Ruotsi puheenjohtajamaaksi
Ruotsi aloitti tänään EU-puheenjohtajuuskautensa. Ruotsin kaudelle on asetettu etukäteen paljon odotuksia ja paineita. Puheenjohtajuuskauden valmisteluja on leimannut epävarmuus johtuen taloudellisesta ja institutionaalisesta tilanteesta.
Ruotsin puheenjohtajuuskauden lounastilaisuus tänään oik. Ruotsin Helsingin suurlähettiläs Johan Molander (Kuva: Olov Westergård)
Itse olen vakuuttunut siitä, että Ruotsi hoitaa homman kotiin loistavan pääministerin ja ulkoministerin johdolla. Aion tukea kollegaani Carl Bildtiä mahdollisimman paljon, sillä Suomen ja Ruotsin intressit ovat suurelta osin yhteneväiset ja ajattelutapamme myös samansuuntaiset. Ruotsin tavoitteena on avoin, kuunteleva ja tulosorientoitunut puheenjohtajuus, joka keskittyy Euroopan kansalaisia kiinnostaviin asiakysymyksiin.
Ruotsilla on ollut oikea ote valmisteluissa. Pääpainopisteinä ovat talouskriisin hoito sekä ilmastokysymykset. Muita prioriteetteja ovat muun muassa EU:n Itämeri-strategia sekä EU:n roolin vahvistaminen globaalina toimijana, laajentuminen mukaanlukien. Visiona on vahva ja neuvottelukykyinen Eurooppa.
Ruotsin EU-puheenjohtajuuskauden ilmettä
Venäjä-asioita hoidetaan Ruotsin puheenjohtajuuskaudella varmasti määrätietoisesti. Keskeisiä asioita ovat tietysti muun muassa WTO-kysymys ja post-PCA-neuvottelut. On hienoa, että Ruotsi on päättänyt järjestää myös EU-Venäjä kumppanuusneuvoston kokouksen ympäristösektorilla. Tämä on hyvä asia, ympäristöasioiden käsittelylle EU:n ja Venäjän välillä on selvästi tarvetta.
Venäjän kehityksen suunta on Suomelle ja EU:lle tärkeä taloudellisesti ja poliittisesti. Olisi etujemme mukaista, että Venäjä kehittäisi demokratiaansa ja markkinatalouttaan sekä nopeuttaisi oikeusvaltiokehitystään. Tavoitteena on luonteva, eurooppalainen naapuruussuhde, josta EU ja Venäjä hyötyvät. Tähän tarvitaan avointa ja laaja-alaista vuoropuhelua.
Ruotsi korostaa myös Euroopan naapuruuspolitiikan merkitystä, erityisesti Itäisen kumppanuuden ja Välimeren unionin kehittämistä. Myös Suomelle on nyt tärkeää edetä itäisen kumppanuuden konkreettisessa toimeenpanossa maaliskuun Eurooppa-neuvoston ja Prahan huippukokouksen viitoittamalla tiellä. EU:n on tuettava itäisten kumppanimaiden uudistuksia sekä kahden- että monenvälisen yhteistyön keinoin.
EU:n laajentumisprosessin jatkumisen strateginen merkitys on Ruotsille selvää. Laajentuminen on ollut yksi EU:n menestystarinoista. EU:n on pysyttävä sitoumuksissaan ja periaatteissaan laajentumiskysymyksissä.
On hienoa, että Ruotsi toimii aktiivisesti Itämeri-strategian aikaansaamiseksi. Suomi pitää komission ehdotusta EU:n Itämeri-strategiaksi hyvänä ja kattavana. Alueen haasteisiin vastaamiseksi on tärkeää, että komissio on valmistellut strategian liitteeksi konkreettisen toimintaohjelman. Alueellisella näkökulmalla ja erityisten olosuhteiden entistä paremmalla huomioon ottamisella on merkitystä koko unionin toiminnan tehokkuudelle. Suomi tukee sitä, että strategian toimeenpanossa ja seurannassa alueen jäsenvaltioilla on erityinen vastuu. Samalla on tärkeää, että komissio säilyttää keskeisen roolin strategian seurannassa ja hallinnoinnissa.
Ruotsin puheenjohtajuuskauden ulkosuhdeagendan (YUTP) valmistelu on ollut vaikeaa. Nähtäväksi jää mistä asiasta muodostuu Ruotsin kauden niin sanottu yllättävä kriisi. Potentiaalisia vaihtoehtoja on useita - ja lähes jokainen puheenjohtajamaa on lähivuosina joutunut akuutteja kriisejä selvittelemään. EU:n kansainvälistä kriisivalmiutta ja yhteistyötä keskeisten kumppaneiden kanssa onkin oleellista kehittää.
Tällä hetkellä YUTP-alan polttavimmat haasteita näyttäisivät olevan ainakin seuraavat: EU:n tulee lujittaa sitoumustaan Afganistaniin ja Pakistaniin. EU:n toimijuutta Lähi-idässä tulee kehittää. Iran, Pohjois-Korea ja muut maailmanpolitiikan polttavat aiheet ovat luonnollisesti agendalla. EU:n tulee tehostaa kriisinhallintaa myös Afrikassa.
Transatlanttisten suhteiden osalta Ruotsi haluaa syventää EU:n ja Yhdysvaltojen suhdetta. Obaman hallinnon kädenojennukseen onkin tartuttava nyt, muutoin on vaarana, että Yhdysvallat menettää mielenkiintoaan Eurooppaan. Ruotsin transatlanttisen agendan pääprioriteetti on Tshekiltä siirtynyt EU-USA-huippukokous, joka järjestettäneen loppuvuodesta Washingtonissa.
Asioita Ruotsin puheenjohtajuuskaudelta ei siis puutu. Lycka till Sverige!
16 kommenttia
Mielenkiintoista joskin osin myös pettymys oli lukea Alex, näkemyksistäsi uuden puheenjohtajamaan prioriteeteista. Toistan jo 28.06.2009 Sinulle esittämäni kysymyksen: Milloin EU saa vahvan johtajan sekä kirkkaan strategiansa fokuksen ? Näistä et juuri mainitse edellä.
Nyt priorisoidaan monia hankkeita, jotka ovat ennemminkin ns. ikuisuusasioita. EU:n sisäinen vahvistaminen, johto-organisaation neuvottelu ja sopiminen, Lissabonin sopimuksen hyväksyminen ja ratifioiminen, EU:n talouskehityksen kääntäminen vahvaksi sekä ilmastonmuutosprosessin kääntäminen aktiiviseksi liiketoiminnnaksi jäsenmaissa ovat mielestäni kaikki riittävän haasteellisia mutta ennenkaikkea EU:n jaj meidän sen kansalaisten kannalta priorisoitavia asioita "uber alles".
Ei ihme, että kansalaiset eivät tunne EU:ta omakseen kun fokus hajotetaan nykytyyliin.
Tuumiskeli Nestor Bloggaaja h.c.
Federalismihegemonia sai rankan iskun Saksan perustuslakituomioistuimessa. Valitettavasti Suomen alkukantaisessa tasavallassa perustuslakia tulkitsee poliitikot. Toivottavasti Saksan kehitys heijastuu vahvasti muuallekin Unionia.
Niinpä hyvä Nestor Bloggaaja! Fokus on mielestäni ihmiskäsityksessä ja demokratiassa.
Eurooppa elää neitseellistä uudelleen syntymistään. Tähän mennessä itsestäänselvänä on pidetty anglosaksista kulttuuria, joka pohjautuu Darvinismiin ja genetiikkaan ja jonka ihmiskäsitys on - ihminen on susi toiselle ihmiselle. Omaksutaanko uudessa Euroopassa mannermainen ihmiskäsitys: ihminen on sosiaalinen olio ja vapaa toteuttamaan ihmisyyttään?
Toinen periaatteellinen kysymys liittyy demokratiaan, johon viitteitä Lissabonin sopimus jo antaa: enemmän suoraa demokratiaa.
Ruotsi edustaa Suomen kanssa demokraattisia arvoja, joten Ruotsilla pitäisi olla hyvät edellytykset viedä EU-puheenjohtajuutensa asiallisesti läpi. Yhdessä asiassa voidaan olla jo varmoja. Lähi-idän politiikan suhteen Ruotsi tulee epäonnistumaan, johtuen maan liiasta hyväuskoisuudesta ”tuhannen ja yhdenyön politiikkaan”. Tämä sama ongelma on myös Suomen Lähi-itä-politiikassa. Kummankin maan poliitikkojen heikko historiallinen - kulttuurinen - ja poliittinen historiantuntemus Lähi-idästä eivät ole aukaisseet silmiä ymmärtämään, että voittajia Lähi-idässä ovat ne, joilla on halu elää ja rakentaa huomista ja häviäjiä ne, jotka vihan alttarille uhraavat tulevaisuutensa. Tätä asiaa Ruotsi ei tule ymmärtämään puheenjohtajakaudellaan. EU on tässä asiassa sitoutunut poliittisesti jo liian syvälle perääntyäkseen siltä tieltä kunnialla.
”Ulkopolitiikassa aikaa syö Lähi-Idän ruutitynnyri, nyt kun Iranissa on sisäpoliittisestikin levotonta, eikä Israelin hallinto ole kovin suopeasti suhtautunut lännen vaatimaan rauhanohjelmaan. Positiivisena puolena tässä on Obaman Yhdysvaltojen osoittama vahva kiinnostus yhdessä EU:n kanssa ajaa pitkän tähtäimen ratkaisua Palestiinalaisvaltion synnyttämiseen.”
Iranissa kansa on tajunnut vihankulttuurin aikakauden olevan ohitse, ja imaamit pitävät siitä loppuun asti kiinni hävitäkseen. Kahdessa jälkimmäisessä tapauksessa USA:n Obama ja EU eivät näytä ymmärtävän elämisenhalun ja vihankulttuurin tuomia mahdollisuuksia ja menetyksiä. Jos jokin ihmisryhmän asuminen on uhka näiden kahden osapuolen väliselle rauhalle, niin mitä EU on oppinut Euroopan mustasta menneisyydestä? Ei yhtään mitään!
Olen samaa mieltä Esko Virrin - ja ilmeisesti parin muunkin - kanssa siitä, että Tsekin puheenjohtajuus oli heikko esitys, joskin vaativissa olosuhteissa. Mutta enpä voi olla miettimättä, että tämä voisi olla koko EU:lle nyt Ruotsin kaudella etu: ajaisiko monella taholla tunnistettu epäonnistuminen Tsekkiä parempaan suoritukseen nyt kun heillä on tukeva rooli osana troikkaa? Jos johtaisin Tsekin hallitusta, asenteeni olisi sellainen että "tyypit hei, ei mokata nyt tätäkin!" Samalla Tsekillä ei ole samanlaista vastuuta kuin omalla pj kaudellaan.
Yhtä kaikki uskon että Ruotsi hoitaa pj kauden kunnialla. Toivon että kaksi pj kauden kärkiteemoiksi nostettua aihetta: selviytyminen talouskriisistä ja ilmastonsuojelu todella edistyvät. Paitsi että nämä ovat sisällöllisesti tärkeitä teemoja, onnistuminen niissä edistäisi myös institutionaalista kehitystä. Onnistumiset, jotka kansalaiset hoksaavat EU:n ansioksi helpottavat koko EU:n legitimointia, joka on institutionaalisen kehityksen kannalta keskeistä. Tämä legitimointi lämmittäisi federalistista sydäntäni, koska se helpottaisi paremmin toimivien instituutioiden myötä sisällöllisiä onnistumisia tulevaisuudessa.
Molemmissa suhteissa on tärkeää, että onnistumisten kylkeen voidaan lyödä "EU teki tämän!" leima. Uskon että näissä teemoissa - finanssikriisistä selviäminen ja ilmastonsuojelu - tämä on useita muita teemoja helpompaa, koska nämä ovat luonteeltaan sellaisia, että suurin osa ihmisistä ymmärtänee ettei niihin voi myönteisesti vaikuttaa (yksinomaan) kansallisesti. Ei tarvitse olla rasian terävin kynä hoksatakseen, että pääministeri joka väittää hallituksensa saaneen ilmastonmuutoksen pysäytettyä puhuu vähintään muunneltua totuutta.
Tarmo Viitaluoma:"Toinen periaatteellinen kysymys liittyy demokratiaan, johon viitteitä Lissabonin sopimus jo antaa: enemmän suoraa demokratiaa."
Mitä luulet, Tarmo, tulisiko Lissabonin sopimus koskaan voimaan, jos suoran demokratian ihannetta toteutettaisiin?
Ai niin, mutta yli 95 % prosenttisesti samanlainen sopimus tyrmättiin Ranskassa ja Alankomaissa kiitos suoran demokratian. Mitähän tästä kaikesta pitäisi ajatella?
Mielenkiintoista tulee olemaan miten CFR/Trilateral Commission/RAND Corporation-lähetti Carl Bildt toimii Venäjän kanssa. Hänen edustamansa anglo-amerikkalaishegemoniajärjestöt eivät suhtaudu Venäjään yhteistyökumppanina.
Onneksi EU-parlamentin sosiaalidemokraattinen ryhmä asettui vastustamaan Barroson valintaa samantien. EU:n "eliitin" eli jäsenmaiden johtajien päätös pyrkiä valitsemaan Barroso jatkokaudelle mahdollisimman pian antoi näin tälle "eliitille" tarvittavan muistutuksen siitä, etteivät pelkästään maiden johtajat päätä EU:ssa vaan myös EU-parlamentilla on valtaa. Tämän seikan esilletuominen on varsin olennaista, mikäli pyritään vaikuttamaan siihen, että europarlamenttivaaleilla olisi jatkossa enemmän kannatusta eli äänestäjät löytäisivät syyn äänestää ko. vaaleissa.
Vaikka sosiaalidemokraatit menettivätkin osan kannatuksestaan EU-parlamentissa, ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö sosiaalidemokraattien tulisi hyödyntää täysimääräisesti äänestäjiensä antamaa valtuutusta. Oikeus pyrkiä vaikuttamaan on luonnollisesti kaikilla mepeillä ei vain niillä, jotka kuuluvat vaalien voittajien ryhmään. "Winner takes it all" voi sopia naapurimaamme poplaulun sanoitukseen, mutta se ei onneksi päde EU-parlamentissa.
Barroson valinnnan mutkistuminen ei luonnollisestikaan helpota Ruotsin tehtävää puheenjohtajana, mutta samalla saamme heti seurata esimerkkiä siitä, miten erinomaisia ruotsalaiset ovat johtaessaan EU:ta, jos näin on. Se, että moderaattien Gunnar Hökmark menetti varapuheenjohtajuutensa konservatiivien ja oikeiston EPP-ryhmässä ei tee puheenjohtajuudesta helpompaa Ruotsille, mutta ehkä hieman auttaa, että ruotsalaiset saivat mepin varapuheenjohtajaksi sekä sosiaalidemokraattien ryhmään että vasemmiston ryhmään. Hökmark toimi selvästi myös Turkin jäseneksi liittämisen puolesta. Toivottavasti Hökmarkin tiputtaminen pois puheenjohtajistosta EPP:ssä ei tarkoita, että EPP-ryhmässä suurinta vaikutusvaltaa pitäisivät Turkin mahdolliseen jäsenyyteen negatiivisesti suhtautuvat mepit.
Toivokaamme joka tapauksessa, että Ruotsi menestyy hyvin puheenjohtajuudessaan, sillä samassa veneessä ollaan.
EU ja käyrät kurkut. Toivottavasti Ruotsin EU-puheenjohtajuuskausi ei mene lapsellisten asioitten käsittelyyn. Käyrät kurkut ja mahdollinen tuleva EU:n presidentti. Mitä muuta EU:lta voi odottaa, kuin entisen Jugoslavian kohtaloa.
Heikki, suora demokratia ei ole tietenkään ainoa autuaaksi tekevä demokratian muoto. Sen käyttäminen aluksi neuvoa-antavassa roolissa saattaa lisätä kansalaisten kiinnostusta ylipäätänsä EU:ssa tehtäviä päätöksiä kohtaan. Nyt tapahtuva institutionaalinen uudistus ei varmaankaan toteutuisi suoralla demokratialla. Otin asian esille pelkästään fokuksen näkökulmasta.
Mitään neuvoja ulkopolitiikkaan en osaa antaa. Kaikki näyttää hyvältä. Aikuinen mies+tohtorintutkinto+hyvä perhe+hyvät avustajat=kaikki kunnossa. Hyvät avustajat ovat 50%-75% voittoa. Jatka vain. Kerro missä mennään ukopolitiikassa. Älä pimitä tietoa, mutta muista pitää luottamukselliset asiat luottamuksillisina.
Onnea, menestystä ja Jumalan siunausta töihisi.
Samaa mieltä Liimataisen kanssa. On irvokasta että Lissabonin sopimusta puolustellaan suoralla demokratialla kun sen voimaan saattaminen on ollut kaikkien demokratioiden mallien vastainen.
Tähän lisäisin myös sen että sopimusta ei ole alistettu kansanäänestykselle kuin harvoissa jäsenmaissa, vaikka se selvästi tulee kaventamaan Suomenkin itsemääräämisoikeutta.
No, kyllähän se Neuvostoliittokin hajosi, toivotaan vaan että tavalliset kansalaiset eivät joutuisi järjettömästi kärsimään sitä ennen.
Kyllä kääntyvät sotaveteraanit haudoissaan.
Hyvä ministeri Alex,
kolumnisi sisälsi ydinasiat, joita bloggaajatkin kertasivat.
Ainoa seikka, jota tekee mieli painottaa vielä voimakkaammin on Itämeri. Se on ehkä vähäpätöinen teema EU:n makrokentässä, mutta ei meille, Ruotsille ja Suomelle.
Uskallan toivoa, että tämä kausi antaa mahdollisuuden avata oikeaa keskustelua tästä teemasta. Ruotsin puheenjohtajuus on, Sinullekin Alex, tässä suhteessa velvoite.
Tuossa aiemmin tuli esitettyä epäilyksiä Ruotsin EU-puheenjohtajakaudesta Lähi-idän suhteen. Tänään torstaina sain asialle lisää vahvistusta.
”Israelissa toimiva NGO-monitor tutkimusjärjestö syyttää Ruotsin hallitusta, että se rahoittaa ihmisoikeus- ja hyväntekeväisyysjärjestöiksi naamioituneita radikaaleja NGO järjestöjä. NGO-monitor tutkimusjärjestön raportissa kerrotaan, että Ruotsin hallituksen tukemat NGO-järjestöt ovat usein lisänneet hyökkäävyyttään ja muotoilevat toimensa EU:n päämäärien mukaisiksi Lähi Idässä. Tämä asettaa Ruotsin puolueettomuuden kyseenalaiseksi sen ottaessa vastaan EU:n presidenttiyden. Yli 13 miljoonaa USD annettiin vuonna 2008 Ruotsin suurimmalle NGO-järjestölle nimeltä Diakonia, joka jakaa varoja edelleen kaikkein radikaaleimmille NGO-järjestöille, mukana eräs, joka samaistaa Israelin sotilas- ja poliittiset henkilöt natseihin. Sen mukaan Shimon Peres on ihmisoikeuksien ja rauhan vihollinen ja Peresin Rauhankeskuksen kanssa toimiminen on moraalisesti ällöttävää. Toisena esimerkkinä mainitaan erään Israelin boikottia vaativan kirkon johtaja, joka puheissaan usein esittää antisemiittistä teologiaa, ja kuvaa ”Israelin hallituksen ristiinnaulitsemis-järjestelmäksi, joka naulaa Kristuksen uudelleen ristille tuhansien ristiinnaulittujen palestiinalaisten keskelle”. Raportissa todetaan, että Ruotsin hallituksen antamia varoja käytetään poliittisten hyökkäysten kiihottamiseksi Israelia vastaan NGO-kaavun suojassa. Ruotsin lähetystö sanoi tietävänsä raportista, mutta kieltäytyi kommentoimasta asiaa. (JP)”
http://www.ngo-monitor.org/article/a_clouded_eu_presidency_swedish_funding_for_radical_ngos
Ihmisoikeuksien ja hyväntekeväisyyden nimissä näköjään tehdään suurimmat psyykkiset rikokset, ja vielä skandinaavinen maa. Niin kuin aiemmin totesin Ruotisi on liian hyväuskoinen suhtautumisessaan Lähi-itään. Sama ongelma löytyy suomalaisistakin tahoista.
Stubb kirjoittaa "EU:n tulee lujittaa sitoumustaan Afganistaniin ja Pakistaniin."
Miknusta tuo vaatimus on huolestuttava ja vaarallinen niin EU:lle kuin SUomellekin. Ja Suomen osalta se on suorastaan edesvastuuton. Aikuisten oikeastihan se tarkoittaa sitoutumista vuosikausia kestäneeseen ja edelleen kestävään miehityssotaan. Sotaan joka ensin alkoi Afganistanissa ja nyt on laajentunut Pakistaniin. Se on sota, joka kuten sodat yleensäkin, ei ole kenenkään hallinnassa eikä noilla operaatioilla ei ole mitään tekemistä rauhanturvaamisen kanssa vaan siellä ollaan osana yhtä sotivaa osapuolta.
Suomen nykyjohto on vienyt meidät siihen mukaan ja nyt Stubb vaatii meitä sitoutumaan entistä tiukemmin siihen. Minusta vaatimus on edesvastuuton ja vaarallinen. Toivottavasti järki voittaa, Stubbin vaatimus ei toteutu ja tähän astisesta sitoutumisesta vastuussa olevat joutuvat vastaamaan tekemisistään.
Jorma Myyryläinen on täysin oikeassa. Vielä lisäisin, että ei vieläkään ole ilmaantunut todisteita (hard evidence), jotka linkittävät Osama bin Ladenin 9/11-tapahtumiin. Tämä ei ole minun mielipide, vaan FBI:n ja Yhdysvaltain liittovaltion syyttäjän johtopäätös.
Haasteita Ruotsin tulevalta puolivuotiskaudelta ei todellakaan puutu, varsinkin kun Tsekin edellinen puolivuotiskausi pääosin epäonnistui. Euroopan Unionin sisällä velloo yhä keskustelu Lissabonin sopimuksesta, mikä kulminoituu syksyllä järjestettävään Irlannin kansanäänestykseen, mikä läpi mennessään keskittäisi Ruotsin resurssit sen käytännön toimiin.
Lisäksi Ruotsilla on EU:n sisäpolitiikassa edessä paljon keskusteluja ilmastonmuutoksen torjunnasta ja tietenkin meneillään oleva talouskriisi, jossa Unionilla on tärkeä asema. Ulkopolitiikassa aikaa syö Lähi-Idän ruutitynnyri, nyt kun Iranissa on sisäpoliittisestikin levotonta, eikä Israelin hallinto ole kovin suopeasti suhtautunut lännen vaatimaan rauhanohjelmaan. Positiivisena puolena tässä on Obaman Yhdysvaltojen osoittama vahva kiinnostus yhdessä EU:n kanssa ajaa pitkän tähtäimen ratkaisua Palestiinalaisvaltion synnyttämiseen.
Pahoin pelkään että tällä puheenjohtajuuskaudella yhteistyötä Venäjän kanssa ei pystytä toivotulla tavalla lisäämään muuten kuin mahdollisesti sotilaallisesti, sillä Georgian kriisin jälkihoitokin on vielä meneillään. Toivoisin kuitenkin että Itämeri-strategiaa saataisiin eteenpäin, sillä Unionin pohjoinen sisämeri ei voi enää odottaa.