Miehen Treenikirja
Pitkä, antoisa ja opettavainen päivä.
Päivä alkoi käynnillä MTV3:n ja Ylen aamutelevisioissa. Jutunaiheina oli tänään julkaistu Miehen treenikirja sekä sitten ajankohtaiset ulkopolitiikan asiat, ennen kaikkea Afganistanin tilanne. Aamupäivän aikana tapasin amerikkalaisia vaihto-oppilaita, Japanin uuden suurlähettilään Hiroshi Maruyaman ja lounastin noin 20 nuoren ulkomaalaisen toimittajan kanssa.
Amerikkalaisia vaihto-oppilaita. (Kuva: Hanna Ovaskainen)
Treenikirjan julkaisu meni mukavasti. Paikalla oli paljon väkeä, myös kavereita, jotka ovat auttaneet kirjan laatimisessa. Kirjan tarkoituksena ei ole moralisoida kuntoilusta. Se on vain kahden keski-ikää lähestyvän miehen tarina siitä, miten voi yrittää pitää itsensä virkeänä. Tunti treeniä antaa kaksi tuntia lisäenergiaa päivään.
Vas. Ilkka Järvimäki
Tilaisuuden jälkeen lähdimme porukalla vetämään cooper-testin. Meitä oli yhteensä kaksitoista juoksijaa. Minulla oli sen verran loistavia jäniksiä (muun muassa Timo Vuorimaa, Pauli Kiuru, Jarkko Vesikansa, Ilkka Järvimäki ja Olli Mikkola), että tein oman ennätykseni. Juoksin 3340m, eli 90m parannusta alkukesän cooperiin. Timo Vuorimaan treeniohjelma on tehonnut.
Siitä oli hyvä lähteä kirjakaronkaan, jota vietimme 35-hengen voimin. Kiva ilta.
PS. Aamutelevisioissa minulla oli mahdollisuus selventää Ylen ruotsinkielisen toimituksen uutista, jonka mukaan eilen tiedotustilaisuudessa vähättelin tapausta, jossa Kirkon Ulkomaanavun rahoittama klinikka tuhoutui Israelin iskiessä Gazaan. Eilen ennen varsinaista haastattelua heitin Ylen toimittajalle, että onko pakko puhua vielä tästä, tämähän on ikäänkuin mainosta Kirkon Ulkomaanavulle. Täysin oma mokani, pyydän puheitani anteeksi. Kirkon Ulkomaanapu tekee hienoa työtä ja on ulkoministeriön tärkeä kumppani, jota tuen myös henkilökohtaisella panoksella. Puhuin jo aamulla heidän johtajansa Antti Pentikäisen kanssa ja pyysin anteeksi. Mitä klinikan tuhoutumiseen tulee, niin Suomi tuomitsi iskun heti sen tapahduttua, ja tuomitsemme sen edelleen. Pyysimme aikanaan Israelilta selvityksen ja saimme sen heinäkuussa. Tyydymme siihen, koska emme ole olleet paikanpäällä ja asioiden todellista laitaa on meidän mahdotonta selvittää. Pitää vaan katsoa eteenpäin, työtä Gazassa riittää.
14 kommenttia
Ainahan työtä Gazan alueella on riittänyt.
Minun vähäinen kokemukseni on Israelista vuodelta 1989 ja vain pekästä epäilystä Gazan alueella käymisestä, kuten varmaan monella muullakin. Jouduin ärsyjen lentokenttävirkailijoiden ikävän kohtelun uhriksi sotilaslentokentällä, jota jostain syystä käytettiin tavallisten turistien siirtelyyn.
Siellä purettiin lähes alkutekijöihin asti talvikenkäni, koska niiden pohjissa oli kuulemma öljyä, joka oli "saattanut tulla Gazan alueelta". Jos öljy jostain oli tullut. se oli tullut Helsingistä ennen lähtöä. (Elettiin pahimpia intifadan aikoja.)
Missään en ole tuntenut itseäni yhtä avuttomaksi kuin silloin Israelista lähtiessäni. Virkailijat jopa vaihtoivat kielen hepreaksi tutkinnan tiukimmissa vaiheissa, etten perusturistina olisi yhtään mitään ymmärtänyt. (Tämä nyt ei tietenkään liity esitettyyn kysymykseen, mutta palauttelinpahan 20 vuoden takaisia kokemuksia mieleeni.)
Sirpa N.
Terv. Sirpa
Itsekin olin hieman tuohtunut arvoisan ulkoministerin lausunnosta Ulkomaanapua kohtaan (joskin käsittääkseni ruotsinkielinen lausunto oli hieman laimeampi kuin käännetty versio). Sarkasmi on sinänsä hieno asia, mutta sen kanssa pitää olla varovainen varsinkin Teidän asemassanne ettei tule ymmärretyksi väärin.
Mutta anteeksipyyntö oli hieno ja lojaali teko tässä asiassa. Kyllähän lipsahduksia aina tekevälle sattuu, mutta harvoin kuulee rehellistä ja avointa anteeksipyyntöä politiikassa tehdystä virheestä. Sen sijaan asioiden peittely ja maton alle lakaisu ovat olleet in.
Mitä Lähi-Idän tilanteeseen tulee niin tokihan siellä tilanne on yhä räjähdysaltis ja vaikeasti selvitettävä, mutta toiveita paremman tulevaisuuden puolesta on kuitenkin pidettävä yllä jos sinne aiotaan pysyvä rauhantila saada.
Christian van Niftrik kiteyttää mielestäni oivallisesti Afganistanin tilanteen pulmallisuuden Alexin edellisessä merkinnässä. Kysehän on itse asiassa rauhaan pakottamisesta, jonka tuloksiin voinee suhtautua varsin kriiittisesti. Rauhaahan Afganistanissa ei nyt ole eikä siten sitä voida turvatakaan. Pakottamisen ongelmana on, että se tuo mukanaan vastustusta ja mitä pidempään pakotetaan sen suuremmaksi potentiaalinen vastustus kasvaa - pakottajia kohtaan. Keinovalikoiman painotuksen muutos on ainoa varteenotettava mahdollisuus päästä positiivisiin tuloksiin Afganistanissa. Ensimmäinen askel on, että kriisin kaikki osapuolet istuvat neuvottelupöydän ääreen.
Suomella on kaksi globaaliin turvallisuuteen positiivisesti vaikuttavaa vaihtoeehtoa Afganistanin suhteen:
1. Suomen tulisi pyrkiä vaikuttamaan kv. yhteisön toimiin Afganistanissa niin, että kv. yhteisön toimet olisivat Afganistanin kaikkien asukkaiden yhtenäisyyttä ja keskinäistä yhteistyötä lisääviä. Tällöin jokaisen afganistanilaisen toimeentulon turvaaminen on varsin merkittävässä asemassa.
2. Mikäli Suomi havaitsee, että kv. yhteisö toimii tavalla, joka lisää sen vastustusta Afganistanissa, tulisi harkita voisiko Suomi allokoida minimaaliset resurssinsa muualle esim. Afrikan Sarven tilanteeseen tai vaikkapa edesauttamaan Turkin tilannetta niin, että Turkki voisi jonain päivänä liittyä EU:hun. Tässä asiassahan Martti Ahtisaari tekee merkittävää työtä mm. Independent Commission on Turkey - organisaation kautta.
Suomen osallistuminen globaalin turvallisuuden lisäämiseen tähtääviin toimiin ei välttämättä tarkoita, että näissä toimissa pitäisi käyttää suomalaisia rauhanturvaajia, myös muita keinoja voidaan priorisoida: esim. diplomatia, kehitysyhteistyö ja kauppa.
Hyvä ministeri Alex,
palaan vielä lyhyesti Guantanamon kysymykseen. Ruotsi ei siis ota vastaan vankeja sieltä Hesarin uutisen mukaan. Perusteluja ei esitetty. Mutta niitä varmasti on, ja olisikin hyvä saada tietää enemmän.
Ajatus G:n vangeista Suomessa ei tunnu hyvältä, vaikka takana olisikin humanitaarinen tai siksi luokiteltu menettely. Miksikö? Vaikea uskoa, että kyseessä olisivat yksilöt, jotka soveltuvat omaan yhteiskuntaamme.Eivät omasta eivätkä monien suomalaisten mielestä.
Kuulin tannooin radiosta Gazan ulkomaanapua koordinoivan henkilön (nimeä en muista) haastattelun radiossa. Tämä haastateltava toivoi kovastasti, että ulkoministeri paneutuisi enemmän Gazan tilanteeseen. Onko tähän toiveeseen vastattu?
Olisi ehkä parempi jo haudata Gaza-aihe, mutta toista puolta ei julkisuudessa ole juuri käsitelty:
Onko kelvollista toimittajatyötä ja vastaisen yhteistyön kannalta järkevääkään julkaista selvästi taustakeskusteluksi tarkoitettua materiaalia? TV1:n uutisten suora (muistinvarainen) lainaus "...jos nousee esiin jotain, jota voidaan käyttää häntä vastaan, se myös käytetään" kertoo alastomasti joidenkin toimitusten käsityksen tiedonvälityksen tehtävistä.
Kaunis kiitos menee Jouni Pullille hänen analyyttisestä tilannearviostaan Agfanistanin osalta Suomen politiikassa. Mielellään näkisi ulkoministerimme antavan palautteita näihin näkemyksiin.
Jouni Pulli nostaa esille rauhaan pakottamisen Agfanistanissa. Siitähän maassa itse asiassa on kyse, nimitettäköön missiota miksi tahansa. Koko vyyhden perimmäinen iso kysymys on: ovatko Agfanistanin asukkaat valmiita demokratiaan, valmiita rauhaan, valmiita kansalliseen yhtenäisyyteen ja yhteistyöhön ?
Jos eivät ole, miten kansainvälinen yhteisö onnistuu heidät siihen ohjaamaan - tai - pakottamaan ?
Toinen mieltäni askarruttava kysymys, johon toivon ulkoministeriltämme selkeä hyvin perusteltua palautetta jollakin foorumilla, on ksyymys siitä, miten kansainvälinen yhteisö valitsee nämä ns. ongelmamaat, joihin se lähettää rauhanturvaajia. Eihän Agfanistan suinkaan ole ainoa maailman kolkka, jossa asiat ovat monella mittarilla luettuna surkeassa kunnossa. Miksi kaikkia samalaisia tulipalopesäkkeitä ei sammuteta KV-voimin ? Mitkä ovat valintakriteeriit kohdemaan valinnassa kansainvälisessä yhetisössä ? Entä Suomessa ?
Mietti Nestor Bloggaaja h.c.
Christian van Niftrikille nöyrät kiitokset ystävällisistä sanoista ja varsinkin kommentoinnista, joka todella kaipaa vastauksia. Ehkäpä saamme jotain lisäselvyyttä niin Afganistanin kuin Gazankin tilanteeseen Hanasaaressa järjestettävässä tilaisuudessa tämän kuun lopulla, jossa ennakkotietojen mukaan pitäisi olla mukana ainakin Alex, presidentti Tarja Halonen, Roméo Dallaire (kaikkihan muistamme Ruandan tapahtumat), Jan Egeland, Pekka Haavisto ja Jutta Urpilainen (lisätietoja esim. : http://www.ykliitto.fi/tapahtuma/seminaari_promoting_the_principles_of_responsibility_to_protect), mikäli Alex ei näe tarpeelliseksi puuttua asiaan aiemmin. Tuohon Hanasaaren tilaisuuteen kannattaa ilmoittautua, jos vielä paikkoja on jäljellä. Täällä voitte ilmoittautua tilaisuuteen: http://www.hanaholmen.fi/uutiset/uutinenFin.php?id=449
Christian van Niftrik, "kv-yhteisö" tai anglo-amerikkalainen imperiumi valitsee "tulipalopesäkkeensä" vain ja ainoastaaan omasta hyötynäkökulmastaan. Afganistan ei ollut enää tämän imperiumin hallinnassa. Taliban tyrehdytti globaalin huumekaupan ja suunnitteli maakaasu-/öljyputkia Kiinan ja Venäjän kanssa. Näitä ei tietenkään voitu hyväksyä, joten interventio oli tehtävä.
Sen sijaan esim. Saudi-Arabia on ainakin vielä anglo-amerikkalaisen imperiumin taskussa. Korruptoituneet saudiprinssit ovat meidän hyviä ystäviä. Ihmisoikeuskysymyksistä huolimatta.
Hyvä ministeri Alex,
katsoin juuri A-Zoomin, jossa kansanedustaja Korkeaoja toi esille näkemyksiään Suomen roolista Afganistanissa.
Olin hämmästynut.
Alex, syntipukin rooli ei oikein sovi Sinulle. Katso, ettei sitä istuteta.
Eiköhän kaikki sodat ole olleet ja ovat edelleen kulloinkin valikoituneen vastustajan pakottamista yli- ja muulla voimalla rauhaan käännellään asiaa älyllisesti tai akateemisesti mihinkä suuntaan hyvänsä.
Kysymys on kussakin tapauksessa siitä, kenenkä rauhaan.
Nyt ikäänkuin puoli- ja täysnomadit pakotetaan syömään MacDonalseja ja särpimään CocaColaa asevoimin.
Hyvä ulkoministeri, neuvoisin olemaan sanoissasi varovaisempi. Aina ei todellisia omia mielipiteitä kannata tuoda julki kuten tässä KUA-tapauksessa. Oli ilmiselvää että tarkoitit mitä sanoit ja turha puheita on jälkikäteen ruveta kiistämään... Eikä ollut ensimmäinen kerta kun suustanne pääsee tuollainen lipsahdus. Aiemmin ne eivät vain onneksi ole kantautuneet tiedotusvälineiden korviin.
Stubb on kertonut vilahduksenomaisesti riippuvuudestaan liikuntaan ja sen puutteen aiheuttamista vierotusoireista. Olisikohan niin, että nämä KUA:n kaltaiset lapsukset olisivat seurausta noista vierotusoireista. Onko niin, että kun Stubb ei joskus saakaan urheiluhuumettaan niin vieroitusoireet pääsevät iskemään ja seurauksena on vaarallinen vireystilan ja suorituskyvyn lasku jonka aikana teot ja puheet ovat vaarallisella tavalla harkitsemattomia ja ennalta arvaamattomia? Mitkä kaikki ulkomisterin teot ja puheet ovat tapahtuneet tuollaisten vierotusoirekausien aikana? Tarvitsisiko Stubb apua urheiluriippuvuuteensa ennenkuin jotakin vielä vaarallisempaa pääsee tapahtumaan?
Palaute KUA jutussa. Aivan äimistynyt olen ryhdikkyydestäsi, jos tapahtui moka ni myönsit ja pyysit anteeksi. Mitäs siihen suomalainen voi sanoa ku anteeksi saat ja pulinat pois. Kun tekee paljon, ni tarkoittamattaan voi loukata jotain tahoa ja toi oli ryhdikäs korjausliike.
Voi kumpa itsekin osaisin olla noin rehti kun siihen on tarvetta.
Hyvä