Itämereltä Madridiin

Luulin, että sotakorvaukset on maksettu.
En ole koskaan ymmärtänyt Suomen intoa panna rahaa Venäjän omiin ympäristöä säästäviin juttuihin. No, meillähän sitä rahaa tuntuu löytyvän tommosiin juttuihin, varsinkin, kun kohta taas palataan verotuksessa kunnon tasolle.
Miksi ihmeessä Suomen ylipäätänsä pitää maksaa mitään paljon, paljon varakkaamman naapurin ympäristöjutuista?????
Jos niistä saa jossain papukaijamerkin, niin antakaa se mielellään joillekin Norjan kaltaisille öljyrikkaille maille, tai niille, jotka joitain terroristeja pelkäävät.
Itämeren suojelussa meillä ihan tarpeeksi omassa maassa, mutta rahnaa pantu Pietarin vedenpuhdistamoihin. Niinpä.
Koskahan Suomi lähtee maksamaan Kiinan siivousta?
Voi hyvä tavaton! Voisiko pieni , köyhä Suomi ottaa lusikan käteen ja hoitaisi noita juttuja pantuaan omat päästönsä kuriin?

Hyvä ministeri Alex,

"allekirjoitimme myös Suomen ja Norjan välisen yhteistyöasiakirjan Venäjän radioaktiivisten majakoiden korvaamiseksi Suomenlahdella."

" Venäjän radioaktiiviset RTG-Majakat?

Selitystä, pleae

Hei, olet viisaimpia poliitikkoja. Maassamme! Siksi teen laulun kunniaksesi vielä joskus.

Kuten täällä aikaisemmin mainitsin uutta pohjoismaista talousmahtia ei tarvitse keksiä uudelleen Pohjolan Unionin muodossa. Se on jo olemassa, ja se on nimeltään Norja. Toivottovasti sieltä on tulossa seuraavina vuosina lisää köyhäinapua, kun Suomen teollisuus ajetaan alas.

Markku Vainio nostaa tärkeitä seikkoja. Vielä kun muistetaan, että suomalaisia maalaiseläkeläisiä rokotetaan armottomasti uudella jätevesijärjestelmälailla, jonka ympäristöhyödyt ovat korkeintaankin spekulatiivisia.

Mitään kauppaa näissä itämeriasioissa ei voida käydä Venäjän kanssa. Sehän nähtiin kaasuputkihankkeessa, johon olisi pitänyt ehdottomasti liittää koko Itämerta koskevat ympäristökysymykset.

Ei varmaan ulkoministerin agendalla suuri juttu, mutta edellä MV:n kommenttiiinkin viitaten, olisi kyllä tosi mielenkiintoista nähdä,erityiset tahi yleiset, perustelut meidän osallistumiselle majakkatyön kustantamiseen.

500 miljoonan kansalaisen EU tuntuu meistä sangen suurelta, mutta maailman mittakaavassa muitakin vastaavia syntymässä olevia jo nyt suurempia kokonaisuuksia on ja tulee olemaan. Vähän siellä täällä suunnitellaan näitä talous- ja valtiomonoliitteja.

Miten EU tulee pärjäämään tässä "chain of unions in the makeing" -maailmassa esim. taloudellisesti siippuu ensisijaisesti siitä, miten "lähialueet" eli Venäläinen maailma, Turkkilainen maaailma ja Arabialainen kokonaisuus liittyvät siihen tai co-opereroivat muuten sen kanssa.

Liittyvätkö vai eivätkö liity kokonaan tai epäsuorasti vaikka jäseniksi saakka?

Muuten on pelättävissä, että EU jää ennenpitkää taantuvaksi alueeksi.

Itämeripuheenne oli kannustava esitelmä. Mielestäni keskeisintä on mite puheen ylevät tavoitteet saadaan toimimaan kokoussalien ulkopuolella. Puhuitte paljon ylätason ohjaavista järjestelmistä, työkaluista. Minä puolestani kiinnittäisin huomiota työkalujen käyttäjän näkökulmaan koska itsekin olen hanketasolla Interreg ohjelmien toteutustasolla puuhastellut.

Kirjoituksessani "EUs Community Initiaves would bring Europe closer to its people" - http://arirusila.wordpress.com/2009/06/20/eus-community-initiatives-would-bring-europe-closer-to-its-people/
tiivistän erään perusongelman ja -mahdollisuuden seuraavasti:

The EU funding(programs) should not be too fixed, new – and old – community initiatives should give free space for local challenges because then it is also possible to find some creative solutions, good practices for both participants in EU member-states as well outside of them.

Olettaisin pitävän paikkansa kuulemani näkemyksen että EU:ssa toimii enemmän (tilin)tarkastajia kuin ohjelmien toteuttajia. Ylenmääräinen kontrollointi talouden, toteutustapojen ja sisältöjen suhteen vie kohtuuttoman osan ohjelma- ja hankeresursseista ja mikä pahinta osaltaan tappaa joustavuuden luovuuden ja sattumatulostenkin poiminnan hanketoteutuksen aikana.

Jotta työkaluista saadaan toimivat ja yleviin tavoitteisiin pääsyä helpotettaisiin voisi mielestäni ohjuksen rajoittaa LogFramin tsekkaukseen, paikalliseen sitoutuvuuteen ja sen arviointiin onko hankkeessa jotakin järkeä strategian kannalta, maksatuksien osalta kontrolli voisi keskittyä siihen onko rahat pääosin käytetty ilmoitettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Muu pilkunpyöritys ja esim. käytettyjen keskivaluutanvaihtokurssien viidennen desimaalin oikeutta koskeveat pohdiskelut voisi hanketoiminnassa jättää vähemmälle.

En malta olla laajentamatta edellisessä (ohjelmien työkaluja koskevassa) kommentissani esitettyjä näkemyksiä yleisesti koko EU:n tasolle.

Unionin huipputasolla hallitukset, komissio ja ehkä jatkossa parlamenttikin esittävät yleviä tavoitteita kansalaistensa ja muidenkin hyväksi ja myöntävät niiden toteutukseen varoja. Perusongelma nähdäkseni on siinä, että tämän huipputason ja yksittäisen hanketoteuttajan välimatka on tehty liian suureksi. Komissiossa armeija byrokraatteja pohtii mitä ylätason päätökset mahtoivatkaan tarkoittaa, näiden alapuolella massiivinen joukko management ja financial authorityja yrittää selvitellä mitä komission lauselmat voisivat merkitä rahoitettavien hankkeiden kannalta. Kun pohdinnat on saatu ensimmäisen hakukierroksen launching vaiheeseen on aikaa kulunut vuosia ja ehkä toimintaympäristökin sillä välin muuttunut.

Raskas väliorganisaatio kontrollifriikkeineen pelästyttää alemman tason rahanjakajat siinä määrin että usein niitä jää jakamattaa ja toimenpiteet tekemättä. Eli nykysysteemi ruokkii sekä tekemättä jättämistä (virheiden pelossa) että väärien toimien tekoa (joustamattomuus, aikaviive).

Ellei välikäsien määrää EU:ssa saada vähennettyä voisi tehokkainta olla nykymuotoisesta yhteistyöstä luopuminen ja painopisteen siirto kansalliseen rahoittamiseen ja kv. yhteishankkeisiin mukaanmenon päättäminen tältä pohjalta.

Tervehdys Alex

N13 voisi olla ensimmäinen tämän vuosituhannen yhteistyömuoto - myös toimintatavoiltaan. Kansainvälinen yhteistyö hyödyntää liian huonostin niitä sosiaalisia innovaatioita ja työmuotoja, joita yrityselämässä ja virkeimmissä kansainvälisissä thinktankeissa on kehitetty.

Toinen näkökanta, olen koettanut kaupata medialle mallia, jossa Itämeren rannikkokaupunkien merkittävimmät mediat ryhtyisivät keskinäiseen yhteyistyöhön Itämeren tuntemuksen lisäämiseksi. Vapaassti käytettävissä, vapaasti levitettävissä. Vaikkapa kansainvälisen tason artikkelisarja meren tilasta ja mahdollisuuksista kaikkissa rantavaltioissa julkasitavaksi.

Kun media niin mieluusti kärttää poliitikoilta yhteistyöosaamista, niin näyttäkööt vuorostaan mallia?

Peace & See

Jii

Alexin puhe on mielestäni informatiivinen tilannekatsaus Itämeriyhteistyöstä. Puheesta selviää myös, miten yhteistyötä voidaan jatkossa kehittää. Pohjoisen Ulottuvuuden osalta on hyödyllistä lukea myös Jonas Gahr Støren puhe. Norjan ulkominsteri Støre painotti mm. kansalaisten välistä yhteistyötä, päämäärähakuista käytännön yhteistyötä Venäjän kanssa sekä Venäjän integroimista kansainvälisiin pelisääntöihin.

Jonas Gahr Støren puheesta selviää myös, miten merkittävänä Norja pitää Barentsin alueen yhteistyötä ja miten tärkeää Norjan mielestä on Suomen osallistuminen tähän yhteistyöhön. Koillisväylän aukeaminen lyhentäisi laivamatkaa 40 %:lla Euroopan ja Aasian välillä. Ehkä meidänkin kannattaisi työllistää ihmisiä rakentamaan Sallan rata, joka venäläisten mielestä on osa Barentsin alueen logistiikkaa. Lisäksi logistiikkakeskus Kemijärvelle olisi oiva keino osoittaa halumme ja kykymme panostaa Barentsin alueen yhteistyöhön.

(Linkki Støren puheeseen: http://www.pohjola-norden.fi/filebank/736-Store.pdf)

Ensinnäkin suurkiitokset ulkoministerille erinomaisesta työstä ja aktiivisesta toiminnasta. Kerrankin Suomella on maailmalla edustaja, josta voi olla ylpeä. Tämä on minun pitänyt viestittää jo pitkään.

Mutta syy, miksi päätin kommentoida juuri tänään onkin sitten negatiivisempi. Yhdyn aikaisempiin ihmettelyihin venäläisten majakoiden uusimisesta Norjan ja Suomen rahoilla. Kyllä on putinin helppo modernisoida ja laajentaa sotavoimia, kun naapurimaat osallistuvat siviilimenoihin...?

Hyvä ministeri Alex,

nettimedia viestii meille siitä mahdollisuudesta, että siirtyisit korkeampiin tehtäviin ja pois Suomesta.

Toivon - ja uskon monen muunkin toivovan - että viesti on virheellinen tai ainakin spekulatiivinen.

Nykyinen tehtäväsi on kovin haasteellinen ja ehkä epäkiitollinenkin, mutta et kai Sinä helppoutta toimiltasi edellytäkään.

"Mutta syy, miksi päätin kommentoida juuri tänään onkin sitten negatiivisempi. Yhdyn aikaisempiin ihmettelyihin venäläisten majakoiden uusimisesta Norjan ja Suomen rahoilla. Kyllä on putinin helppo modernisoida ja laajentaa sotavoimia, kun naapurimaat osallistuvat siviilimenoihin...?"

Samaa mieltä. Liian pehmeää politiikkaa. Ei tällä tyylillä pärjätä. Huono homma. Olkaa jatkossa tiukempia. Rahoilla pitää saada selkeä vastike. Naapurin ruohikkoa ei pidä leikata ilmaiseksi.

Ottakaa sinne ulkoministeriöön Toivo Sukari tai Kyösti Kakkonen konsultiksi, niin saadaan jotain järkeä näihin rahankäyttöhommiin. Toivo ja Kyösti olisivat taatusti saaneet teille ne toimitilat Murmanskiin ym. vastikkeeksi.

Nämä asiat suututtavat, vaikka rahasummat eivät valtavia olekaan.

Pohdittaessa Venäjän Itämeren suojelua tai sen puutteita, voimme myös kohdistaa katseemme maataloutemme saastuttajiin. Jos emme halua venäläisiä auttaa, niin kiellämmekö huomenna saastuttavan maatalouden Suomesta ja kaivamme uudet bunkkerit itärajalle varustettuina Nato-ohjuksin? Oisko tää vaihtoehto ihan aikuisten oikeesti nastaa? Ja kenellä lieneekään varaa luomuperunoihin? Pointtini on, että kyse on kokonaisuudesta ja siitä, että osaamme katsoa "seuraavankin kukkulan taakse tai ainakin kuvitella minkälaista siellä on ja mitä siitä seuraisi".

Tottakai olisimme toivoneet ja toivomme edelleen venäläisiltä suurempaa panostusta Itämeren suojeluun, mutta yhtä hyvin olisin ainakin minä toivonut maataloudeltamme varsinkin keskustan ministerien opastuksella suurempaa panostusta Itämeren suojeluun ja suoraan sanoen minua hirvittää Puolan kehittyvän tehomaatalouden mahdolliset saastekuormat Itämeren suhteen.

Saastuminen on eräs ilmiöistä, joka suvereenisti rikkoo valtioiden suvereeniteetin ja niiden kyvyn suojella kansalaisiaan eli jos esim. Forsmarkissa posahtaa ydinvoimala (kun joku ylityöllistetty gävleläinen ei enää jaksa valvoa) niin, meillä Suomessa tulee ainakin länsirannikolla kovin kiire suojautua tai puhaltaa ydinsaastepilviä liikkumaan ylempänä.

Me olemme keskinäisesti riippuvia toisistamme maan rajojen yli ja siksi joudumme myös aika ajoin kantamaan vastuun huonommin käyttäytyvien tai hitaammin ymmärtävien jätöksistä. Globaalinen kapitalismi tai onko se vain opportunismin eräs muoto, on ilmastonmuutoksen suhteen tullut tiensä päähän, jos ei aivan vielä niin ainakin lastemme tai lastenlastemme elinaikana. Miksi viivyttelemme? Vallasta ja rahastako, vaiko turhamaisuuttamme?

Toivottavasti Alex sai edes hetken nautittua meren antimista Espanjassa, nekin kun näyttävät olevan hupenemassa aivan liian nopeasti. Mutta, eespäin! EU:lla riittää tehtäviä ja Alexin entistäkin tiukemmalla otteella olemme taas yhden askeleen pidemmällä.