Obaman viikko

Obama on väärässä Turkin suhteen. Turkista ei tule koskaan EU-jäsentä. Onneksi Ranskan Sarkozy otti heti kielteisen kannan tänään Turkin jäsenyyteen. Liittokansleri Merkel vastustaa myös jäsenyyttä aktiivisesti. Saksan syksyn vaaleissa tulevan konservatiivien voiton sekä näin kristillis-demokraattien sekä liberaalien hallituskoalition myötä toivottavasti aletaan aktiivisesti valmistella etuoikeutetun kumppanuuden pakettia Turkille ja torjua Turkin EU-jäsenyys. Etuoikeutettuun kumppanuuteen ei kuulu oikeus kuulua EU-instituutioihin eikä päätösvaltaa EU-budjetista ym. Pääoma sekä tavarat voisivat liikkua vapaasti Turkin sekä EU:n välillä kuitenkin torjumalla ihmisten vapaa liikkuvuus Turkista. Vapaa liikkuvuus Turkista johtaisi integraatio-ongelmien moninkertaistumiseen Euroopassa. Maahanmuuttoa rajoittamalla tuemme näin integraatiota. Samalla suojelemme kristillis-humanistisia arvojamme.

Tänään Saksan konservatiivien CDU/CSU puoluekoalitioon kuuluva CSU sanoi selkeästi, että Turkki pilasi jäsenmahdollisuutensa lopullisesti levittämällä islamilaista propagandaa Tanskan visionääristä pääministeriä Anders Fogh Rasmussenia vastaan koskien Naton pääsihteeriä. CSU on 100 % oikeassa!

Hyvä ministeri Alex,

HS:ssa kerrottiin, että Suomi menetti mahdollisuutensa puheenvuoroon Prahan EU/Yhdysvallat huippukokouksessa.

Syynä oli se, että presidentti ja pääministeri eivät päässeet yksimielityyteen siitä, kumpi puheen pitäisi.

Jos tämä on totta, voi vain todeta, että joillakin tahoilla arvostelukyky on pettänyt rajusti. Mitä meidän pitäisi ajatella tällaisista edustajistamme?

Pitikö uutinen paikkansa?

Tänään maanantaina YLEn aamu-tv:ssä haastateltiin um Stubbia. Stubb sanoi suurin piirtein näin Turkin ja EU:n jäsenyydestä: ”Eurooppa ja Itä-Eurooppa tavallaan luo ”kristillisen” arvomaailman ja Turkki omalla uskonnollisella kulttuurilla luo ns. saranat näiden arvomaailmojen väliin ja toimii ovena Lähi-itään.” Sinänsä hieno ja diplomaattinen ilmaisu. Nyt on vain syytä muistaa, ettei islamilainen maailma tee kristillisen maailman kanssa näissä uskonnollisissa kulttuureissa kompromisseja. Islamissa kristillisyys ja juutalaisuus ovat aina dhimmi-asemassa. Saat olla kristitty tai juutalainen, mutta on tunnustettava islamin ylivertaisuus. Tämä on asia mitä ei näytetä pohjoismaissa poliittisella taholla ymmärrettävän. Turkin ottomaanikausi oli tästä kirkkojen ja moskeijoiden ”yhdistämisestä” hyvä esimerkki Lähi-idässä. Eräät kirkot painostuksesta muuttuivat moskeijoiksi. Tietysti on syytä muistaa, että Turkissa on uskonto ja valtio erotettu toisistaan, jota armeija on sivusta tarkkaillut, että myös näin on. Mutta, jos radikaali islamismi saa jalansijaa Turkissa, herätäänkö vasta sitten uskonnollisten arvomaailmojen kulttuurien eroon.
Edesmennyt seemiläisten kielten professori Jussi Aro kertoo mielenkiintoisen näkemyksen islamilaisten maiden konferenssista Algeriassa 1972. Suomen ulko-ja opetusministeriö oli Aron sinne lähettänyt. ”Libanonilainen arabiyliopiston professori, jonka ei uskoisi moiseen pystyvänkään, väitti että Turkin Mustafa Kemal Ataturk oli ollut juutalainen ja että hän oli sitä varten muuttanut turkin kielen kirjaimiston, että turkkilaisilta katkeaisi yhteys islamilaiseen perinteeseen.”
Eivätkä tämän tyyliset retoriikkapuheet ole Lähi-idän radikaalista islamista mihinkään kadonnut.

Turkille siis tarjoiltaisiin eräänlaista "rusinapulla-EU:ta", josta voisi noukkia ne makupalat sen mukaan kuinka miellyttää, ja jättä loput pöydälle.

Olisipa tätä pullaa ollut tarjolla silloin, kun Suomen EU-jäsenyydestä neuvoteltiin!

Ei tarvisisi Brysseliin raportoida nytkään joka jumalaisen peltopalstaa, ja avustaa saisi maataloutta ihan oman sisäpoliittisen tilanteen mukaan. Ja maksuja yhteiseen EU-budjettiin voisi maksella sikäli, kun ja jos sattuisi muistamaan tai miellyttämään.

Jos se Turkilta onnistuu, niin hetipaikalla Suomelle myös !!

Tästähän se EU:n integraatio paranisi !

Vakavammin puhuen, Obama on oikeassa Turkin suhteen ihan geopoliittisista syistä edustaen 305 miljoonaa amerikkalaista, ja Sarko ja Merkel väärässä edustaen 65+82 miljoonaa eripuraista ja käytännössä yhteistyökyvytöntä EU-laista, mutta sisäpoliittisista syistä, jota tässä tapauksessa ryydittä pinnan alla kytevä vaivoin kätketty rasismi.

...ja mitä tulee Turkin epäröintiin Rassmundsenin valintaan NATO:n pääsihteeriksi, se oli puhtaasti poliittista eikä uskonnollista laatua.

http://www.turkishweekly.net/news/70547/rasmussen-turkey-and-the-nato.html

Rassmundsen ei olllut taipunut painostuksesta huolimatta sulkemaan kurdien tv- asemaa.

Sekä Turkki että USA katsovat Turkin kurdien PKK:n olevan terrorijärjestö, mutta toisaalta USA tukee Pohjois-Irakin kurdeja...tällä kertaa.

Kurdit taas ovat kielellisesti arjalainen ryhmä ihmisiä, joita asuu monen valtion alueella ja he ovat kristittyjä, juutalaisia, aleveja, jesidejä (manikealaisia) ja muslimeja.

http://en.wikipedia.org/wiki/Kurdish_people

Se siitä islamistisesta propagandasta Rassmundsenin suhteen...

...ja mitä tulee Turkin epäröintiin Rasmussenin valintaan NATO:n pääsihteeriksi, se oli puhtaasti poliittista eikä uskonnollista laatua, jolla puolustettiin etuja ja käytiin poliittista kauppaa NATO:n nimityksistä.

http://www.turkishweekly.net/news/70547/rasmussen-turkey-and-the-nato.html

Rasmussen ei olllut taipunut painostuksesta huolimatta sulkemaan kurdien tv- asemaa, tosin tekosyynä oli se Muhammed-pilakuvien tapaus.

Sekä Turkki että USA katsovat Turkin kurdien PKK:n olevan terrorijärjestö, mutta toisaalta USA tukee Pohjois-Irakin kurdeja...tällä kertaa.

Kurdit taas ovat kielellisesti arjalainen ryhmä ihmisiä, joita asuu monen valtion alueella ja he ovat kristittyjä, juutalaisia, muslimi aleveja, jesidejä (manikealaisia) ja valtavirta muslimeja.

http://en.wikipedia.org/wiki/Kurdish_people

EU:n sisällä 60 miljoonaisen Italian Berlusconi tukee Obaman näkemystä Turkin EU-jäsenyydestä:
http://www.turkishweekly.net/news/70800/italian-pm-berlusconi-turkey-should-be-eu-member.html

http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/7984762.stm

Turkin tie EU:iin, eli nippu linkkejä:

http://en.wikipedia.org/wiki/Accession_of_Turkey_to_the_European_Union#Time_Line

Ranska-Turkki -suhteista
http://en.wikipedia.org/wiki/Franco-Turkish_relations

L'ambassade de France en Turquie
http://www.ambafrance-tr.org/

Saksa-Turkki -suhteista
http://en.wikipedia.org/wiki/Turkey-Germany_relations

T.C. disisler bakanligi
http://www.mfa.gov.tr/turkey_s-political-relations-with-germany.en.mfa

H.E. Mr. Ali Babacan at the Vilnius University
http://www.mfa.gov.tr/speech-delivered-by-h_e_-mr_-ali-babacan-at-the-vilnius-university-for-international-relations-and-political-science_-20-february-2009.en.mfa

Ja mitä Ataturkin sukujuuriin tulee, hän oli tiettävästi albanialainen, jonka perhe oli asettunut Selanikiin, eli nyky-Kreikan Salonikiin. Turkissa asuu tänäkin päivänä runsaasti albaaneja. Keitä sitten albaanit ovat, on toinen kysymys...

Ottomaaniajan faktojen rinnastaminen nyky-Turkkiin on vähän kuin tekisi päätelmiä nyky-Suomesta autonomian ajan faktojen perusteella. Juuret ovat juuria, mutta kehitys kehittyy kaikkialla.

Naurahdin kyllä IL:n jutulle miten olitte tervehtinyt Obamaa :D

Hyvä vaan ettei mitään vanhoja jääriä ollut sössöttämässä. Rentoo asennetta kaivataan!

Yhden asian nostaisin nyt esiin tärkeänä osana Obaman ja Medvedevin tapaamista: tämä tapaaminen antoi hienoista toivoa rauhan ja aseistariisunnan asioiden tulosta maailmanpolitiikan kuvioihin.Kauanhan tuota onkin saanut odottaa, kun tuo G.W.Bushin "absoluuttinen paha"-, "pahan akseli"- ja "sota terrosimia vastaan"-ideologia meinasi tukahduttaa kaiken toivonkin aloitettujen sotien Afganistan ja Irak myötä.

Noiden ulkoministerin mainitsemien muiden asioiden osalta voidaan sanoa, että nähtäväksi jää jne.. Mutta nämä aseistariisunnan asiat ydinaseiden vähentämisten ohessa nousivat vihdoinkin pitkästä "porvarillisesta hämärästä" esiin uutta toivoa antamaan maailman ihmiskunnalle. Nämä kapitalismin kriisit ja muut natoilut sitä tietenkin kovasti edelleenkin ankeasti hämärtävät, mutta joka tapauksessa Obamankin kaikelle maailmalle kaiuttama rauhan ja aseistarisunnan tavoite tuo valoa tähän tunkkaiseen kapitalismin ilmastoon.

Hyvä että edes näin!

Turkin EU-jäsenyyttä pohdittaessa pitäisi lähtökohtaisesti asiaa peilata EU:n toivottavan tulevan kehityksen valossa. Kehitysvaihtoehtoja on varmasti paljon enemmän kuin itse seuraavassa keskustelun inspiroijaksi esitän:

1. EU ilman Turkkia kasvattaen jäsenmääräänsä vain ent. Jugoslavian alueelle sekä mahdollisesti Valko-Venäjälle ja Ukrainaan sekä keskittyen taloudelliseen yhteistyöhön tulisi pikku hiljaa näivettymään, koska eri EU-jäsenmaiden talouspolitiikoissa on huomattavia eroja, jotka nousevat pinnalle talouskriiseissä mutta vaikuttavat koko ajan.

2. EU, joka laajenee jonkin verran vielä Turkista itään ja jolla on kolme peruspilaria:
a. yhteistyö taloudessa
b. yhteistyö politiikassa & turvallisuudessa ja
c. kulttuurillisten ja uskonnollisten erojen hyväksyminen tehden yhteistyötä mm. sosiaali- ja kulttuuripolitiikassa.
Tällaisella EU:lla olisi yhteinen puolustus ja se olisi myös suurvalta. Tällainen EU voisi parhaimmillaan olla globaali suunnananäyttäjä yhteistyössä muiden suurvaltojen kanssa.

3. Mureneva ja suppea EU, joka ensiksi ottaa muutaman jäsenen lisää, mutta joka sitten hajoaa kahteen osaan, joista toinen liittyy USA:n valtapiiriin ja toinen lopulta yhdistyy Turkin kanssa. Tällöin myös Lähi-idän valtioista osa liittyisi tiiviimmin tai löyhemmin jompaan kumpaan kuppikuntaan samoin kuin Venäjä. Intian ja Kiinan rooli korostuisivat. Eurooppalaiset sodat olisivat taas "jokapäiväistä kauraa".

Kommentoijakolleegat, kritiikkiä voi esittää vapaasti enkä siihen luultavasti vastaa, sillä ensisijaisesti toivoisin heittoja EU:n kehityksestä laajemminkin. Mukaan kuuluu Turkki melkein aina, ainakin jollain nurkalla. Aika ajoin Alexin blogissa on näistä asioista saatu aikaan mielestäni ihan laadukasta pohdintaa ja ainakin silloin kun ei olla keskitytty toisen mielipiteen alasampumiseen vaan menty eteenpäin. Ja ainakin joissain tapauksissa ulkoministerimme on myös käyttänyt keskusteluamme yhtenä pienenä osana muodosteassaan omia käsityksiään ulkopolitiikkamme mielenkiintoisista seikoista tai ainakin mielestäni Alex on jotain tähän suuntaan aiemmin blogissaan kirjoittanut.

Kurdien asema Lähi-idän islamilaisissa maissa ei saa huomiota läheskään siinä määrin kuten Palestiinan arabit. Kurdit tunnetaan historiallisena kansana jo vuosituhansien takaa. Historia ei taas tunne Palestiinan kansaa, kuin vasta nykyisen Israelin valtion syntymisen jälkeen poliittisena kansana. Turkin ottomaanikauden ja brittimandaatin Palestiinan aikana kaikkia alueen väestöä kutsuttiin palestiinalaisiksi, olivat he sitten juutalaisia, arabeja, tsherkessejä, druuseja, beduiineja, mutta he eivät muodostaneet mitään itsenäistä kansaa tuolla alueella tuolloin. USA, EU ja arabimaat painostavat Israelin ja PA-hallinnon välisissä neuvotteluissa Palestiinan valtiota Israelin rinnalle (sisälle). YK:ssa on päätetty monta Israelin vastaista päätöslauselmaa, useimmiten näiden diktatuuristen öljytuottajamaiden politiikan johdosta. Iran, Irak, Syyria, Turkki ovat saanet melko rauhassa kurittaa kurdeja YK:n ja länsimaiden paljoakaan siihen puuttumatta. Öljy on yksi merkittävä tekijä, miksi YK:n jäsenmaat eivät ole kiinnostuneita kurdien asemasta Lähi-idässä yhtä paljon kuin Palestiinan arabien asemasta. Tämä syö myös EU:n uskottavuutta Turkin EU neuvotteluissa ja Lähi-idän rauhanprosessissa Israelin ja PA-hallinnon välillä. Historiallinen kurdien kansa ei saa riittävästi poliittista tukea ja huomiota itsenäisyys ja autonomia pyrkimyksilleen. Irakin Husseinin syrjäyttäminen toi Irakin kurdeille jotain parannusta, mutta se Turkki. Poliittinen kansa palestiinalaiset ovat edelleen diktatuuristen arabimaiden poliittinen ase Lähi-idässä.

hakolalle vaan tiedoksi että turkin sulttaani lopetti dhimmi-järjestelmän jo joskus 1860 luvulla.
eli ei syytä pelkoon ja mahdollisuutta propagandan tekemiseen tässä dhimmiys asiassa

http://en.wikipedia.org/wiki/Turkish_people

Hyvänä esimerkkinä siitä, minkälainen mosaiikki Anatolia on ja on ollut, ovat turkkilaiset itse.

Ollessani Turkissa kohtasin oikeastaan varsin vähän turkkilaisia.

Miksikö ?

Koska ei sellaisia itseasiassa ole. Kaikilla joko on osa tai kaikki juuret jossakin muussa kansallisuudessa tai ulkopuolella Anatolian. Kreikkalaisissa, Espanjan sefardeissa, kurdeissa, armenialaisissa, arabeissa, puolalaisissa, bulgarialaisissa, unkarilaisissa, saksalaisissa, venäläisissä, eestiläisissä, georgialaisissa, albanialaisissa ( mm. Ataturk itse), noin aluksi mainittuna.

Turkkilaisuus onkin lähinnä sen varassa kuinka kukin henkilö sen itse määrittelee - tai haluaa määritellä. Kielen lähtöalue on jossakin Keski-Aasiassa, josta se lähti liikkeelle joskus kauan sitten ottaen mukaansa Akkoyunlu-Karakoyunlu -kansoja. Pääosa ihmisistä ovat ne, jotka ovat ikiaikaisesti asuneet Anatoliassa, jotka olivat lyydialaisia, kaarialaisia, galatalaisia (ranskalainen kelttiheimo), heettiläisiä, assyrialaisia, jne.

Ottomaaniaikana jokaista ryhmää hallittiin niiden omilla laeilla. Jos oikeustapaukset ylittivöt kansallisuusrajat, sovellettiin ottomaanilakeja. Uskontokuntien johtajat istuksivat sulttaanin divaanilla neuvoja antamassa.

Siis eräänlainen paikallinen EU jo kauan ennen nykyistä.

Vasta Ataturk totesi kategorisesti, että "me olemme sitten turkkilaisia tästä etiäpäin". Johtui ulkoisesta painostuksesta, eli 1. maailmansodan jälkipyykistä.

Islamilaisessa arabimaailmassa dhimmi-asemassa elävät edelleen mm. Egyptissä koptikristityt, joita on yritetty pakolla kääntymään islaminuskoon vielä 2000-luvulla. Gazassa ja Länsirannalla arabikristityt joutuvat ääri-islamilaisten painostuksen kohteeksi. Betlehemistä katosi arabikristittyjen enemmistö Jasser Arafatin liittäessä arabikristittyyn kaupunkiin muslimilähiöitä. Gazassa arabikristittyä kirjakauppiasta on vainottu hänen kristillisyyden takia. Juutalaisten asema islamilaisissa arabimaissa on valvonnan alla.

Tuohon Turkin ottomaanikauden hallintoon vielä. Ote kirjasta Jerusalemista Damaskoon, vuodelta 1917 Otava, matkahavaintoja kirjoittanut professori Arthur Hjelt.
”Turkkilaiset ovat Syyriassa noudattaneet vanhaa divide et impera- politiikkaa. He ovat kiihottaneet maan kahta kansanainesta, kristittyjä maroniitteja ja druuseja, toisiaan vastaan. Kiihotus kantoi hirvittäviä hedelmiä. 9.7.1860 alkoi yleinen kristittyjen teurastus. Yli 10000 kristittyä sai surmansa kolmena kauhun päivänä. Paitsi Libanonin kylissä pantiin verilöyly toimeen turkkilaisten kaupunginpäällikön suostumuksella myös Damaskossa. Siellä muutettiin koko kristittyjen kortteli soraläjäksi. Useita luostareita, 12 kirkkoa, ja lähes 4000 taloa hävitettiin perustuksiaan myöten.
Sanoma näistä julmuuksista tärisytti koko Eurooppaa. Ranska, katolisten etujen valvojana, lähetti sotajoukon Syyriaan suojelemaan henkensä säilyttäneitä kristittyjä. Samalla Libanoniin muodostettiin itsenäinen maakunta, jonka hallitusmiehenä oli kristitty, suurvaltojen tunnustama kuvernööri, asetettiin viideksi vuodeksi kerrallaan.” (sama havainto mainitaan kirjassa Palestiinan matkamuistelmia, KA Hilden 1891)

Nyt onneksi myös Ahtisaari on sitä mieltä, että Hamaskin on saatava neuvottelupöytään. Ehdotin samaa asiaa tässä blogissa 5. syyskuuta viime vuonna samankaltaisin perustein kuin Ahtisaari nyt. Reaalipoliittisestihan ei juuri muuta vaihtoehetoa ole, mikäli halutaan saada rauha aikaiseksi Lähi-itään, ei ainakaan, jos rauhaan pyritään muilla kuin keinoin kuin sotilaallisesti pakottamalla.

Jasser Arafat ja Martti Ahtisaari ovat saaneet molemmat Nobelin rauhanpalkinnon. Arafat ei lopettanut terrorismia, vaan oli yhteydessä sheikki Yassinin, Hamasin perustajan kanssa. Ahtisaari haluaa nyt ääri-ideologisen Hamasin neuvottelupöytään. Tämä todistaa miten ulkona Ahtisaari on Lähi-idän "rauhanideologiasta". Ahtisaari tulee löyömään päätään rajusti Jerusalemin palmuihin.
http://www.globalsecurity.org/military/world/para/hamas.htm
perustietoa Hamasista
http://uk.youtube.com/watch?v=eTGbP55HGi8

Nämä lähteet lähetin myös Ahtisaarelle. Kuinka moni tämän palstan lukojoista vihaa lapsiaa niin paljon, että käyttäisi heitä ideologisen vihan kasvatukseen?!

Mielenkiinnolla luin Presidentti Ahtisaaren lausuman Hamasin mukaan ottamisesta Lähi-Idän neuvotteluprosessiin. Harvemmin kuulee johtavan poliitikon ottavan selkeästi kantaa näin reaalipolittisesti.
Koko Lähi-Idän problematiikan ja henkisen sekä inhimillisen kurjuuden taustalla on se valitetttava tosiasia, etteivät alueen ihmiset saa keskenään ratkoa ja sopia ongelmiaan.
Alueen geopoliittinen positio vetää maailman johtavia maita puoleensa kuin hunajakuppi karhua. Tähän saakka ovat näiden ulkopuolisten tahojen intressit ohjanneet alueen kehitystä (kehittymättömyyttä). Maksumiehinä alueen asujamisto.
Meillä Suomalaislla on omakohtaisia kokemuksia siitä, miltä tuntui kun "isot pojat" sopivat maamme kohtalosta ja kehityksestä moniksi vuosiksi, ensin Berliinissä ja sittemmin Jaltalla.
Kehoittaisin niitä, jotka kieltävät aidon neuvotteluratkaisun mahdollisuuden Lähi-Idässä, näin tehdessään samalla esittelemään uskottavan vaihtoehtosuunnitelman, joka olisi kaikkien osapuolten hyväksyttävissä.
Suunnitelman, josta voisi kysyä kuten Presidentti Ahtisaari Aceh-neuvottelijoilta: "Haluatteko rauhan maahanne" ?
Mietti itsekseen Nestor bloggaaja h.c.

Christian van Niftrikille suurkiitos ongelman riisumisesta olennaisimpaan. Ylläolevan kommentin toivoisin olevan johtolanka kaikille niille, jotka Lähi-idän kriisin ratkaisuun pyrkivät tai joutuvat vaikuttamaan. Lisäksi ainahan on yhtäläisesti mielenkiintoista globaalin reaalipolitiikan valitettavan laajat ja monimutkaiset ympyrät huomioiden avata ratkaisumalleja pohtimalla cui bono et cui malo.

Sverige också stöder Turkiets medlemsansökan till EU.

Sverige är en ivrig förespråkare för EU:s utvidgning och att Turkiet ska bli medlem.
http://www.svd.se/nyheter/politik/euvalet2009/artikel_2621227.svd

Varför ger Sverige stöd till Turkiet?
http://www.sida.se/sida/jsp/sida.jsp?d=1405&a=26086

"Turkiets medlemskap i EU dröjer men självklart tillhör landet Europa”
http://www.palmecenter.se/RegionerOchLander/Mellanostern/Turkiet/Artiklar/081215turkietheldagseminarium.aspx

http://www.folkpartiet.se/FPTemplates/ListPage____70863.aspx

Länsipoliitikkojen rauhannäkemykset eivät elä reaalimaailmassa tässä Israel/ Palestiina aiheen tuntemuksessa. Mitä käsite RAUHA todella tarkoitta Lähi-idässä toisille ja mitä toisille? Tässä suhteessa Hamasiin Ahtisaari todella löi päänsä Jerusalemin palmuihin ja pudottaa rauhan ampiaispesän päähänsä. Eikä ne rauhan käsitteet näytä olevan selvillä useille suomalaisille perusmediaa seuraaville ihmisillekään. Miksi rauha ei tullut kotiin, kas siinäpä pulma.

Hyvä Vilho Partanen, Carl Bildt toteaa tuossa lainaamassasi Svenska Dagbladetin artikkelissa, että Turkin EU-jäsenyydestä seuraisi, että EU:n "globaali merkitys kasvaisi dramaattisesti, olemme jatkossa silta Euroopan ja muslimimaailman välillä". Näinhän toivottavasti jossain vaiheessa asiat kehittyvät, mutta vielä on pitkä matka siihen, että Turkki voisi liittyä EU:n jäseneksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ponnisteluja Turkin jäsenyyden saavuttamiseski pitäisi jatkaa entistäkin voimallisemmin.

http://www.svd.se/nyheter/politik/euvalet2009/artikel_2621227.svd

"Kommer turkarna med så ska de ha minst lika många parlamentsplatser som de stora länderna Tyskland och Frankrike. Man kan inte begära att de ska få det på bekostnad av de små länderna, som Malta, Slovenien och Sverige. Där måste de stora staterna jämka med sig. Där är väl en sko som klämmer."

Siis tässähän se sylttytehdas Turkin jäsenyyden vastustamiseksi makaa. Ihan puhdasta valtapeli siitä, kuka pitää määräävää asemaa hallussaan EU:ssa.

Koko EU:han lähti liikkeelle ranskalais-saksalaisista sopimuksista teräksen ja atomivoiman yms. tiimoilta.
Se on se sopimusydin - vallan akseli -, josta nyt pidetään kiinni kynsin ja hampain.

Ilmankos DeGaullekin sulki mantereen pitkäksi aikaa Britannialta.

Pienten EU-maiden etua voisi palvella parhaiten se, että EU:ssa olisi useampi valtakeskus. Silloin ehkä saisi noissa poliittisissa peleissä etua liittoutumalla sen parhaan option kanssa...

Selvähän se, että demokraattisen prosessin tulosta pitää kunnioittaa, vaikka se ei meitä miellyttäisi. Hamasin epäreilu kohtelu nk. länsimaista arvopohjaa edustavissa valtioissa on valitettavasti kuitenkin aivan loogista ja vastaavia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon. Laskeskelin pikaisesti, että esim. viime vuonna valtioiden suvereniteettia loukattiin ainakin viidessä tapauksessa (loukkaaja): Ecuador (Kolumbia), Irak (Turkki), Syyria (USA), Pakistan (USA) ja Georgia (Venäjä). Näistä toisen valtion alueelle ulotetuista sotilasoperaatioista taisi olla länsimediassa vain kahdessa tapauksessa kriittistä keskustelua. Vaikka kyseessä on kaikkein keskeisin kansainvälisen oikeuden periaate: valtion alueelinen loukkaamattomuus.

Tammikuussa Israel pommitti Sudania ja eri lähteiden mukaan iskussa kuoli kymmenistä satoihin ihmisiä. Ei mitään reaktioita. Onko iso yllätys, että arabimaat kieltäytyvät luovuttamasta sotarikoksista epäiltyjä Sudanin vallanpitäjiä Haagiin?

Eilisessä tiedotustilaisuudessa USA:n ulkoministeriö ei ollut vielä lopullisesti päättänyt tukeeko se europpalaisen valtion, Moldovan, demokratiaa vai kumouksellisia. EU:n ja Etyjin mukaan vaalit olivat reilut, eikä Yhdysvaltain edustaja sitä kiistänytkään, mutta ...

Robert Wood: "But I’ve given you our – just our general assessment of the elections. And I’m sure we’ll have a, you know, further readout for you once we’ve completed that assessment."

http://www.state.gov/r/pa/prs/dpb/2009/04/121384.htm

Ehkäpä EU tai Suomi voisi tuosta jonkun muunkin tiedotteen laatia kuin matkustusohjeen? Vai onko Moldovan kansanvaalin tulos vähemmän puolustamisen arvoinen kuin esim. Madagaskarin?

Miksi länsimaiden pitäisi kohdella tasapuolisena neuvottelukumppanina Hamasin epäreilua kohtelua omia siviilejään kohtaan aseellisena suojakilpenä käytävässä terrorismipolitiikassaan? Sudanin pommituksissa oli kysymys Iranin toimittamista ase ja ohjustoimituksesta Hamasille. Sudan syytti muuten ensin USA:ta tapauksesta. Sudanin kautta kulkee terroristijärjetöille aseita. Siksi media ei tainnut kovinkaan suurta ääntä pitää. Ja miksi siitä pidetään ääntä vasta kuukausien päästä? Valtio joka antaa alueensa terrorismin aseelliseen käyttötarkoitukseen on luonnostaan vastatoimenpiteiden kohde omista syistään.

Israel ulotti aikoinaan terrorismin vastaisen operaation jopa Lillehammariin:

http://en.wikipedia.org/wiki/Lillehammer_affair

Norja passitti tuolloin kiinni jääneet mossadin agentit vankilaan.

Ei ole salaisuus, että Iran tukee vaaleilla valittua palestiinalaishallintoa ja Libanonin de facto puolustusvoimia (hitsbollah). Irania on myös syytetty sekaantumisesta Irakin asioihin mm. sen perustettua miehitettyyn Irakiin pankin. Toinen "rosvovaltio" Syyria taas on antanut 1,5 miljoonalle Irakin pakolaiselle suojapaikan ja jopa koulutuksen ja terveydenhoidon uskontokuntaan katsomatta.

Israel tuskin enää aikoo palata 1967 rajoilleen kuten TN:n päätöksessä on edellytetty. Siksi se haluaa heikon quisling-tyyppisen myöntyväisyyslinjan edustamaan palestiinalaisia neuvotteluihin.

---

IAEA ehdotti muutama vuosi takaperin järjestelmää kaiken maailmassa tuotettavan asekelpoisen uraanin saattamisesta kansainväliseen valvontaan. Ajatus on nyt syytä kaivaa uudestaan esille jos ja kun vakavassa mielessä keskustellaan atomiaseiden leviämisen estämisestä.

Israelin ja PLO:n väliset yhteenotot ovat olleet ennen Oslon sopimusta tunnetusti koettu Euroopassa ja muuallakin maailmaa. Saksassa Münchenin olympialaisissa PLO:n alajärjestö Musta Syyskuu teki terrori-iskun israelilaisia urheilijoita vastaan. Tämän terrori-iskun rahoittaja oli PA-hallinnon presidentti Mahmud Abbas, (virkakausi mennyt umpeen). Nämä terroristit pääsivät myöhemmin vapaaksi toisen konekaappaukseen liittyvässä myönnytyksessä. Näitä Mossad lähti ajamaan takaa. Lillehammerissa likvidoitua miestä luultiin PLO:n turvallisuusjohtaja Ali Hassan Salemehiksi, joka olikin sivullinen marokkolainen Ahmed Bouchikin. Piispa Munib Younanin kirjassa ”Sovinnon toivossa” käy ilmi, että PLO antoi tämän sivullisen marokkolaisen miehen Mossadille tahallaan ilmi. Lavasti ansan Mossadille.
Hez-b-allah ei ole Libanonin armeija, vaan aikoinaan Iranin ajatollah khomeinin islamilaisen vallankumouksen perustama islamilainen puolue Libanoniin poliittiseen elämään sekaantuva järjestö. Käytännössä olemme nähneet miten se on poliittisesti onnistunut sekoittamaan Libanonin politiikkaa. Vei Libanonin sotaan vuonna 2006. Demokratiaan ei kuulu, että puolueilla on omia armeijoita. Hamaskin on vain ääri-islamilainen terroristipuolue, ei koko PA-hallinto. Valtiossa valtio ylläpitää armeijaa, ei yksittäiset puolueet.
Syyria valikoi kenelle pakolaiselle se antaa apua. Arabimaiden aiheuttama Palestiinan arabien pakolaisongelma ei aiheuta Syyriassa samoja etuja Palestiinan arabeille, mitä muiden maiden arabipakolaisille. Libanonissa myöskin Palestiinan arabit ovat kolmannen luokan väestöä.
Vuonna 1949-67 arabimaat eivät tehneet elettäkään perustaakseen valtiota nimeltä Palestiina. Ainut poliittinen tarkoitus näillä Israelin vetäytymisille vaadituille rajoille on sama tilanne kuin ennen vuotta 1967.

Lähi-idän rauhanneuvottelijan tehtävä voi kieltämättä olla vaarallinen, mistä muistutuksena mainittakoon, että aikoinaan juutalainen terrorijärjestö Stern-liiga murhasi YK:n konfliktineuvottelijan Folke Bernadotten. Stern-liigan jäsenistä mainittakoon esim. Shamir, joka myöhemmin toimi mm. Israelin pääministerinä.

Terävän muistutuksen aiemmista toimistaan terroristina Shamir sai 1970-luvulla YK:n Brian Urquhartilta seuraavasti: "Som utrikesminister fick Shamir på 1970-talet besök av Bernadottes tidigare medarbetare, FN-mannen sir Brian Urquhart. Shamir hälsade entusiastiskt på sin gäst och utbrast: ”Very nice to meet you, sir. I’ve never dealt with the United Nations before.” Då rann sinnet på FN:s sändebud, och sir Brian replikerade: ”But you dealt with count Bernadotte, didn’t you?”" (Lainaus on SvD:n artikkelista "Sverige var inte tyst efter mordet" - linkki artikkeliin: http://www.svd.se/kulturnoje/mer/kulturdebatt/artikel_1249937.svd )

http://www.newnations.com/specialreports/obamasfirst.html

Just for records, Obaman 100 ekapäivää.

Vaalisloganit ja idealsimi kääntymässä arkipolitiikan realismiksi, kun kuori kääriytyy ja oikea henkilö paljastuu.

Eipä tästä tullutkaan "messiasta" vielä...

Hyvä Vilho Partanen, ehkä meidän Obaman niin kuin Medvedevinkin suhteen kannattaisi pitää ylllä jonkinmoista ymmärryksen ja uuden analyysin mahdollisuutta ainakin suunnilleen puoleen vaali-/valtakauteen. En usko, että Obamasta on meille uudeksi tiennäyttäjäksi, mutta ehkä Obama osoittaa meille uuden tiennäyttäjän - varautukaamme siihenkin mahdollisuuteen, ettei ko. henkilö ole ns. läntisistä demokratioista.

Tuota niin...en varsinaisesti edellytä, että mistään tulee tai kukaan alkaa uudeksi universaaliksi tiennäyttäjäksi kenellekään.

Odotin vain järjellistä ja tuloksellista politiikkaa ja varmaa, ihmiskuntaa eteenpäinvievää kehitystä.

Oikeastaan tiesin, että ei ne historian prosessit ihan noin tasaisesti etene...tulee laaksoja ja kukkuloita eipä juuri minkään ns. ylivertaisen viisauden vaan silkan tragikoomisen sattuman ohjastamina.

Tätäkin Obama-periodia - tulipa siitä lopulta mitä hyvänsä - kestää vain 4 tai 8 vuotta, kunnes USA:ssa uusi hallinto korvaa senkin.