Clintonia ja Lavrovia
Pitkä päivä päättyi kello 4 aamuyöstä, jolloin rojahdin omaan sänkyyn. Aikamoinen reissu, joka kesti kokonaiset 3 ja puoli vuorokautta. Lähi-itää Egyptissä, neuvotteluja ja rauhanturvaajia Tshadissa, seminaari Etiopiassa ja illallinen Brysselissä.
Brysselin ulkoministeri-illallisella keskustelimme Lähi-idästä, Afganistanista ja Pakistanista sekä Venäjästä. Omassa puheenvuorossani keskityin Venäjään. Perusviestini oli, että Venäjä-suhteissa on nyt mahdollisuuden ikkuna. Nostin esille seuraavat huomiot.
1. Venäjällä on menossa kolmoismuutos: talous, sisäpolitiikka ja ulkopolitiikka. Näillä on yhteinen nimittäjä: talouskriisi. Venäjän raaka-aineisiin pohjautunut talousihme (2000-08) on tällä haavaa ohi. Talouskriisi iskee myös Venäjään lujaa. Se heijastuu myös sisäpolitiikkaan ja asettaa ulkopolitiikalle uusia reunaehtoja ja tehtäviä.
2. Venäjä suhteissa on oltava realisti. Vuoden 2008 todellisuus ei vastaa 1990-luvun odotuksia. Tuolloin Venäjän odotettiin siirtyvän turhankin helposti liberaalin demokratian ja markkinatalouden tielle. Emme voi olettaa, että Eurooppa tai Yhdysvallat voi tuosta vain vaikuttaa Venäjän kehityssuuntaan. Se määräytyy ennenkaikkea sisäisistä tekijöistä käsin.
3. Nyt on tehtävä yhteistyötä. Venäjän suunta on vielä tässä vaiheessa auki. Mielestäni meidän tulee keskittyä kolmeen seikkaan. Ensiksi on vedettävä mukaan yhteistyöhön mahdollisimman monissa kysymyksissä (talous, ilmasto, kansainväliset instituutiot, kehitysyhteistyö, jne.), ei voi keskittyä esimerkiksi vain perinteiseen turvallisuuspolitiikkaan. Toiseksi on panostettava myös Itä-Eurooppaan, Etelä-Kaukasukseen ja Keski-Aasiaan. Taluskriisi iskee näihin maihin kovaa. Kolmanneksi tämä kaikki on tehtävä yhdessä. Tällä tarkoitan ensinnäkin EU:n ja Yhdysvaltojen yhteistyötä sekä sitä, että duunia tehdään myös yhdessä Venäjän kanssa.
Usa:n ulkoministeri Hillary Clinton Brysselissä (kuva: Pekka Mustonen)
Aamupäivällä keskustelin Venäjän kollegani Sergei Lavrovin kanssa. Tästä puhelinyhteydestä sovimme jo aiemmin, lisäksi näin Sergein maanantaina Sharm-El-Sheikissä. Nyt päätimme lisäksi tavata kahdenvälisesti Arktisen neuvoston kokouksen yhteydessä huhtikuun lopussa. Paikkana Norjan Tromssa. Meillä oli taas kerran hyvä debatti. Kävimme läpi ajankohtaista kansainvälistä tilannetta ja muutamia erilliskysymyksiä. Korostin, kuten illalla Brysselissäkin, EU:n, Yhdysvaltain ja Venäjän yhteistyön rakentamisen tärkeyttä uudessa tilanteessa. Sergei tuntui yhtyvän näihin mietteisiin. Venäjällä on vahva valmius vuoropuheluun. Puhuimme myös Arktisen neuvoston asioista sekä pohjoisesta ulottuvuudesta, jonka liikenne- ja logistiikkakumppanuuden jatkokehitystä Venäjä lupasi tukea.
Belgian ulkoministeri Karel De Gucht (kuva: Pekka Mustonen)
10 kommenttia
Venäjällä on edelleen sen suurvallan mentaliteetti, mutta enää sellaisen keskikokoisen valtion resurssit.
Painii maailmalla sarjassa, johon kuuluvat Brasilia, Indonesia, Intia jne.
Mutta silti meidän tulee siihen suhtautua vakavuudella, koska meillä on sen kanssa yhteinen raja; 1300 km.
Ilman tätä yhteistä rajaa , ydinaseilla terästettyä armeijaa, energiavarantoja...ja kauppamahdollisuuksia olisi vähäisempi murhe.
Venäjä, Venäjä ja voihan Venäjä.
Hei Alex!
Venäjä on niin vaikea ymmärtää. Ihmiskäsitys poikkeaa meistä merkittävästi - siellä on aina tilausta suurille johtajille. Epävarmuustekijöitäkin maassa on riittämiin - patrionismi saa yhä raaempia muotoja. Alkoholismi tappaa miehiä kuin kärpäsiä ja parhaassa työiässä. Sen todellisuuden kanssa meidän on elettävä, rinnakkain, toisiamme ymmärtäen.
Siis Venäjän politiikka oli eräs niistä poliitikoista, missä USA:n ex-hallinto astui joltisenkin pahasti harhaan.
Hyvässä uskossa, eli luottaen Venäjän suotuisan kehityksen ja nopean demokratisoitumisen näköalaan, sen sallittiin - lievää mekkalaa pitäen mutta lopulta aina kuitenkin - tehdä ihan mitä vain Kaukasiassa; Tsetseniassa, Ingushetiassa jne.
Eihän odotuksille ollut mitään perusteita paikallisesti eikä historiallisesti.
Venäjän noiden vahvuuksien ja valtavan maa-alueen vuoksi se on nyt otettava vastaan sellaisena kuin se on mihinkä hyvänsä yhteistyöhön.
Otaksun ulkoministerin kirjoitelman pohjalta, että ihan pelkkää "läpän heittoa jätkien kanssa" ulkoministeri-illallinen ei ollutkaan. Vai miten lie? Tuo "kolmen kohdan lista" näyttäisi yleisilmeeltään sisältäneen hiukan vankempaakin asiaa, kuin vain "läpän heitto".
Mitä tulee tuohon "liberaaliin markkinatalouteen" niin sen olemus on kristallisoitunut itse kullekin varsin selkeästi kuluvien kuukausien aikana:USA:n finanssikeinotteulujen ja pyramidihuijausten kapitalismin taivaasta on syöksytty finanssikatatsrofien myötä koko maailman reaalitalouden katastrofaaliseen syöksykierteeseen.Tässä sitä on reaalista "pragmatismia" kokoomuksellekin ihan mukavasti, eikös vain? Oikeaa kansantaloustiedettä keittiön oven kautta...
Kapitalistisen markkinatalouden talouskriisi iskee siis Venäjällekin, joten mukaavahan se varmaan on, että muillakin menee ainakin yhtä kehnosti kuin Suomella.
Kuten viime kymmenvuoden aikana niin nytkin syöksynemme turvallisesti porvarihallituksen jämäkässä ohjauksessa päin kadotettuja sellutehtaita. Ettei vain päin niitä mäntyjä, joita nyt jää pystyyn, kun pörssikeinotellut sellutehtaat kadottivat miljardinsa Ameriikan mantereen talouskirnujen syövereihin. Sitä kun oltiin niin kovasti kansainvälistä peluria, jotta piti lähteä oikein ulkomaan herrojen kanssa marjaan merten taa. Kun kerta osataan englantia, joten sehän se tuo kaiken viisauden, jolla maailma hallitaan.
No joka tapauksessa on hyvä, että niin Suomen kuin EU:nkin ulkoministerit tajunnevat, että Venäjä on kuitenkin niin suuri maa ja kansa, että yhteistyö on se paras linja sittenkin. Varsinkin kun nyt ollaan kokemassa ihan yhteistä talouskriisiäkin. Ei ole nyt entiseen malliin varaa lännessäkään entiseen ylimielisyyteen ja koppavuuteen - vaikka varmaan jollakin vielä mieli tekisi.
Siperia opettaa EU:takin...
Jos väittää olevansa realisti venäjä-suhteissaan, ei pidä puhua venäjästä mieluiten ollenkaan ja vielä vähemmän yhteistyöstä, halipolitiikan vaikuttavuudesta tämän maan kanssa.
Venäjä rypee ahdingossaan ja vähät välittää muusta, ottaa kuitenkin rahat pois kuleksimasta tyhmiltä mielellään. Montako kertaa tämä sama länsimainen virhe pitää toistaa?
Ymmärrän tälläisen pienen maan liturgian. Mutta entä mitä meidän pitäisi todella tehdä?
En kannata Alpo Juntusen ehdottamaa sotilasliittoa venäjän kanssa tai yhteisiä harjoituksia. Ne menevät yli sen selvän rajan, joka jokaiselle suomenmieliselle on selvä.
Ja ainakaan hänen väittämäänsä, että meillä ei ole mitään hätää imperialistisen venäjän naapurina, ei pidä koskaan luottaa.
Erittäin hyviä ajatuksia ja tekstiä taas kerrran.Mutta vähän enemmän toivoisin SUOMEN huomioonottamista.Ja miksei Ukrainasta puhuta sen oikealla painoarvolla 43 miljoonaa ihmistä?Paljo kysymyksiä muitakin mutta mukava nähdä jotain muakin kiinnostavaa ulkopolitiikan teossa.Kielitaidosta lähtien.
Samoilla linjoilla kun Petteri Pyykönen.
Venäjä on tarjoamassa "yhteistyötä" kun heillä on kriisi, kun menee hyvin he tarjovat "monoa".
Ja näin on käynyt viimeisen sadan vuoden aikana jo hyvin monta kertaa, joten nyt on esitettävä selkeitä vaatimuksia Venäjälle, ja toimenpiteet pitää toteuttaaa enen kuin "yhteistyö" alkaa.
Venäjä on monta kertaa arvostellut esim. Eurooppalaisia ihimisoikeuksia ja demokratiaa, mutta heidän omassa maassa ei ole mitään ongelmia tai ainkaan niistä ei ole sopiva puhua tai korjata mitään.
Ulkomaalaiset yritykset ovat sopvia tekemään "yhteistyötä" kun on kysymys siitä että sijoitetaan rahaa Venäjälle, mutta muuten niitä ei tarvita "varastavat venäjän kansallisoimaisuuden, sytyttävät metsäpalot ja ties mitä propagandaa".
Nyt on "ikkuna" vaatia toimenpiteitä ja valvoa että ne toteutetaan.
Ihmisoikeuksista ja sananvapaudesta voi aloittaa. Ai niin joo tällä ei voi tehdä "businesta": unohdetaan koko juttu, vai tulisko tämän korjaamisen jälkeen vielä enemmän 'businesta'
Niin... Venäjähän on tuossa ihan vieressä aina, ja se on muutenkin arvaamattomasti pysyvä.
USA on tuolla kaukana, ja sen politiikat ovat 4-8 vuoden jaksoissa pysyvästi arvaamattomia.
Nyt Venäjällä on vahvuutena lisäksi Yhdysvaltojen ulkopolitiikan tiimiä pidempiaikaisempi, vahva ja harjaantunut tiimi johdossa.
Nato
Vielä sana natosta. Minun mielipiteeni on että Nimi Nato kannattaisi poistaa suomen sanavarastosta, jos siihen ei aiota liittyä.
Itse kannatan edelleen Suomen puolueettomuuspolitiikkaa eli liittoutumattomuutta, paitsi yhtenäinen EU.
Nyt kun eletään ydinase aikakaudella ei sotaan lähdetä välttämättä heti perinteisellä tavalla, vaan sotatekniikka ja käytäntö on ratkaisevalla tavalla muuttunut, ydinase pelotteen johdosta sotamenetelmätavat ovat nyky ajassa paljon arvaamattomampia(WTC tornit)mitä moni voi kuvitellakaan.
Valtioiden keskinäinen yhteydenpito ja kanssakäyminen ovat tärkeimpiä elementtejä yllättävien kriisien ehkäisemisessä.
Valtiojohtajien vääristä ratkaisuista yleensä kärsivänä osapuolena on tavalliset siviilit, siksi peräänkuulutan nyt erityistä tarkkuutta Suomen valtionhallinnon toimintoihin suhteessa naapuri valtioihin.
Ei ole samantekevää mitä lausuntoja latelette.
Lavrovista puheenollen:
Oman näkemykseni mukaan Vladimir Putin on olosuhteisiinnähden hyvin johtanut venäjän valtiota edistyksellisempään suuntaan, ison valtion johtaminen joka koostuu monista eri kulttuureista ja kielistä ei ole helppoa hallita ja johtaa.
Arvostan Vladimir Putinissa hänen selkärankaisuuttaan ja määrätietoisuuttaan ne ovat tärkeitä ominaisuuksia valtionjohtajlla.
Venäjä on muuttuvan Euroopan tilanteen johdosta, luonnollisesti pidettävä kiinni myös omista saavutuksiataan ja tavoitteistaan joita kaikki ulkovallat eivät aina ota hyväksyäkseen, kuin esimeskiksi ulkorajaturvallisuuspolitiikka.
Naistenpäivän kunniaksi kaikille Lähi-idän, Afrikan ja Afganistanin naisille ruusu, jotka elävät konfliktien keskellä ja vähän sivussakin. Joillakin alueilla naisten oikeuksia koulutukseen ja valtion päätäntävaltaan on lisättävä, ja huomattavasi. Kunniamurhista on päästävä eroon. Naisiin kohdistuvasta hyväksytystä väkivallasta on päästävä eroon. Siinä EU:lle tulevia naistenpäiviä ajatellen haastetta.
Tämän omistan Suomalaiselle naiselle. ”Mä sulle ruusun ojennan, sä mulle ruokaa tarjoa, mä sulle saunan lämmitän, sä mun selkääni pese"