Blogikirjan julkkari
Tänään aamu alkoi Maikkarin Huomenta Suomessa. Lauri Karhuvaara tenttasi asiantuntevaan tapaansa kaasuputkesta, Afganistanista, Irlannista, EU-nimityksistä, Iranista ja tänään julkaistusta blogikirjasta. Tuntuu siltä, että Laten kanssa pääsee aina hyvin juttuun.
Samat sanat launtaisesta Ykkösaamu-ohjelmasta, jossa haastattelijana toimi Jari Korkki. On erittäin antoisaa käydä pidempi keskustelu, jossa voi rauhassa käydä läpi ulkopoliittisia aiheita.
Maikkarin jälkeen minulla oli ilo ja kunnia puhua Itä-Helsingin veteraaneille. Hieno tilaisuus, ja se ei johtunut puhujasta.
Anu-Elina Lehti, allekirjoittanut, Jouni Pulli ja Unto Hämäläinen (Kuva: Pekka Mustonen).
Muiden tapaamisten ohessa tänään julkaistiin blogimerkintöihin ja -kommentteihin perustuva kirja nimeltä Ei Herra ministeri: ulkoministerin ensimmäinen vuosi. Julkaisutilaisuudessa puheenvuoroista vastasivat kirjan toimittaja Anu-Elina Lehti, vakiokommentaattorimme Jouni Pulli, arvostettua Perässähiihtäjä-blogia pitävä Helsingin Sanomien Unto Hämäläinen ja allekirjoittanut.
Suurkiitos Anu-Elinalle kirjan toimittamisesta! Ei siitä olisi mitään tullut ilman Anu-Elinan ammattitaitoista toimitusta. Alunperin liuskoja oli kommentteineen yli 1500! Anu-Elina sai teoksen 241-sivuisiin kansiin. Uskomaton suoritus.
Kiitos myös Jounille ja Unskille, että osallistuitte tilaisuuteen. Erityinen kiitos kaikille niille, jotka suostuivat julkaisemaan kommenttejaan kirjassa omalla nimellä. Blogikommentaattorit ovat kirjan ja tämän blogin suola.
Kuva: Pekka Mustonen.
Alustuspuheenvuorossani kerroin kirjasta ja sen sisällöstä. Paljon tuohon ensimmäiseen vuoteen mahtui. Kaikkea Irlannin ensimmäisestä kansanäänestyksestä Georgian sotaan; kaasukriisistä Gazan sotaan; Etyj-puheenjohtajuudesta Yhdysvaltojen presidenttivaaleihin. Lukematon määrä matkoja.
Kuulisin tietenkin mielelläni arvon blogikommentaattoreiden näkemyksiä tämäntyyppisestä blogikirjasta, jossa äänessä ovat myös muutkin kuin bloggaaja.
Kirjan nimi tulee muuten suositusta brittisarjasta Yes Minister! Kuten hyvin tiedämme niin blogikommentit ovat kirjavia: puolesta, vastaan ja jotain siltä väliltä. Siksi Ei Herra ministeri.
Toinen vasemmalta on muuten Mustosen Pekka, legendaarinen kuvaajamme kuvattuna (Kuva: Vuokko Ritari).
16 kommenttia
Pyysitte blogikomentaattorien näkemyksiä kirjastanne ja tässä omani:
Aina joskus kun olen tuntenut tarvetta tuoda näkemykseni (Suomenkin) ulkopoliittisista asioista olen sen pyrkinyt tekemään. Edeltäjänne UM Tuomiojan aikana lähetin palautetta hänelle sähköpostitse joko bloginsa innoittamana tai oma-aloitteisesti. Ilahduttavaa oli että hänen vastauksistaan päätellen hän oli usei jopa ehtinyt lukemaan postituksen.
Teidän bloginne on puolestaan avoin keskustelufoorumi jonka parasta antia - anteeksi vain - ainakin minulle usein on blogikommentaattorien näkemykset. Usein kommentaattorit - minä mukana - aloittavat keskustelun tyystin toisesta aiheesta kuin oma blogipostinne. Tästä keskustelusta usein olen saanut taustatietoja, linkkejä ja näkemyksiä jotka muutoin ehkä olisi jäänyt ainakin minulta saamatta. Pyydän älkää pahastuko on Teilläkin monesti aivan hyviä posteja varsinkin jotkut analyyttiset puheenne.
Bloggaus ja sosiaalinen media tuottaa kokemukseni mukaan varteenotettavia näkemyksiä ja tietoa esim. useiden kriisien aikana mm Moldovan ja Iranin tapahtumien osalta joita itse tarkemmin seurasin (toki monesti värittynyttä koska ylipäänsä vain osa kansasta käyttää tätä välinettä). Te puolestaan saatte analyysejä ja tilannekatsauksia UM:n virkakoneistolta.
Haluaisinkin puolestani kysyä Teiltä hra ulkoministeri kaksi kysymystä:
1) kuinka paljon Te tai avustajanne vertaatte virkakoneiston Teille tuottamaa tietoa blogistanne löytyvään aineistoon, ja
2) kuinka suuren osan itse keskimäärin ehditte lukea bloginne kommenteista?
Lopuksi kiitos tästä foorumista.
Tätä blogia on ollut mielenkiintoista seurata erityisesti kuluneen vuoden aikana. On mielenkiintoista lukea ja kuulla selvityksiänne tapahtumien taustoista ja syistä. Täytynee hankkia tuo kirja ja lukasta, mitä kaikkea se pitää sisällään.
Moro Alex
"Ei, herra ministeri" on nyt ensimmäistä kertaa luettu ja aion kirjoittaa siitä sekä Lasse Lehtisen MEP-muisteloista arvion omaan blogiini tämän illan aikana.
Pyysit blogikirjoittajien arviota kirjasta ja tässä tulee: Blogikirja on nyt löytänyt muotonsa. Kirjan toimitustyö, taitto ja muu ulkoasu ansaitsevat erityiskiitoksen. Blogikommenttien mukanaolo teoksessa tuo moniäänisyyttä ja syvyyttä ja antaa ajatuksille sytykkeitä - "noinkin joku voi asian nähdä".
Korkeasti kunnioittamani Unto Hämäläinen osasi kommenttipuheenvuorossa nostaa esiin paitsi teoksen myös tämän blogisi ainutlaatuisuuden. Kommentointimahdollisuus on äärettömän harvinaista kansainvälisten huippupoliitikkojen blogeissa.
Aiempien blogikirjojen työ näkyy myös teksteissäsi. Ilmaisu on hioutunutta ja tarina kulkee. Blogikirjoittaminen on erinomaista harjoittelua ja harjoitus selkeästi tehoaa.
Joten kiitos. Loput omassa blogissani.
Jii
Mielenkiintoista ja kannatettavaa, kiitos!
Yksin voi melko pitkään duunailla,"kaiken keskellä yksin". Obaman otsan leima voi kuitenkin niin toimien iskeytyä pian ulkoministerimmekin otsaan, eikä sellaista hänelle mitenkään soisi. Aika aikaa kutankin, näyttöä yksin selviämisestä on jo aika lailla.
Kirja on toistaiseksi lukematta, lueskelen kansanvalistaja Tervon uutukaisen ensin.
Moro jälleen
Jirjoitin blogiini yhteisarvion "Ei, herra ministeri" -teoksesta ja Lasse Lehtisen "Viiden vuoden kakku" kirjasta. Löysinpä kirjoittaien väliltä yhtäläisyyksiäkin.
Blogi löytyy osoitteesta:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/politiikan-paeivaekirjoja
Jii
Kiitos kutsusta tulla kirjasi julkistamistilaisuuteen! Olin siellä ja totesin näin ensi kertaa sinut livenä nähtyäni, että olet todella maineesi veroinen eli tosi rento tyyppi, jossa älykkyys, asiallisuus ja maanläheisyys yhdistyvät harvinaisella tavalla.
Kiitos siitä, että minunkin kommenttini löytyy kirjasi sivulta 11!
Olin aika yllättynyt kun sain tietää, että kommenttini tullaan laittamaan kirjaasi. Itse asiassa en edes muistanut, mitä tuli keväällä 2008 kirjoitettua.
Asiallisten sinun kehumisten jälkeen olin nimittäin kirjoittanut seuraavasti:
"Koska sinulla on juuria Käkisalmessa, uskon, että pidät aktiivisesti silmällä myös Karjalan palautusta. Jos ei kerran Venäjä pidä alueesta huolta, niin Suomi voisi sen tehdä."
Nyt kun luin silloisen viestini, olin iloinen siitä, että olin tosiaan sellaisen kirjoittanut ja vielä iloisempi siitä, että olit kelpuuttanut sen kirjaasi.
Mistä moinen ilo?
Sen takia, että Karjalan palautus -keskustelu on Suomessa edelleenkin aika umpijäässä. Kansalaiset puhuvat siitä, mutta korkeimmat päättäjät nukkuvat Ruususen unta.
Toivottavasti pian tulee aika, jolloin unesta herätään ja ryhdytään tosi toimiin, jotta suomalaiset voisivat alkaa jälleen rakentaa Karjalaa, koska naapurilla ei ole siihen rahaa eikä ennen kaikkea motivaatiota.
Eihän se ole heidän maansa.
Kiitokset kutsusta, tilaisuudesta ja kirjasta signeerauksellanne! Pidin kovasti tilaisuudesta ja kaikista puheenvuoroista. Oli mm. ilo seurata rauhallisia ja hyviä vastauksianne - kysymykseen kuin kysymykseen. Edelliseen kommenttiin Unto Hämäläisen osaamisesta on helppo yhtyä. 25 vuodessa on tosiaan harpattu ulkoministerin "en kommentoi" -tyylistä iso askel eteenpäin. Hieno homma. Täytyy perehtyä kirjaan tarkemmin, mutta yhden palautteen siitä jo voi antaa. Totesimme siinä erään toisen naisvieraan kanssa, että kirja on hyvin suunniteltu juuri käsilaukkuun sopivaksi. Siis aamulla mukaan käsilaukkuun ja työmatkalukemiseksi.
Maarit
Olihan se pakko tulla paikalle, kun ministeri kutsuu.
Minulle oli melkoinen yllätys oli kun blogissa julkaistaan/iin melkein mitä vaan, joten kansalaisilla oli kanava väittää vastaan ministerin kanssa, ja tuoda ulkopoliitiseen keskusteluun hankalia teemoja.
Kun lähdin kouluun joskus 70-luvulla kouluun, isä antoi tiukat ohjeet ekaluokkalaiselle, 'ei sanakaan kommareista ja neuvostoliitosta'. Mitään poliitikasta silloin ymmärtänyt, mutta ymmärsin et vaikeneminen on parempi.
Jotenkin harmittaa että presidentti ja ilmeisesti ulkoministeriön asiantuntijat ovat 'pakottaneet' Alexin puhumaan pelkästään virallista linjaa, joka myötäilee Venäjää täysin. Eihän meillä ole mitään keskenäisiä ongelmia.... buuh (esim. kaasuputki on vain ympäristöpoliittinen asia heko leko)
Kyllähän Alex tietää että muutama kilometri kun mennään Venäjän puolelle rajasta niin ollaan kuin eri planeetalla kaiken mahdollisen suhteen. Onko mitään mahdollisuuksia että saadaan joskus ihan normi itä-naapuri?
Blogikirjassa on hyvin tiivissä paketissa kommentit niin kuin pitääkin.
Onnitteluni Alex uuden kirjasi johdosta. Kiitos saamastani kutsusta ko julkistamistilaisuuteen. Pahoitteluni siitä, etten voinut olla mukana , muiden aiemmin sovittujen tapaamisten vuoksi. Eläkeläisen kiireitä kun riittää mukavasti.
Hyvää syksyn jatkoa ja tsemppiä monissa puuhissasi kaikilla rintamilla toivottaa:
Nestor Bloggaaja h.c.
Ari,
1. Kyllä meidän porukat lukee kaikki kommentit.
2. Toimin blogin moderaattorina, eli kaikki kommentit menevät sisään vasta sen jälkeen kun olen ne lukenut.
Alex
Päätellen blogitäydennyksien joskus myöhäisistä iltahetkistä, ja tietäen virkamiesten 8 tunnin työajat, olenkin ajatellut ministerin itsensä "perkaavan" kulloisenkin saaliin :=)
Kiitos Alexille, että sain olla mukana julkistamistilaisuudessa. Oli myös suuri ilo tavata kolleegojamme eli blogin kommentaattoreita. Jotkut nimet ja mielipiteet saivat kasvot ja se tekee jatkokommentoinnista yhä mieluisampaa.
Pyrin omassa puheenvuorossani korostamaan, että kommentoinnillamme olemme usein pystyneet esittämään näkökohtia varsin monista näkökulmista ja siten pystyneet yhdessä rikastuttamaan tieto- ja käsitystasoamme kulloisestakin asiasta.
Arvoisa Alex,
Lainatakseni Cambridgen yliopiston filosofian professori Simon Blackburn arvioita Platonin Valtiosta - olemme todellakin muutoksen keskellä: "plutokratiasta" eli rahanvallasta olemme siirtymässä "kunnian" valtaan, jossa keskeistä on kilvoittelu ja määrätietoisuus. Avoimmuus toimii nähdäkseni muutoksen siltana.
EU:n suurimmat päänsäryn aiheuttajat ovat juuri nyt Tsekin presidentti Vaclav Klaus ja Britannian konservatiivipuolue Mistä tämä kertoo? Muutosvastarinnasta? Euroopassa näyttää vaikuttavan edelleen jonkin asteinen näköalattomuus ja aina esiin pulpahtava nationalismi.
On ollut suuri ilo kirjoittaa filosofian näkökulmasta kommentteja blogiisi.
Kiitos että sain olla läsnä, on ollut mielenkiintoista osallistua blogiin.
Politiikkaa, etenkin kansainvälistä sellaista, käsitteleviä blogeja ei ole liikaa.
Moi Alex.
Löysin itse vastauksen muutama päivä sitten esittämääni kyselyyn siitä miten Lissabonin sopimuksen turvatakuut meihin vaikuttavat.
Tämä selonteko antaa aika hyvän kuvan asiasta.
http://formin.finland.fi/public/download.aspx?ID=28971&GUID={3E77F80F-9D53-49B5-99A7-0CF54ED291A6}
Eli mikäli ymmärsin oikein tuon kirjoituksen niin EU:ssa käydään kädenvääntöä siitä, missä määrin jatketaan NATO:n alaisella linjalla. Ainakin kun tuosta selonteosta katsoo vuosien mittaan muuttuneita sopimusten sananmuotoja, niin suuntaus yhteiseen EU-puolustukseen on ilmeinen.
Osa EU maista haluaa vahvistaa EU:n omaa kapasiteettia, osa maista taas haluaa tukea NATO:n toimintaa. Selonteosta valitettavasti ei käy ilmi mikä on noiden eri kannatusten voimasuhteet. Olisi mukavaa jos tästäkin asiasta käytäisiin enemmän julkista keskustelua.
Selvää on kuitenkin se että kun Lissabonin sopimus astuu voimaan, niin meillä on NATO:n turvatakuiden sananmuotoa vastaavat turvatakuut EU-maiden kanssa.
Kiitoksia kutsusta julkaisutilaisuuteen, herra ministeri. Valitettavasti täältä kaukaa pohjoisesta ei päässyt paikalle.
Ari Rusila kertoi edellisessä kommentissaan, että "Serbian Hullu Pommittaja" Richard Holbrooke on saamassa työlleen jatkajan "Afganistanin Hullusta Pommittajasta" Joe Bidenista.
Antaako Suomi tukensa Bidenin linjalle?