Mietteitä Aasian matkalta
Lentokoneessa matkalla kotiin. Kaikenkaikkiaan onnistunut matka. Kiinan ja Japanin yhdistäminen oli toimiva kokonaisuus. Alussa oli vaikeuksia aikaeron kanssa, mutta siitäkin selvittiin.
Matkan ajoitus oli erinomainen. Kolmisen viikkoa sitten pidettiin Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean huippukokous. Obama vierailee Japanissa ja Kiinassa ensi viikolla. EUn ja Kiinan huippukokous järjestetään marraskuun aikana.
Japanin pääministeri Hatoyama on ehdottanut Itä-Aasia -yhteisön kehittämistä, joka on kiinnostava ajatus pitkällä aikavälillä. Alueella kaivataan vakautta kriisipesäkkeiden rauhoittamiseksi.
Meilläpäin Lissabonin sopimus saatiin vihdoin allekirjoitettua. Afganistan, Pakistan ja Pohjois-Korea eivät ainakaan lisää alueen vakautta. Keskusteluaiheista ei siis ollut puutetta.
Matkan ohjelmat noudattivat peruskaavaa: viralliset tapaamiset, yliopistoluento, think-tank keskustelu ja tukku haastatteluja paikalliselle medialle.
Konsepti toimii. Saamme viestit läpi, opimme uutta ja medianäkyvyydestäkään ei ole puutetta. Se vahvistaa Suomi-kuvaa.
Seuraavassa perinteinen matkaraportti, eli havaintoja reissun varrelta. Ensin Aasia yleensä, sen jälkeen Kiina ja Japani erikseen.
1. AASIA
Aasia on tällä hetkellä maailman dynaamisin alue. Maailmanpolitiikan ja miksi ei myös talouden painopiste on hiljalleen siirtymässä lännestä itään.
"Muiden nousu", moninapaistuminen, hyödyttää nimenomaan Aasian maita. Japani on G8-ryhmän ainoa aasialainen maa. G20-kokoonpanossa on mukana myös Kiina, Etelä-Korea, Intia ja Indonesia.
Aasia nousee talouskriisistä nopeammin kuin EU ja USA. Kiinan talouden odotetaan kasvavan 8,5% tänä vuonna. Samalla EUn talous menee 4,2% miinuksen puolelle. Yhdysvalloilla näyttää 2,75% pakkasta. Myös Japanin talous supistuu tänä vuonna arviolta 4%.
EU on edelleen maailman suurin talousalue (hiukan yli 30% maailmantaloudesta). Yhdysvallat on hyvä kakkonen (vajaat 30%). Japanin osuus on himpun verran yli 10% kun taas Kiinan hieman sen alle. Varovaistenkin arvioiden mukaan Kiinan talous tulee olemaan Yhdysvaltain taloutta suurempi vuonna 2030.
Kiinan, Japanin ja Etelä-Korean suhteet ovat parantuneet vuosien mittaan. Ne ovat Aasian Saksa, Ranska ja Britannia, monimutkaisine historiallisine jännitteineen.
Japanin tuoreen pääministerin ehdotus Itä-Aasian yhteisöstä (East Asia Community) saa tukea Kiinalta ja Etelä-Korealta. Konkreettista ehdotusta ei ole vielä pöydällä, mutta yhteisöön voisi kuulua jopa 10 ASEAN-maata ja mahdollisesti kaksi kolmikkoa: Kiina, Japani ja Etelä-Korea sekä Australia, Uusi-Seelanti ja Intia.
Ehdotuksessa viitataan Euroopan unioniin mallina ja Coudenhove-Kalergiin aatteellisena esikuvana. Niin houkuttelevalta kuin vertaus kuulostaakin, niin kyse on loppujen lopuksi kahdesta erilaisesta alueellisen integraation mallista.
EU on ensisijaisesti poliittinen unioni, jolla on yhteinen arvopohja ja joka käyttää taloutta instrumenttinaan. Itä-Aasian maille ei hyvällä tahdollakaan saa yhteistä arvopohjaa. Täten yhteisten instituutioden ja sääntöjen rakentaminen enemmistöpäätöksineen, komissioineen ja parlamentteineen on näillä näkymin toiveunta. Heillä lähtökohtana on löyhempi taloudellinen yhteistyö.
Aasian integraatio etenee parhaimmillaankin hitaasti, askel askeleelta. Eurooppa voi tarjota esimerkin, mutta ei valmista mallia. Itä-Aasiassa on edelleen ydinaseita havitteleva Pohjois-Korea. Kylmä sota ei ole vielä täysin ohi Aasiassa.
Poliittisissa järjestelmissä on myös suuria eroja. Kommunistiseen ideologiaan nojautuvat esimerkiksi Kiina, Vietnam ja Laos. Japani ja Intia ovat taasen demokraattisia markkinatalouksia.
2. KIINA
Kiina on kiehtova ja dynaaminen maa. Ihmiset ovat ystävällisiä. Peking on moderni, erittäin siisti kaupunki. Pilvenpiirtäjiä kasvaa kuin sieniä syksyllä.
Tällä hetkellä Kiina keskittyy pitkälti sisäpoliittisiin haasteisiin, vaikka monet olettavat sen ottavan vahvemman roolin maailmanpolitiikassa. Tietyillä tahoilla puhutaan jopa G2-järjestelmästä, johon kuuluvat Yhdysvallat ja Kiina.
Sisäpoliittisista haasteista ei ole puutetta. Nopeasta talouskasvusta huolimatta kiinalaiset korostavat olevansa edelleen kehitysmaa, jonka bruttokansantuote asukasta kohti on noin 3000 dollaria. Suomen vastaava on yli 30 000 dollaria.
Kiina avautuu hitaasti mutta varmasti. Talous perustuu jo pitkälti kapitalismiin. Poliittinen vapaus on kuitenkin rajallisempi. Keskusteluissa nostin esille ihmisoikeudet, erityisesti ilmaisuvapauden ja kokoontumisoikeuden. Korostin myös, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen muodostaa osan maan julkisuuskuvasta.
Kiinalla riittää sisäisiä haasteita. Talouskasvun on jatkuttava suurena, sillä iso osa väestöstä elää edelleen köyhyysrajan alapuolella. Vähemmistöjä on yli 50. Kiinalla on myös suuria haasteita ympäristönsuojelussa ja energiahuollossa.
Kiinalla on keskeinen rooli Aasian vakauttamisessa. Sillä on hyvät suhteet muun muassa Burma-Myanmariin, Pohjois-Koreaan ja Pakistaniin.
Kiina on ilman muuta yksi maailman nousevista suurvalloista. On tärkeä että Suomella on hyvät suhteet Kiinaan.
3. JAPANI
Japani on hieno maa, jossa on paljon yhtäläisyyksiä meidän koto-Suomeen. Estetiikan taju, design, maantieteellinen koko, luonto, puhtaus, hyvä koulutusjärjestelmä, informaatioteknologia ja palvelusektori ovat maidemme yhteisiä nimittäjiä.
Japanilaiset pitävät Muumeista ja Marimekosta. Taidamme olla luonteeltammekin aika samankaltaisia.
Japanissa on menossa historiallinen muutos. Lähes 50 vuotta Japania hallinnut keskusta-oikeistolainen LDP-puolue kärsi rökäletappion 2 kuukautta sitten järjestetyissä vaaleissa. Valtaan nousi keskusta-vasemmistolainen DPJ-puolue.
Uusi hallitus yrittää muuttaa politiikan sisältöä ja tapaa, jolla sitä tehdään. Ulkopolitiikan saralta mainittakoon sitoumus vähentää päästöjä 25% vuoteen 2020 mennessä. Sisäpolitiikassa uuden hallituksen tavoitteena on panostaa julkiseen sektoriin ja vähentää tuloeroja.
Japani on Itä-Aasian maista lähimpänä eurooppalaista post-modernia yhteiskuntaa demokratioineen ja avoimine talouksineen. Japanilaisten kanssa on helppo puhua EUn ulkopolitiikasta. Ei tarvitse pahemmin selitellä.
Japani on yksi Yhdysvaltojen vahvimmista liittolaisista. Japanissa on edelleen noin 50 000 amerikkalaista sotilasta. Yhdysvallat on viimeisen 50 vuoden ajan antanut Japanille turvatakuut.
Japania voidaankin pitää eräänlaisena idän ja lännen sillanrakentajana. Euroopassa meillä on tällä hetkellä taipumusta keskittyä ehkä liiaksikin pelkästään Kiinan kasvavaan rooliin. Siinä samassa ei pidä unohtaa Japanin keskeistä asemaa Aasian vakauttajana ja taloudellisena suurvaltana.
Seuraava Aasian matkani suuntautunee Intiaan ja Pakistaniin. Kiinassa vierailen seuraavan kerran ensi vuoden toukokuussa.
PS. Kiitos Pekingingin ja Tokion suurlähetystöille erinomaisista järjestelyistä!14 kommenttia
Kiitos Alex lyhyistä ja nasevista Aasian matkasi havainnoista. Mielenkiintoista oli miettiä vertailujasi eri toimijoiden osalta.
Kaipaan kuitenkin nyt vahvaa ja syvältä luotaavaa analyysiäsi EU:n lähitulevaissuudesta. Näin ruohonjuuritasolta tiiratessa vaikuttaa siltä, että nyt kun Lissabonin sopimus astuu voimaan, on kaikilta EU:n jäsenmailta kadonnut ilmapallosta ilma. Ainoa "viesti" maaimalle EU.n puolelta on erilaisten voimaa uhoavien lausuntojen antaminen ilmastonmuutoksen estämisen työsaralta. Vaikutelma tosin nyt siiinäkin on, että kustannuksista viis.
EU:lla on mielestäni enemmän kuin tarpeeksi SUURIA ONGELMIA omassa piirissään. Mikä on EU:n strategia niistä selviämiseksi ? Mikä on EU:n exit strategia Agfanistanin osalta ? Tässä kohdin suositan lämpimästi niin Alexille kuin kaikille muillekin tämän blogin lukijoille: Lukekaa Jouni Pullin erinomaisen syväluotaavat analyysit ja merkinnät Agfanistanista. Nämä löytyvät 03.11.2009 blogista.
Kriisin hallintaan, sotaan, riitaan jne on aina helppo lähteä ja yhtyä. MUTTA, miten siitä irroittaudutaan ? Juuri hyvin ajoitetu ja suoritettu exit on strategisen ajattelun helmiä.
Mikä on valtiojohtomme ja EU:n exit-strategia Agfanistanin osalta ?
Julkisen keskustelun perusteella olisin taipuvainen sanomaan, ettei sitä yksinkertaisesti ole. Mielelläni näen Alex, Sinun kumoavan oletukseni.
Merkitsi muistiin launatai-aamusella,
Nestor Bloggaaja h.c.
Hyvä ministeri Alex,
olet elävänä vieläkin komeampi kuin kuvissa.
Asiaan: Nestor-bloggaaja ilmaisee asian tyylikkäästi: mikä on EU:n ja Suomen exit-strategia?
Arvostaisin samaa vastausta ja tunnustan rehellisesti: toivon, että poistumme tuosta maasta, jossa me emme voi auttaa ketään. Jos voisimme, en tätä sanoisi.
Aasia kuin Aasia: siellä kuitenkin myös Afghanistan.
Olen viimeisten viikojen aikana ollut eri puolilla Afghanistania ja kuunnellut paikallisten ääntä.
En osaa suomeksi kirjoittaa niin hienoin sanakääntein kuin useat blogisi kommentaattorit.
Otan kuitenkin kunniakseni/velvollisuudekseni tavallisten afghaanien puolesta lähettää viestin: aivan tavalliset ihmiset eri puolilla Afghanistaa ovat todella väsyneitä tähän loputtomaan sotimiseen. He eivät ajattele meidän länsimaiden viimeista 8 vuotta, vaan myös sitä edeltäneitä vuosikymmenien sotia. Sain tunteen että he ovat todella väsyneitä, eniten sattuivat kommentit joissa kuulin että ainakin "läsimaista" he odottivat jotain helpotusta!
Tuntuu että helpotuksen haaveilu on jäänyt, toivovat että vain lähtisimme, antaisimme kenen tahansa paikallisen liikkeen saada vallan maassa..... kunhan vain sotiminen (eli yllätys pommitukset ym) vain loppuisivat.
Tavallisen kansan mieli tuntuu ajattelevan, että jättäkää vain meidät rauhaan, itse sitten selvitämme omat ongelmamme (Taliban & Al-Qaida ym).
Alex, voisiko Suomesta tulla tällaisen valtio, joka saattaisi tehdä tavallisten Afghaanien toiveesta totta ?
Bertol Brechtin mukaan onneton on se kansakunta, joka tarvitsee sankareita. Eli toivottavasti Suomessa ei nyt lähdetä ollenkaan mukaan siihen ruotsalaiseen intoiluun, jonka lähtökohtana näyttää olevan sotilaallisen läsnäolon lisääminen alueella mm. siviilien suojelemiseksi.
Kansalaiset esittävät aivan oikeita kysymyksiä, ja jos Suomessa olisi lehdistö, ehkä saataisiin vastauksiakin. Esimerkiksi tämä uutinen hautautui hyvin nopeasti joka tuutista tursuavien "asiantuntijoiden" yhdenmukaisten sepustusten alle:
"Yhtenä syynä suomalais-ruotsalaisen vastuualueen lisääntyneisiin väkivaltaisuuksiin pidetään joidenkin alueiden tehokkaampaa valvontaa.
- Nämä alueet ovat olleet osaltaan sellaisia missä on partioitu aikaisemmin sangen vähän. Nyt siellä on tietoisesti yritetty vakiinnuttaa aluetta ja sitä myöten ehkä myös tällaisten yhteenottojen määrä on lisääntynyt, arvioi eversti Jari Kallio maavoimien esikunnasta."
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2009/10/967394
Kukaan ei ole kysymyt miksi ja kenen määräyksestä valvontaa tehostettiin.
---
Suomen exit-strategia on helppo päätellä. Arvio suomalaisten osallistumisesta Afganistanissa "sotaan" on tuomittu vastuuttomaksi, aivan oikein. Jos jouduttaisiin tekemään arvio että olemme joutuneet tahtomattamme vedetyksi sisällissodan osapuoleksi -operaation jatkaminen olisi samaisen logiikan mukaan silloin vastuutonta.
Kiitokset Tuula Kiilamo, Ritva Lehtinen, Christian van Niftrik ja Lasse Lahtinen! Ellemme hyvin pian kuule valtiojohdoltamme hyväksyttäviä perusteita Afganistanin operaation jatkolle, voinemme todeta: "Game, Set and Match."
Eli ei siellä Afganistanissa enää ainakaan älyllsin perustein tunnuta olevan eikä paljoa näytetä huomioitavan paikallisten tuntemuksiakaan. Jatkuvia pommituksia, myös runsaasti siviilejä surmaten, on hyvin vaikea mieltää rauhanturvaamiseksi. Kaikkihan me tiedämme, mistä suuremmassa viitekehyksessä on kyse, vaikkemme sitä ääneen haluakaan sanoa. Voisikio Suomi toimia tässä esimerkkinä niin kuin Ritva Lehtinen yllä kysyy, vai kuulummeko harmaaseen massaan joka ajelehtii yli aidan sen matalimmalta kohdalta?
Itse kannatin rauhanturvaajien lähettämistä Afganistaniin. Mutta nyt kahdeksan vuoden jälkeen, kuten kommentaattorit esittävät, on syytä jatkaa perustavanlaatuista keskustelua operaation tavoitteista ja mahdollisuuksista saavuttaa ne. Eduskunnan hyväksymät ja peresidentin päätöksellä Afganistaniin lähetetyt tai lähtevät rauhanturvaajat ansaitsevat joka tapauksessa suomalaisten tuen työlleen.
Suomessa on pohdittu ällistyttävän vähän puolueettoman Sveitsin perusteluja vetää muutamat sotilaansa Isafista. Japanin uuden hallituksen ulkopolitiikasta, jos mahdollista, on kirjoitettu vielä vähemmän:
"Japan will withdraw its naval ships from their support role in the war in Afghanistan, in the first concrete sign of the new government’s willingness to say no to the United States."
http://www.timesonline.co.uk/tol/news/world/asia/article6875642.ece
Osoitan Lasse Lahtiselle kiitoksen hänen uusimmasta pohdinnastaan edellisessä merkinnässään Agfanistanin osalta. Hän nostaa esille tosiasian, ettemme me suinkaan ole ainoa maa, joka miettii ja ihmettelee osuuttaan ja rooliaan Agfanistanin "kriisin hallinnassa".
Onko päättäjillämme sitten rohkeus tunnustaa erehdyksensä ? Onko tilanne Agfanistanissa muuttunut siitä ajankohdasta kun kriteerit ja perustelumme osanotollemme laadittiin ja hyväksyttiin ? Perustelut itsessään lienevät edelleeen samat - vai ovatko ne kenties muuttuneet nekin ?
Lasse Lahtinen kommentoi edellä myös, että "Suomen exit-strategia Agfanistanista on helppo päätellä". Tarkoittaako tämä toimintamallia, että ensin lähdetään mukaan epämääräiseen hankkeeseen ja vasta myöhemmin aletaan pohtia exit -strategiaa ?
Minusta exit-strategia tulee laatia, keskustella, hyväksyä ja kommunikoida samassa yhteydessä ja samalla kertaa kun itse kriisin hallintaan vievä osallistumsstrategia.
Ritva Lehtinen tekee edellä oivallisen ja kauaskantoisen kysymyksen:
"Alex, voisiko Suomesta tulla tällaisen valtion, joka saattaisi tehdä tavallisten Afghaanien toiveesta totta ?"
Valitettavasti emme ole saaneet lukea Sinun, Alex arviointiasi asiasta saati omaa mielipidettäsi.
Itse mielelläni myös lukisin Alex, näkemyksiäsi siitä, mitä vaikutuksia Suomelle voisi olla (tai kuvitella olevan), jos Suomi asiallisesti mutta päättäväisesti ilmoittaisi irtaantuvansa tästä Agafnistan rauhan turva-operaatiosta ja osoittavansa siihen varattuja varoja esim. koulujen rakentamiseen ja varustamiseen Agfanistanissa ? Luonnollisesti tällaisesta mahdollisesta irrottautumisprosessista olisi laadittava perusteellinen swot-analyysi (ellet sitä ole jo teettänyt), sekä huolellinen ja kattava kommunikaatiosuunnitelma.
Nyt tunnelma on se, että "ollaan tulessa makaamassa".
Mutta, kaikesta huolimatta: HYVÄÄ ISÄINPÄIVÄÄ niin Alexille kuin kaikille muillekin isille.
Toivottaa Nestor Bloggaaja h.c.
Uusimman Valtio-käänneksen mukaan monolistiset uskonnot on kirjoittanut Platon tietoteoriaansa. Ne ovat Cambridgen yliopiston filosofian professori Simon Blacburnin mukaan "jähmettynyttä filosofiaa".
EU:n tulee aloittaa - mitä pikimmin, sitä parempi - aito dialogi maltillisen islamin kanssa.
On aika ymmärtää, miten ihmisten silmitön teurastaminen lähi-keski-ja kaukoidässä on koko ihmiskunnan todellinen akilleen kantapää, jota ei sotimalla tai muillakaan voimatoimilla saada koskaan päättymään!
Hyvä ministeri Alex,
otaksun, että Afganistanin operaation alussa suomalaisilla oli täysin vajavainen kuva todellisuudesta. Lisäksi se todellisuus on tänään jotain ihan muuta.Alkuperäisiä tehtäviä ei enää ole. Toiminnan luonne on muuttunut. On selvää, että on otettava myös uusi kanta koko operaatioon.
Me suomalaiset seuraamme asiaa lähinnä median kautta. Suomalainenkin media on muuttunut jokseenkin kriittiseksi.
Perustava arvostelu kohdistuu siihen, että menimme turvaamaan rauhaa, mutta sitä emme enää tee.Olemme mukana täysin arvaamattomien rikollisarmeijoiden sodassa. Taustalla ties mitä huumeklaanien valtataisteluja ja kansainvälisiä rikollismafioita.
Olen rehellisen kyyninen. Ns. humanitarisuuden nimeen vannoo monta kertaa naiivius.
Kiitos van Niftrik.
Obama pystyy käytännössä sisäpoliittisista syistä johtuen etenemään muissa asioissa mm. Afganistanissa vasta sitten, kun terveydenhoitouudistus on lopullisesti saatu senaatin käsittelyyn ja hyväksytyksi, vaikka muuten mainittu uudistus onkin ollut viimeaikoina myötätuulessa.
Bushin kiveen veistämän war on terror-projektin jäädyttäminen niin, että USA:n kaikki tahot sen hyväksyvät, on vieläkin kovempi pähkinä.
Christian van Niftik: Perustelut itsessään lienevät edelleeen samat - vai ovatko ne kenties muuttuneet nekin ?
Väitetyt toditeet Osama bin Ladenin syyllisyydestä 9/11-tapahtumiin ovat myös Suomessa salaisia. Emme siis tiedä perusteluja. FBI:n mukaan mitään todisteita ei ole olemassa.
van Niftrik:Tarkoittaako tämä toimintamallia, että ensin lähdetään mukaan epämääräiseen hankkeeseen ja vasta myöhemmin aletaan pohtia exit -strategiaa ?
Suomi on mukana pysyvässä Afganistanin miehityksessä rakentamassa anglo-amerikkalaisen imperiumin energiareittiä ja turvaamassa kansainvälisen huumekaupan jatkumisen.
Miten Suomi voisi auttaa Afganistania ja sen kansaa? Lisäämällä koulutusta ja lukutaitoa erityisesti naisten keskuudessa ja naisten tasa-arvon toteutumiselle Afganistanissa. Juoksemalla karkuun talebanien uhkaa ja jättämällä Afganistanin naista alistavan kulttuurin vaikutuspiirin alaisuuteen, teemme vain karhunpalveluksen Afganistanille.
Alex vaihtoi pokat. Toivottavasti niiden läpi piirtyy yhä terävämpänä kuva USA:n sotilasteollisen kompleksin, Israel Lobbyn, suurvaltojen etupiiriajattelun (ei siis ainoastaan USA:n) ja energiahankkeiden merkitys Obaman hallinnon päättäessä jatkostrategiastaan Afganistanin ja Pakistanin suhteen. Kiinan pyrkimyksiäkään alueella ei kannata väheksyä, ks. esim. artikkleit seuraavien linkkien takaa: http://www.atimes.com/atimes/South_Asia/KH14Df02.html ja http://www.apakistannews.com/ipi-gas-pipeline-project-can-become-ipc-pak-85774
Ensin pitää saada rauha alueelle, sen jälkeen rauhanturvajoukoillamme voi olla järjellisesti perusteltu syy olla Afganistanissa, mikäli eri osapuolet Afganistanissa niin haluavat ja mikäli Afganistanin kansa niin haluaa. Eniten suomalaisia resursseja voitaisiin tilanteessa hyödyntää diplomatian osa-alueella. Ehdotan, että UM kouluttaa diplomaatteja kriisien neuvotteluratkaisun ja riskienhallinnan ammattilaisiksi globaaliin käyttöön. Perinteitähän meillä on Nobel-palkinnosta lähtien. Hyöty kansainväliselle yhteisölle voisi olla moninkertainen verrattuna rauhanturvajoukkojemme käyttöön nykyisenkaltaisissa tilanteissa.
Yhä epäuskottavammalta tuntuvat perustelut, joiden mukaan osallitumisemme Afganistanin sotilaallliseen operaatioon edistäisi Suomen turvalllisuutta. Yhdysvalloissakin kysytään yhä useammin, onko Afganistan uhka USA:lle? Entä talebaanit? Eikö kyse olekaan Al-Qaidasta?
Lopulta pitkittääkö vai lyhentääkö suomalaisten sotilaiden läsnäolo Afganistanin kansan hädänalaista asemaa sisällissodan vain jatkuessa? Miten joukkojemme oleskelu vaikuttaa sotatarvikkeiden valmistukseen, markkinointiin ja myyntiin, suorasti tai epäsuorasti?
Aasian keikasta tuli mieleen, että josko Suomi on harkinnut mitään yhteistyötä Shanghai Cooperation Organization - SCOn - kanssa. Varsinaisten jäsentenhän lisäksi mukana yhteistyössä ovat valtiot tarkkailija, dialogi tai muu partneristatuksella ja eri elimissä voi olla myös NGO -edustajia. SCO pyrkii mm vapaakauppa-alueen luomiseen EU:n tapaan ja yhteiseen turvallisuuspolitiikkaankin ollaan luomassa muotoja, kuten EU:ssakin. Sen sijaan organisaatio sinänsä vaikuttaa suoraviivaisemmalta/keveämmältä versiolta - On summit, PM ja UM neuvostot, sektoriministerien ryhmät ja sihteeristö eli kuin EU ilman turhaa parlamenttia.
Toinen vielä kevyempi organisaatio olisi BRIC joka sentään vastannee 40% maailman väestöstä ja BPD:stä. Mielestäni moninapaistuvassa maailmassa voisi SCO:ta ja BRICiä harkita yhtenä bilateraalisena yhteistyösuuntana iänikuisten EU:n, YK:n ja USAn ohella.