Huomioita Afrikan matkalta

Ensinnäkin haluan sanoa että tarkoitukseni ei ole kiritsoida tai mollata. Mieleeni vain tulee väkisinkin ajatus mainittujen asioiden itsestään selvyydestä, keskiverto koululainen osaa nämä asiat ulkoa.

Olisi hauska kuulla erilaisia (utopistisiakin) ideoita toiminnan kannalta. Uskon että on paljon hyödyllisempää heitellä ajatuksia, joista voi edes villeimmissä unelmissa, ilman realiteettien kahleita, syntyä jotain sen sijaan että vanhoja faktoja afrikan heikosta (orastavan) kehittyvästä asemasta luetellaan uudestaan ja uudestaan.

Mutta tietysti minun yksittäisenä idealistina on helpompi heitellä ajatuksia, kuin median kohteena olevan valtionmiehen.

Olisihan se kuitenkin kivaa jos poliitikot rohkeasti ideoita heittelisivät? (kuitenkin jossain ajattelun rajoissa, ei työntekijöiden riisumista tms)

Kiitos siitä, että olet tuonut Afrikkaa esille. Minulla ei ole oikein mitään omakohtaista käsitystä koko paikasta vaan olen täysin tiedotusvälineiden armoilla. Lapsena kerrottiin, että Afrikassa ei ole ruokaa, syöpä reippaasti.

Afrikan valtiot ovat vaihtaneet nimeä ja rajoja, mutta nälänhätä taitaa valitettavasti pysyä. Toivon hartaasti, että jonain päivänä jokaisella maailmassa on tarpeeksi syötävää ja puhdasta vettä. Länsimaissa pitäisi pystyä tinkimään omasta kulutuksesta. On ihan naurettavaa, että täällä vaaditaan laajakaistaa joka mökkiin kun muualla ei ole edes juoksevaa vettä!

Yleensä, kun lähdetään "valloittamaan" jotain maata/maanosaa, niin siitä halutaan hyötyä jollain tavalla. Suomen herrat ovat viimeaikoina nostaneet Afrikkaa tapetille oikein urakalla. Kysyisinkin, että mitä Suomi haluaa tai hakee Afrikasta? Miksi olemme kiinnostuneita Afrikasta juuri nyt? Vai olemmeko tosiaan niin hieno kansa, että haluamme viedä sinne demokratiaa ja rauhaa ilman mitään vastapalvelusta...

Afrikka taitaa kuitenkin olla edelleenkin väestön köyhyyttä, liikakansoitusta, sairauksia, korruptiota, poliittista epävakautta ja ennen muuta siirtomaakaudelta periytyviä taloudellisia rakenteita; YK:n Talous- ja sosiaalineuvoston loputonta työkenttää.

Tältä taustalta kylmään konkretiaan: EU ja Suomi ryhtykööt voimakkaasti tukemaan ja kehittään Martti Ahtisaaren esittämää nuorten koulutus- ja työllistämisohjelmaa. Hänen mukaansa työvoimamarkkinoille on lähivuosina tulossa 1,3 miljardia nuorta, joista vain 300 miljoonalle olisi tarjolla työpaikka. "Mitähän ne miljardi muuta tekevät", Ahtisaari ihmettelee. - Tästä miljardista aikamoinen joukko on Afrikasta. Millaista tulevaisuutta ennustamme näille testosteronia tihkuville, turhautuville ja näköalattomille nuorten miesten leegioille ja heidän yhteiskunnilleen? Siinä haastetta EU:lle ja muillekin.

Mielestäni Suomen aktiivisuus Afrikan suuntaan on tervetullut. Kuten sanottu Suomi ei ollut osana siirtomaavalta politiikassa, mikä nostaa uskottavuutta. Lisäksi Suomella on pitkä historia rauhan edistämisestä alueella, mm. rauhanturvaamista Suetsista Tsadiin ja Ahtisaaren työtä Namibiassa. Kannustaisinkin Suomea olemaan mukana ei vaan aloitteiden tekemisen merkeissä vaan myös aktiivisena välittäjänä rauhanprosseseissa. Suomella on hyviä kontakteja alueella, mikä on nähty Ahtisaaren kohdalla ja erityisedutaja Pekka Haavisto on erinomainen esimerkki tästä. Pitkällä tähtäimellä rauhallinen ja tuottavainen Afrikka on kaikkien interessi ja aktiivinen mukana olo nyt varmistaa Suomen paikkaa.

Hyviä huomioita Afrikasta. Mielestäni Suomen tulisi suunnata kehitysapu koulutukseen ja perus infrastuktuuriin. Omasta mielestäni jokaisella Afrikan mantereella asuvalla lapsella on oikeus koulutukseen, valitettavasti useimmilla perheillä ei ole varaa koulujen lukukausi maksuihin. Mielestäni koulutuksella on iso merkitys Afrikan tulevaisuuden kannalta. Mitä enemmän koulutettua väestöä on Afrikassa sitä paremmin siellä voidaan.

Ari Luoma, anglo-amerikkalaisen sota- ja öljyteollisuuden puolesta siellä Afrikassa ollaan kuten Afganistanissakin. Vastapuolena on tällä kertaa Kiina, jonka panostukset Afrikkaan on valtavat. Afrikan valtiopäämiesten on mutkattomampaa tehdä kauppaa kiinalaisten kanssa sillä Kiina ei vaadi "demokraattisia uudistuksia", vaan paljas tyrannimainen keskushallintokin kelpaa.

"Aina sanotaan, että meidän pitää syödä kaikki ruoka. Lähetettäisiinkö se ruoka mitä ei syödä sitten Afrikkaan?" Näin kysyy pieni lapsi. Mitä tuohon vastaat???

Pitäähän meidän toki olla kiitollisia, että meillä on kunnon ruokaa ja puhdasta vettä. Tungemme rahaa Afrikkaan, mutta onko sekään hyvä, kohta Afrikka elää muiden maiden rahoittamana.

Se vain on karu totuus, että ei maailmassa voi ikinä kaikki olla hyvin, mutta voihan sitä aina yrittää...

Paljonko Suomen kannattaa uhrata paukkujaan kaukaiseen ja kansainvälisen politiikan kannalta vähän sivuraiteella olevaan Afrikkaan? Kun korkealla profiililla panostetaan Afrikan asioiden edistämiseen, niin mikä on etu, jonka Suomi saa tästä panostuksesta? Demokratian ja ihmisoikeuksien edistämistä tarvitaan myös omalla mantereellamme - keskisen Aasian tilanteessa ei ole juuri kehumista.

Näyttää siltä, että maailmantalouden polttopiste on vähitellen siirtymässä Pohjois-Amerikasta Itä- ja Etelä-Aasiaan. Suomessa kannattaisi tosissaan miettiä, kuinka tästä muutoksesta saadaan suurin hyöty. Suomi on tavallaan läntisen Euroopan etuvartio Euraasiassa sillä sekä Kiinasta että Intiasta katsottuna Suomi on lähin läntisen Euroopan maa. Lagos on paljon kauempana Helsingistä kuin Delhi - kummalla on Suomelle suurempi merkitys? Lagosista katsottuna Suomi taas on Euroopan vastakkaisella laidalla.

Ei noin muuten, mutta kun ihan helposti en löytänyt tältä vuodelta yhtään blogimerkintää jossa pohdittaisiin Suomen suhdetta Aasiaan...

Tässäpä linkki, josta voi näitäkin asioita ihmetellä: http://gc.kls2.com/cgi-bin/gc?PATH=URC-hel%0D%0Apek-hel%0D%0Adel-hel%0D%0Alos-hel%0D%0A&RANGE=2400nm%40urc%0D%0A3400nm%40pek%0D%0A2800nm%40del

Olen ihan samaa mielta Heikki Leinosen kanssa hanen tuodessa esiin Martti Ahtisaaren esille tuomia ajatuksia. Kasvava "vihaisten nuorten miesten maara" on uhka, jollei heille pystyta tarjoamaan muita vaihtoehtoja kuin ns. laittomat keinot elinkeinoikseen. Mielestani Paavo Vayrynen on myos tehnyt kehitysyhteistyon saralla oikein mainiota tyota siirtamalla painopistetta perinteisista keinoisa enemman yksityisen sektorin kehittamiseen: ainoa keino paasta koyhyydesta, etta ihmiset saavat saannollisesta toimeentuloa ja pystyvat suunnittelemaan elamaansa. Kuitenkin samalla taytyy huomioida kestava kehitys, jotta ymparistoa ei kuormiteta liikaa. Ja toisaalta hallinnon kehittaminen, mutta se on kylla pitka polku ja vaatii ennen kaikkea asennemuutosta seka paattajilta etta tavallisilta kansalaisilta jossain vaiheessa luottaa paattajiin.

Moe !

En ole itse vielä lukenut viikonlopun Aamulehden
raportoimaa Martti Ahtisaaren haastattelua. Eli
en voi kommentoida kuin sitaattien pohjalta.

Joka tapauksessa minulla on ehdotus: kehitys-
yhteistyörahat työttömien koulutukseen ja
työllistämiseen kehitysyhteistyöhön ja duuniin,
maailma on nykyään pieni. Sinne vaan, turistiluokan
lento ei paljon maksa mutta kun joskus tulee takaisin
niin ajatus lepää. Jaetaan kokemuksia, Alexander
varmaan jakaa tämän, tämähän on välttämätöntä! Protektionismi globalismissa on itsemurha; järkevä
solmii kontakteja myös taantuman pahimuksessa.

Pointti: Ahtisaaren tapaan minäkin kannatan
työllistämistä yli rajojen, eli työvoimakoulutusta
esmes Suomen ja jonkin sopivan Afrikan maan kesken,
kustannukset jaetaan. Maailma on globaali, työllisyys/
työttömyys on globaali, yksittäisen ihmisen ongelmat
ovat aika samanlaisia ja globaaleja. Globalismin voi
myös ajatella orastavana kommunikaatiomahdollisuutena.

TN

Arvoisa ulkoministeri,
kiitos, että olette kiinnostunut Afrikasta! Kuten länsi-afrikkalainen mieheni sanoo, Suomen ja Afrikan mantereen välillä täytyy olla jokin erityinen yhteys, koska muuttolinnutkin vuodesta toiseen lentävät tuon huikean matkan Afrikasta Suomeen ja taas takaisin.
Suomella on paljon opittavaa afrikkalaisilta, ja tärkeimmästä päästä ovat yhteisöllisyys, vanhusten arvostaminen ja heidän hoitamisensa kotona kuolemaan asti, sekä ilo, tanssi ja laulu köyhyydestä huolimatta. Ajattelin nigerialaisessa maaseutukylässä oleskellessani, että tännehän Suomen kannattaisi ulkoistaa dementikko-vanhusten hoito! Nuoret kunnioittavat vanhuksia ja ovat suurissa perheissä kasvaneina tottuneet hoivaamaan muita. Keski-ansio Nigeriassa on n. 50 euroa/kk. Suomessa yhden vanhuksen hoitopäivämaksu laitoksessa on 120 e/pv. Suomi siis voisi kehitysyhteistyönä hoidattaa yksinäiset vanhukset halvalla Nigeriassa, ja samalla kouluttaa paikan päällä nuoria hoitotyöhön sekä maksaa heille kunnon palkkaa, ja silti vanhusten hoitotyö tulisi paljon halvemmaksi kuin Suomessa. Ja lisäksi: vanhukset eläisivät loppuelämänsä onnellisempina etelän auringon lämmössä,palmujen katveessa lepäillen, yhdessä kyläläisten kanssa. Suomalaisista sos.-ja terv.alan oppilaitoksista varmasti löytyisi yhteistyökumppaneita tämänsuuntaiselle kehitysyhteistyölle.

Takavuosina Afrikkaan annettiin rahallista apua. Kaikki rahallinen apu ei mennyt sinne minne piti, nälkää näkeville. Jotain on ilmeisesti noista ajoista opittu. Kehitysmaissa paras apu on koulutus opettaa oma-aloitteeseen itsestään vastuun kantamiseen. Siirtomaa-aika oli omaa aikakauttaan, mutta ei oikeuta mustaan rasismiin. Toivottavasti Etelä-Afrikasta opittiin jotain, ettei mennä suinpäin valhesäälin retoriikkaan. Apartheidistä puhuttiin, mutta miten ovat asiat Etelä-Afrikassa nyt? Muutama vuosi sitten paikalliset puhuivat maan olevan sisällissodan vaarassa. No, onneksi ei vielä ole toetutunut. Nelson Mandela taisi olla vain musta terroristi, kun kuuntelee hänen haastattelujaan puolustaessaan väkivaltaa ”apartheidiä” vastaan. Afrikkaa, niin kuin muitakin vastaavia maanosia auttaa parhaiten koulutus, koulutus ja koulutus, miesten ja naisten välisen tasa-arvon kehittämisellä. Apua tarvitsevaa ei saa opettaa kädestä kerjäämään, vaan ottaman vastuu itsestään. Mitä Sudan ja Somalia meille opettaa, annetaanko demokratialle periksi?

Luen sinun ensimmäisen kommenttisi, sen saman, jota siteerataan päivän HS:ssä. Mietin miten paljon itse asiassa vahvistat suuren yleisön hieman negatiivista ja vanhanaikaista käsitystä kehitysyhteistyöstä. Ikäänkuin se olisi vain kapean sektorin toimintaa. Hyvien kehitysyhteistyöohjelmien kautta tuetaan rauhanomaista kehitystä, turvallisuutta, saadaan aikaan taloudellista kehitystä ja viedään eteenpäin kehitystä ihmisoikeuskysymyksissä.

Alexin alustuksessaan esittämistä havainnoista ensimmäinen pointti sisältää yksinkertaisuudestaan huolimatta valtavat haasteet, jotka näin talouskriisin aikana korostuvat. EU:n tulee paitsi tukea Afrikan unionia tehdä yhteistyötä Afrikan suhteen myös Arabivaltioiden Liiton kanssa (League of Arab States).

Ahtisaaren näkemykset kehitystyöremontista ovat huomionarvoisia ja vaativat jatkokseen kehitystyömme uudelleenfokusointia ja ehkä eräs merkittävimmistä seikoista on etsiä vastauksia kysymykseen, millä keinoin nuorille Afrikassa saataisiin lisättyä työmahdollisuuksia ei vain lyhyellä vaan myös pitkällä aikavälillä? Vastauksista edelliseen kysymykseen löytynee laaja valikoima keinoja auttaa Afrikkaa, mutta emme silti voi unohtaa esim. akuutissa nälänhädässä olevia ihmísiä.

Ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa meidän tulisi huomioida myös Afrikan rooli. Kaikkein positiivisimmin Afrikka saadaan ilmastonmuutoksen vastaiseen yhteistyöhön mukaan, mikäli voimme kytkeä afrikkalaiset mukaan kehitystyöhön ympäristö- ja energiateknologiassa. Lopputulosoptimi voisi tällöin olla Afrikan ainakin osittainen vaurastuminen, suuri määrä uusia työpaikkoja Afrikkaan, kilpailukykyistä tuotantoa ja koulutusta Afrikkaan sekä vielä Afrikan aktiivinen osallistuminen ilmastonmuutoksen vastaiseen taisteluun.

Ensimmäisenä mieleeni tulevat vaihtoehtoisten energialähteiden kehittäminen ja hyödyntäminen Afrikassa: aurinkovoima, tuulivoima, aaltovoima. Aurinkopaneeleiden osalta eräs suomalainen nanoteknologian yritys on päässyt muklaan EU-projektiin, jonka lopputuloksena voi olla, että aurinkopaneelien tehoa saadaan nostettua useilla kymmenillä prosenteilla. Kuten tiedämme koko maailman sähköntuotantoon tarvitta alue aurinkopaneeleita olisi kooltaan 380 km kanttiinsa. Afrikassa tällaiseen toimintaan olisi eroosion "valmiiksi tekemää" tilaa.

Huomenna ja ylihuomenna pohjoismaiset ulkoministerit ja 10 Afrikan maan ulkominsterit kokoontuvat Helsingöriin keskustelemaan mm. ilmastopolitiikasta (http://www.um.dk/da/servicemenu/Nyheder/ForsideNyheder/
NordiskeOgAfrikanskeUdenrigsministreDroefter
RacismeKlimaOgSikkerhedPaaMoedeIHelsingoer.htm). Ehkäpä siellä nousevat esille myös käytännön projektit energiapolitiikassa, joilla Afrikkaan saataisiin kilpailukyistä teolllisuutta, koulutusta ja töitä nuorille.

Ensin täytyy myöntää, etten tunne Afrikan politiikkaa ja Afrikan Unionista. Joten vaikeaa lähteä pohtimaan Unionin toimintatapoja ja tavoitteita tuntematta asiaa ollenkaan. Luon tässä vain oman näkemykseni Afrikasta.

Olen pitänyt Afrikkaa monikulttuurisena maanosana, jossa jokaisella ihmisellä on erilainen näkemys itsestään ja mahdollisuudesta tehdä jotain elämänsä ja muiden elämän hyväksi. Tässä sitten on yhteiskunnalla tekemistä pohtia oman taloutta, rauhaa ja suhteita ulkomaailmaan. Maassa voi olla useita uskontoja ja tapoja. Mm. heimot ja kun ne sotivat niin tottakai se vaikuttaa maan yhteiskunnan rakenteisiin ja ulkomaan rahoitukseen.

Afrikka sisältää useita valtioita ja aika paljon valtion elämä kehittyy tai passivoituu juuri vallanpitäjän toimiinsa. Korruptio, luotettava taloudenpito (verot, ulkomaan rahoittajat, yritykset mm), sosiaali-terveyshuolto, maan puolustus, sisäisten ristiriitojen ratkaisut, koulutus ja työllisyys määräävät pitkälle miten maa itse toimii ja nauttivatko vallanpitäjät kansan luottamusta kertovat jo paljon.

Kokonaisuus koostuu aina pienistä asioista eli yhteiskunnasta puhutaan sitten yksilöistä. Jokainen kansanlainen vaikuttaa oman maan toimintaan joko tiedostaen tai ei. Myöskin on epäselvää afrikan (myöskin Suomenkin) eri valtioiden kansalaisten tietoisuus vaikuttaa yhteiskunnan asioihin omalla tavalla. (Tätä Ahtisaari kommentoi, että kun nuoret miehet eivät saa työtä ja köyhyys ajaa aseihin, niin pitänee kysyä, että korreloituvatko köyhyys ja rauha toisiinsa)

Köyhyys ei poistune vain sijoittamalla rahaa Afrikkaan vaan auttaa Afrikan valtioiden löytämään oman luovuuden, löytämällä maansa vahvuuksia ja siten sen kautta auttaa ihmisiä huomaamaan mitä heillä on. Luovuus on mahtava voima, jos sen käyttää hyviin asioihin.

Afrikan valtioiden yhteiskunnan rakenne on niin monenlaisia ja joissakin tapauksessa rakenne on vain kulissi, mutta sen takana tapahtuu ihan toisenlaisia asioita.

Tosiasia on se, että jos Afrikan eri valtiot(ja sen kansa) tajuavat, että heissä itsessään on paljon voimaa ajaa maan asioita. Se tulee näkymään niin, että ulkomaakin tulevat sijoittamaan maahan sellaisia varoja että he voivat edistää maan asioita turvautumalla rauhaan, tahtoon, kansanlaisen hyvinvointiin sekä sosiaalisesti, terveydellisesti ja taloudellisesti. Loppjen lopuksi maa tuottaa niin paljon innovaatioita.

Yksi hyvä esimerkki kehitysmaan kehittymiseksi hyvinvoivaksi valtioksi on Suomi. (Vaikka meillä on nyt taloudellisia vaikeuksia ja moni kansalainen ei voi hyvin ja meillä on yhtä sairaita, terveitä kuin muissa maissa, mutta meillä on niin paljon potentiaalista energiaa ja jokainen kansalainen on tietoinen omasta potentiaalisuudesta ja mahdollisuudesta käyttää sitä hyväkseen)

Saamme olla aika ylpeitä, että vaikka olemme niin pieni maa, mutta meitä pidetään edistyneenä maana niin kuin taloudellisena, rauhanomaisena, innovaatiosena näkökulmassa.

Meidäm ulkoministeriä joskus mollataan hänen työnarkomaanisuudesta, urheiluhulluudesta, toisten jaloille astumisesta, hymypoikana, positiivisena nukkena. Näitä minä luen.

Mutta minusta hän tekee työtä, hänellä on monta potentiaalista ideoita, hyvin luovia ja ideaalisia ideoita. Hänellä on mahdollisuus ajaa hyviksi oloiksi asioita eteenpäin. Työ on raskasta ja se vaatii oman tasapainon ja Alex on löytänyt intohimonsa, urheilun.Taustalla hänellä on perhe ja ystävät ja läheiset ihmiset. Joita uskoakseni Alex arvostaa.

Ulkoministerin työ sisältää niin paljon tapaamista, herkällä korvalla kuuntelemista sekä ulkomailta, sisämaalta ja työtovereilta. Hyvää ihmistuntemusta ja sosiaalisia taitoja. Minusta Stubbin työyhteisö on loistava, he ovat taustalla ajaneet niin paljon asioita ja antaa siten Stubbille mahdollisuuden toimia. Vaikka se joskus astuu toisille jaloille, mutta se antaa silti pontta asioiden eteenpäin ajamista.

Mielessäni on kyllä yksi pieni kysymys ja se sopii lopun kevennykseksi ja ehkäpä muut parahtavat. Joka tapauksessa kysyn. Mikä on sinun seuraava urheilullinen tavoite tai onko sitä?