Hyvä Islanti!

Pohjoismaat ovat yhtä perhettä. Islantilaiset ovat kummallinen kombinaatio arvokkuutta ja metsäläiskansaa. Jollakin tavalla kuin suomalaiset 100 vuotta sitten. Hyvät tavat ovat Islannissa tärkeää. Ylipäätänsä kunnon porukkaa.
Myönteisellä tavalla omalaatuinen maa. Maa ja ihmiset ovat jotenkin kesyttämättömiä ja aitoja. Olut on kyllä todella huonoa.

Pieniä kansoja kyllä tarvitaan isojen vastapainoksi.

Ihmisen täytyy luottaa monessa asioissa ns. asiantuntijoihin.Erkki Tuomioja ja Paavo Väyrynen ovat olleet pitkään kehissä. Heiltä löytyy asiantuntemusta ulkopolitiikkaan.

Miksi suomalaisen pitäisi hihkua tyytyväisenä Islannin EU-hakemuksen johdosta? EU:ssa on jo tarpeeksi konkurssikypsiä talouksia. Miksi? Miksi? Miksi?

Kuinka monta miljardia EU on valmis laittamaan pätäkkää pöytään neuvotteluissa, että Islanti heltyy kalastusasioissa? Kuinka suuri osuus tästä summasta tulee suomalaisen veronmaksajan harteille? Tai siis tulevien veronmaksajien harteille, velalla kun elämme.

Herra ministeri, näitte Porissa vaarana tulevaisuudessa kansanlaisten väsymisen unioniin. Miten konkurssissa olevan Islannin liittyminen EU:iin hälventää tätä uhkakuvaa?

Islanti on itseasiassa kaunis maa.

Ymmärrän kyllä epäilykset ottaa Islannin EU-jäseneksi juuri talousasioissa ja kenties muissa vaikeissa kysymyksissä.

Köyhyys on sellainen asia, jota kukaan ei halua kontolleen. Islanti kuitenkin haluaa nousta jaloille ja maa on valmis tekemään töitä sen eteen, kuten aikomus EU-jäseneksi viittaa. Jäsenneuvottelut vievät aina aikaa toisin puolin. Luulen Islannin kohtaavan monta eriävää mielipidettä sekä kansan että ulkomaailmalta puolelta jäsenyyden hakuprosessissa.

EU-jäseninä on muuten Romania, Bulgaria ja muut Baltian maat, niiden köyhyyttä ja ihmisoikeustilannetta on todella surullista seurata ja toisinaan olen miettinyt maiden oikeutta olla EU-jäseninä. Pistää välillä surulliseksi kun näkee romanialaisia kerjäämässä, kun poliittillinen tilanne on ajanut heidät tänne.

Islannin polittiillinen tilanne ja demokraattinen valtiomuoto ja pohjoismaalaiset arvot kyllä vievät maan vaikka mihin. kunhan maa uskoo itsensä ja löytää uudet voimavarat maansa kehittämiseen. Uskon Islannin tulevan tulevaisuudessa olemaan esimerkkimaa erilaisten taloustieteen luennoiden muodossa, että miten maa on noussut ja millä arvoilla.

Kenties muut EU-valtiotkin tulevat seuraamaan Islannin mallia taloushoidossa jos se kääntyy parempaan suuntaan. Jos ei niin kyllä EU kestää vielä yhden köyhän valtion kun meillä on monta ja vielä surkeamalla asetelmalla.

Kun miettii EU:n periaatetta. Se edistää rauhaa ja sen pohjalla on taloudenpito, ihmisoikeuksien seuraaminen ja olla maailmapolitiikassa mukana sekä humanitaarisena ja taloudellisena toiminelimenä.

Kenties näkemykseni on turhan optistiminen ja sinisilmäinen, mutta haluan uskoa Islannin vilpittömän halun nousta jaloilleen ja mielellään tuen sellaista, koska se apu tulee aina takaisin tavalla tai toisella. Pitkällä tähtäimellä!

Ensin kommentti Islannin jäsenyyshakemukseen;

Islannin mahdollinen liittyminen ei ole se juttu. Sen sijaan EU:n laajeneminen kaakkoon on, koskien Adrian meren rantavaltioita Sloveniasta Kreikkaan, juuri Euroopan elinolojen vakauttamisen ja ns. yhteiskuntakehityksen kannalta.

Islanti on vakaa ja hyvin kehittynyt yhteiskunta, lukuunottamtta nykyistä talouskriisiä, josta se kyllä selviää ja ottaa opikseen. Islanti pärjää omillaankin, ei se tarvitse EU:ta vakauttaakseen eliolojaan tai turvatakseen kehitystään. Tilanne on ihan toinen Kroatiassa, Serbiassa, Makedoniassa, Bosnia-Hertsegovinassa, Montenegrossa, Kosovossa, ja etenkin Albaniassa. Siellä on EU:n jäsenfokus. Ja tietysti Turkin suunnalla.

Ei Islannin liittymisellä ole kuin marginaalinen merkitys, niin Islannille itselleen, kuin myöskään EU:lle. Sitä paitsi, kyllä EU:n ulkopuolellakin pärjää (tietenkin paremmin, jos on talous kunnossa kuten Norjalla tai Sveitsillä)

Ja vielä: eikös jäsenkandidaateilta edellytetä talouden olevan jonkinmoisessa kunnossa jo ennen jäsenyyttä.

Mutta sitten asiaan: Venäjän ihmisoikeusasiat.Jälleen on tapettu poliittinen toimittaja Venäjällä.

Kysymys: Milloin avaat blogissasi Venäjän ihmisoikeusteeman keskusteltavaksi?

Noita kokous-updeittauksia ja rentoja tunnelmakuvauksia tärkeämpiäkin asioita olisi pohdittavana.
Blogistasi ei löydy ainuttakaan osumaa hakusanoilla Tšetšenia tai Politkovskaja. Venäjän ihmisoikeus-haulla löytyy yksi (1) merkintä perjantailta 24.4.2008:
Otsikolla Moskovasta Brysseliin
"Terveisiä Moskovan lentoasemalta. Olen matkalla Brysseliin viettämään viikonloppua. Takana suorastaan loistava päivä.

Aamulla tapasin Venäjän ihmisoikeusasiamiehen Vladimir Lukinin. Keskustelimme muun muassa Venäjän vaaleista."

Siinä kaikki.

Kysymys: onko Venäjän ihmisoikeusasia tabu Suomen ulkoministeriölle? Miksi siitä asiasta ei keskustella tai kysytä kommentteja? Miksi ei Venäjän ihmisoikeusasiamiehen, kun heillä jopa sellainen on, kanssa keskustella vaalien lisäksi myös vallitsevasta huolestuttavasta sananvapaustilanteesta.

Milloin Te Suomen Ulkoministerinä reagoitte Venäjällä tapahtuviin toimittajien ja asianajajien murhiin?
Tai milloin sen tekee Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj, jonka tehtäviin kuuluvat myös ihmisoikeusasiat?
Onneksi EU:n puheenjohtajuuskausi on nyt "Pohjolan omatuntomaalla" Ruotsilla; ulkoministeri Bildt reagoi asiaan heti.

Venäjä ei ole pystynyt vakuuttamaan demokratiakehityksellään. Yleinen käsitys tuntuu olevan, että toimittajien ja juristien murhat hyväksytään helpommin sillon kun ne tapahtuvat Venäjällä kuin jos ne tapahtuisivat jossain muussa maassa. Ja se, ettei rikollisia ei tunnu löytyvän kertoo itse murhiakin selkeämmin, että jotain on pahasti pielessä. Uutinen toimittajan tai asianajajan murhasta Venäjällä on jo arkipäiväinen kulunut uutisaihe.

Mikä vakuutusyhtiö myöntää henkivakuutuksen Tšetšenian tilannetta tutkivalle toimittajalle tai puolustusasianajajalle?
Se, että tämä kysymys tuntuu lähinnä ironis-sarkastiselta vitsiltä, kuvaa tilannetta missä siellä mennään.

Olisi erittäin hienoa, jos avaisit kanavan ja kysyisit blogissasi kansalaisilta kommetteja Venäjän ihmisoikeusasiaan.

Mielenkiinnolla seuraan käyttääkö EU Islannin suhteen samoja kriteereitä kuin muiden jäsenehdokkaiden (länsi-Balkan ja Turkki) kanssa.

Kokonaan toinen kysymys on tapahtuuko mitään ennen kuin Irlanti on sanonut kyllä Lissabonin sopimukselle, nythän mm Kroatian ja Turkin suhteen pyöritään lillukanvarsissa jotta näiden jäseneksituloa saadaan "sopivasti" hidastettua - ja mollemmat alkavat kyllästyä odotteluun. jos irlantilaiset puolestaan sanovat ei niin laajentuminen pysähtynee vuosiksi eteenpäin.

Minusta Islannin EU-jäsenyyshakemus on erinomainen asia!

Heikki Liimatainen kyseli Islannin jäsenyyden kustannuksista. Kaksi juttua pitää ottaa huomioon. Ensinnäkin vaikka Islanti pääsisi nopeastikin EU:n jäseneksi, elvytys tulee olemaan ennen kaikkea Islannin kansallinen projekti, aivan kuten elvytys nykyisissä EU maissa on ennen kaikkea kansallisiin resursseihin perustuvaa. Tämä siitä huolimatta että Islanti on poikkeuksellisen pahoissa vaikeuksissa taloudellisesti. Toiseksi, EU jäsenyyttä haetaan lähtökohtaisesti maan lopullisena valintana. Islanti tulee olemaan siis vähintään vuosikymmeniä EU:n jäsen. Jos olemme joinain ensimmäisinä vuosina solidaarisia Islantia kohtaan, niistä ei kannata vetää johtopäätöksiä koskien niitä hyöytyjä, jotka koko vuosikymmenten (mahdollisesta) jäsenyydestä koituu Suomelle ja koko unionille. Islanti ei kuitenkaan ole mikään romahtanut valtio (jollaista voisi ajatella puhtaasti hyötyä tavoittelevasta näkökulmasta taakkana unionille). Uskon että kun vuosikymmenten päästä poliittiset historioitsijat arvioivat Islannin liittymistä, he huomaavat että kyseessä on vahva valtio joka liittyi unioniin poikkeuksellisen heikolla hetkellä.

Minua ilahduttaa Islannin (mahdollisessa) jäsenyydessä ennen kaikkea se, että näin pohjoismainen jäsenmaaryhmä vahvistuu. On koko unionin etu, jos pohjoismainen malli on hyvin edustettuna, kun unionille kehitetään entistä integroidumpaa taloudellista ja sosiaalista mallia. Pohjoismaisessa mallissa on paljon sellaista, jota koko unionin kannattaisi hyöyntää esim. Lissabonin strategiaa edistäessä.

Tapio Anttonen kirjoittaa hyvin.

Tapio Anttosen ansiokkaaseen bl-merkintään edellä pari kommenttia. EU:n perusarvot nojaavat vahvasti ihmisoikeuksiin ja demokratiaan. Venäjä on oman historiansa vanki: Venäjällä vaikuttaa yhä edelleen voimakkaana nihihislitiset käytännöt. Nihilismi on selittävä tekijä Venäjän ihmioikeus- ja demokratiavajeeseen. Ilman demokratiaa ei ole ihmisoikeuksia joten demokratian juurruttaminen on nähdäkseni Venäjän tie ihmisoikeuksien lisäämiseen.

1. "Noita kokous-updeittauksia ja rentoja tunnelmakuvauksia tärkeämpiäkin asioita olisi pohdittavana." Vapaa-aika ja rentous eivät ole huonoja asioita. Pipoa pitää välillä löysätä.

2. Tapio Anttosen kirjoitus oli erittäin hyvä ja moraalisesti korkeatasoinen. En kuitenkaan usko, että Suomen ulkopoliittinen johto on toimeton. Esko Ahon kertomus tunnelmasta Kremlin suuressa salissa Ahon lausuessa Tsetsenian sodan tuomitsevan kannanoton kannattaa pitää mielessä. Vaati kanttia.

Ulkopolitiikkaa ei voida harjoittaa pelkästään kansalaismielipiteen mukaan. Se pitää ottaa huomioon, mutta johdon on tehtävä itse päätökset ja kannettava niistä vastuu.

Ugh. Olen puhunut.

Aurinkoista huomenta Alexille ja kaikille blogin kirjoittajille. Kiitos Mika Anttoselle mielenkiintoisista kannanotoista päivän poliittisiin ykkösaiheisiin. Mielellään yhdyn hänen pyyntöihinsä Alexille syventäviin ja selkeisiin kannanottoihin esim. ihmisikeusasioissa.
Toisaalta haluan myös korostaa, ettei Suomenkaan kotikutoinen ihmisoikeuspolitiikka ole suinkaan aina esimerkillistä. Kuvaavaa oli menneellä viikolla vanhan egyptiläsinaisen kohtalo. Tarvittiin presidentti Martti Ahtisaaren jyrähdys herättämään maan poliittinen johto asiassa.

Islanti EU:n jäseneksi ?

Tässä kohden olen Anttosen kanssa kyllä eri mieltä. Islannilla on tulevaisuudessa EU:n piirissä vielä painava rooli. En puhu nyt kaalstuksesta, vaan geopoliittisesta sijainnista. Pohjoisten merien, (myös eteläisten) merenpohja-alueet ovat saamassa yhä suuremman ja tärkeämmän merkityksen globaaleina raaka-ainelähteinä. Tästä meillä on jo esimerkkejä näyttävistäkin operaatioista, joita alueiden mannervaltiot ovat alkaneet toteuttaa omia intressejään suojellakseen sekä niitä varmistaakseen.
Islanti saattaa tulevaisuudessa olla EU:n tukikohta alueella.

Tähän kohtaan sopii kysymys ulkoministerillemme: Mitä Suomi on tekemässä varmistaakseen intressimme pohjoisen napa-alueilla ?

Kysyy: Nestor Bloggaaja h.c

Islantilaiset hölmöilivät talous- ja pankkikuplansa kanssa ja antoivat spekulanttien vetää itseään nenästä. Nyt he haluavat EU-hörhöjen vetää itseään nenästä. Pyrkivätkö he Guinnesin ennätystenkirjaan erilaisilla tavoilla antaa huijata itseään?

Tapio Anttonen perää tuolla ylempänä Stubbilta kannanottoja toimittajien muriin ja niiden selvittämisiin Venäjällä. Onko Anttonen sitä mieltä, että suomen ulkoministerin pitää ottaa kantaa poliisin rikostutkimuksiin ja oikeudenkäyttöön eripuolilla maailmaa? Pitäisikö Stbbin lausua jotain esimerkiksi Floridan viitosten juttuun, Kenedyn murhaan, Palmen murhaan ja niin moniin muihin murhiin selvittämättömiin rikoksiin muualla maailmassa? Pitäisikö muiden maiden ulkoministerien ottaa kantaa siihen, miksi Stubbin tekemisiä Wienin sopimuksen rikkomisessa ei tutkita Suomessa? j.n.e.j.n.e.

"Tapio Anttonen perää tuolla ylempänä Stubbilta kannanottoja toimittajien muriin ja niiden selvittämisiin Venäjällä. Onko Anttonen sitä mieltä, että suomen ulkoministerin pitää ottaa kantaa poliisin rikostutkimuksiin ja oikeudenkäyttöön eripuolilla maailmaa? Pitäisikö Stbbin lausua jotain esimerkiksi Floridan viitosten juttuun, Kenedyn murhaan, Palmen murhaan ja niin moniin muihin murhiin selvittämättömiin rikoksiin muualla maailmassa? "

Lyhyt vastaus on "Kyllä". Se on nimenomaan ulkominuisterin tehtävä. Jos ulkoministeri ei tällöin toimi, niin mitä virkaa instituutiolla tai viranhaltijalla on?

Lykkyä tykö Herra Ulkoministeri. Pääministeri Matti Vanhasessa ja opposiojohtaja Timo Soinissa teillä on hyvä tuki. Ennenkaikkea toimikaa oman järkenne ja omantuntonne valossa.

Kannattaa kritisoijien muistaa että Suomi oli liittyessään EU:hun aivan yhtä kontallaan ja itku silmässä anelemassa pääsyä tähän taloutensa pelastavaan Unioniin.

Paavo Kervinen, 43,1% kansasta ei itkenyt anelemassa pääsyä Unioniin. Jäämme odottamaan mitä Islannin kansa tekee.
Toivottavasti näkevät bluffin läpi ja säilyttävät itsenäisyytensä. Irlannin varassa on sitä ennen päätettävänä paljonko Suomen kansa saa pitää itsemääräämisoikeuttaan.

Onnea sitten Stubbille Anttosen ja Kaakisen viitoittamalla tiellä. Sitä tarvitaan kun Stubb lähtee peräämään Kennedyn ja Palmen murhan selvittämistä ja vaikka oikeutta Floridan viitosille.

Hyvä ministeri Alex,

on pelkästään mienkiintoista, että nyt kommentointi sisältää säröääniäkin. Toivottavasti kekustelu jatkuu samassa hengessä.

Omasta puolestani toivotan Islannin tervetulleeksi
Varautukaa nauramaan minulle: Islanti on kuitenkin lähempänä meitä kuin esim. Turkki!
Kulttuurinen yhtenäisyys mahdollistaa keskustelun oikein ilmaisuin.

Heikki Liimatainen, tuo 43.1% kansasta itkisi viimeistään nyt ilman euroa ja Suomen taloutta ruokkivaa rajojen ynm kaupan esteiden poistoa.

Kuten mm. HS:n uutisissa, eurovaluutan ulkopuoliset EU-maat tahtovat nyt talouskriisin ollessaan pahimmillaan euroon.

Kommenttini näytti herättäneen vilkasta ja hyvää keskustelua.
Hyvä.

Kunpa bloginpitäjäkin ehtisi kommentoimaan, ettei olo olisi kuin vierasjoukolla isännän porstuassa.

Islanti
Christian van Niftrik kommentoi:
"Tässä kohden olen Anttosen kanssa kyllä eri mieltä. Islannilla on tulevaisuudessa EU:n piirissä vielä painava rooli. En puhu nyt kaalstuksesta, vaan geopoliittisesta sijainnista. Pohjoisten merien, (myös eteläisten) merenpohja-alueet ovat saamassa yhä suuremman ja tärkeämmän merkityksen globaaleina raaka-ainelähteinä. Tästä meillä on jo esimerkkejä näyttävistäkin operaatioista, joita alueiden mannervaltiot ovat alkaneet toteuttaa omia intressejään suojellakseen sekä niitä varmistaakseen.
Islanti saattaa tulevaisuudessa olla EU:n tukikohta alueella.

Tähän kohtaan sopii kysymys ulkoministerillemme: Mitä Suomi on tekemässä varmistaakseen intressimme pohjoisen napa-alueilla ?"

Tämä on hyvä pointti, kiitos siitä.
Energiapolitiikan merkitys korostuu tulevaisuudessa entisestään. Pari vastakysymystä kuitenkin: onko Islannin hallitsemilla merialueilla vielä hyödyntämättömiä energiavaroja? Tällä hetkellä Islannilla ei ole esim. yhtään maakaasulähdettä (http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_natural_gas_fields)eikä Islanti ei ole koskaan tuottanut maakaasua eikä fossiilista öljyä. Tosin kiinnostus on heräämässä, aivan äskettäin ensimmäiset yritykset hakivat lisenssejä hiilivetyvarojen kartoitukseen Islannista koilliseen olevalla Drekin alueella. Jos taas puhutaan Pohjoisen napa-alueen luonnonvaroista, nehän ovat suurelta osin kansainvälisistä vesialueilla, johon Islannin EU-jäsenyys ei asiaan vaikuta, vai kuinka? Sitä paitsi vasta viime vuoden toukokuussa pohjoisen napa-alueen valtiot (USA, Kanada, Venäjä, Tanska ja Norja solmivat Illuisatin julistuksen (Illuisat Declaration)alueen suojelusta - Islantia ei edes kutsuttu kokoukseen. Ja ylipäätään, millä oikeudella EU havittelee itselleen sen luonnonvaroja? Tuo alue tulisi pikemminkin nimenomaan rauhoittaa lyhytnäköiseltä energiapolitiikalta. Katse toisaalle: ketkä ajavat NABUCCO-maakaasuputkea, joka yhdistää Azerbaidzanin ja Iranin energiavirran Eurooppaan? EU-maat etunenässä. Ja yksi tärkeä geopoliittinen näkökohta tässä on se, että se vähentää EU:n energiariippuvuutta mistä? Venäjästä. Ja mistä putki kulkee? Katsokaapa kartasta http://en.wikipedia.org/wiki/Nabucco_pipeline. Itävallan (EU), Unkarin (EU), Romanian (EU) - ja Turkin halki. Voidaan arvata, että on paineita saada Turkki EU-kelpoiseksi.

Ihmisoikeuksista ja Venäjästä

Jorma Myyryläinen kommentoi:
"Tapio Anttonen perää tuolla ylempänä Stubbilta kannanottoja toimittajien muriin ja niiden selvittämisiin Venäjällä. Onko Anttonen sitä mieltä, että suomen ulkoministerin pitää ottaa kantaa poliisin rikostutkimuksiin ja oikeudenkäyttöön eripuolilla maailmaa? Pitäisikö Stbbin lausua jotain esimerkiksi Floridan viitosten juttuun, Kenedyn murhaan, Palmen murhaan ja niin moniin muihin murhiin selvittämättömiin rikoksiin muualla maailmassa? Pitäisikö muiden maiden ulkoministerien ottaa kantaa siihen, miksi Stubbin tekemisiä Wienin sopimuksen rikkomisessa ei tutkita Suomessa? j.n.e.j.n.e."

Selvennettäköön, että mainitut yksittäiset tapaukset ovat yksittäsiä tapauksia, enkä suinkaan tarkoittanutkaan, että ulkoministerimme tehtävä olisi puuttua sellaisiin. Ihmisoikeusaktivisteja on tapettu kautta aikain, esimerkkejä on lukemattomia.

Nyt Venäjällä on kyse laajemmasta yhteiskunnallisesta ongelmasta - demokratian toimimattomuudesta. Kun työtään laillisesti tekeviä kansalaisia järjestelmällisesti uhkaillaan ja murhataan, kyse on vakavasta ongelmasta,johon pitäisi muidenkin jo voida esittää kantansa. Hiljaisuus on hyväksymistä, vaikenemattomuus ei vaikuta. Kansainvälisen legitiimien yhteisöjen edustajien, joita ulkoministerit juuri ovat, ovat tässä avainasemassa.
Ketkä sitten, jos ei he? YK? Voimaton ja hampaaton reliktiorganisaatio, jossa Venäjällä on veto-oikeus.

Vai kuinka?

Tapio Anttonen kirjoittaa, että muut murhat ovat yksityistapauksia mutta Venäjällä ne ovat demokratian toimimattomuutta. Minusta tuo väite on kaksinaismoralistinen ja sisältää tarkoitushakuisen ja poliittisen asenteen.

Jos otamme toimittajamurhat esimerkiksi niin voimme todeta IFJ:n tilastoista vuodelta 2008, että maailmassa tapettiin 85 toimittajaa. Erilaisien konfliktialueiden ulkopuolella vaarallisinpia paikkoja olivat Meksiko (10), Filipiinit (7), Intia (6). Niiden osalta ei julkisuudessa puhuta demokratiaongelmista mutta kun Venäjällä samaan aikaan tapetaan kolme toimittajaa, se on todiste demokratiavajeesta. Toisaalta samainen tilastokin herättää hieman epäilyksiä kun tapaturma-alttein maa heti Thaimaan jälkeen on U.S.A. mutta siellä ei tapettu yhtään toimittajaa. Sen sijaan Venäjän kolmen tapon kuvauksista ainakin yksi voisi olla tapaturmainen.

Jos taas katsotaan varsinaisia konflikti- ja sota-aluita niin ehdottomasti vaarallisimpia paikkoja ovat alueet joihin U.S.A. liittolaisineen ovat olleet jo vuosikausia viemässä demokratiaa ja länsimaisia arvoja. Ennen sitä ne eivät olleet vaarallisia. Samoin Venäjän kolmesta kuolleesta kaksi on kriisialueelta.

Käsittääkseni (n.s.) ihmisoikeusaktivistien osalta tilastot ovat saman suuntaisia (mutta otin tähän toimittajat koska löysin itse tilaston ensin heistä). Niiden molempien uutisointi ja käsittely tiedotusvälineissä on raa'an tendenssimäistä ja tarkoitushakuista. Jopa toimittajat itse vaikenevat toimittajiin kohdistuvasta väkivallasta toisaalla ja ja pitävät älämölöä toisaalta.