Raportti Egyptin ja Syyrian matkalta

http://en.wikipedia.org/wiki/Recep_Tayyip_Erdoğan

Erdogan on populisti ja self-made-man, josta on tullut käänteissään nopealiikkeinen ja arvaamatonkin ajan hengen mukaan.

Valmis ja kykenevä ajamaan nimenomaan Turkin intressejä niinkuin tietysti pitääkin.

Nyt siellä pyöritellään palloja USA-Turkki-Syyria-EU-Israel-Venäjä jne. akselilla ja kytätään koriheittoja miten parhaiten kannattaa pallonsa heittää.

Kiitos Alex raportista. Sen sisältö vahvistaa käsityksemme, "että pitkä on matka Tipperaryyn". Rauha alueella on kuitenkin edellytys hyvinvoinnille ja siksi luonnollisesti kaikki on tehtävä sen löytämiseksi. Sitä taustaa vastaan ymmärrän matkan olleen arvokkaan tutustumismatkan omakohtaisen päivityksen saamiseksi.

MUTTA

Jäin kaipaamaan raportistasi faktoja sekä näkemyksiäsi vierailumaiden ja Suomen taloudellisista siteistä. Millä tavoin matkanne presidentin kanssa edisti maamme mahdollisuuksia lisätä vientiä alueelle. Tiedän, ettei EK tällä kertaa katsonut aiheelliseksi osallistua presidentin seurueeseen lähinnä kaiketi matkan poliittisuuden vuoksi. Koska talous kuitenkin on kaiken politiikan ja sen liikkumavaran perusta, toivoisin Sinulta näkemyksiä vierailusi annista tältä rintamalta.

Toivoi lauantai-aamusella,

Nestor Bloggaaja h.c.

Toivon,että otetaan kiireellisenä asiana eduskunnassa käsiteltäväksi maakaupat venäjän kanssa.MIKSI VENÄLÄISET SAAVAT OSTAA TONTTEJA JA MAATA MIELINMÄÄRIN SUOMESTA SIIHEN KENENKÄÄN PUUTTUMATTA.Kohta venäläisiä on jo niin paljon, että me olemme heidän vallan alla.Koska meillä suomalaisilla ei ole mitään asiaa puuttua KARJALAN PALAUTUKSEEN liittyviin kysymyksiinkään, niin miten sallitaan tälläinen.

Kiitos Alex matka"raportista". Ihan mielenkintoinen, mutta arvaukseni on että kirjoituksesi ei tuonut mitään uutta blogisi kommentaattoreille.

Olisiko mahdollista että poimisit "raportista" yhden tai vaikkapa kaksi asiaan joita raapaisisit vähän syvemmältä.

Hyvä ministeri Alex,

kiinnostavaa luettavaa ennen kaikkea raportin myönteisyydestä johtuen.

Silti aprikoin samaaa kuin "nestoriblokkaja" CvN yllä. Toin samansuuntaisia mietteitä esille tällaisia mietteitä jo vierailunne aikana.

Olisi tärkeää saada tietoja myös talouskysymyksistä.Kuten aiemmin arvelin, nämä tällaiset eivät liene kohteliaisuusvierailuja. Ainakin hyödyistä Suomelle pitäisi olla jotain näyttöä.

Alexilta kerrassaan informatiivinen tilannekatsaus Lähi-idän turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen, kiitos siitä! Positiivisen huomion kaipaa myös UM:n lehdistötiedote "Lokakuun Eurooppa-neuvoston valmistelut ja Afganistanin tilanne EU:n neuvoston pääaiheina", joka toisaalta osoittaa avoimuutta tiedottamisessa ulkopoliittisten asioiden suuhteen ja toisaalta Suomen aktiivisuutta - tai ainakin niin uskon (Linkki lehdistötiedotteeseen:
http://formin.fi/public/default.aspx?contentid=179118&nodeid=15146&contentlan=1&culture=fi-FI). Asia erikseen on, miten järkevää Suomen mahdollinen pakotteiden kannattaminen Irania kohtaan olisi, jos sille tielle päädytään.

Christian van Niftrik harmittelee yllä, että Alexin raportista puuttuivat kokonaan maininnat talouselämän yhteistyömahdollisuuksista. Niitä jäin kieltämättä minäkin kaipaamaan. Tosin eipä tainnut matkasasa olla mukana ulkomaankauppaministerimmekään eli se toinen ulkopolitiikkamme "järkäle" Paavo Väyrynen (toinenhan on luonnollisesti kirjansa julkaissut Lipponen). Syitä kaupan jättämiseksi pois listalta voimme vain arvailla, jos nyt siis näin asia tosiaan oli. Johtopäätöksenihän perustuu vain siihen, ettei talousasioista ole Alexin raportissa mitään mainintaa eikä Väyrynen ollut "messissä".

Kauppahan se on kuitenkin joka kannattaa ja jolla yhteistyö voidaan rakentaa positiivisessa mielessä vaikkapa ympäristöteknologian ja koulutuksen aloilla.

Alexin raportti aukeaa vielä paremmin EU:n näkökulmasta kun lukee EU:n Institute for Security Studies (EU-ISS) uudehkon julkaisun "European Security and Defence Policy: The first 10 years (1999-2009)" (ed.Giovanni Grevi, Damien Helly, Daniel Keohane). Kirjan voi lukea netissäkin, jos tykkää istua ruudun ääressä pitkään tai on nopea lukija. Linkki kirjan sivuille on: http://www.iss.europa.eu/uploads/media/ESDP_10-web.pdf .

Hyvä ministeri Alex,

Jouni Pulli ihmettelee Väyrysen puuttumista viime matkalta.
Aika hyvä kysymys?
Mutta tarvitsetko lausunnoillesi tulkin?

Syyria on ottanut vastaan 1-1,4 miljoonaa irakilaista sodan jaloista ja tarjoaa näille säälliset elämisen edellytykset.

Iranissa puolestaan on lähes miljoona Afganistanin pakolaista

Hyvyyden akseli?

Lukaisin blogiraportin ohella UM:n lehdistötiedotteen vaan enpä sieltäkään mitään uutta löytänyt. Uutisissa sen sijaan on ollut mainintoja Israelin ja Iranin suorasta neuvottelukosketuksesta muistaakseni Egyptissä; olen myös nähnyt mainitut neuvottelut kielletyn molemmin puolin. Joka tapauksessa pitää em. uutisointi paikkansa tai ei pidän tätä ensimmäisenä todellisena askeleena lähi-idän rauhoittamiseksi pitkään aikaan.

Ja juuri tällaista suoraa neuvottelua ilman ulkopuolisia julkilausumatehtailijoita tulisi mielestäni kaikin voimin tukea puuttumatta asialistaan tai lopputulemaan. Jos Iran ja Israel kykenevät tekemään diilin voidaan välttää uusi kv selkkaus eli Iranin ydinfasiliteettien pommitusyritys vastauksineen, luodaan edellytyksiä Gazan ja ehkä länsirannankin kysymysten hoitamiseen ja ehkä Syyrian ja Israelinkin sekä Libanoninkin tilannetta edistettyä.

Hyvä ministeri Alex,

anteeksipyyntösi joukkojen kotiuttamisasiassa on tyylikäs ja hieno ele.
Silti mieltä jää kaivertamaan tuntemus, että jouduit ainakin osittain sijaiskärsijäksi. Julkisuudessa käydyt keskustelut osoittvat varsin selvästi, että kotiuttamispäivä tiedettiin monellakin taholla. Kokonaan toinen kysymys on se, muistettiinko päivämäärä.

Hieno ele ulkoministeriltä, kun otit huomioon myös rauhanturvaajat tässä kalapalikissa. Usein varsinainen kohde jää toisarvoiseksi kun poliitikoidaan. Itse muistan, kun silloinen ulkoministeri kävi luonamme Libanonissa, yhdessä seisoimme seltterissä kuunnellen pommien räjähdyksiä ympärillä. Ei pelottanut kumpaakaan, pohjanmaan poikia oltiin molemmat. Ehkä Väyrysen lahje väpätti enemmän.

Julkisuudessa alleviivataan Agfanistanin olevan EU:n suuren ongelman.
Väite askaruttaa !

Miksi näin on ? Miten tähän on tultu ? Mitkä tosiasiat tekevät tästä maasta koko EU:lle niin tärkeän ?

Oliko Agfanistan jokin suuri uhka EU:Lle ? Mitä EU:n ja oman kotomaamme poliitikot oppivat Neuvostoliiton/Venäjän retkestä Agfanistaniin ?

Näin ruohojuuritasolta asioita tiiratessani olisin taipuvainen fokusoimaan EU:n mielenkiintoa EU:n omiin asioihin. Nykymenolla koko EU:n vastaisuudella on vahvaa kasvualustaa. EU:n johdolla jäsenvaltiot ovat mukana erilaisissa kriiseissä EU;n ulkopuolella. Samalla omat, tosiasiassa suuret ongelmavyyhdet jäävät vähemmälle huomiolle ja panokselle. Onko tällainen strategia järkevää EU:n kehittämisen ja sen kansalaisten kannalta katsottuna ?

Viime päivinä olemme saaneet lukea tietovuotoja, joissa vilautetaan EU:n leikkaavan (todellisuudessa toteuttavan radikaalin rakennemuutoksen) maataloustukiaan. Mikä on EU:n strategia näin "säästyvien" varojen osalta ? Kriisien hallintaanko niitä halutaan ohjata ? Tai kenties teknologian kehittämisen lisäpanostuksiin ? Yritystoiminnan laajentamiseen ? Koulutuksen laajuuteen ja tasoon ?

Vai kenties työttömyyden voimakkaaseen vähentämiseen, puhumattakaan nyt ilmaston muutosten torjuntatyöhön kaiklla sen rintamilla.

Ei kai tässä niin tule käymään, että varoja ohjataan enenvässä määrin juuri EU:n ulkopuolisen maailman pulmien ratkomiseen lähes yksipuolisilla toimilla ?

Miettii ym. Läh-Idän raportin erilaisia signaaleja pohdiskeleva,

Nestor Bloggaaja h.c.

Christian van Niftrik:Oliko Agfanistan jokin suuri uhka EU:Lle ?

Se oli uhka anglo-amerikkalaiselle imperiumille. Afganistan halusi tehdä enemmän yhteistyötä Kiinan ja Venäjän kanssa, tämä oli estettävä. Lisäksi talibanin lopettama oopiumin viljely aiheutti vaikeuksia. Huumeraha ei enää virrannut maailman pörssikauppaan entiseen tapaan.

van Niftrik: Mikä on EU:n strategia näin "säästyvien" varojen osalta ?

Maataloustukien poistamisen tarkoitus on saada EU:n osavaltiot yhä tiivimmäksi Brysselin ympärille. Ts. suvereniteetit on tuotava lopullisesti alas ja saatava maat täysin riippuvaiseksi EU-eliitin armoille. Valuutta ja perustuslaki on viety, seuraavaksi viedään ruoka ja energia.

Christian olet oikeilla jäljillä, että varoja käytetään juuri suuremmissa määrin ulkopuolisen maailman pulmien ratkomiseen. Lissabonin sopimus sitouttaa kasvattamaan sotilasmenoja.

Nyt on pakko sanoa pojalle, kuka viisautta etsii on viisas kuka luulee löytäneesä viisauden on hullu.

Christian van Niftrik nosti esille varsin monia laajoja asiakokonaisuuksia ylläolevassa kommentissaan.Kiitos siitä ja kiitos myös Heikki Liimataiselle, joka omalta osaltaan taas kerran rikastutti blogia erinomaisella kommentillaan. Kun Alex hetken huilaa (tai niin ainakin toivon) on ainakin minusta hienoa, että monet meistä jaksavat kerta toisensa jälkeen pohtia maailmanmenoa eri vinkkeleistä (vaikkain itseni mukaan lukien joidenkin mielestä liiankin monisanaisesti). Afganistanista en tällä kertaa taida lisää sanoa, vaikka mieli tekisi, koska Christian van Niftrikin kommentti nostaa esille periaatteellisesti paljon tärkeämpiäkin asioita.

Lissabonin sopimuksen kautta paine kehittää EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tulee kasvamaan merkittävästi. Tällöin myös varoja tullaan suuntaamaan EU:n ulkopuolisiinkin operaatioihin. Jotta näille toimille saataisiin EU-kansalaisten edes osittainen hyväksyntä, vaaditaan päätöksenteossa suurta läpinäkyvyyttä. Pohjoismaalaisille läpinäkyvyys viranomaistoiminnassa on paljon helpompi ymmärtää kuin siirryttäessä etelämmäksi. Siksi yhteistyö Pohjoismaiden kesken tässä asiassa on ensiarvoisen tärkeää ja eritoten nyt Ruotsin puheenjohtajuuskaudella ja tanskalaisen Naton pääsihteerin kaudella Suomen, Ruotsin ja Tanskan kesken. Tarvitsemme myös tärkeän komissaarin postin. Satsatkaamme siihen. Ulkominsterin ja pressan duuneihin panostaminen on, kuten Alexkin on kuvaillut, arpapeliä.

Ja toisaalta Christian van Niftrik ja Heikki Liimatainen ovat oikeutetusti huolissaan siitä, ettei varoja käytetä riittävästi EU-kansalaisten hyväksi (Arvoisat kommentaattorikollegani sallinette tällaisen hieman vapaan johtopäätöksen kommenteistanne). EU:n vastustus voi hyvinkin nousta nykyisestä, mikäli EU peesaisi liian innokkaasti esim. Kiinan ja USA:n toimintaa kv. tasolla. En väitä, että näin olisi tapahtumassa vaan väitän, että jos näin tehtäisiin, EU:n uskottavuus sen kansalaisten silmissä sukeltaisi pahimmassa tapauksessa "Mariaanien haudan pohjalle", syvemmälle ei taida poraamatta päästä. On välttämätöntä, että EU muodostaa oman ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä oman yhteisen puolustuksen, joka ottaa riittävästi etäisyyttä Natosta kuitenkin yhteistyötä sen kanssa tehden.

Yhtä vättämätöntä on, että EU:ssa osataan panostaa EU:n yhteisen kilpailukyvyn kehittämiseen myös uusilla nopeasti laajenevilla aloilla (ympäristöteknologia, aurinkoenergia, puhdas ilma ja puhdas vesi). Mahdollisimman laaja taloudellinen yhteistyö EU:n naapurivaltioiden kanssa niidne ja meidän eduksi on parasta lähialueturvallisuuspolitiikkaa, jollaluodaan myös suuri määrä työpaikkoja esim. Shtokmannin kaasuvarojen hyödyntämisessä eurooppalaiseen käyttöön. Tätä tilaisuutta ei kannata nukkua ohi niin kuin Snöhvitin kohdalla kävi.

EU:n pitäisi pikkuhiljaa olla sen verran kypsä, että erikoistumisesta yliopistokoulutuksessa ja tutkimuksessa eri EU-valtioiden osalta voitaisiin sopia, muutoin on vaarana, että Kiina ja Intia jyräävät ylitsemme.

Ja viimeiseksi: EU voisi näyttää esimerkkiä elämisen laadun arvostamisesta markkinoimalla myös muita hyvinvoinnin mittareita kuin BNP:tä.

”Nyt kaikki puhuvat Israel- ja palestiinalaisraiteesta, joka on kokonaisvaltaisen ratkaisun keskiössä. Yhdysvalloilla korostetaan olevan keskeinen rooli. Obamaan luotetaan. EU tukee Yhdysvaltoja. Mikään solu ei tunnu aukeavan ilman, että Israelin ja Palestiinan rauhanneuvottelut saadaan uudestaan käyntiin.”

Tämä on loppujen lopuksi Lähi-idän pienimpiä ongelmia, mutta karrikoiduin ”konflikti”. Alue on niin pieni, ettei sillä ole olemassaolon merkitystä naapurimaille. Ei merkittäviä luonnonvaroja. Kulttuurihistoriallisesta kiistasta on tehty poliittinen pelinappula, missä EU luo omaa luottamuspulaa Euroopan synkän menneisyyden vuoksi. Palestiinan arabeista tehtiin öljyn avulla pelikortti Israelia vastaan. Länsimedia tekee kahden osapuolen asialla uutisbisnestä, välittämättä asioiden todenperäisyydestä. Kun näin arabien ja juutalaisten välistä yhteiseloa ennen näitä Oslon ”rauhansopimuksia” ja nykyistä kuolleena syntynyttä ”tiekarttaa”, niin suurin ihmisoikeusrikkoja on media, joka haluaa luoda uutisbisneksellään vastakohdan ”Israel vastaan Arabit”.

Libanonin sisäistä eheytymistä uhkaa edelleen Hez-b-allahin aseistautuminen. Tämä uhittelu koituu jälleen kerran libanonilaisten kärsimyksen kohtaloksi, kuten PLO sisällissodan aikoina.

Iranin suhteen tämän hetkistä tilannetta kuvaa Pilapiirtäjä Hassan Bleibelin libanonilaisessa päivälehdessä Al-Mustaqbalissa 23.10.2009 julkaistu pilapiirros Wienin neuvotteluista:
”USA: ”Hei minun rakas Pahan akselini!” Iran: ”Entä sinä hullu minun suuri Saatanani!”

Kuka tietää minkä maan armeija auttoi Turkkia maan jouduttua maanjäristyksen uhriksi takavuosina?

Kun Alex vierailit Golanilla ja näit alas laaksoon Genesaretin järvelle, niin huomasitko miten strategien paikka se on ollut Syyrialle pommittaessa rajakyliä naapurin puolelle.

Jouni Pulli, uskon että EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka tarvitsee epätoivoisesti terrori-iskua johonkin Euroopan suurkaupunkiin lähivuosina. Muuten kansan tukea ei saada EU:n ulkopuolisille projekteille.

Vuosi sitten Saksan tiedustelupalvelu yritti räjäyttää EU:n toimistoa Kosovassa. Tämä on vasta lämmittelyä.

http://www.spiegel.de/international/europe/0,1518,592298,00.html

Heikki Liimatainen,

Spiegelin uutisen mukaan räjäyttämisestä oli syntynyt epäily, mutta missään ei ei todisteta Saksan tiedustelupalvelun työksi. Oletus onkin jokseenkin absurdi.

Ihan kiva Jouni Pulli, että jaksat "pakertaa" asioita näinkin kattavasti, ja eritystapakin on kehittynyt mukavasti luettavaan suuntaan.

Ja kiva myöskin, että jaksat kiitellä kanssabloggaajia epäsuomalaisen kohteliain sanakääntein. Olet tämän blogin sekä suola että sokeri.

Konspiraatioteorioista inhimillisen toiminnan moottoreina:

Esim. jos 9/11-projektin takana olisikin ollut joku "konspiraatiorakenne", niin väistämättä avoimen yhteiskunnan oloissa se olisi paisunut hallitsemattomaksi jo lähtötilanteessa.

Viimeistään nyt joku tuhansista "konspiraattoreista" olisi jo myynyt PITÄVÄT todisteet vaikka lehdille.

Toisaalta se, joka uskoo esim. afgaanilammaspaimenten sekaantuneen asiaan, uskoo samaan syssyyn myös hammaskeijuun, joulupukkiin yms.

Totuus lienee läydettävissä, jos tutkitaan prosessi uudelleen, ja todennäköisimmin päädytään silkan sekoilun ketjuuntumiseen erilaisissa toimijoissa ylä-, ala- ja sivusuunnissa.

Sama pätenee myös muihin kaikenkattaviin konspiraatioteorioihin, joista ne historiassa tunnetut ja todelliset ovat yleensä surkeasti epäonnistuneet tavoiteissaan ja tulleet julkisiksi aikaisintaan seuraavana päivänä.

Tuula Kiilamo,

Miten oletus on muka absurdi? Eurooppalaiset tiedustelupalvelut ja NATO ovat tehneet terrori-iskuja esim. kylmän sodan aikana varsin rutiininomaisesti Euroopan rajojen sisäpuolella.

Tuulalle ja muille joilla on aukko tässä kohti Euroopan historiassa suosittelen kirjavinkkinä Daniela Ganserin kirjaa Naton salaiset armeijat.

"...EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka tarvitsee epätoivoisesti terrori-iskua johonkin Euroopan suurkaupunkiin lähivuosina. Muuten kansan tukea ei saada EU:n ulkopuolisille projekteille."

Uhat saattavat olla lähempänä EU:n rajoja kuin yleisesti kuvitellaan - omasta mielestäni mm Balkanilla. Myös USAn tiedusteluyhteisöt pitivät viime raportissaan Balkania suurimpana uhkana Euroopan vakaudelle (ks. esim. referaattini - http://arirusila.wordpress.com/2009/02/14/us-intelligence-balkans-pose-the-greatest-thread-of-instability-in-europe/)

Itse olen huolestuneena seurannut radikaalin islamin leviämistä erityisesti Bosniassa ja Kosovossa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Wahhabistit ovat vallanneet asemia aiemmin hyvinkin maallistuneiden kanta-asukkaiden piirissä, Bosniassakaan riidat eivät rajoitu vain muslimien ja serbien välille vaan nykyään myös kroaattien ja muslimien välit ovat kiristyneet aiemmasta. Joitakin taustoja aiemmassa kirjoituksessani "Radical Islamists arming their selves in Balkans" -
http://arirusila.wordpress.com/2008/12/01/radical-islamists-arming-their-selves-in-balkans/

Ja kaikkihan muistavat, että Osamallakin oli muiden "vapaaehtoisten" muossa Bosnian passi.

Hyvä Vilho Partanen, kiitos kannustavista pohdinnoistasi ja hauskasta luonnehdinnastasi. Olen pyrkinyt ottamaan vaarin neuvoistasi ja ainakin jäsentämään tekstejäni tehokkaammin. Silti monista kommenteista tuppaa tuleman pitkiä varsinkin, jos pyrin kuvailemaan tilannetta samalla kertaa useammasta vinkkelistä. Tapa on Ruotsista opittu opiskeluajoilta.

Lisäksi olen sitä mieltä, että suomalaiset kehuvat sekä itseään että toisiaan aivan liian harvoin. Tunnustusta pitää mielestäni antaa kun siihen on hyvät perusteet niin kuin usein on tässä blogissa asianlaita, vaikka itse asiasta olisimme eri mieltä. Täältä löytää usein paljon mielenkiintoisempia näkökantoja esim. ulko-, turvallisuus- ja EU-politiikkaan kuin esim. Hesarista tai Suomen kuvalehdestä.

Suomalaiset miehet kehuvat itseään helpoiten epäsuorasti, ei edes kolmannesta persoonasta puhuen, vaan kertoen, miksi juuri heidän omistamansa automerkki ja malli on juuri se parhain hintaluokassaan tai voihan olla kyse perämoottorista tai vaikkapa saunakiukaasta.

Lopulta kritiikin vastaanottaminen ja eriävän mielipiteen ymmärtäminen on helpompaa ja se vaikuttaa usein tehokkaammin, mikäli kritiikin esittäjä on henkilö, joka on aika ajoin antanut myös positiivista palautetta. Mutta kaiken kaikkiaan pieni röyhkeyskin on maailmalla paikallaan, siksi syön ilomielin viimeisenkin kakkupalan - senkin tavan olen ruotsalaisilta oppinut. Eli jatketaan Alexin alustusten ja kommenttiemme analysointia ja toivotaan Alexille menestystä tämänkin illan ja huomisen työlle ulkoministerien parissa.

Jouni Pulli: "Asia erikseen on, miten järkevää Suomen mahdollinen pakotteiden kannattaminen Irania kohtaan olisi, jos sille tielle päädytään."

Naulan kantaan. Kovin omituista olisi jos Suomi etukäteen iloittautuisi johonkin pakotekoalitioon tuntematta mahdollisten sanktioiden lopullisia perusteita -tai vaatijoita. Suomen on nyt syytä tukea kansainvälisen yhteisön so. IAEA:n ja YK:n ponnisteluja kiistakysymysten ratkaisemiseki, ei muuta.

Meillä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa suurvaltain pätöksiin, ei troikkien pöydissä tai turvaneuvoston kabineteissa. Me voimme sensijaan omalla ulkopolitiikallamme vaikuttaa siihen, että itse pidämme yllä hyviä diblomaatti- ja taloussuhteita kaikkiin valtioihin. Vaikka EU virallisesti vei puolueettomuutemme, äärimmäisen huolestuttavat kehityskulut pakottavat miettimään josko voisimme unioinissa edesauttaa löytämään vastakohta-asetelmia purkavia, rakentavia toimintatapoja erilaisiin kysymyksiin.

Hyvä Lasse Lahtinen, toimivat taloussuhteet ovat oiva keino saavuttaa laaja-alainen keskinäinen uskottavuus kahden kulttuurin välillä. Pakotteet ovat nimensä mukaisesti pakkokeinoja ja kertovat, että painostava osapuoli ei osaa muutoin kuin väkivallan keinoin kommunikoida toisen osapuolen kanssa tai kokee, ettei sillä ole enää muita vaihtoehtoja.

Tällaisten keinojen käyttö osoittaisi, että myös diplomatia olisi tehnyt haaksirikon. Tällaisessa tilanteessa ei mielestäni Iranin suhteen olla eikä sellaista pitäisi myöskään suunnitelmissa avoimesti ennakoida, jos aidosti halutaan viestiä, että teemme kaikkemme, jotta kaikkia osapuolia tyydyttävään kompromissiin päästään.

Juuri nyt kun EU:n ulkopoliittisen staabin rakentaminen on pääsemässä vauhtiin, olisi meillä erinomainen mahdollisuus vaikuttaa EU:n ulkopolitiikan strategia- ja taktiikka-ajatteluun vaikkapa esimerkein. Georgian tilanteessa Alex oli Kouchnerin kanssa aktiivisesti rakentamassa ulospääsyä irti sotilaallisesta konfliktista myös onnistuen siinä. Ehkäpä Ruotsi puheenjohtajana voisi tässä kohdin ottaa mallia Suomen toiminnasta. Ruotsin toiminnan yksiulottuneisuudenhan muistamme varsin hyvin ko. tilanteessa.