuvaa Suomessa.
Perjantaina mentiin taas tukka putkella EU-ministerivaliokunnasta presidentin ja ulkoministerin palaveriin; presidentin esittelystä ulko- ja turvallisuuspoliittiseen valiokuntaan; tiedotustilaisuudesta työllounaalle EU-suurlähettiläs Jan Storen kanssa; Suomi-Unkari seuran puhetilaisuudesta Eduskunnan suureen valiokuntaan; kuntosalin kautta Bettina S.-ohjelman kuvauksista Jokerit-IFK-otteluun; ja lopuksi kaverin synttäreiltä kotiin. Ohjelma keveni mukavasti loppua kohden...
Perjantaisin tulee kyllä usein vähän sellainen robottifiilis. Tämä johtuu siitä, että kokouksia on yleensä 5-6 ja niissä esiteltäviä asioita yli 20. Asiakohdat ovat osittain päällekkäisiä, mutta usein myös aivan erilaisia. Perjantaina esittelin muun muassa Venäjää, Ukrainaa, Lähi-itää, ETYJ-asioita, EU-aiheita, Afganistania, jne.
Teemat ovat tietenkin tuttuja, mutta ei niihin löysin rantein voi lähteä. Tiimi valmistelee mapin edelliselle illalle. Käyn asiakirjat läpi aikaisin aamulla. Siitä lähtee päivä hyvin käyntiin.
Ensi viikosta on tulossa mielenkiintoinen. Maanantain ja tiistain vietän Brysselissä, loppuviikon Suomessa. Ensi viikolla nimitettäneen myös EU:n presidentti ja ulkoministeri. Nimitykset ovat aina jänniä. Voi tapahtua ihan mitä vaan.
8 kommenttia
EU, Afganistan, Lähi-itä, USA:n ja Kiinan ja USA:n ja Venäjän sekä Venäjän ja EU:n suhteet ovat tapetilla monella tavalla tällä viikolla. Valitettavasti Kööpenhaminan ilmastokouksen tulos taitaa jäädä pannukakuksi.
Mutta ehkä mielenkiintoisin uutinen EU:n kannalta oli Italian ulkoministerin vastaukset The Timesin haastattelussa (http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/europe/article6917652.ece). Franco Frattinin mielestä Lissabonin sopimuksen käyttöönotosta pitäisi myös seurata, että EU:lle luodaan oma armeija.
Tällaisen armeijan kehittämistä osana EU:n uskottavaa ja itsenäistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa olen ehdottanut useasti ja useiden vuosien ajan. Yleensä useat Suomen Nato-jäsenyyttä halajavat ovat kiivaasti vastustaneet EU:n oman armeijan kehittämistä ja pitäneet ajatusta utopistisena. Ehkä nämä samaiset henkiklöt pitävät ulkoministeri Frattininkin puheita utopistisina. Mutta entäpä, jos tällaista armeijaa aletaankin toden teolla kehittää EU:hun EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan tukijalaksi, elävätkö nämä "Nato-ihailijamme" silloin utopiassa vai vain tilapäisesti jalat tukevasti irti maasta?
EU:n oman armeijan toiminnan painotuksen suhteen lienen toki ainakin jossain määrin eri mieltä Frattinin kanssa huomioiden Frattinin seuraavanlaisen kannanoton The Timesissa: "Take Afghanistan: at present President Obama asks Poland, or Italy, or Great Britain for more troops. If there were a European army, he would have a 'toolbox' to draw from." Pidän parempana, että EU:lle muodostetaan oma armeija EU:n tukijalaksi eikä Obaman "työkalupakiksi" amerikkalaisten käyttöön.
Frattini ilmaisi myös varsin yksiselitteisesti, miksi Italia kannattaa italialaista kandidaattia Massimo D'Alemaa EU:n ulkoministerin virkaan; kyse on luonnollisesti D'Aleman kyvyistä mutta myös kansallisesta intressistä. Tästä tuli mieleen eilen televisiossa esitetty väite, jonka mukaan Suomi ei ole virallisesti esittänyt ketään suomalaista näihin EU:n korkeisiin virkoihin. Jos näin todella on, niin miksi?
Alexin Espanjan vierailun yhteydessä El Mundolle antamasta haastattelusta (http://www.elmundo.es/elmundo/2009/11/13/union_europea/1258101956.html) kannattaa nostaa esiiin pari kohtaa:
Alex toivoisi enemmän läpinäkyvyyttää kun EU:lle valitaan merkittävät johtajat: "Me gustaría que la nominación fuera más transparente, porque está siendo más una selección que una elección." Läpinäkyyvyyden korostaminen EU-päätöksenteossa nimenomaan yhteydenpidossa eteläeurooppalaisten kanssa on EU:n kehityksen kannalta tärkeää ja jatkuvaa työtä.
Lisäksi Alex painottaa, että EU:n merkittävimpien johtajien joukossa tulisi myös naiset olla edustettuina: "Sería un poco tonto y anticuado que de cuatro altos cargos en la UE ninguno vaya a parar a una mujer." Se, että näin ei nyt ole, vaikka eräät naispoliitikot ovat nytkin merkittävässä asemassa Euroopan politiikassa (esim. Halonen ja Merkel), kuvaa, kuinka valitettavan vanhanaikainen ja konservatiivinen EU tietyissä asioissa vielä on.
Ja lopuksi Alex vielä liputtaa selvästi Turkin jäsenyyden puolesta ja korostaa Turkin strategista merkitystä Euroopan ja Lähi-idän "saranana" seuraaavsti: "De forma lenta, pero segura, habrá que abordar tres futuras fases para incluir en la Unión a los Balcanes, Turquía -que es estratégicamente la ampliación más importante como bisagra entre Europa y Oriente Próximo- y, también, Islandia".
Alexin blogi sai myös ansaitun maininnan El Mundon artikkelissa: "Para ello abrió hace tres años un canal directo con el ciudadano, a través de un blog que recibe 3.000 visitas diarias y en el que mantiene "un debate público y vivo" del que dice haberse convertido en "moderador"." Kiitos, Alex!
http://www.newnations.com/specialreports/fatalafghan.html
Siis Afganistanistakin on kokoustettu. Hyvä.
Jopa USA sanoo Hilary Clintonin suulla, että me olisimme vain ihan pikkuisen kurittaneet al qaidaa emmekä sitten ajattele kyläillä paikalla sen pidempään...
Kun ne pressan vaalitkin tuli pidettyä tunnustetusti ja virallisesti 100%:sti ainakin jotenkuten ja Karzai jatkaa edelleen Kabulin "pormestarina", eikä Suomi-pojat ole oikein orientoituneet sellaiseen molemminpuolisesti veriseen "kurituspuuhasteluun", että josko pojat ja kamppeet pistettäisiin Herculekseen, Antonoviin tms. ja tuotaisiin nyt tehtävänsä täyttäneinä kotiin.
Kiitos Jouni Pullille uuden mielenkiintoisen ajatuspolun avaamisesta tällä foorumilla. EU:lle oma armeija.
USA ei sellaista halua. Venäjän kantaa en oikein, ainakaan vielä osaa arvioida. Entä miten YK suhtautuisi ajatukseen ?
Ajatusta voisi kenties jatkaa eteenpäin; Tuisiko Afrikan valtioilla olla oma yhteinen "kriisin hallinta-armeijansa" ? Entä mikä olisi tilanne Etelä-Amerikassa. Siellähän noita kyteviä häiriöpesäkkeitä on useitakin. Kiina, Japani ja Intia voisivat rakentaa yhdessä Austraalian kanssa "Far East Peace" kommandoryhmät.
Kenen komennossa olisivat ydinasejoukot ja -asevarastot ?
Miten kävisi aseteollisuuden tilanteessa, jossa kaikilla "armeijoilla" olisi vakioidut asekannat ? Nousisiko ao teollisuuden tuotannon tuottavuus ennen näkemättömiin tasoihin ?
Vahvan EU:n armeijan voisi kuvitella nostavan EU:n uskottavuutta kansainvälisenä toimijana. Oman alueen suojelu luonnollisesti vahvistusi eksponentiaalisti. Voisiko kuvitella EU:n eri jäsenmaiden yhteenlaskettujen sotilasmenojen supistuvan merkittävästi ? Jos kyllä, nämä rahat voitaisiin ohjata EU:n kansalaisten hyvinvoinn lisäämiseen.
Entä voimistaisiko yhteinen EU:n armeija EU:n integraatiota ja siloittaisi tietä vaikkapa kaupan teknisten esteitten poistamiselle ?
Eilen illalla kuuntelin HS:n päätoimittajan Janne Virkkusen voimakasta argumentointia siitä, "että Natosta on tullut meille suomalalislle elämää isompi juttu".
Olisiko meidän poliittisten päättäjiemme helpompi "lähteä puhtaalta pöydältä" ja osallistua EU:n yhteisen armeijan perustamiseen ?
Mielenkiintoinen ajatus ja avaus Jouni Pullilta. Taas kerran !
Kiitteli Nestor Bloggaaja h.c.
Kiitos Christian van Niftrikille! Ovathan muutkin tuotteet nykyään myytävissä globaalisti, miksei siis pikkuhiljaa myös aseet, ainakin viiveellä? COCOMin aika lienee pikku hiljaa taaksejäänyttä elämää.
Kriisienhallinnnan niin kuin esim. ilmastonmuutoksenvastaisen taistelunkin suhteen on jatkossa tärkeää, että lähialueiden valtiot kantavat yhä suurempaa yhteistä vastuuta naapureistaan.
Valitettavasti meilllä on tietty joukko vaikutusvaltaista eliittiä, joille irtautuminen kuvitellusta Naton napanuorasta näyttää olevan elämää suurempi juttu.
Kun tässä nyt siirrytään vastuunaikaan, joudutaan uudelleenarvioimaan vallitsevat itsestäänselvyydet. Tässäpä joitakin "Uuden Euroopan" haasteita:
1.Transatlanttinen on terminä väljähtynyt ja ehkä jo peräti loppuunkulunut,
2.Anglosaksinen empirismiin perustuva tiedekäsitys ei ole ainoa totuuden lähde,
3.Energiapolitiikka on kenties keskeisin politiikan lohko, jossa tarvitaan uutta ajattelua. Atlantin rannoilla tuulivoiman hyödyntäminen on kestävä energiaratkaisu.
4.Euroopan on pikaisesti aloitettava dialogi maltillisen Islamin kanssa (monolistiset uskonnot perustuu Platonin tiedekäsitykseen).
5.Venäjän rajan tuntumassa sijaitsevien maiden Suomesta Moldovaan tulee löytää yhteinen näkemys Venäjä-suhteen tulevaisuudesta
6.Miten edustuksellisen demokratian rinnalla kehitetään suoran demokratian mahdollisuuksia?
EU-armeija vai Nato? Kummat ovat enemmän ”sotahulluja”? Rauhanuskottavuuttako, turvallisuuttako? Eikö Eurooppa oppinut maailmansodista mitään?
Hyvä ministeri Alex,
jalat maassa- sananmukaisesti- olevana ihmisenä tulin miettineeksi, miten valtiomme johtohenkilöt esim. ensi viikolla matkustavat. Sinulla on suuntana Beyssel, presidentillä, pääministerillä ja ympäristöministerillä kaiketi Kööpenhamina ja monilla muilla epäilemättä useita kohteita koti- ja ulkomaassa.
Käytetäänkö yksityiskoneita ( kustannukset?), puolustusvoimain palveluja, ulkomaisia yhtiöitä vai mitä?
Valtion johdon ei liene poliittisesti eikä edes yhteiskunnallisesti korrektia ottaa kantaa työtaisteluun. Mutta nyt taitavat jo olla kyseessä vähän suuremmatkin linjat kuin yhden avainryhmän pyrkimykset.Kyseessä on jo maan etu.
Heidän, joita kuunneellaan, tulisi nyt toimia eikä odottaa.