EU-päänsärkyä Böömistä
Jouni Pulli kaipaili eilen arviota EU:n tilanteesta Tshekin hallituksen kaatumista seuranneessa tilanteessa. Oikeassahan Jouni oli - tapahtuma olisi ollut nopean pureksinnan väärti. Mutta näissä hommissa ei aina ihan kaikkeen veny. Pahoittelut.
Sinänsä Tshekin tilanteessa ei ole mitään ihmeellistä. Demokratiassa hallituksen kaatuminen ja vaihtuminen on normaali ilmiö. Perinnöllisiä vallanpitäjiä ei ole. EU:n kannalta asetelma on kuitenkin erittäin valitettava. Se osoittaa selvästi unionin kiertävän puheenjohtajuusjärjestelmän heikkoudet. Yhden maan sisäpoliittiset kiistat vaikuttavat suoraan koko EU:n johtamiseen.
Nyt pj-järjestelmään liittyvä riski toteutui juuri, kun tarve johtajuuteen on EU:ssa suurin. Talouskriisiä vastaan on koetettava kamppailla yhdessä. Institutionaalisesti tilanne on myös haastava. Edessä ovat eurovaalit ja uuden komission valinta. Luottamus puheenjohtajuuteen kärsi niin EU:n sisällä kuin sen ulkopuolellakin.
Näkymiä heikentää sekin, että puheenjohtajamaan hallitus kaatui jo ennen puolimatkan krouvia. Pj-kautta on jäljellä yli kolme kuukautta. Niitä ei olisi varaa hukata limbotilassa olemiseen.
Keskustelin tilanteesta eilen pääministeri Vanhasen kanssa. Olen hänen kanssaan samaa mieltä. Poliittisesti vastuunalaisen hallituksen saaminen Tshekkiin olisi erittäin tärkeää. Jatkoskenaarioita on kuitenkin useita, alkaen aikaistetuista vaaleista aina pidempiaikaiseen väliaikaishallitukseen.
8 kommenttia
Hyvä Alex, kiitos nopeasta reagoinnistasi sekä tilannepohdinnasta. Toivoin aiemmin reaktiotasi ehkä hieman hätäisesti tähän asiaan, koska minua huolettaa tässä tilanteessa Lissabonin sopimuksen kohtalo noiden kaikkien muiden mainitsemiesi seikkojen lisäksi. EU tarvitsee todellakin sekä presidentin että ulkoministerin.
Toivon, että pystyt ottamaan joskus ehkä kärkevänkin kriittiset kommenttini pyrkimyksenäni kannustaa sinua vaativassa tehtävässäsi koko Suomen ja EU:n eduksi. Ja asiathan pitää luonnollisesti asettaa tärkeysjärjestykseen.
Tervehdys ulkoministeri Stubbille ja blogikommentaattoreille. Olen seurannut tätä blogia kuukauden päivät ja tänä aikana olen saanut joutua funtsaamaan maailmanpolitiikan suhdanteita. Olen myös "googlettanut" muistin virkistämiseksi mm. Euroopan turvallisuusneuvoston ja IVY-maat.Tämä on haastava ja kehittävä foorumi. Kirjoitelkaa hyvät ihmiset jatkossakin!!!
Tshekin tilanne oli odotettua. Vähemmistöhallitus on parlamentissa vähemmistöllä tuettuna. Ei siinä silloin montaa epäluottamuslausetta kestä.
Maailmalaajuinen talouslama puhuttaa ja kapitalismia on helppo syyllistää. Demokraattisissa maissa kapitalismin bruttokansantulolla ne sosiaalikulutkin maksetaan. Diktatuurisissa maissa eletään ikuisessa lamassa.
Tuo lamafobia tuo mieleen toisen maailmansodan aaton ajat, kun katsoo historiaa tulevaisuuteen. EU:lle taitaa tulevaisuudessa käydä kuten Jugoslavialle. Toivottavasti siitä selvitään sananhelinällä, ettei Eurooppaa tarvitse pakottaa rauhaan. Eikä olisi ensimmäinen eikä toinen kerta. Niin kauan kuin EU vielä pysyy pystyssä, on kiertävä puheenjohtajamaa parempi kuin EU:n ”presidentti ja ulkoministeri”. Sen jälkeen olisi vain osavaltiota. Keinotekoisesti eri kansallisuuksista rakennettu poliittinen illuusio.
"Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan", totesi Kekkonen aikoinaan, kun maailman mahtipomot olivat tulossa kylään, eikä maassa ollut toimivaa hallitusta.
Kekkoslovakiaa pahimmillaan.
Pari päivää sitten vietettiin Serbiaan kohdistunutta Nato pommitusten kymmenettä vuosipäivänää. Länsi-Balkanin ollessajälleen esillä huipparissa on hyvä palauttaa mieleen pommitusten syitä ja seurauksia mm seuraavien tekijöiden suhteen:
a) Laittomat pommitukset osaltaan murensivat kansainvälisen lain kunnioitusta, samoin yhdeksän vuotta pommitusten jälkeen loputkin kansainväliset sopimukset heitettiin länsivalloissa romukoppaan tunnustamalla Kosovon itsenäisyys.
b) Ns. humanitaarinen interventio kärsi yksipuolisuudesta eikä hmanitaarisuuden nimissä lähetetty missio tehnyt mitään Kosovon albaanien kesällä 1999 jatkamalle etniselle puhdistukselle. Solloin ja myöhemmin poisajetut eivät vieläkään ole palanneet koteihinsa, Albaanipakolaiset palasivat pääosin jo 7-8 vuotta sitten. Tilanne johti poispäin monikulttuurisuudesta, päinvastoin kuin kv. yhteisön tavoitteet.
c) Nato on säilyttänyt immuniteettinsa sotarikostensa - klusteri ja uraanipommit siviilikohteisiin - suhteen myös Balkanilla. Näistä rikoksista kärsitään edelleenkin. (Ks. esim. artikkelini uraanipommien tuhoista os. http://arirusila.wordpress.com/2009/02/22/use-of-depleted-uranium-proved-in-nato-bombings/ )
d) Etnisiä puhdistuksia tehneitä ei juuri ole saatu tuomittua elleivät nämä sitten ole olleet niitä "pahoja" serbejä. Näin kävi ennen Kosovon sotaa, 1999 ja 2004 ja edelleen (Ks. esim. artikkelini "Pogrom with Prize" os.http://arirusila.wordpress.com/2009/02/17/kosovo-marchfebruary-17th-pogrom-with-prize/ )
e) Pommitusten päätteeksi YK pystytti väliaikaishallinnon joka lähti rakentamaan länsimaisia standardeja Kosovoon ennen provinssin statuksen määrittämistä; tehtävän osoituttua muutamassa vuodessa mahdottomaksi alettiin 2004 puhua standardeista ja statuksesta; parin vuoden kuluttua tämäkin osoittautui ylivoimaiseksi, standardit heitettiin kv. lain ohella roskiin, länsivallat myönsivät albaaneille itsenäisyyden, loppusotku työnnettiin EU:n syliin ja kv. hallinnosta on muodostunut organisatorinen sekamelska (Ks. esim. artikkelini "Kosovo still administrative Mess" os. http://arirusila.wordpress.com/2009/02/03/kosovo-status-still-administrative-mess/ )
f) Lopputulemana on elinkelvoton näennäisvaltio, jota hallitsevat johtavien huumeklaanien johtajat/edustajat ja joka omaa erinomaiset mahdollisuudet tulla seuraavaksi epäonnistuneeksi tai kaapatuksi valtioksi kv. yhteisön lopulta onnistuessa exit-strategiassaan (Ks. esim. arikelini "Quadruple Helix- Capturing Kosovo" os http://arirusila.wordpress.com/2008/12/07/quadruple-helix-capturing-kosovo/ )
Mielestäni tilanteesta ulospääsy edellyttää sen kuuluisan "reset" nappulan painamista, ratkaisun voisi aloittaa alkuvuoden 2008 tilanteesta ensinnäkin perumalla itsenäisyystunnustukset. Tämä loisi pohjan todellisille neuvotteluille ilman ennaltamäärättyä lopputulemaa. Ratkaisu voisi löytyä lukemattomista jo koetelluista tai aivan uusista autonomia malleista tai provinssin jaosta, pääasia että Pristina ja Belgrad tekevät diilin muiden vain tukiessa sitä.
Aiheesta laajemmin kirjoituksessani "10th anniversary of Nato's attack on Serbia" http://arirusila.wordpress.com/2009/03/24/10th-anniversary-of-nato%E2%80%99s-attack-on-serbia/
Kirjaimellisesti ihan boheemi juttu...böömeillä sellainen perinne. Wallensteinin aikoina äänestyskin hoitui niin, että vastustaja heitettiin ikkunasta ulos. Euroopan puheenjohtamisen sietämätöntä keveyttä ehkä oli nyt ilmassa.
Nyt meni koko hallitus, kun piti hoitaa transatlanttiset asiat, talouskriisi, Venäjän liittäminen yhteistyöhön jne.
Älkäähän nyt, hyvät blogistit, hötkyilkö, kyllä asiat hoituvat. Sentään 26 EU-maalla on hallituksensa, ja Tshekkikin ratkaisee ongelmansa ja ryhtyy taas JOHTAMAAN PUHETTA. Talo elää tavallaan... Taloustaantuman hoitoa joutuu vielä moni jäsenmaa vetämään Tshekin jälkeenkin, niin syvällä tunnutaan nykytiedon perusteella oltavan - ellei sitten "tietäjä" Nalle Wahlroos ole oikeassa.
Muuten, kun me niin kovasti puolustamme länsimaista parlamentaarista demokratiaa, niin miksi me nyt vähän kuin yläviistosti alaspäin katsomme tshekkeihin. Siellähän vain toteutettiin parlamentarismia käytännössä. Vaikka EU tunkeekin lonkeronsa lähes kaikkeen, älkäämme sentään ryhtykö pitämään EU:ta ratkaisujemme oikeuttajana tai hyvyyden mittatikkuna, olletikin kun EU edelleenkin on vain valtioiden liitto.
EU on siis kaiken kattavassa ja syvenevässä taouskriisissä, se on nyt hallintokriisissä, siinä samalla johtajuuskriisissä, se on jo pitkään ollut myös demokatiavajeessa, oikeastaan demokratiakriisissä, se on kaiken kattavassa ja syvenevässä uskottavuuskriisissä ainakin kansalaisten kulmasta katsottuna. Voidaan puhua oikeastaan EU:ssa tilanteesta, mitä ennen saatettiin sanoa sanalla "vallankumouksellinen". Mutta kaaos tämä on, erikoisen suuri kaaos, johon tuntuu meidänkin valtiovallan edustajilta löytyvän vain hurskaita toivomuksia.
Miten se olikaan? EIHÄN TÄSSÄ NÄIN PITÄNYT KÄYDÄ?
Kuten ei koko kapitalismin taloudessakaan vielä viime syksynä. Hyvät neuvot ovat nyt kalliita, ehkäpä nekin on hinnoiteltu markkinatalouden tavanomaisilla kilpailukentillä niin korkeiksi, että edes EU:lla ei ole niihin varaa?
Elämme tavallisen ihmisen allennusmyynnin aikaa, elämme parasta kapitalismin moraalisen rappeuman aikaa, elämme epädemokratian kasvun aikaa. Eikös sitä ennenkin hurrattu kuninkaan hautajasissa: Eläköön kuningas, kuningas on kuollut!
Siis eläköön EU, EU on ....