Afganistania ja paljon muuta

Noista ihmisoikeuksista tulee mieleen suomalaisten tilanne. Voisiko joku siellä hallituksen puolella selostaa miksi suomeen tuodaan pakolaisia islaminuskoisista maista ja melkoinen joukko on kertymässä tänne pääkaupunkiseudun ympärille, mihin suomi näitä oikein tarvitsee ?

Maahamme on tulossa todella paha taloudellinen kriisi ja suomalaisia on sadointuhansin työttöminä ympäri maata, pakolaisille perustetaan keskuksia ja tarjotaan asuntoja, mutta suomalaisia jotka haluaisivat tulla työn perässä pääkaupunkiseudulle ei avusteta mitenkään. Kohtuuhintaisen asunnon saaminen on erittäin vaikeaa.

Niinkutsutun eläkepommin korjaaminen pääosin kouluttamattomilla pakolaisilla ei tule onnistumaan, ja todennäköisesti sellaista ei edes tule, koska eläkeläisten eliniän odote lienee keskimäärin 18-vuotta eläkkeelle siirtymisen jälkeen, myös eläkkeitä joudutaan pienentämään.

Toivoisin hallitukselta selkeämpää toimintaa tämän maan kansalaisten ongelmien ratkaisemiseksi.
Ja sitä että kiintiöpakolaisten vastaanotto lopetettaisiin.

Mistäs sen puheen(rungon) EU:n tulevaisuudesta saisi kalastettua??

Hyvä ministeri Alex,

kiinnostavaa kuulla siitä, kuinka puheesi syntyvät. Olenkin mietiskellyt sitä, missä määrin luot ne itse. Montakohan avustajaa Sinulla lienee?

Ilmeistä on , että blogit kirjoitat itse. Niissä on pieniä kielellisiä elementtejä, jotka paljastavat äidinkielesi.
Esimerkki: lauseesi " Kun puhe on kirjoitettu ulos niin sitä vielä viilataan". Suomenkielellä sanotaan: Kun puhe on kirjoitettu, sitä vielä viilataan. Tai hiukan paremmin: Puhetta viilataan ( tai hiotaan) vielä kirjoittamisen jälkeen.

Haluan korostaa , Alex, että tämä ei ole kritiikkiä. Ainakin minua pieni poikkeavuus huvittaa. Se on se särö, joka osoittaa, että Sinäkään et ole täydellinen.

Moi Hanna - pitkästä aikaa. Ollaankin ikävöity sinun veitsenteräviä analyysejä. Pistetään tulevaisuuspuhe perjantain blogiksi.

Alex

On tärkeää että keskustelussa tuotiin esiin vähäiselle huomiolla jääneitä positiivisia seikkoja Afganistanin kehityksessä. Mutta kovin epämääräiseltä kuulostaa semmoinen linjaus että Suomi osallistuu rauhanturvaamiseen niin kauan kuin tarpeellista. Tarpeellista kenelle? Vastuullisinta olisi nyt laatia kunnianhimoinen kansallinen tavoite turvallisuusvelvoitteiden palauttamiseksi afganistanilaisille ensi vaalikaudella, mutta arvioda vuotuisesti tilannetta eduskunnassa.

On myös hyvä tehdä selvä pesäero siihen Yhdysvaltain johdon ja Naton pääsihteerin väitteeseen että Afganistanin operaatio on "välttämätön". Vain valtion alueellisen koskemattomuuden puolustaminen hyökkääjävaltiota vastaan voi edellyttää sotilastoimia kansalaisten suojelemiseksi -aina muulloin on vaihtoehtoja. Näitä julkisuudessakin olleita erilaisia linjoja on puntaroitava avoimella keskustelulla.

"Sai öristä rauhassa."

Jassoo. Älä liikaa hauku itseäsi, muut tekevät sen puolestasi.

Timo Soini on erittäin hyvä puhuja. Selkeä ja pystyy heittämään sloganeita (joka ei sinänsä takaa mitään). Urho Kekkonen oli hyvä puhuja ja kirjoittaja.

Jokaisen on puhuttava tyylillään! Kopio ei saa olla. Oma tyyli pitää löytää ja sitä pitää kehittää.

"Politics is about presentation". Politiikka on paljolti presentaatiota. Hyvässä ja pahassa. Puheen uppoaminen riippuu myös yleisöstä. Välttämättä puheessa ei ole mitään väärää, yleisö voi olla myös väärä.

Perussääntöjä on myös:

1. Puheen pitää mieluummin yhdistää kuin jakaa yleisöä.

2. Puheen pitää mieluummin olla positiivinen ja kannustava kuin negatiivinen ja kielteinen.

3. Huumoria pitää käyttää hyvin harkitusti ja harvaan. Parhaimmillaan se kuitenkin uppoaa kansaan kuin häkä.

Jos osaat puhua hyvin ja sovittaa sanasi taitavasti, niin sinulla on hyvät eväät politiikoksi. Hyvä politiikon suusta valuvat uskon ja toivon sanat kuin "veri mestatun ruumiista".

Tämän blogin suuresti arvostamani kirjoittaja Jouni Pulli heitti pari viikkoa sitten minulle haasteen kirjoittaa hieman näkemyksiäni johtajuudesta.
Pahoittelen, että nyt vasta pääsen asiasta joitakin huomioitani täällä tuomaan julki. Pyydän myös moderaattorilta anteeksi, että kirjoitan päivän otsikosta poikkeavaa kommenttia.

Käsite johtajuus on tänään entistä enemmän korvaamassa perinteistä esimiesaseman muodollista sisältöä. Aito johtajuus nauttii organisaatiossa korkeaa arvonantoja ja hyväksyntää. Esimiesasemalla käsitän vastuuta, joka annetaan esimiehelle johtaa organisaatiota kun taas johtajuutta kuvaan mielelläni "hyväksytyllä johtajaroolilla, jonka alaiset esimiehelle "antavat" ja tunnustavat.

Pohjoismaissa esimiestasojen välillä on huomattavan pienet erot ja ns. tottelevaisuuskäsitettä ei juurikaan enää näe eikä kohtaa käytännön elämässä. Siksi näen johtajuuden meillä erinomaisen tärkeäksi ominaisuudeksi ja mielelläni etsin henkilöitä, joista löydän näitä aitoja johtajuusominaisuuksia.

Tiivistän käsitystäni johtajuudesta mielelläni kolmeen pointtiin:
1. Johtaja osoittaa suunnan toiminnalle
2. Johtajalla on aito mukaansatempaava kyky saada ihmiset mukaansa toimintaan
3. Johtaja luo energiaa organisaatioon asetettujen tavoitteitten saavuttamiseksi.

Johtajan tärkeimmäksi tehtäväksi määrittelen sen, että johtaja jatkuvasti sopeuttaa, tehostaa ja uudelleen suuntaa toimintaa suhteessa ulkoiseen maailmaan.
Mielelläni puhun silloin STRATEGISESTA JOHTAMISESTA.

Kenties tämän blogin lukijat voivat uhrata muutaman minuutin ja miettiä montako hyvää johtajaa tunnistatte maamme johtavissa poliitikoissa. Tai kenties EU:ssa ?

Pohdiskeli perjantain kauniissa ruskasäässä:

Nestor Bloggaaja h.c.

Suomessa on oikeastaan varsin vähän henkilöitä, jotka osaavat suomenkieltä täydellisesti.

Menipä minne vain ja luki mitä vain, aina on paranneltavaa...savolaisista ja Savosta nyt puhumattakaan.

Olenkin oppinut, että Suomessa suomenruotsalaiset osaavat halutessaan suomea kaikkein parhaiten meistä kaikista, koska ovat sen joutuneet oppimaan ikäänkuin vieraana täydennyskielenä.

Että siitä vaan "skriivaamaan", eikä muutama nyanssivirhe huitaise ketään häpnaadilla.

Palvelin YK:n rauhanturvajoukoissa Etelä-Libanonissa vv. 1985-1987. Toimin mm:ssa vartioaseman päällikkönä ylikersantin vakanssilla.

Tilanne oli silloin aika kireä ja yhteenoottoja Israelin ja Hizbolahin välilä sangen usein.

Hizbollah ryösti mm:ssa yhden suomalaisen aseman ottamalla kaksi suomalaista panttivangiksi ja uhkaamalla tappaa heidät, jos muut suomalaiset eivät pudota aseitaan.
Aseman koira hyökkäsi terroristien ?/vapaustaistelijoiden? kimppuun ja sen ne tappoivat heti.

Silloin suomalaisten ei auttanut muuta kuin antaa ryöstää asemansa.
Ryöstö tapahtui yöllä syrjäisellä vartioasemalla, jonne radioyhteys katkesi ja samaan aikaan alueella oli rajua ammuntaa, joten apujoukot pääsivät katsomaan tilannetta vasta aamun kajossa. Sieltähän ne pojat löytyivät pommisuojaan sullottuna, mutta hengissä.

Tieto ryöstöstä saapui omalle asemalleni , että terroristit voivat tulla asemamme kautta ja kaikki autot pitää tarkistaa hyvin.
Pysäytin erään auton, joka yritti lähteä peruuttamalla pakoon, mutta ammuin sarjatulella hiukan auton yli ja se pysähtyi kuin seinään.

Tilanteesta syntyi kauhea kalapaliikki, koska autoja tuli joka puolelta ja yhtä-äkkiä olin tulisten miesten ympäröimänä, tosin oman asemani pojat olivat myös asemissa valmiina toimimaan.
Käskin auton porukan avata peräkontin, että katson onko siellä toiselta asemaltamme varastetttuja aseita. He eivät suostuneet avaamaan luukkua, joten vedin rynnnärin liikkuvat taakse ja sanoin ampuvani luukun auki. Homma tepsi ja ukot aukaisivat luukun. Peräkontti oli täynnä aseita, mutta ei meidän suomalaisten.

Ryöstetyn aseman sotilaamme saivat kovat haukut UNIFILI:n silloiselta komentajalta Gustav Hägglundilta, koska eivät olleet taistelleet hyökkääjiä vastaan.Tapauksesta voi luke mm:ssa hänen kirjastaan "Leijona ja kyyhky", mutta siinä ei muisteta mainita, että kyseessä oli panttivanki tilanne, kerrotaan vain lammasmaisista sotilaista.

Oma ajatteluni toimi sillä logiikalla, että pojat toimivat ihan oikein. Taistelun tuloksena olisi Suomeen kuskattu turhanpäiväisesti kuolleitten suomalaisten ruumiita aika rivi.
Lisäksi taistelu olisi muuten paikallisten kanssa hyvin toimeen tulleiden suomalaisten osalta saanut ratkaisevan käänteen, eli meitä olisi alettu ampua yhtä säälittä, kuin ranskalaisia , jotka joutuivat pakenemaan saattovartiossa ja lopettamaan operaationsa, koska paikalliset eivät heistä pitäneet.

Noilla kokemuksilla, sekä Israelissa vv. 1978-1979, 1983-1984 asuneena sanoisin, että nyt Afganistanissa tapahtuva "rauhanturvaoperaatio" ei ole enää sitä opikeaa rauhanturvaamista.
Se on taistelua kahden osapuolen välissä ja asettumista sisällisodan toisen osapuolen puolelle , eli Suomi on osana sotatoimia, ei rauhanturvaamista.
Käsitykseni mukaan pojat kannattaisi kutsua sieltä kotiin, ennenkuin tulee aivan täysin turhia ruumiita ja surevia kotijoukkoja armaaseen Suomenmaahamme.

Natouskovaisten joukko Suomessa on tietenkin innoissaan, kun saa lähettää poikamme taistelemaan Naton puolseta, myöhemmin, kun EU:sta tulee liittovaltio presidentteineen , niin poikamme taistelevat kenties jossain muussa maassa EU:n lipun puolesta.

Kun omaa maatamme uhkaa hyökkäys tai tänne hyökätään en usko apua paljon löytyvän mistään.
Historia toistaa itseään 1940 luvulta.

Hyvä Hannu Lehto, kiitos varteenotettavista paikanpäällä koetuista huomioista. Ne kannattaa ehkä meidänkin pitää mielessämme arvioidessamme suomalaisten "rauhanturvaajien" tulevaisuutta Afganistanissa. Totuushan on, että rauhaa on vaikea turvata alueella, jossa käydään sotaa.

Vaikka toisaalta ymmärrän operaation jotkut ihmisoikeus- ja yhteiskunnan toimivuutta puoltavat perustelut, näkisin mielelläni Suomessa perusteellisen ja avoimen keskustelun siitä, miksi suomalaisia joukkoja aiottaisiin jatkossakin pitää Afganistanissa. Tässä kohdin tulee huomioida myös Obaman hallinnon päättämättömyys asiassa tai suorastaan eripura ko. hallinnon eri jäsenten välillä koskien USA:n jatkoroolia Afganistanissa. Valitettavasti tilanne voi alkaa yhä enemmän muistuttamaan presidentti Johnsonin hallinnon toimia Vietnamissa.

Hyvä Hannu Lehto,
Kommenttini ei liity kirjoituksesi varsinaiseen pointtiin. Itse olit siellä sisällissodan aikana, minä heti sen jälkeen v. 1992-98 ja toisen kerran 2003-2006 YK:n palveluksessa (en rauhanturvaajana !).

Kommenttisi villi tarina herättää minussa vain yhden kysymyksen : kuinka moni teistä puhui arabiaa?

Toinen kysymykseni on: kuinka moni paikallisista ymmärsi keitä olette ja miksi olitte siellä?

Tunnen etelän kylät erittäin hyvin. Alkuaikoina kuitenkin eksyin joskus (muistathan silloisen karttatilanteen) ja kysyin aina paikallisilta missä olisi joku UNIFIL pataljoona (heidän sijaintinsa tunsin hyvin) Paikallisten ensimmäinen kommentti joka kerta oli sama: arabiasta suomen kieleen käännettynä : "Ai, tarkoitatko niitä kansainvälisiä poliiseja?"

Saanen kuitenkin näin jälkikäteen kiittä etelä-Libanonilaisten puolesta että piditte heidän talouksiaan pystyssä: muistathan nuo pkkutalot joissa selvällä suomenkielellä luki: Parturi, Räätäli, Sekatavakauppa jne.

Eli: Sukran !

Hannu Lehdolle:

UPS, unohtui vielä yksi kysymys:

Miksi uskoitte että nämä "terroristit" olisivat tappaneet jonkun rauhanturvaajan ??? !!! Siis mistä ihmeen syystä ? Hizbollah ei ole sitä koskaan tehnyt: kyllä ne rauhanturvaajien tappajat löytyvät ihan siitä naapurimaasta.

Sinun aikanasi kuolleita suomalaisia on vain muutama. Kuolinsyy on ollut oma: esim. yksi putosi katolta saunaillan päätteksi ja kaikki muut kun olivat ajaneet ulos tieltä, vai kuinka ?

Kun sanoit asuneesi Israelissa, niin asuitko Israel Israelissa vai Naqourassa ?
Olen vain utelias.

Hyvä Ritva Lehtinen

Yritän vastata esittämiisi kysymyksiin.
Nämä eivät nyt liity otsakkeeseen "Afganistan", mutta kylläkin rauhanturvaamisen perusajatukseen.

Ensinnäkään tarinani ei ollut mitenkään "villi", vain yhden tapahtuman kuvaus.
Toimintamme yksi pointti oli pitää hyvät yhteydet paikalliseen väestöön.
Jalkapartiossa vierailimme tai ainakin itse vierailin paikallisten asukkaiden kotona.Joimme teetä ja loimme näin hyviä yhteyksiä heihin.
Jotkut osasivat auttavasti englantia, ja aina ei tarvitse edes puhua. Teot ja asenne puhuvat puolestaan.
Paikalliset ymmärsivät todella hyvin keitä olimme, mistä oletuksesi, että eivät olisi tienneet??
Joo, pidimme kyllä ostoksillamme paikallisia yrittäjiä pystyssä.
Ensiapuasemamme auttoi heitä sairaanhoidossa jne.

Tarkoitatko, että minkäänmaalaisia rauhaanturvaajia ei olisi kuollut Hizbolahin/Amalin iskuissa Etelä-Libanonin operaation aikana?Fidzejä, ranskalaisia..
Kuten kerroinkin suomalaisiin ei kohdistunut vihaa, koska yritimme pitää välit kunnossa paikallisiin.
Tuo panttivankitapaus, josta kerroin, oli kyllä Hizbolahin tai Amalin tekemä, mutta siinä he tappoivat vain aseman koiran, koska suomalaiset eivät alkaneet taistetelemaan, kun aseman edessä seisoo kaksi omaa miestä kaappaajien pyssyjen vartioimina.
Tuokin on totta että suomalaisilla on ollut todella hyvä tuuri, sillä ei heitä paljon ole varsinaisissa työtehtävissä kuollut.
Juuri ennen minun alueelle menoani oli eräs paimen kävellyt sirotemiinaan ja suomalainen ambulanssimies peruutti ambulanssin hänen vierelleen, jolloin ambulanssin alla räjähti tosi iso miina ja suomalaissotilas menehtyi.

Toinen tapaus sattui Beirutin komennuksellani, jolloin YK:n taloomme tuli luoteja vähän joka puolelta.
Yksi kranaati tuli talomme eteen ja menimme parvekkeelta katsomaan sen tekemää tuhoa, kun toinen kranaatti tuli vielä lähemmäs.
Heittäydyin parvekkeelle ja minuun ei osunut, mutta vieressäni seisyt kaverisai sirpaleita olkapäähän.
Mutta nuohan on pieniä juttuja.

Uteliaisuutesi:) tyydyttämiseksi;
Olen tehnyt töitä eri puolilla Israelia, pisin jakso taisi olla Eilatissa, jossa tiskasin astioita:) yhden talven astioita Shulamit Garden hotellissa

Kiitos Jouni Pullille ja Hannu Lehdolle mielenkiintoisista ja aihetta syventävistä näkemyksistä, kokemuksista ja kommenteista. Nämä vahvistavat mainiosti sen tosiseikan, että perustelut ulkovaltojen toimille Agfanistanissa ovat, näkökulmasta riippuen, vähintäänkin utuiset.
Kovin helposti unohdamme kulttuuritaustojemme erot, joidenkin valtioiden raadolliset pyyteet mm. energiahuoltonsa turvaamiseksi. Toiset valtiot kantavat huolta esim. Pakistanilaisten ydinaseitten joutumisesta arvaamattomasti käyttäytyvän ja omia lakejaan soveltavien ihmisryhmän käsiin jn. jne.
Ovatko mittarimme ja arvomaailmamme kriteerit oikeat Agfanistania arvioidessamme ? Ovatko ne sitä vain meidän ikiomien silmälasiemme kautta katseltuna ? Olisiko kenties hyvä joskus vaihtaa "silmälaseja". Miettiä perusteellisemmin historiaa, aikaa ja ajansekä kehityksen kulkua. Itse mietin usein, missä ja milloin nykyaikamme sivilisaatio sai kuitenkin alkunsa.

Yritysmaailman palveluksessa toimiessani saatoin ilokseni aina todeta, että jonkin pulman ilmaantuessa, oli parasta antaa niiden ihmisten neuvotella, ratkaista ja sopia pulman ratkaisu, jotka olivat pulmaa lähellä, jotka tunsivat sen läpikotaisin ja joiden intressissä oli päästä aidosti pulman osapuolia tyydyttävään sopimukseen ja toimintaan.
Minulle on muodostunut käsitystä, että vaikkapa Agfanistanissa ei kenties maan omille asukkaille ole annettu aitoa mahdollisuutta itse ratkaista omat pulmansa - omista lähtökohdistaan ja omia tavoitteitaan asettaen.

Pohdiskeli Nestor Bloggaaja h.c.

Marhaba! Itse muistan tuon Hannun kirjoittaman tapauksen hyvin - olinhan siellä minäkin! Asia meni suurinpiirtein noin, miten Hannu sen kertoo. Ritva taitaa katsoa asiaa väritettyjen lasien läpi jos väittää ettei hizbollah ollut se järjestö joka aiheutti suurimmat konfliktit alueella. Minäkin jouduin useaan otteeseen opastamaan heitä asumaan oikein. Palkkioksi sain käsimerkin "ehkä huomenna kuolet" Hizbollahhan oli ja on ääriryhmä jota Iranista ja Syyriasta ohjailtiin ja aseistettiin ja koulutettiin aiheuttamaan sekasortoa maassa joka tarvitsi vain ruokaa ja ymmärrystä! Kaikki tämä vain sen takia jottei rauhanomainen Israel saisi asua omalla maallaan. Minä ainakin tein kaikkeni, ettei alueellamme ollut eikä tullut sinne kuulumattomia aseita, jotka olisivat sojottaneet kohti Israelia

”Miksi uskoitte että nämä "terroristit" olisivat tappaneet jonkun rauhanturvaajan ??? !!! Siis mistä ihmeen syystä ? Hizbollah ei ole sitä koskaan tehnyt: kyllä ne rauhanturvaajien tappajat löytyvät ihan siitä naapurimaasta.”

Hez-b-allah käytti YK:n tarkkailuasemaa aseellisena suojakilpenä, mikä tulee selkeästi esille sotilaskoneiden ottamista videokuvista. Hez-b-allah kidnappaa libanonilaisia keskenkasvuisia poikia, ja kasvattaa heistä aivopestyjä jäseniään. Vuoden 2006 sodassa Hez-b-allah käytti libanonilaisia siviilejä kerrostalossa aseellisena suojakilpenään, käyttäen rakennusta ohjustensa ampumiseen Haifaan siviilinkohteisiin.
Libanonista ihmetyttää se, miten Palestiinan arabeja pidetään edelleen leireissä, eikä myönnetä työlupia tiettyihin ammeteihin. Johtuuko tämä siitä, että PLO aiheutti Libanonin sisällissodan ja perusti ns. ”Fahahin maan”, valtio valtion sisällä.

Mielenkiintoista keskustelua rauhanturvaamisesta.
Jos palaisin vielä Afganistanin operaatioon, niin siinäkin pätee sama teoria kuin Etel-Libanonin rauhanturvaamisessa.

Eli normaalit siviilit, naiset ja lapset kärsivät varmasti Afganistanin nykyoloista, joita aiheuttaa loppujenlopuksi ehkä pieni aseellinen ihmismäärä suhteuttuna maan väkilukuun.

Mikä voisi olla paras tapa turvata Afganistanin naisten ja lasten ihmisarvoinen elämä?

Auttaako siinä panssaroituihin ajoneuvoihin ja omiin asemiinsa lnnoittautuneiden kansainvälisten joukkojen läsnäolo ja aseet?
Voiko ola jokin muu keino avuksi?

Palaan vielä Etelä-Libanoniin ja Srifan kylään.
YK:n kansainväliset rauhanturvajoukot eivät saaneet Libanonin puolelta tulevaa ammuntaa Israeliin loppumaan siellä oloaikanani, joten muistaakseni 1986 Israel tuli suorittamaan alueelle sotilaallista operaatiota. Seurasimme heidän kannoillaan ja kirjasimme ylös kaikki mitä tapahtui.

Korkealla mäellä sijainneen Srifan kaduilla pertioimme samaan aikaan, kun Israelin joukot olivat mäen alapuolella olevilla aukeilla peltoalueilla.
Srifassa siviilit olivat peloissaan, koska ympäri kylää siviilien seassa pyöri libanonilaisia asemiehiä, joilla roikkui panosvöitä kuin ainakin Ramboilla ja ammuskelivat sieltä siviilien seasta Israelin joukkoja.
Paikalliset siviilit sanoivat, etteivät edes tiedä ketä ja mistä "rambot" ovat. Pyysivät, että älkää lähtekö pois kylästä.
Meille tuli kuitenkin käsky poistua kylästä, koska Isrelin joukot menettivät jonkun sotilaan ja tiesivät ilmeisen tarkan koordination perusteella mistä talosta heitä eniten ammuttiin.
Vetäydyimme sitten alas kylästä.
Tietooni ei tullut että Israelin ampumana olisi tuossakaan tilanteessa kuitenkaan tullut siviiliuhreja.

Eli yhteenvetona Afganistanin ja Etelä-Libanonin tilanteessa on se, että siviilien takia YK:n perinteinen rauhanturvaaminen on tarpeellista.
Toteutuuko se nyt Afganistanissa?

Seuraan mielenkiinnolla keskustelua aiheesta.

Marhabtein!
Haluan selventää etten ole kenenkään puolella liittyen etelä-Libanoniin. "Väritettyjen lasieni" kautta näen: toisen "terroristi", toisen "vapaustaistelija".
Yhdyn täysin allaolevaan UNIFIL:n mandaatin perusteisiin:
www.un.org/Depts/dpko/missions/unifil/background.html.

Hannu, olet aivan oikeassa, kyläiset pitivät teistä valtavasti. Anteeksi, en tiennyt ambulanssimiehen menehtymisestä. Muistan aivan tarkkaan tiedustelleeni Suomalaisilta UNIFIL sotilailta miten monta Suomalaista oli kuollut ja miten, unohtivat mainita ko. tapauksesta.

Kyläläisten mielestä tämä Ranskalaisten joukkojen tulittaminen johtui pataljoonan muutaman sotilaan epäsoveliaasta käytöksestä kylissä (en tiedä).

Fijiläisistä tiedän Qanan osalta, osallistuin UN Fact - Finding Missioon (raporttimme ylläolevassa UNIFIL sivulla).

Qana löytyy esim. http://www.leb.net/qana/ -sivuilta.

William Hackzell,luulen että olit Qanassa tapahtuman aikana perustuen lauseesiisi: "Minä ainakin tein kaikkeni, ettei alueellamme ollut eikä tullut sinne kuulumattomia aseita, jotka olisivat sojottaneet kohti Israelia". --- voi kun olisit myös katsonut ettei Qanaan olisi tullut pommeja UNIFIL:n pataljoonan alueelle sieltä termiäsi käyttäen: rauhanomaisesta Israelista.

v-m Hakola, älä ihmeessä lue Qana sivujen "propagandaa", ei ainakaan What happened? osiota, siirry heti vain osioon "No Comments" jossa vain kuvia! Tämä on ensimmäinen ja taatusti viimeinen kerta kun vastaan sinulle, luin aikoinani ihan tarpeeksi komenttejasi.

Vielä Hannulle, kiva kun tyydytit uteliaisuuteni!

Erinomaisesti pohdiskelit taas kerran Nestor Bloggaaja h.c.
Kaikkien olisi hyvä pitää pöytälaatikossa useampia silmälaseja !
Tuo yritysmaailmassa soveltamasi metodi saattaisi varsin hyvin toimia myös politiikassa ! --- tosin silloinhan se ei tietysti olisi enää politiikkaa.

Jopa löytyi ulkoministeriön puolelta blogia, jossa ei höpötellä "kokonaisvaltaisesta kriisinhallinnasta" vaan puhutaan asiaa:

http://global.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=171565&contentlan=1&culture=fi-FI&nodeid=40864

Olli Ruohomäen blogissa särähtää silmään kuitenkin kohta:"...palkkaa kansainvälisen yrityksen hallinnoimaan ja valvomaan ohjelmaa."

Että näin. Missä koulutus, että afgaanit voisivat itse huolehtia asioistaan "kokonaisvaltaisesti"? Nythän tässäkin projektissa avustusmäärärahojen valtaosa sujahtaa länsimaisten konsulttien taskuun.

Toinen blogi:

http://global.finland.fi/Public/default.aspx?contentid=171008&contentlan=1&culture=fi-FI&nodeid=40864

Yhtä tärkeää kuin on Afganistanin armeijan tai poliisin koulutus, olisi saada vielä nuo kaksi opintonsa keskeyttänyttä naista jatkamaan opintojaan. Artikkelissa tulee myös ilmi afganistanilaisen (mies)kulttuurin suhtautuminen naisten koulutukseen. Tyttöjen koulunkäynnin epäeettisyys ei suinkaan ole taleban-keksintö.

Ja mitä toteaa Tuomas Takala blogissaan:"Keskusteluissa opiskelijoiden kanssa on tullut esiin näkemys, jonka mukaan ulkomaisten sotilaiden näkyvä rooli koulujen rakentamisessa ja koulujen toiminnan suojaamisessa (”siviilikriisinhallinta”) on tarkoituksensa vastaisesti johtanut koulujen leimautumiseen kielteisellä tavalla."

Onneksi kyse on vain Tuomas Takalan kerettiläisestä mielipiteestä.

Täytyy vielä heittää yksi kommenti, vaikka ajattelin jo lopettaa, no kuitenkin.

Suomalaiset ovat hallinneet perinteisen rauhanturvaamisen erittäin hyvin ja meistä on yleensä pidetty eri operaatioissa nimenomaan suomalaisuuden takia.

Käsittääkseni nyt ei Afganistanissa enää olla perinteisessä mielessä "sinibarettina" kuten aikoinaan esim Etelä-Libanonissa, jossa Ritva Lehtinenkin edellä todisti, että suomalaisista siellä pidettiin,vaikka meilläkin on omat puutteemme ja virheemme.

Yhtenä jäsenenä esim. NATO:n operaatiossa ei enää suomalaisuus paina mitään, vaan joukkomme yhdistetään yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi muiden massaan.
Sen takia toimintamme ei välttämättä onnistu luomaan hyviä suhteita paikalliseen väestöön ja eri osapuoliin, kuten aikaisemmin.

Omasta elämästäni Lähi-Idässä ja suomalaisuudesta yksi esimerkki.
Kuljin aikoinaan rinkka selässä aika paljon esim. Israelissa, "olin vain kurja matkamies maan".
Tein töitä mitä löysin ja kerran menin Eilatin hotelleista kyselemään töitä.
Shulamit Garden hotellissa tiedustelin henkilöstöpäälliköltä englannin kielellä (välttävällä!)olisiko mitään töitä tarjolla?
Hän vastasi hyvin tylysti, että ei ole , tule joskus toiste kyselemään.
Heitin rinkan selkääni ja käännyin poistuakseni päällikön huoneesta.
Rinkkassani oli pieni Suomen lippu.
Henkilöstöpäällikkö huudahti:- Mistä maasta sinä tulet?
Käännyin ja vastasin:- Suomesta.
Henkilöstöpäällikkö sanoi, että ota rinkka pois selästä, lähdetään katsomaan keittiöön.
Sanman tien aloitin siellä hommat.
Suomalaisuus avasi tuonkin oven.

Mitä ovia sulkeutuu ja mitä suomalaiset joutuvat kokemaan osana EU:ta, kenties jatkossa osana NATOA rauhanturvaamisessakin, en tiedä.
Suomalaisuus on myyty EU alttarille ja Natoon lennetään horneteilla ääntä nopeammin.

Veikkaan, että palkintona on jatkossa paljon surevia äitejä ,leskiä ja lapsia sinkkiarkuissa kotiutuneiden rauhanturvaajien haudoilla.

Hannu Lehto (jalat maassa, realistiset kommentit).
Christian van Nifrik (yritysmaailman mekanismin mahd. implementointi muissa yhteyksissä).
Jarmo Kanerva (hakee kosketuspintaa).

Kaikki ylläolevat puuttuvat erittäin tärkeään asiaan! Vuosikausia olen taistellut periaatteen puolesta joka koskee toimintaa ns. kehitys- ja kriisimaissa. Asiaa on lähestyttävä paikallisten omasta näkökulmasta, ei meidän, eika edes "näin me ajattelemme paikallisten ajattelevan "scenaariolla. Tämä koskee rahanturvaamista ja yhtä lailla mitä tahansa "ulkopuolista" toimintaa ko. maassa.
----
Hannu: sanoit aikaisemmin: "Paikalliset ymmärsivät todella hyvin keitä olimme, mistä oletuksesi, että eivät olisi tienneet ??"
Luulen että vastasit itse tähän kysymykseen kertoessasi Srifan kylässä tapahtuneen välikohtauksen. Sinua lainaten :
"Pyysivät että älkää lähtekö pois kylästä".
Kuulin niin usein paikallisilta kysymyksen siitä miksi ette jää suojelemaan heitä? - eli UNIFIL:n mandaatti oli hukassa paikallisilta.

”Haluan selventää etten ole kenenkään puolella liittyen etelä-Libanoniin. "Väritettyjen lasieni" kautta näen: toisen "terroristi", toisen "vapaustaistelija".”

Kenen ”vapaustaistelija” on Hez-allah on”? Ei ainakaan libanonilaisten. YK-sotilaat ovat itse kertoneet Hez-b-allahin kidnappanneen libanonilaisia teinipoikia joukkoihinsa. Libanonilaisten itsensä kertomana Hez-b-allah käyttää siviiliasuntoja aseellisena suojakilpenä. Tähän YK:n propaganda ei kerro. Mutta valhesäälin retoriikka on sokaissut monet suomalaisetkin, jotka pitävät itseään ihmisoikeuksien puolestapuhujina. Miksi maailma vaikenee niistä rikoksista mitä PLO ja Hez-b-allah ovat saanet aikaan Libanonin siviiliväestölle. Kyseisten terroristijärjestöjen aiheuttamat kärsimykset Israelin siviiliväestölle eivät tietenkään liikuta ihmisoikeusaktivisteja.

Lähi-itää paikanpäällä elänyt ja 30 vuotta ko. aihetta seurannut v-m hakola

Jos israelilaiset pitävät Suomesta, se on perua tavasta, jolla suomalaiset ja muut Pohjoismaat suhtautuivat juutalaisiin. Me emme erinäisiä erityistapauksia lukuun ottamatta edistäneet juutalaisvainoja. Ja Suomen armeijassa ne juutalaiset, jotka olivat Suomen kansalaisia taistelivat tasavertaisina muiden suomalaisten rinnalla. Muissa maissa on tehty ero kansalaisuuden ja kansallisuuden välillä. Meillä Suomessa se on sama asia. Olen ylpeä siitä. Tässä on pohjalla Suomen laki, jota Suomen Neito Inhan taulussakin puolustaa.
Mitä Afganistaniin tulee, olen käsittänyt, että USA katsoo edelleen puolustavansa länsimaisia kapitalistisia arvoja halutessaan kukistaa Afganistanin, koska Taliban ei ole vain siellä vaan myös Pakistanissa ja Intiassa.
Olen ymmärtävinäni, että Obama haluaa Euroopan tukevan USA:ta Pakistanissa, onhan USA kahteen otteeseen 1900-luvulla lähettänyt poikansa kuolemaan Euroopan puolesta!