Kunniamerkkejä ulkoministeriössä

Minulla ei varsinaisesti ole kommenttia tuohon kunniamerkkien jakamiseen tai jakotilaisuuteen, mutta itse olin tänään (maanantai) Turussa TURPO auki- nimisessä tilaisuudessa, jossa käsiteltiin lähinnä Suomen valtioneuvoston vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa. Selonteon kuvailulehti on päivätty 5.2.2009. Tilaisuuden järjesti Eurooppatiedotus.

Paikalla olivat alustuksineen alivaltiosihteeri Esko Hamilo valtioneuvoston kansliasta, lippueamiraali Veli-Jukka Pennala (merivoimien esikuntapäällikkö), sekä kansanedustajat Annika Lapintie ja kaupungin oma poika Ilkka Kanerva.

Kokemuksia tilaisuudesta, mielestäni alustukset olivat ehkä liian pitkiä, koska kunnollista keskustelua yleisön kanssa ei päässyt syntymään ennen kuin tilaisuus oli jo ohi. Muutamia kysymyksiä ja kommentteja toki ehdittin käydä läpi, ja esille tuli myös huoli yhteiskuntarauhasta esim. EU:n sisällä ja miksei myös sen ulkopuolellakin. Kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen ei paljoa puututtu, myös huoltovarmuus jäi vähemmälle, vaikka sitä selonteossa käsitelläänkin. Selonteossa on toki niin paljon eri aihekokonaisuuksia, että yleisöosuudessa ei millään ehditty muuta kuin raapaista pintaa. Tuon yhteiskuntarauhan (eli esim. ehkäistä nuorten syrjäytymistä yhteiskunnasta tarjoamalla edes vähemmän tuottavaa työtä) lisäksi Venäjä tietysti kinnosti ihmisiä. Sen sijaan EU:n "turvatakuita" (so. "keskinäisen avunannon velvoite") käsiteltiin yhdessä kysymyksessä aika mielenkiintoisesta näkökulmasta, mutta Natosta ei juurikaan puhuttu, ehkä myös alustajien niukan kiinnostuksen vuoksi. Kaiken kaikkiaan liian vähän aikaa, liian paljon asiakokonaisuuksia. No, saipa kirjan käteensä, jota voi sitten lukea yön hiljaisuudessa.

Jokin aika sitten tehtiin kysely suomalaisille, ja kyselyn mukaan ihmiset ovat enemmän huolestuneita omasta turvallisuudestaan ja järjestäytyneestä rikollisuudesta kuin esimerkiksi kansainvälisestä terrorismista tai edes ilmastonmuutoksesta. Ts. konkreettisista, lähellä olevista asioista. En pysty nyt tässä muistamaan lähdettä, mutta kyselystä raportoitiin Yle:n pääuutislähetyksessä. Tod.näk. Ylen uutisten tilaama tutkimus.

Mitä itselleni jäi mieleen selonteosta (aloin vasta lukea sitä) alustusten perusteella, niin selonteko ei ole niin radikaali kuin edelliset, eli se ei ehdota niin radikaaleja muutoksia esim. puolustushallinnon rakenteeseen. Lippueamiraali Pennalan alustuksesta jäi mieleeni, että puolustusvoimien henkilökunnan lukumäärä pysyy suurinpiirtein samana, tosin puolustusmenoihin varataan normaalin indeksikorotuksen lisäksi ns. tekninen lisä, jossa otetaan huomioon puolustusmateriaalin, etenkin tekniikan, kallistuminen. Selonteossa sivulla 122 kerrotuissa resursseissa puhutaan vuotuisten hinta- ja kustannusmuutosten nousun kattamisesta täysimääräisesti sekä vuodesta 2011 alkaen myös puolustusbudjetin 2% vuosittaista korotusta. Mahtaako tuo 2% liittyä juuri tähän teknistymiseen ja sen aiheuttamiin kustannusten nousuun? Lähtökohtana laskelmissa on käytetty vuoden 2008 puolustusbudjettia.

Mielenkiintoista sitten on, kuinka laman kourissa kamppailevalla Suomella on varaa lisätä vuosittain puolustusbudjettiaan. Tuo ylimääräinen 2% siis tulee vasta vuodesta 2011, mutta nykytilanteessahan tämän taantuman pituutta ei kukaan osaa vielä ennustaa.

No, joka tapauksessa pointtina tuosta selonteosta esitysten tai alustusten perusteella jäi mieleen, että selonteko painottaa ns. laajennettua turvallisuutta sekä kansainvälistä yhteistyötä eri toimijoiden välillä. Lisäksi tilaisuudesta jäi mieleen, että turvallisuusympäristö (siis nimenomaan laajan turvallisuuskäsityksen mukainen ympäristö) on erittäin vaikeasti ennustettava ja nopealiikkeinen: uhkia siis tulee yrittää jo ehkäistä ennalta käyttäen mm. edellämainittua yhteistyötä apukeinona. Lopuksi, tämä saattanee olla viimeinen selonteko tässä muodossa, kuten pääministerimme aiemmin totesi, ja kun selontekoa selailee, niin ei voi tuolta ajatukselta itsekään täysin välttyä.

Lopuksi, päivän mielenkiintoisimman ehdotuksen teki kansanedustaja Lapintie, eli samalla kun mietitään Turkin EU-jäsenyyttä, niin miksei myös Venäjän vastaavaa samaan syssyyn. Joku, taisi olla yleisöstä, totesi, että tuskin Venäjää mahtaa moinen kiinnostaa, mutta kuten jossain aiemmassa blogikirjoituksessaan (taisi olla se blogipvä kun Alex ja Lavrov olivat tavanneet) Alex totesi, niin Venäjän talous-, ulko- ja sisäpolitiikassa on tapahtumassa muutos juuri tämän talouskriisin takia (ts. raaka-aineiden hinnan laskiessa Venäjän 2000-luvun alun ihme on kuihtumassa), joten Venäjäkin voi suhtautua eri tavalla EU:hun jatkossa.
Yhteistyötä EU:n kanssa enemmän sen sijaan että pitäydytään uppiniskaisesti kahdenvälisten suhteiden priorisoinnissa. Yhteinen "vihollinen", eli talouskurimus tässä tapauksessa, yhdistää yleensä osapuolia kummasti.

Tällaisia kokemuksia TURPO auki- tilaisuudesta Turussa 23.3.2009.

TN

Siis taloudellisesti ajateltuna eihän NATO:on liittymisessä ole mitään järkeä toisin kuin EU:iin liittymisessä oli.

Eikäpä siinä ole poliittisestikaan juuri mieltä, kun joutuu sekaantumaan asioihin, jotka eivät ole omia.

Ainoa ja tosiasiallinen syy, miksi NATO:on tulisi liittyä, on eri historiallisissa muodoissaan esiintyvä itäinen suurvalta - nykymuodossa Venäjä -, tai tosiasiassa sen arvaamattomuus ja jopa vaarallisuus pienempiä naapurimaita kohtaan.

Toisaalta Venäjä ei ole vaivautunut tosissaan tekemään mitään mainitun arvaamattomuuden poistamiseksi eräitä propagandaeleitä lukuunottamatta. Tarkoitan, että se voisi olla se kaikille helpoin, halvin ja myöskin piemimmän pahan tie.

Siksi kaikki Venäjän piememmät naapurit, kuten tämä pohjoinen tasavaltammekin, halajaa NATO:oon.

Georgian sodassa Venäjän ulkopoliittinen tiimi pelasi hyvin yhteen alkaen sotaoperaatioiden suunnittelusta ja toteutuksesta ja diplomatiassa kielen sijamuotoja myöten, mutta tässä NATO-asiassa pitkin sen rajoja, Venäjältä selvästi puuttuu aloite ja ns. luova mielikuvitus.

Minkälainen naapuri Venäjä haluaa ja aikoo olla ?
Voiko siihen luottaa ?
Vakuudet ?

EU:n ja Venäjän välisen kumppanuussopimuksen aikaan saanti olisi nyt erittäin hyvä ja Euroopan turvallisuutta tasapainottava tekijä. Rauha säilyy ja pysyy vain olemalla rauhassa ja tekemällä yhteistyötä eri maiden kanssa. Kriisit ja sodat syntyvät aseita kalistelemalla, joten Suomen on ehdottomasti turvallisinta panostaa rauhaan ja naapureiden kanssa tehtävään pitkäjännitteiseen yhteistyöhön. Seikkailupolitiikka Naton piirissä luo epävakautta ja kiristää ilmapiiriä kaikin puolin. Joten Suomen on ehdottomasti pysyttävä ulkopuolella kaikkien sotilasliittojen, myös Naton.

Pitkällä tähtäimellä Venäjän ottaminen mukaan EU:iin vahvistaa EU:ta sekä taloudellisesti että muutoinkin varteenotettavana maailman talouden tekijänä. Vakaa ja rauhallinen maailma on meidän kaikkien ihmisten etu, ja siihen päästään vain avoimella yhteistyöhalukkuudella, ei blokkiutumalla sotilasliittoihin tai vastaaviin.

On aika katsoa Suomenkin maailmaa globaalisti ja rauhantahtoisin ilmein ja tavoittein. Turhat pelot pois ja rohkeutta rauhantöihin, niistä se tosi sankaruus syntyy - ei pyssyjen suista!

Toivottavasti ulkomisteri on oheisen asian suhteen ajan tasalla.

Samalla toivon, että kun kokoomus ilmeisesti edelleen käy näitä kapakkaulkopoliittisia kierroksiaan, se muistaisi Nato-kiihkon ohessa, että valheilla on joskus lyhyet jäljet, erityisesti kansainvälisillä sellaisilla. Georgian kalapaliikilla on siis varsin turha kenenkään yrittää harjoittaa seikkailupolitiikkaa maatamme vaurioittaen.

Tutkijat: Saakashvili antoi hyökkäyskäskyn

Kansainvälisen tutkimuskomission kokoama aineisto tuo lisää valoa Georgian sodan taustaan. Georgian presidentti Mihail Saakashvili pitää edelleen tiukasti kiinni selityksestä, jonka mukaan maa puolustautui Venäjän hyökkäystä vastaan. Tosiasiassa Georgia itse aloitti sodan presidentin päätöksellä.

Saksalainen viikkolehti Der Spiegel on saanut käyttöönsä tietoja aineistosta. Siinä on dokumentoitu kenraali Mamuka Kurashvilin televisiolausunto 7.8.2008. Sen mukaan Georgian johto on päättänyt ”palauttaa peruslaillisen järjestyksen koko alueelle”.

Kurashvilin lausunto vastaa sanatarkasti Venäjän turvallisuuspalvelun sieppaamaa päiväkäskyä nro 2, joka on tutkimuskomission hallussa.

Georgian johto ei halua ottaa kantaa päiväkäskyn aitouteen, koska kysymyksessä on salassa pidettävä asiakirja.

Saakashvilin osuus sodan syttymisessä on itse asiassa ollut tiedossa alusta lähtien. Georgian joukot aloittivat Etelä-Ossetian ja sen pääkaupungin Tshinvalin pommitukset illalla 7.8. eivätkä, kuten Georgian johto väittää, vasta seuraavana päivänä venäläisten joukkojen puututtua tapahtumiin.

Eräiden lehtitietojen mukaan amerikkalaiset yrittivät viime hetkellä estää Georgiaa hyökkäämästä. Toisten tietojen mukaan taas amerikkalaisia oli usuttamassa Saakashvilia sotilaallisiin toimiin.

Diplomaateista, sotilaista, ihmisoikeusjuristeista ja historioitsijoista koostuva komissio selvittää Kaukasuksella käydyn sodan kulkua EU:n toimeksiannosta. (KU)

Annika Lapintien ehdotus sinänsä Turun TURPO auki- tilaisuudessa oli idealistinen, mutta pitkällä tähtäimellä järkevä; Venäjä on jatkuvasti ollut tyytymätön siihen, että EU ei ole "kuunnellut" Venäjää. Miksei Venäjä sitten halua integroitua enemmissä määrin Eurooppaan ?

Venäjä on Euroopan neuvoston sekä ETYJ:n jäsen; näinollen olisi luontevaa sitouttaa Venäjää entistä enemmän EU:n päätöksentekoon. Tämä ehkä lieventäisi Venäjän perinteistä nuivaa suhtautumista keskittyä lähinnä kahdenkeskisiin sopimuksiin. Nyt olisi ainutlaatuinen tilaisuus ottaa Venäjän oma erityinen osaaminen keskelle eurooppalaista turvallisuuspolitiikkaa. Nykyisessä taloustilanteessa myöskin integroitu geopoliittinen laaja ulottuvuus olisi erittäin tärkeä aspekti kumpaankin suuntaan eri aikavyöhykkeiden ylitse.

TN

Niin...tuo Georgia oli tietysti vain yksittäistapaus muiden joukossa pitkin Venäjän rajoja, ja siinä pitäisi paremminkin kysyä, että kukapa härnäsi pitkään ja perusteellisesti kuin, että kumpi ehti lyömään ensin.

Itseasiassa ja tavallaan Shaakashvili voitti jotakin. Ennen sotaa Georgian asema oli vain paperilla ja puheissa sovittu eikä kukaan edes kuvitellut Venäjän luopuvan Etelä-Ossetiasta eikä Abhasiasta.

Nyt Venäjä pitää edelleen, mutta ei kansainvälisoikeudellisesti, nuo samat alueet, mutta Georgian itsenäisyys on huomattavasti vankemmalla pohjalla, eikä niitä "tuntemattomia" sotilaskoneitakaan enää lentele Georgian ilmatilassa.

Sittemmin ulkoministeri Lavrov esitti kansainvälistä kokousta Venäjään rajoittuvien maiden turvallisuusongelmien selvittämiseksi. Se oli kokeneelta diplomaatilta punnittu ja Venäjältä juuri oikeansuuntainen ajatus.

Jos siihen olisi laajemmin tartuttu, ja kehitelty ajatusta eteenpäin, siitä olisi ehkä kehkeytynyt jotakin nykyaikaisempaa kuin juupas eipäs Nato-pähkäily.

Toivottavasti tuotakin ongelmavyyhtiä setvitään samalla, kun Venäjällä mm. talouspolitiikkaa nyt uudistetaan.

Ulkosuhteet Venäjän pitäisi saada nykyaikaisksi ja toimiviksi.