Iranin ydinohjelmasta
Tänään eduskunnassa keskusteltiin kaasuputkesta, mutta en referoi nyt sitä keskustelua vaan kirjaan sen sijaan muutamalla rivillä huomioita Iranin ydinohjelman tilannetta, joka on ollut tapetilla viime päivinä.
Iranin ydinohjelmakysymys on edessäni aika ajoin, eniten EU-neuvotteluissa Brysselissä, jossa EU-maat miettivät yhteistä linjaa. Yhdysvaltojen, Iso-Britannian, Ranskan, Saksan, Venäjän ja Kiinan edustajat tapasivat Iranin neuvottelijan Genevessä 2.10. Siellä sovittiin kolmesta keskeisestä asiasta:
1. Iran päästää kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n tarkastajat vähän aikaa sitten yllättäen julkisuuteen tulleeseen ydinpolttoaineen rikastuslaitokseen, joka sijaitsee Qomissa.
2. Polttoainetta Teheranin yliopiston tutkimusreaktoriin rikastetaan ulkomailla, Iranin ulkopuolella.
3. Sovittiin seuraavasta tapaamisesta ennen lokakuun loppua.
Suomi tukee täysin edellä mainittujen maiden saavuttamaa neuvottelutulosta ja toimintaa. Hieno juttu, että keskusteluyhteys on luotu. Neuvottelut olivat edistysaskel, mutta nyt tarvitaan konkreettisia tuloksia. Pidän erittäin tärkeänä, että Iran noudattaa neuvotteluissa sovittua. Mikäli neuvottelutie ei johda tuloksiin, meidän tulee painostaa Irania YK:n turvallisuusneuvoston sanktioin tai ellei tämä ole mahdollista, muunlaisin sanktioin, joiden takana on mahdollisimman laaja joukko maita. Loputtomiin ei voida odottaa, jos tuloksia ei synny.
22 kommenttia
"Pidän erittäin tärkeänä, että Iran noudattaa neuvotteluissa sovittua. " En kyllä luottaisi tähän. Iran pyrkii mielestäni alueelliseksi suurvallaksi.
Ydinasevaltoja ei kyllä tarvittaisi yhtään lisää.
Onnea ja menestystä
Iranin ja Venäjän yhteistyö ydinteknologian parissa on suhteellisen vaiettu asia. USA kehittelee bunker buster pommeja, joiden tunkeutumissyvyys maahan on 60 metriä ennen räjähtämistään. Iran on myös herkkää maajäristysaluetta, elikkä hoitaako luontoäiti asian omalla tavallaan. Vetikö Iranin imaamit taas länttä huulesta?
Sanktiot tai embargot toimivat huonosti, mikäli niiden taakse ei saada kaikkia merkittäviä valtioita ts. tässä asiassa mukaan lukien Kiinan ja Venäjän. EU:n ja USA:n mahdolliset yhteiset sanktiot eivät siten tuottaisi toivottua lopputulosta vaan ajaisivat Iranin mahdollisesti lähemmäksi esim. Venäjää ja Kiinaa. Huonoa politiikkaa, kieltämättä. Iranin suhteen neuvotteluvaltioiden pitäisi saavuttaa yksimielisyys, vasta silloin Iranin kanssa päästään tehokkaammin yhteisymmärrykseen. Mutta haluavatko kaikki yhteisymmärrystä ja millä reunaehdoin?
Koko prosessin taustalla on uhkaava varjo - pelko, että Israel tekee sotilaallisen intervention, joka voisi laajeta laajamittaiseksi sodaksi, Hormuzin salmen sulkuun ja öljyn hinnan nopeaan nousuun, mikä voisi ajaa juuri toipuvan globaalitalouden uuteen syvään ahdinkoon. Ehkä olisi aika pohtia, millaisiin yhteisiin sanktioihin kv. yhteisö olisi valmis ryhtymään Israelin suhteen, mikäli Israel pommittaisi Irania. Ja ehkäpä tässä asiassa voitaisiin informoida Israelia ennaltaehkäisevästi, vaikkei sitä julkisesti tehtäisikään.
Miksi minusta tuntuu että Iran pompottaa länsimaita ihan miten sattuu. Välillä tarkastajat päästetään, sitten ei päästetäkään kun tehdään vähän salaisia juttuja, sit kun länsimaat uhkailee, niin päästetään tarkastajat sisään, kunnes ne häädetään.. Tätä samaahan se on ollut nyt viimeiset 5 vuotta. Aina haetaan keskusteluyhteyttä.
En odota juurikaan onnistumisia tämän uudenkaan keskusteluyhteyden tiimoilta.
Lainaukseni uutisesta:
"Yleisesikuntaeversti evp Sampo Ahto, 71, roimii Yhdysvaltoja ja Natoa rankoin sanoin tuoreessa maanpuolustuksen ja johtamisen erikoislehdessä Kylkiraudassa (3/2009).
– Mikään ei ole niin luonnollista kuin se, että raadolliset tavoitteet kätketään kauniiden sanojen sumuverhoon, Ahto kirjoittaa Yhdysvaltain perimmäisten tavoittein kuorruttamisesta sanojen sumuverholla.
”Puolustuksellisesta Natosta tullut hyökkäyksellinen”
Ahton mukaan puolustusliitto Nato on muuttunut Yhdysvaltain sotilaallisten hyökkäysten välineeksi:
– Demokratia, ihmisoikeudet ja muu hyvä ovat yhä hieno kuorrutus, kun perustellaan liittokunnan muuttumista amerikkalaisen Euroopan-sillanpään puolustamiseen tarkoitetusta sotilasliitosta aktiiviseksi etten sanoisi hyökkäykselliseksi Yhdysvaltojen hegemonian levittäjäksi missä maailman kolkassa tahansa.
”Pienen on syytä olla nöyränä”
Ahto toivoo, että Suomen päättäjät ovat kyynisiä realisteja, jotka ymmärtävät naiiveilta vaikuttavista puheistaan huolimatta, mistä yhdysvaltalaisten tavoitteissa on kysymys.
Hän sanoo, että toisaalta päättäjämme ovat oppineet jo suomettumisen vuosilta, että pienen on syytä olla nöyränä suuren ja mahtavan edessä.
Ahto toteaa kuitenkin, että meillä on sellaisiakin päättäjiä, jotka ovat jo omaksuneet suuren ja mahtavan, Natoa johtavan Yhdyvaltain edustamat globaalit plutokratian arvot.
Afganistanin ikuinen miehitys mahdotonta
Ahto vertaa Yhdysvaltain sotahankkeita Afganistanissa aiempiin Neuvostoliiton hankkeisiin.
– Neuvostoliiton alamäki alkoi Afganistanista, ja vähän on uusikin yrittäjä oppinut. Maan ikuinen miehitys on mahdotonta.
Ahto irvailee, että ainoa ratkaisu on totaalinen hävitys:
– Tapetaan kansan pääosa ja pistetään loput reservaattiin. Yhdysvalloillahan on asiasta kokemus, kun maan alkuperäisväestölle aikanaan järjestettiin holocaust-harvennus."
Odotan tähän mielipiteeseen pientä kommenttia myös herra ulkoministeriltä. Alex, mitäpä tuumaat? Itse olen ajat sitten olut noista asioista kohtalaisen samaa mieltä, kuin yleisesikuntaeversti (evp) Sampo Ahto. Siis mitä mieltä olet yleisesikuntaeverstin näkemyksistä Herra Ulkoministeri?
Suurkiitos Jouni Pullille rohkeudesta nostaa fokukseen myös Israel silloin kun Iranin painostustoimista keskustellaan.
Minulle on kyllä muodostunut käsitystä, että "se juna meni jo", joka olisi voinut pysäyttää Iranin nousemasta ns. ydinasemaiden joukkoon. Mikä merkitys sanktioilla todellisuudessa oikein on ? Kuka niistä eniten kärsii ? Iranin johto vaiko Iranin kansa ? Vastausta ei tarvinne kauaa miettiä.
Todellista muutosta suhtautumisessa ydinvoimaan voin kuvitella saatavan Iranissa aikaan iranilaisten itsensä vaatimana ja toimeenpanemana. Onko embargo siihen paras lääke ?
Maan geopoliittinen asema on VAHVA ja maan johto käyttää tätä positiota hyväkseen. Maan johdon itsekkäistä ja/tai maan etujen nimissä ?
Israelin roolia olen koettanut miettiä vuosien varrella eri näkökulmista.
Miltä Israelissa tuntuu, kun ympäröivät valtiot johtonsa suulla julistavat julmaa "puhdistus, hävittäkää, tappakaa" - sanasotaansa Israelille. Toimiiko Israel itsenäisesti mahdollisessa Iranin konfliktissa ?
Entä toimisiko Israel USA:n, EU:n Kiinan tai kenties YK:n "käsikassarana" tekemällä ns. likaisen työn, kun muut sitä eivät voi tai tahdo energiapoliittisista tai muista poliittisista syistä tehdä.
Jouni Pulli avaa edellä meille karmean skenaarion: Alkaako juuri tuolta alueelta mahdollinen kolmas maailmansota ? Valitettavasti siihen lienee edellytyksiä ja juuri näiden edellytysten heikentämiseen olisi nyt kansainvälisen yhteisön keskityttävä taitavin ja monipuolisin mutta samalla päättäväisesti ja yhdellä äänellä puhuen.
Aprikoi tämän perjantain Obama -uutista mietiskelevä
Nestor Bloggaaja h.c.
Allaoleva kirjoitus pohtii sitä miksi USA vaikenee Israelin ydinaseesta :
http://english.aljazeera.net/news/americas/2009/10/2009103125440407949.html
Jouni Pulli puki ajatukseni sanoiksi !
Toivon ettei minun koskan tarvitse nähdä sitä miten länsimaat toimivat jos Israel käyttää tätä joukkotuhoasetta Iranissa tai jossain toisessa maassa.
”Koko prosessin taustalla on uhkaava varjo - pelko, että Israel tekee sotilaallisen intervention,…”
Eiköhän se Iran ole uhkaillut pyyhkiä Israelin pois Lähi-idän kartalta. No, sehän ei ilmeisesti mikään uhka olekaan. Pitäisikö YK:n tehdä päätöslauselma jolla Israelilta kielletään itsepuolustus ja olemassa olon oikeus Lähi-idän kartalla?
USA:n presidentti Obaman Nobelin rauhanpalkinto oli vähän kuin lapsitähdelle ensiroolista Oskari. Liian aikaista haaveilua Obaman suhteen.
Obaman rauhanpalkinnosta:
Selvästi takana on Nobel-rauhankomitean pyrkimys ottaa kantaa ja kannustaa muutoksiin USA:n politiikassa niin sisä- kuin ulkopolittikankin osalta.
Siis varsinaisista ansioistahan tämä oli Obamalle ihan liian varhainen ratkaisu semminkin, kun Ahtisaarikin sai tehdä rauhantyötä vuosikymmeniä ja silti palkittiin vasta viimetipassa, kun ei enää kehdattu olla palkitsematta.
Täytyy vain toivoa, että tämä jollakin tavalla edesauttaisi terveydenhoitouudistuksen läpimenossa sekä Irakin ja Afganistanin sotien lopettamisessa jne. ja siten järjellisempiin uomiin kokonaiskehitystä.
Luoti tappaa, se ei neuvottele...
Viime aikojen parin suomalaisen "varttuneemman sotapäällikön" arviot Afganistanista ja Suomen asemasta tämän maan sisällissodassa olisi syytä ottaa oman maamme hallituksessa nyt erittäin vakavasti huomioon. Mahdollinen vähättely ja naureskelu ei tässä vakavassa ihmisoikeuksien perimmäisiä juuria raastavassa tilanteessa voi olla enää mahdollista.
Suomen on vakavasti harkittava irtautumista tästä miehityssodasta mitä pikimmin, sen parempi. Kanada näyttää nyt esimerkkiä, joten tehkäämme samoin. Se on aitoa rohkeutta se!
Mitä mieltä olette Herra Ulkoministeri? Eikö näin ole paras tehdä, kun Obamakin on saamassa Nobelin rauhanpalkintonsa.
Juhani Harjunharja
Utsjoki
Jouni, tuskinpa Israelin hallituksella on mitään mahdollisuuksia tehdä itsenäisiä päätöksiä tässä kysymyksessä -apumiljaardit tulevat Washingtonista. Pääministeri Netanyahulla on nyt ymmärrettävästi hiukan pallo hukassa:
http://www.haaretz.com/hasen/pages/ShArt.jhtml?itemNo=1116933&contrassID=2&subContrassID=1
---
Uutisten mukaan Suomi-neidon maan puolustamiseen tarkoitettu miinalaiva höyryää vuona 2011 Afrikkaan jahtaamaan kaukaisen maanosan pahiksia. Luovutammeko heidät sitten Keniaan, jossa on voimassa kuolemanrangaistus vai tuodaanko nämä poloiset Suomeen yhteiskuntapalveluun? Entä kuka suojelisi Välimerellä kansainvälisillä vesillä seilaavia avustuskuljetuksia kaappauksilta?
Mielestäni Afghanistaa ei pidä tarkastella vacuumissa, vaan yhtenä alueellisena vaikuttajana. Läntinen naapuri Iran (tuo ydinasepeikko) tuskin kuitenkaan välittää Afghanistanin sunni väestöstä. Huomattavasti vakavammin olisi otettava Pakistan ja siellä esim.viimepäivien aikaiset pommi-iskut. Obamalle jätettty raportti highlits tilannetta Pakistanissa:
http://english.aljazeera.net/news/asia/2009/09/2009926101231313412.html
Olipa Mullah Omar nyt Kandaharissa tai Quettassa (vai onko ylipäätänsä enään hengissä), niin ehkä Afghanistan ja Pakistan (myös ydinasevaltio) olisi ehkä otettava kokonaisuuten huomioon.
Mikään ei ole ikuista. Ei edes vihanpito.
Armenia ja Turkki solmivat diplomaattisuhteet. http://www.cumhuriyet.com.tr/?im=yhs&hn=86482
Yksi Turkin EU-jäsenyyspolulla ollut vanha kivi näyttäisi näin vähitellen poistuvan.
Antaa toivoa, että ehkäpä muitakin maailman vastaavantyyppisiä solmuja voidaan availla.
Lasse, totta on, ettei Israel aivan yksin pysty pommituksiaan lentokoneillaan suorittamaan Iraniin tai ainakin näin uskotaan asian yleisesti olevan. Kuitenkin on myös arvioitu, että USA olisi tietyssä tilannekokonaisuudessa valmis puoltamaan Israelin toimia, jos tuntuisi siltä, että muutoin tilanne pahenee entisestään, siis amerikkalaisten mielestä ja jopa osallistumaan hyökkäykseen. Suurin pelko onkin, että osapuolet arvioivat väärin toistensa kapasiteetit ja varsinkin aikeet ja toimet koskien myös Kiinaa, Venäjää, Pakistania ja Intiaa, unohtamatta arabivaltioita ja Keski-Aasian valtioita.
Kaikki kunnia merisotilaillemme, mutta kyseinen paattimme ei ole kovinkaan sopiva kyseiseen tehtävään.
Christian van Niftrik totesi varsin painokkaasti, että juna meni jo koskien Iranin ydinasevaltion pysäyttämismahdollisuutta. Pohdinta on mielestäni varteenotettava. Oppina ehkä olisi, olisiko paljon, paljon aiemmin pitänyt tällainen kehityssuunta ynmmärtää ja sulkea siltä tie yhteistyöllä Iranin (ja islamin) kanssa. Tässä me nyt maksamme "tukkapöllyä" siitä, että olemme kuvitelleet länsimaisen hegemonian hallitsevan vielä pitkään. Voi tukkapöllystä tulla kovin pitkä ja ikävä ja kalliskin.
Ritva Lehtinen huomioi skarpisti ja esimerkillä, että tilanteessa on huomioitava epävakaus Pakistanissa, joka sekin on ydinasevalta. Ja vieressä odottavatkin jo Intian ja Pakistanin, Pakistanin ja Kiinan ja Intian ja Kiinan erimielisyydet, kaikki varsin väestörikkaita maita ydinasein.
Mutta onneksi meillä on ainakin yksi erinomainen uutinen, Vilho Partasen mainitsema sopimus Turkin ja Armenian välillä, lopulta kaikessa on kyse kyvystä joustaa kun siitä on hyötyä. Sydänkäpysiä armenialaisista ja turkkilaisista tuskin toisilleen noeapsti tulee muuta kuin yksilötasolla.
Tsemppiä Naantaliin. Osanottoni, pahalta tuntuu vieläkin.
Mielestäni keskustelu on juuri nyt varsin monipuolista Alexin blogissa, ehkäpä siihen tarvitaan tällainen maailmanpolitiikan härdelli.
Kiitos Lasse Lahtiselle Israel-kommentista. Varmasti tämän kategorian asioista keskustellaan tiivisti Jerusalemin ja Washingtonin välillä. Historia ei kuitenkaan vahvista, etteikö Israel - riittävän pitkälle nurkkaan ajettuna- toimisi itsenäisesti ja puhtaasti omista eduistaan ja turvallisuudestaan lähtien.
Kuten jo aiemmin täällä totesin, on Lähi-Itä/Pakistan/Intia alueella tapahtumassa huolestuttavaa kehitystä, joka huonoimmassa tapauksessa eskaloituu ydinsodaksi. Erilaisia aktiviteetteja ja toimia on alueella menossa ja lisää on suunnitteilla eri toimijoiden piirissä. Valitettavasti en jaksa uskoa niiden laukaisevan tilannetta, stabiloivan sitä, ja asteittain aloittavan positiivisen kierteen kohti alueen rauhan rakentamista.
"Pelureita", erilaisia, eri lähtökohdista kumpuavia strategioita ja tavoitteita on aivan liian monella toimijalla ko alueella. Luonnollisen päätoimijan tulisi olla YK:n, mutta tällä instituutiolla ei ole jäsenvaltioidensa tukea asiassa näiden ajaessa kyynisesti ensi sijaisesti omia etujaan.
Olen syvästi huolestunut kehityksestä. Missä ovat ne politiikan johtajat, jotka uskaltaisivat työntää taustalle omat lähiajan tavoitteensa, tunnustaa tarve luoda aidosti näiden alueiden moninaisten sosiaalisten, uskonnollisten sekä poliittisten, ongelmien purkamisen mahdollistavan ohjelman, sekä allokoida siihen myös riittävät varat.
Näiden maiden ja niiden kansalaisten on kuitenkin pitkässä juoksussa voitava itse ratkaista ongelmansa; meidän tehtänänämme on tarvittavien perusedellytysten luominen. Siinä on mielestäni oivaa haastetta myös oman maamme valtiojohdolle.
Tuumi näin sunnuntai-iltana,
Nestor Bloggaaja h.c.
Mielestäni Iranin kysymys omaa potentiaalia laukaista laajan kansainvälisen selkkauksen (suomalaissynonyymi esim kolmannelle maailmansodalle ;). Yksi syy on venäläistiedemiesten virallinen tai epävirallinen työskentely Iranin ydinaseohjelman kehittämiseksi ei siis vain ydinenergian siviilikäytön edistämiseksi. Israelin pääministeri lensi Venäjälle viemään listan venäläistiedemiehistä aseohjelman piirissä ilmaisten näin lännen olevan asioista perillä Venäjän saamiseksi rintamaan ennen viimeistä neuvottelukierrosta.
Venäläisten ansiosta YK ilmeisesti salaisessa muistiossaan on joutunut uudelleenarvioimaan Iranin kyvyn valmistaa ydinase, aikaskenaariot on nyt reivattu nopeammiksi ja USAn paine tehdä pikaisia päätöksiä on kasvanut. Kuitenkin mikäli Israel nyt päätyy USAn tuella pommittamaan aseohjelman laitokset maantasalle ei kriisi rajoitu vain mainittuihin maihin vaan mm. Venäjän roolin ansiosta paljon laajemmin.
Asia erikseen sitten on miksi Iranin pommitus ylipäänsä olisi hyväksyttävää eihän Pakistania, Intiaa, Israelia tai Pohjois-Koreaakaan ole pommitettu vaikka ydinaseita on kehitelty ja valmistettu ja ylipäänsä miksi joku maa on oikeutetumpi ydinaseeseen kuin joku toinen.
Ministeri Häkämies on US:n tietojen mukaan tarkistanut jossain määrin kantaansa ja Suomen Afganistan-politiikka ehkä muuttuu.
Mikä on Sinun arviosi?
Jouni Pullin kommentista jäi mieleen tuo "Länsimainen Hegemonia", joka saat minut aina innostumaan.
Tarkastelin viikonlopuna juuri ilmestynyttä tutkimusta: Mapping the Global Muslim Population.
http://pewresearch.org/pubs/1370/mapping-size-distribution-worlds-muslim-population
Tutkimuksesta käy erinomaisesti ilmi että esim. Intiassa, Venäjällä ja Kiinassa on erittäin "sizeable numer of Muslims".
Viittaan lähinnä Alexin seuraavan päivän blogiin"Asiaa Aasiasta".
Yllämainitun tutkimuksen tulokset olisi syytä pitää mielessä kun tarkastellaan kokonaistilannetta (eli pinnan alla mahdollisesti kytevää Afghan, Pakistan, -Stan maiden, Kiinan Uiguurien ja Venäjän sekä Intian muslimien mielipidettä länsimaisten jokkojen toiminnasta Afghanistanissa)!
Tutkimus ei liity uskonnollisuuden määrään vaan "self-identification" ko. maissa.
Lopuksi vain muistutuksena: lähes yksi neljästä globaalisti on Muslimi.
Täytyy oikaista omaa viestiä siltä osin kun se perustui Hesarin verkkosivun virheelliseen otsikointiin Suomen osallistumisesta merirosvojahtiin Somaliassa. Valtioneuvoston tiedotteen mukaan tällaista päätöstä ei ole tehty ja hyvä niin. Asiaa on syytä vielä pohtia avoimen kansalaiskeskustelun keinoin. UTVA lienee ollut kannastaan sopuisa, mutta ministeri Hakämiehen viimeaikaiselle raikkaalle realismille on silti annettava tunnustusta, kun on miestä joskus tullut moitittuakin. Hyvä Jyri!
---
Aika moni kommentaattori tuntuu yhtäkkiä heränneen huomaamaan, että Afganistan onkin tärkeä Pakistanin vuoksi. Oletuksen mukaan kapinallisten paluu valtaan johtaisi epävakauteen muissakin alueen valtioissa. Ehkä näin on. Eikö kuitenkin kenraali Musharrafin hallitsema Pakistan ollut kohtuullisen vakaa kun se Saudi-Arabian kanssa pönkitti Afganistanin sisällissodan voittajaksi noussuttaa julmaa Taleban-hallintoa? Puolustusvoimat voisi muuten palauttaa Taleban-tietosivuilleen sieltä poistetun kuvauksen millä keinoin äärijärjestö aikanaan lopetti sodan. No, yleistilanne huomioiden se olisi ehkä liian masentavaa luettavaa.
Laatulehdistössä julkaistiin vastikään sangen epäortodoksinen analyysi Mullah Omarista:
http://www.nytimes.com/2009/10/11/world/asia/11mullah.html?scp=1&sq=mullah%20omar&st=cse
Hyvä Lasse Lahtinen (tuskin kuitenkaan sukua, vaikka sukunimi lähellä, sillä silloin et arabilogiikan puitteissa loukkaisi minua kuten nyt teet).
Sattui kun sanoit että "aika moni kommentaattori tuntuu YHTÄKKIÄ heränneen huomaamaan että Afghanistan on tärkeä Pakistanin vuoksi "
En todellakaan usko että tästä on kyse, uskon että kommentatttorit ovat aina ajatelleet Afghanistan & Pakistan yhdessä nipussa. Olisit ollut Peshawarissa kanssani kun aina kuulin "tervetuloa Afghanistaniin "
Musarrafin aikana myös Pakistanissa asuneena voin sanoa että maa tarvitsi johtajaa nimeltä Musarraf ! .. siis nimenomaan Pakistan... kiitos colonialistisen perinnön.
Taliban hallinnosta olet ilmeisesti eri mieltä.
Myös heidän kanssaan tehtiin tuskallista, hidasta työtä jonka tarkoituksena oli vähitellen saada myös heidät hyväksmään esim. tyttöjen koulunkäynnin, naisten työssäkäynnin (muutakin kuin sairaanhoitajat naispuolisille potilaille) jne.
No, sitten meni Taliban ja Musarraf. Loput voimme lukea päivän lööpeistä !
Parahin Ritva Lehtinen. Kiitos oikein asiallisesta palautteesta. En valitettavasti kuitenkaan lukenut kommenttiasi etukäteen vaan viittasin mm. aikaisemmissa blogimerkinnöissä huomioitujen Ahtisaaren ja Rasmussenin puheisiin tai tähän päätoimittaja Virkkusen järkeilyyn (HS 11/10-09):
"Afganistanissa soditaan, jotta levottomuus ei nykyistä enempää leviäisi Pakistaniin, jolla on ydinase, 3200 kilometriä pitkä raja ja ongelmallinen suhde Intiaan."
Eikö kuitenkin juuri se Afganistanissa 2001 aloitettu sota ole luonut levottomuutta ja sen leviämisen uhkaa alueelle?
Meidän? Eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus tekee päätökset itsellisesti, mutta en minä ainakaan ole valmis kannattamaan huonoa politiikaa. Suomen ja Iranin kahdenväliset talous- ja diplomaattisuhteet ovat tiettävästi kunnossa. TN tekee ratkaisunsa ydinasevaltioiden omista lähtökohdista ja sen tahtoon on kansainvälisen yhteisön tietenkin tyytyminen. On hyvin ymmärrettävää, ettei esim. Israel halua odottaa ydinsulkusopimuksen uudistamista ja universaalisuusperiaatteen vahvistamista, mutta ei EU:lla ole mitään syytä ryhtyä hötkyilemään. USA on painostanut Irania erilaisilla pakotteilla 30 vuotta. Missä tulokset?
Jos Suomen hallitus oikeasti haluaa kunnostautua ydinaseriisunnan puolustajana, kannattaa huomata mitä Nobel-palkittu ElBaradei juuri totesi turvaneuvoston historialliseksi luonnehditussa istunnossa pitämässään puheessa:
"The IAEA´s legal authority is severely limited in some countries. This is because many states have not concluded the required agreements with the Agency. As a result, in over 90 states, the Agency either has no verification authority at all, or its authority is inadequate. That means we often cannot verify whether a country is engaged in clandestine nuclear activities.
...
A second issue is the growing number of states that have mastered uranium enrichment or plutonium reprocessing. Any one of these states could develop nuclear weapons in a short span of time, if, for example, it decided to withdraw from the NPT."
http://www.iaea.org/NewsCenter/Statements/2009/ebsp2009n013.html
Ovatko mainitut maat täysin tyydyttävästi tehneet selkoa ydinohjelmiensa rauhanomaisuudesta?
Guardian otsikoi viimekertaiset keskustelut "läpimurroksi" -niiden tuloksena Iran lupasi toimittaa 3/4 rikastamastaan uraanista ulkomaille jatkojalostettavaksi lääketieteelliseen ja tutkimuskäyttöön. Tätä sopimusta ei saavutettu uhkailemalla vaan keskinäisellä kunnioituksella:
http://www.guardian.co.uk/world/2009/oct/01/iran-uranium-enrichment-plant-inspection