Madridissa
Lensin eilen iltapäivällä Madridiin. Illalla oli vuorossa Espanjan järjestämä työillallinen, johon osallistui seitsemän EU-maan ulkoministerit. Kyseessä on Ranskan viime vuonna aloittama perinne, jossa tulevan puheenjohtajamaan ulkoministeri kutsuu kollegoitaan pohtimaan seuraavan puolivuotiskauden haasteita.
Ruotsin Carl Bildt järjesti samanlaisia illallisia kesällä. Tällä kertaa läsnä olivat Unkarin, Liettuan, Viron, Luxemburgin, Kreikan ja tietenkin Espanjan kollegat. Pääsimme aloittamaan vasta kello 22.00 jälkeen, koska Espanjan parlamentissa oli budjettiäänestys.
Illallinen oli leppoisa ja keskityimme pitkälti Lissabonin sopimuksen aiheuttamiin muutoksiin ulkopolitiikan saralla. Radikaalein uudistus puheenjohtajamaan kannalta on, että ulkoministerikokousten puhetta johtaa ensi viikolla nimitettävä uusi EU-ulkoministeri.
On mielenkiintoista nähdä miten roolit hahmottuvat. EU-ulkoministeristä tulee varmaan maailman kiireisin henkilö. Hänen pitää johtaa puhetta neuvostossa ja kolmasmaatapaamisissa, osallistua komission kokouksiin, vastaanottaa delegaatioita kaikista maailman maista, matkustaa ympäri maailmaa erinäisissä huippukokouksissa, edustaa EU:ta ulospäin ja hoitaa erinäisiä kriisejä maailmalla. Jossain kuulin tutkimuksesta, jossa todettiin, että jos EU-ulkoministeri osallistuisi kaikkiin hänelle osoitettuihin kokouksiin niin hän tarvitsee yli 500 vuorokautta vuoteen. Lykkyä!
Nimispekulaatiot käyvät edelleen kuumana. Päätös EU-presidentistä ja -ulkoministeristä tehdään ylimääräisessä huippukokouksessa 19. marraskuuta. Olen edelleen sitä mieltä, että kaikki on mahdollista. Koko nimityspaketti on oikeastaan vieläkin ihan auki. Jännä nähdä kenelle virat menevät.
Tänään oli vuorossa virallinen kahdenvälinen tapaaminen Espanjan ulkoministeri Miguel Moratinoksen kanssa. Erinomainen tapaaminen, jossa keskustelimme muun muassa Venäjästä ja Latinalaisesta Amerikasta. Pidin myös puheenvuoron paikallisessa think-tankissa ja annoin haastattelun El Mundo lehdelle.
Loppuviikon vietänkin sitten koto-Suomessa.
7 kommenttia
Alex hyvä,
Kiitos rumban esittelystäsi. Itsekin aikoinani työelämässä samanlaista rumbaa kokeneena voin vilpittömästi, kantapään kautta sen oppineena todeta: On arvokasta tehdä asioita oikein, mutta paras palkinto tulee tekemällä ne oikeat asiat.
Mietiskeli illan pimetessä;
Nestor Bloggaaja h.c.
Espanjan ja baskien väliset suhteet tuskin kuuluvat um Stubbin matkaohjelmaan. Baskien asema näyttää olevan EU:ssa niin vähäpätöinen asia, ettei siitä pidetä suurtakaan numeroa. Paljosta muusta kylläkin.
Alex, onnitteluni! Nykyisen kotipaikkasi "muusikkobändi" voitti Rauman Lukon, voi mikä häpeä. Onhan tää aika hirveää, olisi nyt ollut edes IFK.
Mutta: Sami Blomqvistille onnittelut nappisuorituksesta! -Saamme varmasti kuulla Samista jatkossakin. Onneksi teit maalisi Lukkoa vastaan, sillä Lukko on IFK:n ohella ehdottomasti karismaattisimpia lätkäjoukkueita Suomessa, näin uskoisin nestoribloggaajamme Christian van Niftrikinkin ajattelevan. Tapparaa on kieltämättä vaikea olla mainitsematta ja pahus vie tamperelaiset ovat taitolätkässä melkoisia sankareita kautta aikain esim. Pullin veljekset Koo-Veessä 60-luvulla. Kyse on Sortavalan Pulleista joten tää ei ole mitään itsekehua, koska mä kuulun niihin Koiviston Pulleihin, meille taitaisi räpylät sopia paremmin jalkaan.
Hienoa on toki, että Oulussakin on opittu jääpallon ohella pelaamaan loistavaa jääkiekkoa, ja Lukon lisäksi suosikkijoukkueitani ovat Länsirannikon Kokkolan Hermes (hieno nimi hienolle joukkueelle ja perinteille) sekä Saimaan Pallo.
Lalli Partista on tässä kohdin vaikea sivuuttaa, joka oman hyvin subjektiivisen näkökantani mukaan on yksi parhaista suomalaisista puolustajista kautta aikain Mikko Erholmin (Lukko ja siskoni mies), Jarmo Wasaman (Ilves) ja Hantta Luojolan (TuTo) ohella. Carl "Kalle" Breweriä ei ehkä Aleksin harmiksi nyt lasketa, koska Brewer ei ole aitosuomalainen, vaikka olikin IFK:lle ja suomalaisen lätkän puolustuspelin kehittämiselle pakittamisineen ällistyttävän suuri palvelus, mutta Hexi Riihiranta (IFK) lunastaa kyllä paikkansa tässä jengissä.
Toivotaan, että Sami upottaa vielä voittomaalin Suomen seuraavan MM-kullan finaalissa vaikkapa Ruotsin maaliin - Forsberg voisi olla sohimassa vieressä ja Mats Sundin valmentajana. Se olisi hauskaa kuittauksineen vaikka Bluesinkin tahdissa - maybe.
Naulan kantaan, naulan kantaan Jouni Pulli hyvä. KIITOS !
" Kyllä "Raum o ain Raum". Näin sanon vaikka arvostakin ennen kaikkea hyvää peliä, olivatpa joukkueet minkä nimisiä ovatkaan.
Mitenkähän jääkiekko sujuu Madridissa ? Siitä emme olekaan raporttia nähneet.
Tuumiskeli iltapäivän hämyssä;
Nestor Bloggaaja h.c.
Onnea ja menestystä.
Muista palkata UM:ään myös ihmisiä, jotka ovat kanssasi eri mieltä. Joku yli 60 v. kalju mies tekisi ihan terää UM:n imagolle.
Moratinoksesta saisi monta hyvää aasinsiltaa. Hän toimi pitkään EU:n edustajana Lähi-Idässä ja tuntee Israel-Palestiina konfliktin kuin omat taskunsa. En kuitenkaan malta olla tarttumatta syöttiin, kun kerrankin (olisiko kerta itse asiassa ensimmäinen kerta nykyisen ulkoministerin blogissa?) Suomen ulkopolitiikassa vilahtaa Latinalainen-Amerikka. Ehkä Nicaraquaan suuntautuvaa kehitysyhteistyötä ja Etelä-Amerikan jätteihin kohdistuvaa kauppapoliittista kiinnostusta lukuunottamatta, tämä manner ei saa ulkopoliittista johtoa liekkeihin pohjoisessa ja itäisessä euroopassa. Aasia, Venäjä ja Kaukaasia tuntuvat olevan ulkopolitiikan kärki. Silti olisi mukava kuulla Suomen virallista ja epävirallisempaakin pohdintaa lattareiden kehityksestä, painoarvosta ja kulkusuunnasta.
Leikkisästi luonnehtien EU-ulkoministerinhän pitäisi olla kuin lentokykyinen teräsmies sarjakuvista tai meille tutumpi joulupukki lentorekineen piipahtamassa joka piipun kautta tuvissa ja taloissa...
Oikeasti homma ei onnistu ilman staffia eikä henkilöpyramidia, jolle toimia ja tehtäviä sekä kokonaisuuksia voi delegoida sopivin osin.
Siis EU-ulkoministeriöhän siihen oikeasti tarvitaan.