Vuosi nollakasista
Viime vuonna tähän aikaan jouduin lyhentämään lomaani parilla päivällä. Tänä vuonna parin viikon loma loppuu ihan aikataulussa, eli tänään. Georgian sodan vuosipäivänä on paikallaan antaa lyhyt tilannekatsaus.
Tänään tulee vierähtäneeksi vuosi Georgian sodan alkamisesta. Kriisi kuumensi jäätyneet konfliktit Georgiaan kuuluvissa Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa taas kiehumispisteeseen. Sota saatiin onneksi nopeasti loppumaan, mutta samalla konfliktit syväjäädytettiin. Niiden ratkaisua ei ole näköpiirissä eikä edes tulitaukosopimuksen tulkinnasta ole yksimielisyyttä.
Pakolaisnainen Etelä-Ossetiasta Gorin kaupungin tienvarressa, elokuu 2008 (Kuva: ETYJ-järjestö)
Georgian sota horjutti yleisemminkin Euroopan turvallisuuspoliittista asetelmaa. Se loi jännitteitä ja epävarmuutta, joka vaikuttaa edelleen. Toisaalta sotaefekti jäi maailmanlaajuisen talouskriisin varjoon, jonka vaikutukset ulottuvat tietysti paljon laajemmalle.
Pakolaiskeskus Tbilisissä, elokuu 2008 (kuva: ETYJ-järjestö)
Meikäläiselle sota oli erityisen haastava vaihe Etyj-puheenjohtajuuden takia. Kovilla ponnisteluilla saavutimme kaksi asiaa. Ensinnäkin Etyj kykeni edesauttamaan sodan loppumista. Toiseksi järjestöllä oli merkittävä rooli tulitauon valvonnassa. Saimme sotilastarkkailijat kentälle nopeasti ja se auttoi tilanteen rauhoittamisessa. Etyj oli jälleen aktiivinen toimija. Olen tietysti jäävi arvioimaan toimintaamme, mutta saimme kehuja ja haukkuja tasaisesti eri osapuolilta. Pidän sitä jonkinlaisena uskottavuuden mittarina.
Miltä Georgian tilanne näyttää nyt 080809?
Ensinnäkin maan sisäpoliittinen kuohunta jatkuu. Neljä kuukautta kestäneet mielenosoitukset ovat hiipuneet, mutta niiden odotetaan aktivoituvan uudelleen syksyllä. Oppositio vaatii Saakashvilin eroa ja ennenaikaisia presidentin- ja parlamenttivaaleja. Saakashvili ei suostu vaatimuksiin, mutta hän on luvannut oppositiolle perustuslaillisia uudistuksia. Oppositio on edelleen hajanainen, eikä presidentille ole löytynyt selkeää haastajaa. Vahvimpana pidetyn Irakli Alasanian kannatukseksi arvioidaan noin 17 prosenttia.
Toiseksi turvallisuustilanne konfliktialueilla on huolestuttava. Näin erityisesti sen jälkeen kun Etyjin ja UNOMIG:in tarkkailijat joutuivat alkukesästä poistumaan. Ainoa kansainvälinen operaatio Georgiassa on tulitaukoa tarkkailemaan lähetetty EU Monitoring Mission (EUMM). Se on tehnyt hyvää - ja aivan välttämätöntä - työtä. Suomella on operaatiossa 14 asiantuntijaa. Mission ongelmana on se, ettei tarkkailijoilla ole vieläkään pääsyä Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan.
Viime syksynä käynnistetty rauhanprosessi sentään jatkuu. Geneven neuvotteluita käydään YK:n, Etyjin ja EU:n johdolla. Vaikka neuvotteluissa ei ole lähiaikoina odotettavissa merkittävää läpimurtoa, niin Geneve on ainoa foorumi Venäjän ja Georgian keskusteluyhteyden säilyttämiseksi. Toistaiseksi merkittävin edistysaskel on sopimus konfliktien estomekanismista. Sen puitteissa on tarkoitus järjestää paikallistasolla säännöllisiä tapaamisia, joissa keskustelellaan välikohtauksista ja niiden ehkäisemisestä. Sopimuksen toimeenpano kuitenkin kangertelee.
Viime päivinä kriisin uuden eskaloitumisen mahdollisuus on herättänyt huolta. Viimevuotiseen tapaan olen lomalla seurannut huolestuttavia raportteja välikohtauksista. Optimistisen selityksen mukaan vuosipäivä lisää jännitettä ja siksi välikohtaukset ovat jälleen kiihtyneet. Tilanne ei sentään näytä aivan yhtä pahalta kuin vuosi sitten. Silti esimerkiksi EU otti huolestuneena kantaa viimeaikaisiin tapahtumiin. Konfliktin uusiutumisen estäminen on välttämätöntä. Sodalla ei nytkään olisi voittajia, vaan ainoastaan erilaisia häviäjiä.
Mitä EU:n sitten on tehtävä, jotta vakaus säilyisi ja Georgia pääsisi jossain vaiheessa selvemmille vesille?
Itse näen politiikalla kolme raidetta. 1) Tulitaukoa on monitoroitava tehokkaasti ja koetettava vahvistaa kansainvälistä läsnäoloa koko Georgian alueella. 2) Rauhanprosessia on tuettava sekä haettava vaiheittain edellytyksiä luottamuksen palautumiselle ja konkreettisille edistysaskeleille. 3) EU:n on myöskin vahvistettava kokonaisvaltaista tukeaan Georgialle. Tämä tapahtuu itäisen kumppanuuden raameissa.
Ja "last but not least" - Georgialta on myös edellytettävä vastuullista politiikkaa ja demokraattisten reformien jatkamista. Tässä EU:n on oltava jämäkkä.
6 kommenttia
Stubb tyrkyttää edelleenkin tuota 080808:a. Yrittääkö hän sanoa, että tuo sota ja kriisi alkoi 8/8 -08? Oikeastihan se alkoi jo edellisenä päivänä Sakartvelon armeijan hyökkäyksellä joka näytti tuleen ETYJ:n puheenjohtajalle yllätyksenä vaikka siitä oli jo kuukausia etukäteen varoitettu.
Vai tarkoittaako Stubb 8/8 -08:n korostamisella sen merkittävyyttä, että Venäjä reagoi konkreettisesti, pysäytti ja löi takaisin Sakartvelon aggression?
Stubb paheksuu, että EU:n ja ETYJ:n tarkkailijat eivät pääse Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan. Voisiko Stubb uskoa, että heitä ei pidetä siellä luotettavasti riippumattomina ja puolueettomina? Onhan suuri joukko erilaisia johtajia ja johtajattaria suoraan ja julkeasti liputtanut yhden osapuolen eli hyökkääjän puolesta. En minäkään ostaisi sellaiselta käytettyä autoa.
P.s. käytän k.o. maasta mielummin sen omakielistä nimeä Sakartvelo kuin anglosaksisen maailman matkimiseksi vaihdettua käännöstä Georgia. Jos ensimmäinen ja alkuperäinen käännös Gruusia ei kelpaa, käyttäisimme sitten mielummin heidän omakielistä nimeään. Nykyäänhän kielitoimiston suosituksesta paikan- ja ihmisten nimiä ei enää käännetä.
Olen miettinyt Venäjän ja USA:n ohjuspuolustusjärjestelmäkiistaa. En oikein tunne asiaa;mutta voisiko ratkaisu löytyä siitä,että Venäjä painostaisi Irania ankarammin esim.uhkaamalla katkaista uraanitoimitukset ja USA luopuisi ko. järjestelmästä. Iranilla ei ole varaa joutua vaikeuksiin lähes kaikkien suurvaltojen kanssa ja toisaalta tällaiset ohjuspuolustusjärjestelmät vetävät tulta puoleensa mahdollisen joskin hyvin epätodennäköisen sodan aikana. Se tuskin on tsekkien ja puolalaisten etu. Juha Karvinen
Ajattelin pikaisesti pistäytyä myös täällä Stubbin palstoilla. On ollut sen verran kiireitä kesän aikana, että nämäkin asiat ovat jääneet taustalle. Nyt alkaa siis hiukan helpottamaan. Lukaisin pikaisesti UPI:n palstaa ja siellä oli tuo Salonius-Pasternakin kirjoitus mukavasti esillä. Sopiva oli tuo sisältökin, joten tässäpä kopio postista, jonka toimitin Charlylle. Odotan ulkoministeriltäkin asian suhteen lisäpohdintoja.
Toisaalta minua kiinnostaa nyt suuresti tuo kokoomuspuolueen osallistuminen korruption kaltaiseen toimintaan Suomen pääomapiirien kanssa. Kolmesataatuhatta euroa raharikkailta tahoilta ei voi olla vaikuttamatta puolueen päätöksentekoon myöskään hallituksessa. Ja se on toki nähtykin: pääomapiirien tahto on mennyt hyvin lävitse kokoomuksen kautta. Tätäkö se onkin tuo "työväen puolueena" toimiminen, suuren rahan kellokkaana ja marionettina? En tiedä, mutta hiukan tämäkin jo etoo...
Mutta tässäpä sittenb tämä:
"Avoin kirje Eduskunnan Ulkopoliitiselle instituutille
Tervehdys Utsjoelta, Charly Salonius-Pasternak!
Olen ollut koko kesän niin kiireinen, että en ole oikein ehtinyt seurata UPI:nkaan kirjoituspalstoja. Vasta nyt alan jälleen ehtiä silloin tällöin näihinkin harrastuksiin.
Kirjoituksesi "Suomi on paraikaa sotaa käyvä maa" on mielestäni hyvin osuva, vaikka tiedän, että asiasta on esitetty aivan virallisesti toisiakin mielipiteitä.
" Totuutta ei haluta lausua ääneen sen moninaisuuden takia vaan valitaan omiin parkkiintuneisiin näkemyksiin sopivat tiedonmurut. Eivätkö päättäjät usko kansalaisten ymmärtävän, vai eivätkö päättäjätkään ole perillä tilanteesta?" Nämä virkkeet kertovat erittäin hyvin siitä ristiriitaisesta tilanteesta, mikä vallitsee Suomen päättäjien päissä.
Tosiasillisen tilanteen analyysi on nyt tekemättä. Tämä tarkoittaa samalla, että Suomi on jo sillä aikaa menettänyt lisää aiempaa uskottavuuttaan olla kiinnittymättä maailman eri konflikteihin sotivana osapuolena ja aitona kriisien hallintaa tekevänä, puolueettomana osapuolena. Nato-kytkentä on mielestäni vakavasti vahingoittanut maamme itsemääräämiskykyä ja -oikeutta ja sitä se tekee yhä enemmän. Nato-sotimisien kautta tulemme menettämään suvereniteettimme rippeetkin.
Asia on enemmän kuin kiusallinen: pidemmän päälle olemme kohta kuin Nato-siirtomaa, jonka ulkopolitiikasta ja sodista päättävät maamme ulkopuoliset tahot, eivät edukunta ja presidentti. Vaikka muodollisesti siltä kuvastaisikin.
UPI:ssa on tosiaan uskallettava nostaa tämä selkeä ja akuutti ristiriita koko kansan puitavaksi. Ja erityisesti eduskunnassa ja presidentti-instituutiossa vakavan pohdinnan alaiseksi asiaksi. Vastustuksestakin huolimatta.
Ystävällisin terveisin
Juhani Harjunharja"
Numeromagiaaha tämä on. Päivämääriä tulee ja menee kalenterin täydeltä, eikä yksi ole toista kummallisempi, jos kohta eräät on helpompi painaa mieleen.
Eikä historia ole "pölyisiä kirjoja" vaan elettyä, välistä raadollistakin elämää.
Niinkuin se Georgia-Venäjä - konfliktikin oli ja on osin edelleen.
Kannattaa tutkia ja opiskella tarkkaan, mitenkä Venäjä sen prosessoi poliittisesti ja sotilaallisesti pienintäkin yksityiskohtaa myöten kannaltaan tuloksellisesti.
Vähin, mitä Venäjä siitä pystyi saamaan täysin vaaratta, oli Etelä-Ossetia ja Abhasia, ja enimmillään vähän suuremmalla riskillä koko Georgia ja liitännäisalueet Turkin rajaa myöten.
Tämä tilanteessa, että ns. länsi oli täysin vietävissä, ja tärkein eli USA Bushin typerehtämisen ja odotettavan vallanvaihdon seurauksena "lame duck" - tilassa.
Tervehdys Herra Ulkoministeri sekä hyvät blogikommentaattorit!
Ajattelin teille valaista 11.06.2009 kirjoittamaani tekstiä. Tässä tämä selvennös.
Minulla ei henkilökohtaisesti ensinnäkään ole ulkoministeriä eikä pääministeriä mitään vastaan, vaan olen painottanut em. tekstissäni Suomen kansan edun kysymystä. Siinä suhteessä jos kansan edushenkilöt tekevät vakavan virheen toimessaan, suhteessa ulkovaltioon/valtioihin ja tämän virheen johdosta on oma valtio joutunut vaaran tilanteeseen, niin tämän vaaran tilanteen korjaamiseksi, on läpi historian ollut kansainvälinen käytäntö , että tällaisessa tilanteessa on virheen tehnyt henkilö/henkilöt itse eronnut tehtävästään, jolloin tilanne on saatu jälleen laukeamaan ja koko kansa on välttynyt vaaralta. 11.06.2009 näin silloin lehtitietojen ja median perusteella asian niin vakavaksi, että päädyin 11.06.2009 kirjoittamaani johtopäätökseen. Parempihan olisi jos virheen voisi muulla tavoin ratkaista ettei tarvitsisi paikkaansa jättää.
Ystävällisin terveisin Voitto Katto
"Olen tietysti jäävi arvioimaan toimintaamme, mutta saimme kehuja ja haukkuja tasaisesti eri osapuolilta. Pidän sitä jonkinlaisena uskottavuuden mittarina."
Kaikkia ei pysty miellyttämään. Jos kaikki kehuvat, niin huolestun. Samoin, jos kaikki haukkuvat.
"Georgialta on myös edellytettävä vastuullista politiikkaa ja demokraattisten reformien jatkamista. Tässä EU:n on oltava jämäkkä." Ei lisättävää.