Maailmanpolitiikan galna dagar I
Lupasin tänään palata edessä oleviin kansainvälisiin kokouksiin. Heti alkuun tärkeä pointti: kokousten pitäisi olla politiikan väline, ei itsetarkoitus. Tulokset siis ratkaisevat, vaikka aina niitä ei ole helppo mitata.
Torstaina alkavan EU-huippukokouksen pitäisi löytää sopu elvytyspaketista ja sopia ilmastopolitiikasta. Tietenkään talouskriisi tai ilmastonmuutos eivät yhdellä huipparilla taltu. Mutta EU:n tulee osoittaa kyky tehdä päätöksiä, jotka vievät asioita oikeaan suuntaan. Ulkopolitiikassakin pöydällä on painava teema: EU:n ns. Itäinen kumppanuus eli suhteiden vahvistaminen Itä-Euroopan ja Etelä-Kaukasian maiden kanssa. EU ei voi kääntyä sisäänpäin, sen on pakko vaikeuksienkin keskellä viedä myös naapurisuhteita eteenpäin.
EU-tapaamisten sarja saa jatkoa jo ensi viikolla (27.-28.3). Ulkoministerit kokoontuvat epäviralliseen ns. Gymnich-kokoukseen Tshekin Hluboká nad Vltavoussa. Gymnichien tarkoitus on käydä vapaata keskustelua muutamasta aiheesta. Päätöksiä ei tehdä. Onko niistä sitten hyötyä? On, sillä avoin debatti luo edellytyksiä varsinaisille - ja toivon mukaan paremmille - päätöksille. Tämänkertaisista aiheista nostan esille siviilikriisinhallinnan voimavarat. Ulkoministerit ovat keskustelleet tästä liian harvoin. Kyse on nimittäin EU-ulkopolitiikan uskottavuuden kannalta oleellisesta jutusta. Meillä täytyisi olla riittävät valmiudet käytännössä vastata esimerkiksi poliisioperaatioiden vaatimiin tarpeisiin. Muuten sinänsä hyvät päätökset jäävät tahroiksi paperilla.
Maaliskuun lopussa on vuorossa kansainvälinen Afganistan-konferenssi Haagissa (31.3.). Kokous on massiiviinen. Sinne on kutsuttu kokonaiset 73 maata. Mukana ovat Afganistanin presidentti Hamid Karzai ja YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon. Kokouksen keskeistä antia tulee todennäköisesti olemaan Obaman hallinnon uusi Afganistan-strategia. Linjauksiin kohdistuu suuri mielenkiinto. Se ei kuitenkaan ole läheskään ainoa asia. Keskeistä on kansainvälisen yhteisön laaja sitoutuminen Afganistanin vakauttamisen tueksi. Toki kaiken lähtökohtana on Afganistanin hallinnon oma sitoutuminen.
Seuraavaksi ruodintavuorossa on huhtikuun satsi eli EU-Yhdysvallat päämiestapaaminen, Naton huippukokous ja G20-huippari.
5 kommenttia
HS:n Verkkoliitteessä luki 18.3.2009 23:28:
"Yritämme luoda realistisen kokonaiskuvan Venäjästä. Nykyään keskustelu on värittynyttä: on rekkajonot, puutullit ja kesämökit", luonnehtii ulkoministeri Stubb.
Voitaisiinko jo kahdenvälisissä keskusteluissa esiin se, että myös suomalaiset saisivat ostaa maata Venäjältä. Monet suomalaiset haluaisivat ostaa takaisin Neuvostoliiton miehittämät kotitilat. Tietysti parasta olisi jos kaikki miehitetyt alueet palautettaisiin Petsamoa ja Salla-Kuusamoa unohtamatta. Tätä vaan ei taideta nykyisessä konsensus-politiikassa uskaltaa ottaa esiin.
Tämä taitaa mennä jo toiston puolelle, mutta toistetaan nyt silti:
Kokouksissa toivoisin voitavan paneutua mm. seuraaviin asioihin:
1. EU-liittymän talouden vakauttaminen huomioiden samalla talouden demokratisoitumisenkin tarpeet. Nythän tämä kapitalismin markkinatalous pohjautuu liian voimakkaasti ykistyisen pääoman voitonmaksimoinnin tavoitteluun ja valtaan sekä sen kautta monien kansantalouksienkin oligarkkiseen ohjaukseen.
2. USA:n uuden presidentin myötä on alkanut uudelleen näkyä ajatuksia myös asesistariisunnasta ja militarismin vaikutuksen vähentämisestä kansainvälisissä suhteissa. Näin ollen Nato-kysymystäkin voitaisiin lähestyä tältä pohjalta: Nato kylmän sodan sotilasliittojäänteenä voitaisiin varsin hyvin vähin erin lakkauttaa, kun Varsovan liittokin aikanaan lakkautettiin. YK:n alaisten kriisinhallinnan joukkojen ja vastaavien kehittäminen sitä vastoin voitaisiin ottaa yhteisen ja yleisen tarkastelun kohteeksi. Näin koko Nato tulisi tarpeettomaksi kansojen talouksiakin turhaan rasittavana ja vastakkainasettelua kärjistävänä sotilasliittona.
3.Afganistanin sodasta on syytä puhua hyvin vakavasti, sillä tämä sota näyttää sekä toivottomalta että loputtomalta Afganistanin kansaa rassaavalta menneen ajan manööveriltä. Vain humanitaarinen apu YK:n turvin voi tuoda Afganistaniin helpotusta ja rauhan vähin erin. YK:n omat kriisinhallinnan välineet voivat olla ne, joille on ehkä vielä tässä tarvetta. Natokin on tässä vain sotiva ja maata miehittävä osapuoli.
4. G20: tässä konferenssissa olisi hyvä nostaa esiin maailmantalouden demokratisoimistarpeet kautta koko Telluksen. Markkinavetoinen kapitalismi ei jo oman riistoluonteisen olemuksensa vuoksi voi mitenkään tuoda ihmiskunnan keskuuteen sen tarvitsemaa kestävän talouden ja tasa-arvon kehitystä. Tämä on nähty iät ajat ja varsinkin nyt talouden syöksykierteen aikana. Nämä syöksykierteet tulevat vain pahenemaan, ellei ihmiskunta kykene saamaan aikaan tarpeellista talouden demokratisointia globaalistikin. Demokratian tarve on siis huutava, joten asiasta sopii puhua kaikilla tarpeellisilla foorumeilla.
5. Erityisesti toivoisn tuon Venäjän ja EU:n kumppanuusasioiden nousevan esille konkreettisin esityksin. Viisumivapausasiaa ei pidä unohtaa, vaan sen perään pitää panostaa niin, että asia ratkeaa mahdollisimman sujuvasti ja kohtuullisen pikaisessa aikataulussa. Samalla Suomi voisi tuoda keskustelupöytään jo aiemminkin esittämäni ajatuksen ryhtymisestä Venäjän kanssa vapaakaupan alkukokeiluihin vaikka ensin Suomen ja Venäjän välisen raja-alueen puitteissa alkaen Pietarista Muurmanskiin ja siinä sivussa Arkangelin alueetkin huomioiden.
Hyvä pointti tuo Turkki, Jouni Pulli
Näkisin, että Suomen kannalta Turkin liittyminen EU:iin olisi pelkästään positiivinen asia. Silloin sekä kaupalliset että henkilösuhteet hoituisivat kaikkein kätevimmin.
Turkissa on valtavaasti potentiaalia kahdenväliselle kaupalle, jota voisi edelleen laajentaa. Tuskin vasta alkuun päästy siinäkin.
Turkin EU-jäsenyys kohtaa vaastustusta, jolle on historiallisena taustana se, että Ottomaanit aikanaan hallitsivat Eurooppaa syvälle Unkariin saakka. Noilta alueilta ja ajoista se vastustus kumpuaa sekä siitä, että Turkin tuntemus on sangen heikkoa satelliittikanavista ja internetistä huolimatta.
Turkki on yksinkertaisesti moneen nykyiseen EU-maahan verrattuna jopa kehittyneempi, ja samoin se on nykyaikaisin ja demokraattisin verrattuna muslimimaihin.
EU ei voi säilyä pelkästään kristittyjen klubina, jos aikoo olla todellinen vaikuttaja maailmassa, ja vuoropuhelu on sitäpaitsi se ainoa tapa, jolla on mahdollista hoitaa monoteististen pääuskontojemme ristiriidat myönteisesti.
Kommentoiden muutamien edellisten kirjoittajien Turkin tarpeeseen liittyen.
Ehkäpä EU:n olisi kuitenkin parempi säilyä kristittyjen klubina parinkymmenen maailman muslimimaan vastapainoksi.
Kyllä kauppa sujuu Kiinankin tai USA:n kanssa varsin mukavasti, vaikka maita ei EU:n jäseneksi olla kaavailemassa, joten ehkä pelkästään Euroopan kultuurin rikastaminen yhden uuden uskontokunnan edustajilla ei välttämättä tuo toivottua kehitystä.
Jaa-a, mitäköhän tuosta Haagin kokouksesta jää käteen? Esityöllä lienee suuri merkitys ja tietenkin on tulevaisuuden kannalta viisasta näyttää, että esim. Irankin on kutsuttu mukaan. Se ei ole aivan mitätön asia. Irakin nimeä en listassa nähnyt, mutta ehkäpä Irak on ainakin tässä tapauksessa katsottu olevan edelleen USA:n hyökkäyksen jälkeisen "lobotomia-hoidon vaiheessa". Mutta kieltämättä osaanottajalista on varsin vaikuttava: https://afghanistanconference2009.minbuza.nl/gsp.dll?sid=266&pid=1&p_menuid=18&p_parentmenuid=2
Onko kokous tärkeä? Kyllä ehdottomasti - ehkä tärkeämpi kuin nyt ymmärrämme, ja toivottavasti ei siksi, että se jäisi käyttämättömien mahdollisuuksien kokoukseksi. Näin voisi helposti kuvitella käyvän kun nykymenolla kv. politiikka näyttää jäävän globaalin markkinatalouden virheiden kyytipojaksi, mutta de facto siihen ei ole varaa - ei sen enempää rauhan kuin talouden tai ihmisoikeuksien kannaltakaan.
Afganistanin tilannetta pohdittaessa tulee mieleen esim. Carl Bildtin parin vuoden takainen puhe, jossa hän kertoi EU:n laajenemisesta sekä "soft powerista" tai pehmeistä keinoista laajeta itään ja etelään. En ole varma, pitäisikö EU:n laajeta esim. Afganistaniin saakka, mutta olen varma, että EU:lla tulee olla hyvät suhteet myös Afganistanin kanssa.
Jotkut tahot, eivätkä kovin harvat, vastustavat Turkin liittymistä EU:hun. Minä kannatan Turkin liittymistä EU:hun, mutta niin, että se on selvästi valmiimpi valtiona, yhteiskuntana ja sosiaalisena yhteisönä sekä arvomaailmaltaan kuin jotkut viimeksi EU:n jäseniksi hyväksytyistä valtioista.
Ehkäpä Turkin jäsenyys EU:ssa saisi meidät vihdoin ymmärtämään myös, että joudumme olemaan EU:na myös turvallisuuspoliittinen suurvalta, halusimme sitä tai emme. Joidenkin "Tutteli-Taavien" mukaan tämä edellyttää jäsenyyttä Natossa - mielestäni Nato kulkee jo nyt kohti auringonlaskua.