Ulkopolitiikkaa Paapan kapakassa

Erinomainen ilta. - Kiitos Alex!

Erinomainen konsepti. - Kiitos Kokoomus!

Oli myös mukava kuulla/huomata, että Herra Ulkoministeri (joka on kuulemma "Alex vaan") viihtyy Pirkanmaalla erittäin hyvin. Jopa niinkin hyvin, että heti tulevana viikonloppuna kuulemma näissä maisemissa taas. Ja tarkemmin ottaen välillä Hämeenkyrö - Teivon ravirata. Sukset jalassa.

Tsemppiä (tähänkin) koitokseen ja muista säästellä ennen soramontun mäkeä! ;-)

Erinomaista että noista aiheista ministeri keskusteluttaa kansalaisia, ja omankin kokemukseni mukaan tuo Paapan kapakka ja Tammer-hotelli ovat se oikea yhdistelmä.

Ilves ? No menettelee sekin...

Nato mikään "pakanalähetyspuulaaki" ole vaan omia etujaan raadollisesti ajavien samanmielisten sotilasmahti.

Siihen on juuri siksi hyvä kuulua. Jos on sen ulkopuolella, on pelkkää tahdotonta kauppatavaraa.

Siitä meillä on riittävästi kokemuksia.

Kokoomuksen "huula-ba-luula -markkinointiin" mitenkään puuttumatta toivoisin, että sinä, Alex käsittelisit jossain vaiheessa ns. eurobond-dilemmaa. Ymmärrän kyllä, että Italian Tramonti asiaa on Davosissa ehdottanut huomioiden Italian huolen sen tulevan lisävelan hinnasta, mutta samalla on mielestäni otettava hyvin vakavasti EU:n itäisten ei-euroalueeseen kuuluvien jäsenmaiden huoli tilanteesta. Asialla on monta puolta eikä tätä EU-Idän ja EU-Lännen pelättyä jakoa ole vähentämässä esim. Ranskan hinku tukea autoteollisuuttaan varsin kansallisprotektionistisesti. Ehkä pystyisit asiantuntemuksellasi meitä tässä vaikeassa asiassa hieman opastamaan.

Olen blogissasi, hyvä Alex, usein kirjoittanut, että EU:n kehityksen kannalta on olennaista, että se saa kehittyä myös ns. ameebamaisesti eli jotkut maat kulkevat jossain tietyssä asiassa jonkin aikaa kehityksen kärjessä muiden pyrkiessä mukautumaan uuteen kehityssuuntaan. Lopputuloksena voi olla, että ko. kehityssuunta ei lopulta johdakaan positiivisiin tuloksiin tai että se johtaa kehitykseen useidenkin jäsenmaiden osalta muttei välttämättä aina kaikkien osalta. Esim. euroon ei ole kaikkien pakko pyrkiä liittymään. Mutta en tarkoita tällä eritahtisella kehityksellä sitä, että EU:sta tulisi pysyvästi kahdenkerroksen väkeä enkä sitä, että jokin jäsenmaa voisi yksipuolisesti aina niin tahtoessaan alkaa käyttäyytyä täysin opportunistisesti.

Toimikoon tämä EU-Idän ja EU-Lännen välinen kriisi kuitenkin varoittavana esimerkkinä siitä, ettei EU:hun kannata ottaa uusia jäseniä ennen kuin sen hallinto on saatu virtaviivaistettua selvästi nykyisestä, minkä toiminnan ensimmäisenä askeleena näen Lissabonin sopimuksen käyttöönoton. Kieltämättä olen edelleen sitä mieltä, että eräät EU-maat otettiin EU:n jäseniksi liian aikaisessa vaiheessa eikä kehitys ole kaikilta osin ollut sellaista kuin johon tähdättiin jäsenyyksiä myönnettäessä.

Kiva ilta, järjestelyt toimivat ja aika kului siivillä. Itseäni jäi vähän harmittamaan, kun yleisö sai esittää monta kysymystä peräkkäin. Kysymystulva johti siihen, etteivät panelistit pystyneet vastaamaan mihinkään kunnolla. Erityisesti illan toiseksi viimeinen kysymys koskien Suomen asemaa ilmastonmuutoksesen torjunnassa olisi ansainnut enemmän huomiota.

Olisiko myös suomalaisilla aika linjan muutokseen.
Tämän ajan iskulauseita on globalisaatio ja ilmastonmuustos. Olemmeko jo nyt suomettuneita näissä kahdessa asiassa yhtä pitkälle kuin kuin viime vuosituhannen sosialismin aatteissa. Silloin perimmäisenä tarkoituksena oli pysyä kehityksen mukana ja varmistaa kansalle ja itselle "paikka auringossa". Esiintyminen ja puheet olivat silloin puheita, mutta omista ja kansallisista eduista ei tosiallisesti luovuttu. Mielestäni hyvä niin.
Tänä päivänä näyttää siltä, että paikan saamiseksi auringossa on todella luovuttu paljosta. Uskon, että olemme saavuttamassa lakipisteen globlisation aatteessa ja vuorossa on siirtyminen "localisation" ja protektionismin aikakauteen. Ehkäpä tämän liikkeen suuruus ja sen kielteiset vaikutukset eivät nouse niin suuriksi jos pitäisimme myös omiemme puolta, emmekä antautuisi ja turvautuisi täysin muiden tahdon varaan.

Puhutaan nyt sitten sitä ulkopolitiikkaa taasen.

Kokoomukselle tiedoksi:

Nato kylmän sodan reliikki!

Nato on edelleenkin se kylmän sodan jäänne, joka perustettiin 40-luvun lopulla käytännössä nimen omaan silloista Neuvostoliittoa ja muodostuvia "Itä-Blokin" maita vastaan. Sittemmin viisikymmenluvulla Varsovan liiton muodostivat Neuvostoliiton johdolla ja toimesta nämä "Itä-Blokin" maat erityiseksi vastavoimaksi Natolle. "Itä-Blokin" ja Neuvostoliiton hajottua, hajosi ja katosi myös Varsovan liitto.

Mutta ei Nato, jota alettiin tarvita aktiiviseen "rauhanturvatoimintaan". Tästä aktiivisesta "rauhanturvaamisesta" on viimeisimpänä akuuttina osoituksena tunkeutuminen Afganistaniin ja siellä jatkuva sodankäynti talebaaneiksi nimittettyä Afganistanin kansanosaa vastaan. Tätä tehdään YK:lta saadun valtuutuksen turvin USA:n pyynnöstä, mutta ihan tällaista syntynyttä pysyväisluonteista maahantunkeutumista YK:ssa tuskin tuolloin tarkoitettiin.

2000-luvulla Nato on ollut Yhdysvaltain johdolla poliittisesti myös hyvin aktiivinen hyväksyessään uusia jäsenmaita riveihinsä. Erityisen aktiivinen Nato on ollut niiden maiden suhteen, jotka ovat entisiä "Itä-Blokin" maita ja ympäröivät Venäjää. Tämä on jo pitkään ärsyttänyt sitä, joten nyt on syntymässä tilanne, joka on kiihdyttämässä omalta osaltaan suurten valtioiden välistä vastakkainasettelua ja asevarustelua. Tosin tämä maailmanlaajuinen kapitalismin raha- ja talouskriisi hiukan hillitsee militarisoitumista. Mutta suurvaltojen välinen epäluulo on kuitenkin herkistynyt tasolle, joka ei ole ihan vaaratonta sekään.

Kun nyt tunnistaa tämän tilanteen ja Naton pysyväisluonteisen roolin "Idän" ja "Lännen" välillä, ei Suomen liittoutumattomuuden arvolle ole kunnon toimivaa vaihtoehtoa. EU:n militarisoitumista on näin ollen myös syytä välttää siinä missä Nato-liittoutumistakin. Tuhatkolmesataa kilometriä geopoliittista rajaa Venäjän kanssa ei noin vain sovi unohtaa eikä runsaan kuudenkymmenen vuoden takaista historiaakaan.

Suomen turavallisuuden kannalta paras tae on hyvät naapuruussuhteet kaikkiin ilmansuuntiin. Siihen ei tarvita sotilasliittoja eikä asevarustelua. Siihen tarvitaan vain rehtiä, avointa kanssakäymistä naapurien kanssa ja osaavaa diplomatiaa. Tämän kun polittikkomme ymmärtäisivät aina ja kaikissa puolueissa, ei Suomella ole missään vaiheessa sotilaallistakaan turvallisuusvajetta.

Hyvät naapuruussuhteet, kuten yllä mainittu, ovat jäntevän ulkopolitiikan perusteet.

Siitä ei tule luopua, vaan niitä tulee edistää kaikin keinoin.

Mutta hyvät suhteet pitää olla ja pysyä molemminpuolisina, ja niihin tulee voida luottaa.

Tilanteessa, jossa toisella osapuolella on se suurempi leka käsissä, pienempi lekamies on sen armoilla luottamassa, että ei vain huitaista.

Mikä on luottamuksen luotettavuusaste?

Josko kaikista hyvistä puheista huolimatta se suurempi lekanmies, jos sattuu sille päälle, ottaakin ja huitaisee pienempää?

Suurempi kun voi sen tehdä pelkäämättä yhtään mitään seurauksia, koska kertakaikkiaan on niin suuri.

Tässä tilanteessa luottamus on yksipuolista ja mahdollisesti jopa pettävää.

Tästä saatiin palautus todellisuuteen Tsetsenian sotien ja viimeksi Georgian sodan tiimoilta.

Sotien hinta Venäjälle on se, että pienemmät naapurit hakevat nyt turvaa vaikka NATOsta.

Naapurien luottamuksen menetys oli se hinta, jonka Venäjä maksoi - ja oli ilmeisen valmis maksamaan - noista sodista.

Turha valitella ja yrittää hyvitellä propagandakeinoilla.

Ongelmana on siis se, miten varmistetaan, että Venäjään voi tosiaankin luottaa.

Vasta sitten, kun luodaan sellainen systeemi, luottamus on tasapainossa ja siten todellinen.

Toistaiseksi ainoa - joskin puutteellinen ja riskipitoinen -valmis systeemi on NATO.

Jos tähän on NATOa parempaa tarjolla, niin sen parempi. Silloinhan ei olisi mitään syytä edes keskustella NATOsta.

Toisaalta jos liitytään NATOon, niin joudumme muiden mukana selvittelemään Bush jr.:n hallinnon sotkuja pitkin maailmaa pelkästään liittolaisvelvoitteiden vuoksi ilman mitään omaa todellista intressiä.

Tässä EU on taloudellinen mahti mutta ikuinen poliittinen kääpiö, kuten on nähty koko ajan.