Syyspäivä Luxissa
Terveisiä Luxemburgista. Osallistun EU-ulkoministerikokoukseen, EU-terminologialla yleisten asiain ja ulkosuhteiden neuvostoon. Asialista on laaja. Käyn sen läpi lyhyesti alla.
Yleiset asiat
Eurooppa-neuvoston päätelmät
Loppuviikolla Brysselissä kokoontuvan EU:n päämieskokouksen pääaiheita ovat institutionaaliset kysymykset, ilmastonmuutos sekä talous- ja työllisyystilanne sekä maahanmuutto ja Itämeri-strategia. Pyrimme ratkaisemaan jäljellä olevia avoimia kysymyksiä. Median kiinnostuksen on herättänyt kokoussalin ulkopuolella Tsekin Lissabonin sopimuksen ratifiointi, perustettava EU:n ulkosuhdehallinto sekä nimitykset korkeisiin virkoihin.
Ulkosuhteet
Afganistan-Pakistan
Keskitymme Afganistanin vaaliprosessiin ja toisen äänestyskierroksen valmisteluun. Keskeistä on saada maahan legitiimi hallitus, jolla on selkeä näkemys maan ongelmien korjaamisesta. EU:n uusi Afganistan-Pakistan -toimintasuunnitelma tarjoaa kehikon dialogille Afganistanin uuden hallinnon kanssa.
Lähi-idän rauhanprosessi
Prosessi on vaikeassa tilassa. Eri elementtien odotetaan lähtevän liikkeelle. Me alueella viimeksi käyneet tuomme viimeiset kuulumiset, tällä kertaa EU:n ulkopoliittinen edustaja Solana, Espanjan ulkoministeri Moratinos ja minä.
Illalliskeskusteluaiheet
Iran
Ydinohjelmakysymys on keskustelumme keskiössä. IAEA:n tarkastajat olivat eilen tutustumassa Qomin rikastuslaitokseen. Realismia ei tule unohtaa. EU jatkaa kahden raiteen politiikkaa ja tukee EU3+3 -ryhmän toimintaa.
Bosnia-Hertsegovina
EU valmistautuu omaan tulevaan rooliinsa Bosniassa. Meidän tulee myös pyrkiä avaamaan maan blokkiutunut poliittinen tilanne. Bosnian tulisi ryhtyä todellisiin reformeihin, jotka edistäisivät sen EU-lähentymistä.
Albania
Keskustelemme maan EU-jäsenyyshakemuksen jatkokäsittelystä. Kyse on luonteeltaan teknisestä kysymyksestä. Poliittisen keskustelun aika on mielestäni vasta myöhemmin.
6 kommenttia
Erästä seikkaa, jota ei edes USA:n Comprehensive Approach tunnu selvästi ymmärtävän Afganistanin kriisissä, kuvaa hyvin Matthew Hoh (ensimmäinen virastaan protestina USA.n toimille Afanistanissa eronnut USA:n virkamies ja ent. Marine Corpsin kapteeni) toteamalla erokirjeessään: ”The U.S. And NATO presence and operations in Pashtun valleys and villages, as well as Afghan army and police units are led and composed of non-Pashtun soldiers and police, provide an occupation force against which the insurgency is justified. In both RC East and South, I have observed that the bulk of the insurgency fights not for the white banner of the Taliban, but rather against the precense of foreign soldiers and taxes imposed by an unrepresentative government in Kabul.” ( Linkki lähteeseen: http://www.washingtonpost.com/wp-srv/hp/ssi/wpc/ResignationLetter.pdf?hpid=topnews ). Eli maaseudun afgaanit tuntevat tunkeilijoiksi myös vieraat afgaanisotilaat ja poliisit, ei pelkästään länsimaiden joukkoja. Tämä huomio vie minusta suuren osan onnistumismahdollisuudesta pois USA:n kehitteillä olevalta strategialta ainakin sellaisessa muodossa kuin siitä on julkisuudessa saanut lukea.
Ehkä EU voisi positiivisimmin auttaa tilannetta, jos se rakentaisi luottamusta ja kehittäisi afganistanilaisten hyvinvointia kylä kylältä. Korruptoituneesta keskushallinnosta ei korruptiota saada kitkettyä pois levittämällä asein kyseisen hallinnon valtaa maakuntiin. Ehkäpä "Local Government" voisi olla paremmin lobattavissa oleva käsite kuin "Kabulin korruptiovapaa hallinto".
Mutta samalla kun jatkotoimia suunnnitellaan on poliitikoila kautta Euroopan vastuu myös suunnitella First Exit, siltä varalta, että Afganistanin operaatiossa jälleen epäonnistuttaisiin. Samalla pitäisi kysyä, mikä oikeastaan on tavoitteemme Afganistanissa?
Haluammeko auttaa afgaaneja parantamaan elinolojaan ja elämään ilman paikallisia sotia eri etnisten ryhmittymien/heimojen välillä vai haluammeko päästä eroon Al-Qaidasta ja miten suhtaudumme talibaaneihin? Eroavatko päämäärämme Obaman hallinnon päämääristä? Pystytäänkö niitä yhdistämään niin, että edelleen positiivinen lopputulos on mielestämme todellisuudessa saavutettavissa lähitulevaisuudessa? Vai tulisiko EU:n ja USA:n mahdollisesti toimia eri tavoin Afganistanissa, jos niiden päämäärät eroavat toisistaan?
Myös International Crisis Group (ICG) vaatii lehdiostötiedotteessaan "Conflict Risk Alert: After Afghanistan's Fraudulent Elections" seuraavasti: "Provincial and eventually district councils must be given more opportunities to influence local outcomes, while remaining accountable to the political centre in Kabul." ja: "Vigorous constitutional reform is what is needed most now, and this can only be undertaken through a loya jirga (grand assembly). The formation of a loya jirga to amend the constitution requires the participation of the National Assembly and both the district and provincial councils. This means that credible district council elections will have to be held alongside parliamentary polls in 2010.
Kabul failed to delineate district council boundaries and hold district council elections when the security situation was far more conducive; it is likely that it will be tempted to postpone those elections again, using the rise in insurgent attacks as justification."
Toivottavasti EU:n päättäjät ymmärtävät, että paikallishallintojen toimivuus ja kansanlaajuinen hyväksyntä on se ainoa kivijalka, jolle kestävä keskushallinto voidaan rakentaa. Paljon riippuu myös siitä, miten vaalien toinen kierros kyetään järjestämään. ICG:n neuvot tässäkin asiassa tuntuvat olevan paikallaan.
LInkki ICG:n lehdistötiedotteeseen:http://www.crisisgroup.org/home/index.cfm?id=6358&l=1
"Keskeistä on saada maahan legitiimi hallitus, jolla on selkeä näkemys maan ongelmien korjaamisesta."
Lause kuvastaa todellisuutta paremmin, jos sanat "legitiimi" ja "selkeä" korvataan yksinkertaisesti "toimiva" -sanalla.
Länsimaisessa mielessä 100% legitiimiä ei käytettävissä olevilla eväillä saada aikaiseksi.
USA+ISAF -onnistumiseksi pelkkä hallituksen selkeys ei riitä vaan hallituksen pitää olla myös käytännössä toimiva.
"Keskeistä on saada maahan legitiimi hallitus, jolla on selkeä näkemys maan ongelmien korjaamisesta. "
Helpommin sanottu kuin tehty. Vapaat ja rehelliset vaalit ovat askel oikeaan suuntaan. Tie on pitkä. Lykkyä tykö.
En voinut kuin kaikessa traagisuuden keskellä hymyillä, kun luin tämän blogin mestarianalyytikon, Jouni Pullin kommentin edellä:(lainaus alla)
"Ehkä EU voisi positiivisimmin auttaa tilannetta, jos se rakentaisi luottamusta ja kehittäisi afganistanilaisten hyvinvointia kylä kylältä. Korruptoituneesta keskushallinnosta ei korruptiota saada kitkettyä pois levittämällä asein kyseisen hallinnon valtaa maakuntiin. Ehkäpä "Local Government" voisi olla paremmin lobattavissa oleva käsite kuin "Kabulin korruptiovapaa hallinto"."
Jouni Pulli kiteyttää loistavalla tavoin sen ainoan tavan, jolla EU todellakin voisi tedä jotakin pysyvää hyödyllistä ja rakentavaa Agfanistanissa.
Kun vielä saisi lukea arvon ulkoministermme sekä ymmärtäneen ja sisäistäneen tämän toimintaperustan. Silloin voisi alkaa uskoa jotakin optimistisempaa ja hyvääkin panostuksestamme tuohon unikkojen maahan.
Toivoo illan synkän pimetessä,
Nestor Bloggaaja h.c.



Afganistan kommenttiinne: "Keskeistä on saada maahan legitiimi hallitus, jolla on selkeä näkemys maan ongelmien korjaamisesta."
Kysyn vain miten, näillä vaaleillako ja näillä ehdokkaillako? Mielestäni EU:n toimintasuunnitelman tulisi ulottua huomattavasti laajemmalle kuin dialogin periaatteisiin tulevan voittajan kanssa. Onko EU tekemässä b-suunnitelmaa?
BiH kommenttiinne: "Meidän tulee myös pyrkiä avaamaan maan blokkiutunut poliittinen tilanne. Bosnian tulisi ryhtyä todellisiin reformeihin, jotka edistäisivät sen EU-lähentymistä."
Voisiko blokkiutumaa avata antamalle paikallisille mahdollisuus sopia asiat keskenään esim. Prud prosessin osoittamalla tavalla ja mahdollisesti irtautumalla Dayton sidonnaisuudesta? BiH:n näkökulmasta kroaatit ehkä mielellään integroitusivat Kraoatiaan ja serbit Serbiaan; bosniakeille ehkä riittäisi vapaakauppasopimukset ja valkoinen lista viisumikäytännöissä.