Kairo

Hyvä ministeri Alex,

tällä vierailulla ei ole mukana liikemiesvaltuuskuntaa. On annettu ymmärtää, että asianomaiset kauppa- ja teollisuusmiehet eivät olleet kiinnostuneita seuraamaan mukana.

Tässä on tiettyä ristiriitaisuutta: yleensähän presidentin ulkomaanmatkoja on innokkaasti hyödynnetty vienninedistämisessä. Oliko nyt niin, että kohdemaat olivat tässä mielessä epäkiintoisia?

Mikä mahtoikaan olla tämän matkan päämäärä? Tuskin sitä tarkoituksetta tehdään. Mitä erityisiä intressejä mahdollisuuksia matka avaa Suomelle? Miten tärkeät ja erityistä vaalimista vaativat ovat Egyptin, Syyrian ja Suomen väliset suhteet? Onko ongelmia, joita tulee poistaa presidentillisen vierailun avulla?

Vai tekeekö valtion johto kohteliaisuusvierailuja ilman varsinaista maamme etujenvaalimistahtoa?

Lähi-Idän perusongelma on 'toiseuden' harhassa!

Jahven valituksi tulemisen idea määrittelee suoraan Vanhan Liiton kautta ne toiseuden rajat jotka edelleenkin ovat juutalaisuudessa varsin tiukat "meihin ja niihin". Näin ollaan totuttu tuhansia vuosia opittu mieltämään ja siitä ei tingitä. Asenne herättää taas luonnollisesti ja kaikkialla kohteessaan raivoisan halun vapautua. Kukapa haluaisikaan olla tuo alati 'toinen'?

Jeesuksen filosofiassa taas ns.toiseuden rajaa hieman kutistettiin, mukaan valittuihin mahtuivatkin jo äkkiä vaikkapa samarialaiset ja jopa ei- juutalaiset, kaikki sydämen ympärileikatut. Mutta vieläkin tuo toiseus jäi elämään käsittäen tietysti kaikki ne jotka eivät samoin uskoisi. Tälläkin toiseudella on ollut sitten tunnetut historialliset veriset seurauksensa kun kansoja ollaan käännytetty. Ja vain vähän myöhemmin kristinuskoa - vastavetonako juuri edellisiin?- syntyi Lähi-Itään vielä yksi uusi valtauskonto Islam.

Jo pelkästään juutalaisuuden ja kristillisen moraaliajattelun välinen juopa on ollut syntymähetkestään lähtien syvä. Eurooppalaista kristittyä harmittaa perijuutalainen idea valittuna olemisesta ja sen tuomista itsestäänlankeavista maaosuuksista ja etuilusta kansainvälisillä kentillä. Harva Eurooppalainen demokratiaankaan nojaava kannattava nykykristitty kuitenkaan mieltää omaavansa samanlaista toiseuden katsetta taas suhteessa muihin uskontokuntiin kuuluvia kohtaan. Sama ajattelun harha jossa ihan jokainen tällä pallolla syntynyt ei olisikaan yhtä oikeutettu samaan kuin mitä itselle on oikeuttamassa vallitsee vain sen ' valittuna' olemisen perusteet hieman vaihtelevat ja naamioituvat.

Kun keskustelee sionistin tai fundamentalistikristityn kanssa tulee väkisinkin surulliseksi. Surulliseksi tulee sen propagandan voimasta jolla toiseus ajattelumallina ollaan meille jo lastentarhasta markkinoitu ja edelleen markkinoidaan. Aina ja joka päivä meille ujutetaan tuutintäydeltä ideaa miten jotkut tämä maapallon lapset eivät ansaitse yhtäläisillä oikeuksillaan elämää ja sen perusehtojakaan, koska ovat auttamatta väärässä leirissä muka. Tai ehkä sama sallittaisiin sentään vielä tekopyhästi lapsille muttei enää heidän 'terroristi'vanhemmilleen!

Kuitenkin toiseuden idea on mielestäni esim. Lähi-Idän konfliktin koko alkujuuri. Probleema siellä ei olekaan uskonnollinen sinänsä vaan se pukeutuu tuohon toiseuden valepukuun ja sillä tehdään raakaa erottelupolitiikkaa.

Jimmy Carter on rohjennut nimittää Israelin toimia Palestiinalaisia kohtaan suoraan apartheidiksi. Pitäisikö myös EU:n tulisi vakavasti miettiä esim. alueen terroristimääritelmiä uusiksi mikäli aikoo lukeutua vakavasti otettavaksi tahoksi olla henkinen ja moraalinen Eurooppalainen isänmaamme? Sellainen instituutio joka ei täytä ajattelun perusteiltaan luottamusta ei tule koskaan olemaan suomalaisen sydämen asialla.

Anna-Maija Ikonen, Kuopio
------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Iranin ja Israelin edustajien tapaamiset syyskuun lopulla Kairossa koskien neuvotteluja ydinasevapaasta Lähi-idästä, osoittavat, että Lähi-idässäkin on vielä toivoa rauhasta, vaikka sekä Iranin että Israelin toimien perusajatus tuntuu aivan liian usein ottavan kovin vähän huomioon, mitä muut ajattelevat ja miten muut toivovat tilanteen kehittyvän. Tällaisen itsekkään politiikan mahdollisia seuraamuksia kuvaa hyvin esimerkiksi Gideon Levy artikkelissaan "Israel's attacks will lead to its isolation" (Linkki artikkeliin:http://www.haaretz.com/hasen/spages/1122812.html ).

Itsekkyys ja korruptio suoranaisen väkivallan lisäksi ovat suurena syynä siihen, että Afganistanissa joudutaan pitämään toinen kierros presidentinvaaleissa. Ensimmäinen kierros meni suoraan sanoen penkin alle - jopa miljoona ääntä hylättiin. Afganistanin konfliktin voittaminen tuntuu yhä ohuemmalta mahdollisuudelta ja suurelta osin siksi, että Afganistanin rauhoittamisessa on panostettu keskushallinnon vahvistamiseen eli puuhun on päästy hyppäämällä helikopterista sen latvaan. Jos tilanne olisi ymmärretty afgaanien näkövinkkelistä puuhun olisi kiivetty sen juurelta eli Afganistania olisi rauhoitettu ja uudelleenrakennettu panostamalla alueiden hallintojen kehitykseen eli lähdetty pienimmästä yhteisestä kumppanista, esim. kyläpäälliköstä tai kyläneuvostosta.

Näin kylä kylältä ihmisten elinoloja ja toimeentuloa olisi voitu esimerkillisesti parantaa, jolloin operaatiolle olisi saatu afgaanien avoin tuki. Luonnollisesti tällainenekin operaatio olisi vaatinut sotavoimia, mutta sillä olisi ollut myös menestysmahdollisuudet ja yhteiskunna kehittäminen olisi alusta asti näkynyt ja tuntunut tavallisten afganilaisten elämässä positiivisesti.

Nyt ollaan pattitilanteen edessä: yhä useammat hatkitsevat joukkojensa poisvetämistä Afganista samaan aikaan kun väkivaltaisuudet lisääntyvät ja ainakin länsimaissa tulevaa vaalikierrosta odotetaan hyvin hermostuneena. Lisäksi aseellinen konflikti on levinnyt myös naapurimaahan Pakistaniin, siis ydinasevaltioon. Pakistanissa on kuudenneksi eniten asukkaita koko maailmassa eli runsaat 170 miljoonaa.

Ns. comprehensive approach'ista tulee väkisinkin mieleen Johnsonin aikaiset laajat sotatoimet Vietnamissa: B-Viiskakkosten mattopommitukset napalmilla vietnamilaisten niskaan. Nyt pyrkimyksenä lienee lisätä afganilaisten sotilaiden panosta taistelussa talebaneja vastaan. Kun sotaa joudutaan käymään tiheästi asutuilla seuduilla tykistön ja ilmavoimien käyttö tulee olemaan hyvin rajalllista. Seurauksena on, että Afganistanin hallituksen joukkojen ja länsimaisten joukkojen henkilötappiot mahdolisesti kasvavat huimasti. Ehkä olisi aika pohtia:

a. kuinka monta kuukautta yleinen mielipide USA:ssa tulee sallimaan mahdolliset kasvavat henkilötappiot; ja

b. ehditäänkö tänä aikana päästä niin positiiviseen ratkaisuun Afganistanissa, että operaatiota voidaan jatkaa yleisestä mielipiteestä huolimatta?

Mutta Halosen-Stubbin vierailu Egyptiin ja Syyriaan osoittaa Suomen ulkopolitiikan aktiivista otetta, mikä on tervettä kehitystä, jonka on mahdollistanut suurempi liikkumavapautemme kv. politiikassa ja kv. yhteisössä kylmän sodan jälkeen ja liityttyämme EU:hun. Mutta itsestään tätäkään tilaa ei olisi vaan sitäkin pitää puolustaa myös teoin niinkuin nyt Alex ja presidenttimme tekevät.

Afganistan-sotkusta. On täytynyt olla ilman muuta täysin selvää, että tasavaltamme päämiehelle tullaan Egyptin matkalla esittämään kysymyksiä juuri ajankohtaiseen Afganistanin tilanteeseen liittyen, luonnollisesti myös liittyen suomalaisjoukkojen Afganistanissa olemisen aikatauluun.

Mikäli olet, ministeri Stubb, ollut jo ainakin viime perjantaista lähtien tietoinen tarkasta suomalaisjoukkojen kotiuttamisaikataulusta etkä ole sitä tullut huomanneeksi edes Egyptiin menonne aikana ilmaisemaan millään lailla Tasavallan Presidentille, niin sanoisinko sinun miltei syyllistyneen jopa jonkinasteiseen "virkavelvollisuutesi" laistamiseen.

Eikös perustuslain mukaan juuri Presidentti yhdessä hallituksen kanssa johda Suomen ulkopolitiikkaa ja tällöinhän Presidentin kuuluu saada tietää kaikki oleelliset faktat etenkin akuuteista ulkopoliittisista aiheista?! Tässä sotkussa haiskahtaa ilmeinen tarkoituksellinen tiedon pimittäminen!

Toivottavasti Tämä soppa nyt kauhottaisiin pohjia myöten, jotta vihdoin viimein edes joitain vastuullisia yhteiskuntamme ilmeisen kaoottiseen tilaan saattaneista joutuisi tilille teoistaan tai tekemättä jättämisistään.

Neuvon lisäksi, että jatkossa keskittyisit enemmin työhösi maamme ulkoministerinä, johon pestiin olet syystä tai toisesta tullut nimitetyksi, etkä muuhun humpuukiin, kuten juoksenteluun ympäriinsä siellä täällä ja pakonomaiseen tarpeeseen viestiä näistä urheilullisista "uroteoista". Vaikuttaa ihan siltä, että rahkeet ja aika eivät teikäläisellä ilmeisimminkään kaikkeen riitä.

Veronmaksajana vaadin, että keskity siis tästä lähtien vain ja ainoastaan oleelliseen, eli oikeanlaiseen Suomen edun ajamiseen ja jätä se oman itsesi esittely ja oman etusi ajaminen pois kuvioista!

”Jimmy Carter on rohjennut nimittää Israelin toimia Palestiinalaisia kohtaan suoraan apartheidiksi.”

Jimmy Carter liiketoimia tukee Saudi-Arabia, joten Carterin uskottavuus ”Israel-kriittisyydessään” on öljyrahoilla ostettua mielipidettä. Israel on edelleen Lähi-idän ainut todellinen demokraattinen valtio.
”Kun keskustelee sionistin tai fundamentalistikristityn kanssa tulee väkisinkin surulliseksi.”
Kristillinen antisemitismi on kristillisyyden pahimpia häpeäpilkkuja. (Jeesuksen murhaajat yms.) Juutalaiset eivät ole itseään pitäneen yhtään parempina kuin ei-juutalaista ihmistä. Israelissa työskennellessäni EN KOSKAAN törmännyt juutalaiseen, joka olisi pitänyt itseään ”valittuna kansana” ja muita parempana.

“Gideon Levy artikkelissaan "Israel's attacks will lead to its isolation"
Gideon Levy edustaa Israelilaisessa mediassa sitä äärivasemmistolaista ideologiaa. Hänen ajatuksiaan olen tallentanut useista ”dokumenttifilmeistä” videolle. Vähän niin Suomen YLE Hannu Reime, joka tunnustaa olevansa proletaari. Lähteen lainaajaa ihmettelen siinä, miten hän aiemmissa kirjoituksissaan sanoi vähättelevänsä Haaretz-lehtä, ja nyt sitten onkin sopiva lähde?
Gideon Levy on journalisti, joka on sortunut romantisoidun ja retoriikan sävyttämään valhesäälin uhriksi.

Haaretz-lehden artikkeleihin olen viitannut aiemminkin, esim. kommenteissani 10.1.2009 Alexin 9.1.2009 ja 10.1.2009 merkintöjen alla sekä kommenteissani 13.1.2009 ja 14.1.2009 Alexin 12.1.2009 merkinnän alla. Luonnollisestikaan viittaus, jonkin lehden artikkeliin ei tarkoita, että viittauksen tekijän tarvitsisi olla samaa mieltä lehden yleisen linjan kanssa tai lehdessä julkaistujen kaikkien artikkeleiden sisällön kanssa.

Gideon Levy on saanut mm. seuraavat palkinnot:
1996 Emil Grunzweig Human Rights Award; ja
2007 Anna Lindh Foundation Euro-Med Journalist Prize for Cultural Dialogue.

Vasemmistolainen Gideon Levy voi hyvinkin olla, mutta eihän se ole kiellettyä eikä sinällään tee ihmisestä huonompaa tai vähemmän varteenotettaa kuin jos ihminen olisi vaikkapa porvari.

Anna Lindh Foundationin toimintaa kuvaa esim. seuraava artikkeli, jossa suomalainen koulutus nostetaan varsin korkeaan asemaan:
http://www.euromedalex.org/news/role-women-peace-building

Jouni Pulli analysoi loistavasti edellä Agfanistanin pulmaa. Siitä hänelle suurkiitos. Kunpa myös ns. päättävissä pöydissä istuvat ulkoministerit, presidentit ja pääministerit osaisivat saman taidon. Ja jos eivät osaa, lukisivat paremmin alueen historiaa, tutkisivat sen kulttuuria ja kuuntelisivat alueen ikiomia ihmisiä.
Rohkenevatko maamme päättäjät katsoa peiliin Agfanistanin operaation osalta ?
Tilanne on alueella totaalisen SURKEA. Kaikki alueella asuvat ihmiset, eri operaatioihin osallistuvat maat ja näiden edustajat ovat vain suuria häviäjiä. Voittajia ovat enintään aseteollisuuksien edustajat.

Kenellä olisi nyt viisautta ja - ROHKEUTTA - tehdä selkeä päätös viheltää peli poikki kokonaan. Aloittaa uusi ja rehellinen Agfanistanin tosiasiallisen tilanteen analyysi Jouni Pullin viitoittamalla tiellä ja aloittaa maan ihmisten elinolojen parantaminen heidän ikiomilla ehdoillaan.
Hyvin tiedostan tällaisen hankkeen hurjuuden ja "sopimattomuuden" mutta siitä huolimatta rohkenen kirjoittaa, ettei vaihtoehtoja juurikaan ole.

Tuumiskeli Nestor Bloggaaja h.c.

Kaikki oleellinen on jo sanottu täälläkin Afganistanista - jopa moneen kertaan.

Niillä vaaleilla ei tosiaankaan tainnut olla mitään merkitystä. Eipä moinen "lappuleikki" tainnut idealtaan oikein avautua kenellekään siellä...

Niillekin vaalirahoille olisi saatu edes teoreettista vastinetta, jos olisi perustettu satelliittilähetysvastaanottopisteitä ja lykitty kännyköitä taskuihin kylillä ja turuilla.

Missä ihmeessä aivan hiljaa ovat ne kaikki tavalliset kansalaiset, päättäjät, poliitikot ja muut maailman asioita puntaroivat henkilöt kuten esim. Jouni Pulli, Nestor Bloggaaja h.c. ja Viljo Partanen ja minä liittyen Afghanistaniin :

Olisiko todella mahdollisuutta toiveeseen että maan asiat ratkaistaisiin nimenomaan Afghaanien omilla ehdoilla?

Eivät ne tavalliset kansalaiset siellä ole yhtään sen erilaisempia kuin me täällä. Tavallinen perhe haluaa, ruokaa, juomaa, katon pään päälle ja lapsilleen parempaa tulevaisuutta! Aivan niinkuin mekin.

Christian van Niftrikin ehdotus afaganilaisten elinolojen parantamisesta afganilaisten omin ehdoin muistuttaa yrityselämästä tuttua käsitettä toimia asiakkaan tarpeiden mukaan ja tarjota räätälöityjä ratkaisuja, jloissa asiakas on keskiössä. Asiakkaan ja myyjän välille pyritään yhä useammin rakentamaan pitkäaiakaista suhdetta mahdollisesti kumppanuussuhdetta.

On käsittämöntä, että kv. politiikassa asiakaslähtöisyys huutaa poissaolollaan pyrittäessä ratkomaan konflikteja; syrjäyttäjänä toimii yhä aivan liian usein ns. länsimaisen demokratian pakkovienti. Ovatko aivan liian monet poliitikot joko laiskoja tai kykenemättömiä oppimaan kriisialueiden historiaa ja ymmärtämään paikallisten omia tarpeita vai uskovatko nämä länsimaiden edustajat sokeasti oman systeeminsä universaaliin ylivertaisuuteen ja soveltuvuuteen kaikkialle?

Kommentaattorien täällä mainostamaa yleistä rohkeuden puutetta eli tyhmyyden ylistystä voi oikeastaan ymmärtää kahdesta lähtökphdasta:

Afganistan-projekti on sotateollisuudelle menestys ja afgaanit sille ilmaisia "savikiekkoja", jotka eivät haasta edes oikeuteen tuoteturvapykälien rikkomisesta.

Ei ole tarkoituskaan saada ns. tuloksia aikaiseksi, vaan tehdä projektilla jotain ns. sisäpolitiikkaa USA:ssa ja muissa projektiin sekaantuneissa "besserwissereissä".

Eli Afganistanissa pitäisi palata lähtöasetelmiin: tulisi hyväksyä de facto-vallanpitäjät ja alkaa vähitellen kääntämään kehitystä parempiin uomiin.

Hitaasti mutta vähemmillä vainajilla kaksi askelta eteen, askel taakse -metodilla..

Näin vain tuskin tullaan tekemään noista kahdesta mainitusta syystä johtuen...

Jouni Pulli nostaa edellä julkiseen tarkasteluun todellakin hyvän ja käytännön arkipäivässä toimivan näkökulman: Asiakkaan !!!

Miksi poliitikot eivät jaksa katsoa vaikkapa juuri nyt esillä olevaa Agfanistanin kiistaa tavallisen agfanistilaisen kadun tallaajan näkökulmasta. Mitä hän toivoo, mitä hän haluaa, miten hän haluaa elää ja perheensä elämän järjestää ?
Mitä Agfanistilainen liikemies odottaa Suomelta ? Mitä hän voisi toimittaa meille Suomeen ja mitä hän voisi ostaa meiltä ?

Tiedämmekö me näistä asioista yhtään mitään ? Kerrommeko vain sokeasti omien edusmiestemme (= poliitikkojemme) suulla Agfanistilaisille, miten heidän on omassa maassaan toimittava, miten heidän on perhettään kohdeltava, miten heidän tulee kehittää oikeuslaitostaan matkiakseen arvojamme jne jne.

Tulee mieleen arvostamani ex. presidentti Koiviston vinha toteamus lehdistön sopuleista. Onkohan poliitikkojenkin joukosta muodostunut omanlaisensa sopulilauma ?

Ihmettelee lauantai-illan pimetessä.

Nestor Bloggaaja h.c.

Totta kuin Mooses hyvä van Niftrik, missionäärit ja kauppiaat ovat aina levittäneet kulttuuria ja hyvinvointia tehokkaammin kuin sotajoukot yms.

Poliittinen sopulismi on todellinen kansainvälinen riskitekijä. Toivokaamme, etteivät kv. politiikan päättäjät erehdy nielemään Obaman hallinnon päätöksiä sotatoimien mahdollisesta jatkosta Afganistanissa ilman kriittistä tilanneanalyysiä. Bagdadin surullliset pommi-iskut muistuttavat taas kerran, miten USA:n miehitys on epäonnistunut. Onko Afganistanin suhteen joitain erityisiä syitä uskoa, että siellä onnistuttaisiin paremmin kuin Irakissa? Onko mitään järkeä pyrkiä levittämään korruptiosta kärsivän keskushallinnon valtaa maakuntiin? Kuvittelevatko länsimaiden johtajat, että heillä ei ole mitään vastuuta, mikäli väkivaltaisuudet kiihtyvät vaalien toisen kierroksen johdosta?

Sivusta seuraten tuntuu ajoittain, että Afganistanin operaatiossa on tehty kiihtyvällä tahdilla vääränsuuntaisia strategisia päätöksiä. Ehkä ensimmäiseksi pitäisi unohtaa sana demokratia ja vaihtaa se yhteisöllisyyteen ja paikallisten tapojen, kulttuurien ja arvojen kunnioittamiseen, vaikka se meistä tuntuisikin vieraalta.

Kiitos Jouni Pullille - taas kerran - oivallisesta analyysistä Agfanistanin osalta. Minun on kovin helppoa yhtyä hänen johtopäätöksiinä siitä, että Agfanistanin osalta tähän ns. kriisinhallintaoperaatioon osallistuminen on STRATEGINEN virhe.
Hanke on edennyt USA: johdolla kuin se kuuluisa lumipallo. Nyt siitä irrottautuminen on äärimmäisen vaikeaa ja tuskaisaa - poliittisesti. Todellisuudessa sekä ajatusten virtuaalimaailmassa.

Voisiko olettaa (=toivoa), että poliittinen sopulilauma voisi toimia myös toiseen suuntaan, eli, jos joku maa yksinkertaisesti päättää "lähteä kotiin Agfanistanista", tämä poliittinen päätös saisi muitakin maita seuraamaan ?

Tarjoaisiko poliittinen sopulilauma myös mahdollisuuden ? Jollakin tavoinhan meidän olisi voitava auttaa USA lähtemään Agfanistanistanista kasvojan menettämättä.

Pohti sateen harmaassa sunnuntai-iltapäivässä;

Nestor Bloggaaja h.c.

Kiitos Vilho Partaselle erinomaisen tiiviiksi kiteytetystä totuudesta.

"Missionäärit ja kauppiaat ovat aina levittäneet kulttuuria ja hyvinvointia tehokkaammin kuin sotajoukot".

Mitä mahtanee tuumia ulkoministerimme näin selkeistä johtopäätöksistä ? Olisiko kenties pienen tuumaustauon paikka Katajanokan komentokeskuksessa ? Paavo Väyrynen ja Helena Virkkunen eturiviin; mars, mars !

Aprikoi,
Nestor Bloggaaja h.c.