Paluu Vilnaan
Tämä päivä kului sutjakkaasti Vilnassa. Tein Liettuaan virallisen vierailun. Edellinen ulkoministerivisiitti oli vuonna 2000. Yhdeksän vuoden tauko on aivan liian pitkä, kun kyse on meille läheisestä ja tärkeästä Itämeren maasta ja EU-kumppanista. Nyt suhteita tiivistetään.
Itse kävin edellisen kerran Vilnassa opiskelijana 1992. Tuolloin elettiin itsenäisyyden palautumisen alkuaikoja. Liettua on ponnistanut pitkän matkan EU:n ja Naton jäseneksi. Vilnan ilme on samalla muuttunut. Tämä on ihastuttava kaupunki.
Liettuan presidentti Valdas Adamkuksen kanssa (kuva: Dzoja Gunda Barysaite)
Tapasin ensin presidentti Valdas Adamkuksen. Keskustelimme EU:n idänpolitiikasta, energiasta ja turvallisuuspolitiikasta. Myös talouskriisin vaikutukset olivat agendalla. Liettuan tilanne on haastava, mutta asenne on luottavainen.
Ulkoministeri Vygaudas Usackasin kanssa kävin pitkät keskustelut. EU-asioiden ohella kollegaani kiinnosti Etyj-puheenjohtajuus. Liettualla se on edessä 2011. Korostin osaavan virkamiestiimin merkitystä. Se on toiminnan kivijalka ja puheenjohtajana onnistumisessa must.
Olin Vygaudasin kanssa samaa mieltä monesta asiasta. Myös siitä, että Pohjoismaiden ja Baltian maiden tiimityötä tulee entisestään vahvistaa. Pelkästään EU:n sisällä tämä tarkoittaa kuuden maan rypästä. Yhteistyö on voimaa.
Isäntä viihdyttää vieraita (kuva: Dzoja Gunda Barysaite)
Pääministeri Andrius Kubiliuksen kanssa keskustelin erityisesti taloudellisesta tilanteesta ja energiasta. Puhuimme myös Venäjästä, joka on yhteinen rajanaapurimme. Molemmilla on intressi kehittää suhteita. Nostin esille myös Liettuan maksuongelmat Sisu-autojen viennissä. Toivoin, että osapuolet pääsevät ratkaisuun asiassa.
Käväisin myös tapaamassa suurlähetystömme henkilökuntaa. Heidän ansiotaan olivat hyvin sujuneet järjestelyt sekä valaisevat taustamateriaalit. Kiitos!
Tehokkaat suurähettiläämme Liettuan Halina Kobeckaite ja Suomen Marja-Liisa Kiljunen
Vierailu päättyi luentoon Vilnan yliopiston kv-suhteiden instituutissa. Keskityin kansainväliseen kehitykseen ja EU:n tilanteeseen. Vuosi 2009 on erittäin tärkeä. Tästä voi tulla käänteentekevä vuosi, niin hyvässä kuin pahassa.
Nyt edessä on lähtö kansainväliseen Afganistan-konferenssiin Haagiin. Matka kuluukin hyvin huomiseen koitokseen valmistautuessa.
8 kommenttia
Oli mukava lukea Vilnan vierailustasi; tosiaankin 9 vuotta on liian pitkä aika! Olen itse tällä hetkellä vaihto-oppilaana Vilnassa ja olen ihmetellyt, miten vähän Suomessa Liettuasta tiedetään, poliittisella tai millään tasolla. Tämä on se kaukaisin ja oudoin Baltian maa, jonka kaikki sekoittavat Latviaan (mm. isäni teki tätä usein ennen lähtöäni, vaikka on maailmaanähnyt mies).
Ihmisten käsitykset Liettuasta ovat usein melko kaukana todellisuudesta. Esimerkiksi Vilnan turvallisuus turisteille kyseenalaistetaan aivan turhaan (ehkä myös sen takia, että tammikuun mellakat tai maksuvaikeudet ym. ovat ainoita julkisuuteen nousseita maata koskevia asioita).
Lisäksi haluan tässä kehua esimerkiksi yliopisto-opetuksen tasoa täällä. Kaukana ovat kotiyliopistoni parin sadan oppilaan massaluennot; suurimmalla osalla kursseistani on alle 10 oppilasta ja opetus on todella yksilön huomioon ottavaa. Myös oppilaiden oma motivaatio on täällä osittain kovempi kuin Suomessa, sillä noin 500 euron keskipalkan maassa koulutus on se ainoa pakotie parempaan.
Toki vastaan on täällä viettämäni parin kuukauden aikana tullut myös niintä negatiivisiakin puolia (kuten näkyvä syrjintä esim. seksuaalivähemmistöjä kohtaan), mutta milläpä maalla ei olisi omia ongelmiaan..
Joten hienoa, että siäkin pidit Vilnasta. Olisi kiinnostavaa kuulla enemmän siitä, miten kaupunki oli mielestäsi muuttunut viime näkemältä. Itse odotan innolla täällä vierailua esimerkiksi kymmenen vuoden päästä, koska uskon (tämän hetken taantumasta huolimatta) kaupunki on jatkuvassa muutoksessa.
Ja vielä se askarruttaa, että miten yhteistyötä Liettuan kanssa ollaan konkreettisesti tiivistämässä?
Terveisin,
Laura Tuononen, Vilna
Ison Karhun kanta aikaisemmin Suomen Natoon menoon taisi olla, että se täysin meidän oma asia.
Nyt näyttää kanta muuttuneen.
Eikös usein tehdä just päinvastoin mistä varoitetaan?
Joten eteenpäin presidentti Ahtisaaren neuvojen mukaan ?
Suomi näyttää Alex Stubbin aikana siirtyvän ulkomaansuhteissansa idemmäksi, tai toisin sanoen oikealle paikalle maailmankartalla.
Tulevaisuus näyttää mitä kansa tulee tykkäämään tästä kun huomaavat että Tanska ja Saksa ovat olleet vain mielikuvissa naapurimaita.
9 vuotta! Lienee suuremman luokan alisuoritus. Onneksi Alex, katkaisit tämän sangen käsittämättömän söhrinnän. Ja onneksi meillä on paikalla ainakin Laura Tuononen ja Marja-Liisa Kiljunen.
Liettuan, Latvian ja Viron (Eesti) ihmisiin olen minäkin päässyt tutustumaan ihan "arkitouhuissa", opetuksen ja oppimisenkin mielessä; aina vuodesta 1994 alkaen Euroopan Nuorison ympäristö- ja avaruusfoorumeissa, joita ESA:n koulutusjärjestö EURISY järjestelee. Lisäksi näitä samoja opetusalan ihmisiä on käynyt ihan Utsjoella asti järjestämissämme tiede-, ympäristö- ja taidekesälukioissa. Mukavia ihmisiä.
Nyt kun meillä on yhteistä harrastusta myös tämän EU:n ja Etyj:in puitteissa sekä yhteinen ja pysyvä suuri naapurimaa Venäjä, voisi olla paikallaan ryhtyä yhdessäkin edistämään koko Euraasian laatan maiden yhteistyötä ja sen luomaa turvallisuutta. Olen joskus esittänyt tälläkin "palstalla" ajatuksen EU:n ja Venäjän suhteiden rakentamisesta niin, että ne johtavat loppujen lopuksi Venäjän mukaantuloon EU:iin ihan täysivaltaisena jäsenenä.
Tie on ilman muuta pitkä ja vähitellen rakentuva, mutta pitkällä tähtäimellä kaikille edullinen. Tämän lähestymistyön aloittaminen on syytä tehdä nyt, kun USA, EU ja Venäjä ovat muutoinkin rakentamassa suhteitaan. Suomen aloitteellisuus asiassa yhdistettynä Baltian maiden mukaan tuloon, liennyttää monella tapaa noiden maiden mahdollisia "postraumaattisiakin" tuntemuksia, mitä maailmansotien aikana ja välillä on muodostunut. Ja myhemminkin.
Hei Alexander!
Luetko tätä blogiasi lainkaan, vai onko tämä vain jokin kansalaisten paineenpoistopalsta? Jos luet, niin voisitko ystävällisesti ilmoittaa asiasta, kiitos.
Voisitko vastata, miksi maailmassa edelleen poltetaan öljyä, kivihiiltä ja halkaistaan uraania energian tuottamiseen? Vaihtoehtoja todellakin on ja on ollut jo yli 100 vuotta ( http://www.cheniere.org/toc.html )
Kunnioittaen
Jaakko
" The politics is like pro-wrestling. Behind the scenes they are all friends, but when the cameras are on they give us this us vs them theme and we (stupid sheeple) embrace it."
”Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Juli Kvitsinski varoittaa Suomea mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Kvitsinskin mukaan jäsenyys johtaisi Venäjän vastatoimiin, jota olisivat sotilaallisia, poliittisia ja taloudellisia.”
En ole mikään Nato-intoilija, mutta jäi sellainen maku tästä uhkailusta, että eikö Suomen ulkopolitiikka uskaltanut sanoa mitään ääneen. Vai menikö jokin uutinen ohi korvien? Tämä samaa peräsi jo joku aikaisemminkin. Tuli mieleen, jos Suomi joutuisi konfliktitilanteeseen, niin ketä täällä kannattaa puolustaa? Käpykaartiin Baltian maihin olisi kait yksi ratkaisu.
Afganistan-konferenssiin terveisiä, naisten oikeudet ja oikeus koulutukseen esille ja äänekkäästi. Haagi tuntuu välillä olevan öljydiktaattorien pelikenttä.