Gazaan vihdoin tulitauko

Vaikka onkin hienoa että Gazaan nyt saatiin tulitauko, minun on pakko epäillä sen kestävyyttä. Mutta nyt on kuitenkin mahdollisuus tutkia ja selvittää Israelin hyökkäyksen aiheuttamia tuhoja Gazassa, ja lähettää alueen siviileille apua.

Egyptin toiminta välittäjänä luo kuitenkin toivoa yhä alueen tilanteeseen, sillä Hamasin ja Israelin tulehtuneista väleistä huolimatta asiasta päästiin viime kädessä sopuun, vaikkakin väliaikaisesti. Neuvotteluissa on kuitenkin huomioitava, että Hamas tällä hetkellä enemmistöä palestiinalaisista ja sitä tulisi todella kuulla neuvotteluissa.

Hamasilla olisi hyvät eväät luoda omalle kansalleen nyt pysyvästi paremmat oltavat, mikäli sekä EU että USA yhdessä muiden suurvaltojen kanssa takaa sille uskottavan aseman rauhanneuvotteluissa. Hamasilla on kokemusta infastruktuurin rakentamisesta ja elämän perustarpeiden luomisesta kansalleen, vaikka monet näkevät Hamasista vain sen äärimmäisyyksiin taipuvan sotilassiiven. Luomalla molemmille kansoille mahdollisuus toteuttaa itseään rauhanomaisesti, vailla jatkuvaa pelkoa ja puutetta voidaan kestävä rauha Lähi-Idässä saavuttaa. Valitettavasti sotaa janoavia fanaatikkoja löytyy molempien puolien riveistä jotka pyrkivät torpeedoimaan rauhanpyrkimykset, kuin myös Iranista.

Matka on pitkä, mutta Länsirannan pysyminen suhteellisen rauhallisena koko konfliktin ajan osoitti ettei kipinä välttämättä sytytä koko ruutitynnyriä. Ehkä järki voittaa lopulta Lähi-Idässäkin.

Tulitauko, mitä se merkitsee Lähi-idässä? On syytä muistaa ja korostaa, että Hamas on ääri-islamilainen järjestö, joka on sukua Muslimiveljeskunnalle. Tässä ideologiassa ”rauhansopimukset ja tulitaukosopimukset” merkitsevät aivan muuta, mitä me länsimaissa ja pohjoismaissa asialla ymmärrämme. Hamasille asia merkitsee käsitettä al-Hudaybiyah-sopimus. Tässä kulttuurissa ”rauhansopimus ja tulitauko” sotatilassa ei-muslimin kanssa tehdään vain siksi, jotta voidaan varustautua uudelleen ja paremmin taisteluun ollessa häviöllä. Edellinen puolenvuoden tulitauko oli todiste tästä. Siksi tämäkään tulitauko ja rauhanhaaveet jäävät korkeintaan vuoden tai kahden pituisiksi. Jos länsi ja erityisesti EU ei ala nyt Hamasin ideologiaa ymmärtämään ja poliittisesti kitkemään sitä pois, niin kaikki avustukset ja rauhanhaaveet ovat realistisesti hukkaan heitettyä politiikkaa tuolla alueella. Israelin demokraattisena valtiona tulee myös kestää kritiikkiä, sehän kuuluu jo demokraattisen valtion etuoikeusiin. Mutta retoriikkaan ja toisinaan suorastaan valheisiin perustuvat asiattomat yksipuoliset tuomiolauselmat YK:ssa tulee loppua ja ko. järjestön ryhdistäydyttävä siitä 70-luvun öljykiristyspolitiikan alennustilasta. Hamas oli sodan aloittaja ja käytti Gazan siviilejä ja siviilikohteita aseellisena suojakilpenä. Näitä asioita ei saa ohittaa. Lähi-idässä poliittinen rauha tulee olemaan vaikea yhtälö, niin kauan kun ideologiset johtajat vihaavat naapureitaan enemmän kuin rakastavat lapsiaan. Tämäkin sota taas opetti Lähi-idästä sen että ”Voittajia ovat ne, joilla on halu elää ja rakentaa huomista, ja häviäjiä ne, jotka vihan alttarille uhraavat elämänsä.”

Tulitauko on todella tervetullut asia. Aseiden salakuljetuksen lopettaminen Gazaan mainittiin Israelin tavaoitteeksi, ja se on tärkeänä kohtana tulitauko neuvottelujen asialistalla. Asiassa on minulle kuitenkin jotain epäselvää. Onko aseiden hallussapito kielletty palestiinalaisilta sen takia, että heillä ei ole omaa valtiota ja sallittu israelilaisille, koska heillä on oma valtio? Israelko voi ostaa aseet ja kuljettaa ne normaalikyydeillä maahansa? Voisivatko rauhanvälittäjät neuvotella sellaisesta ratkaisusta, että sekä sala- että julkikuljetukset lopetettaisiin? Kun tavoitteena on rauha, ei aseita tarvita. Sirkku Kivistö

Parahin Alex, kieltämättä meinasi pinna palaa kun luin seuraavan tekstisi: " Keskeisiä kysymyksiä ovat ainakin alueen turvallisuuden varmistaminen niin, että Israeliiin ei ammuta raketteja, aseiden salakuljetus Gazaan estetään..." Kieltämättä sangen yksipuolista, voi sentään. Mutta onneksi luin merkintäsi loppuun, jonka mukaan myös Sinä, Alex hyvä, olet sitä mieltä, että sekä Israelin hallitus että Hamas ovat toimineet väärin.

Se, että EU ei halua keskustella suoraan Hamasin edustajien kanssa kuulostaa kieltämättä äärimmäisen byfånemaiselta, alakoululaiselta käyttäytymiseltä joltain sellaisen alueen edustajalta, jota en millään pysty tunnistamaan. Porilaisetkin osaisivat tämän. Pöyristyttävää! Frågan kvarstår: Milloin Gazan sodan syylliset asetetaan kv. ad hoc -oikeuden eteen vastaamaan rikoksistaan - niitä kun riittää, valitettavasti? Onpahan tässä tullut veriappelsiineille uusi merkitys; voisko niitä myydä vaikka nimellä Gaza?

Maastahan Israel tappelee. Ks. vanhan testamentin puolelta Joosua 15 luku, selventää syitä.

Nykyään emme elä enää vanhantestamentin lakien alla vaan olemme siirtyneet Jumalan pojan Jeesuksen valtakaudelle. Juutalainen väestö ei tunnusta kristinuskoa ja muu kristillinen väestön mielipiteet ovan Israelin käsittelyn suhteen täysin sekaisin. Israeliin ei ole syytä kajota, koskapa se on Jumalan silmäterä kansaa. Sen israelilaiset tosin tietävät, mutta eivät ole ymmärtänyt kansana kääntyä messiaaniseen uskoon, heidän syntymänsä on vähän kuin vaiheisessa.

Kun se viimein tapahtuu, se messiaan tunnustaminen, voi muu maailma jättää tämän lapsenvahdin tehtävän ja huokaista helpotuksesta. Tämä aika ei varmasti vielä, joten kyllä meillä puuhaa riittää. Sanoisinpa että lempeyttä ja ehdottomuutta, luottamus on säilytettävä sen on tunnepitoista kansaa.

Voimia työllesi

Palestiinalaiset ovat saaneet aikanaan syrjäytyä pakosta muodostetun Israelin valtion alta. Yleisesti näyttää siltä, että palestiinalaiset kokevat Israelin miehittävän heidän historiallisia alueitaan. Muistetaan tässä mmm. PLO:n syntyyn johtaneet historiat ja Jasser Arfatin kamppailut palestiinalaisten oikeudesta saada alueelle oma valtionsakin Israelin tapaan.

Israelin on sitten ilman muuta poistuttava Gazasta heti ja korvattava sille aiheutetut kaikki vahingot. Hamas voidaan vastaavasti velvoittaa korvaamaan Israelille aiheuttamansa vahingot, joita sen raketit ovat saaneet siellä aikaan tämän konflitin syntymästä lähtien.

Sitten nuo sotarikokset on syytä kainsainvälisesti tutkia ja langettaa niistä rikkojille tuomiot!

Näistä lähtökohdista olisi pidettävä kiinni ja saada todellakin sitten aikaan Palestiinan valtio kaikkine suvereenisine oikeuksineen ja velvollisuuksineen. Tämän valtion takuuna pitäisi olla YK. Suotavaa olisi, että myös EU ja USA:kin olisi asiassa mukana, vaikka Israel tuskin heti asiaa sulattaa. Kuitenki lähtökohtana pitää olla Palestiinan ja Isaraelin kansojen itsemääräämisoikeuksien tasavertainen ja tasapuolinen kunnioittaminen.

Näihin neuvonpitoihin pitäsi Suomenkin satsata: rauhannobelisti pitää saada myös töihin.

Alexista ja Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on mielestäni varsin informatiivinen ja positiivinen artikkeli päivän Dagens Nyheterissä. Kiitos Alexille siitä, että Alex painotti haastattelussa pohjoismaisen puolustusyhteistyön kehittämistä.

Linkki artikkeliin: http://www.dn.se/DNet/jsp/polopoly.jsp?d=3561&a=875514

Oslon rauhansopimuksissa on määritelty kenellä PA- hallinnossa saa olla aseita ja millaisia. EU, USA ovat Israelin suostumuksella toimittaneet PA- hallinnon turvallisuudesta vastaaville joukoille aseita mm. rynnäkkökivääreitä ja muita käsiaseita. Ei raskasta sotilaskalustoa. Viime vuosina Englanti on toimittanut PA- hallinnolle jonkintasoisia panssarikuljetusajoneuvoja (ei panssarivaunuja) valvontatehtäviin. Kun Hamas voitti Gazan alueella vaalit ja Fatah Länsirannalla, niin Hamas teki Gazassa aseellisen vallankaappauksen ja otti PA- hallinnolle tarkoitetut aseet käyttöönsä. Hamas on ”puolue”, ei siis koko Palestiinan arabien hallitus tai eduskunta. Puolueilla ei kuulu olla omaa armeijaa, se on uhka demokratialle. Palestiina ei ole vielä mikään virallinen valtio. Ei ole vielä sovittu virallisista rajoista. Pitää muistaa, että Israel on itsenäinen valtio ja sillä on laillinen oikeus ja velvollisuus puolustaa kansalaisiaan ulkoiselta tai sisäiseltä uhalta. Hamas ei ole suojellut Gazan väestöä, vaan aloittanut terrorismipolitiikan Israelia vastaan. Hamasin toiminta ei ole mitään vastarintaa. Gaza oli vuonna 2005 luovutettu PA- hallinnolle. Hamas asetti raketti-iskuillaan Gazan väestön alttiiksi sotatoimille. Sitten siihen mikä on historiallinen alue. Turkin ottomaanikauden aikana 1500-1900-luvun alkuun Palestiina niminen maa-alue oli suurimmaksi osaksi ränsistynyttä autiomaata. 1800-luvun alussa tuolla alueella asui n. 250 000 ihmistä, oli arabeja, juutalaisia, druuseja, beduiineja, mutta ei mitään itsenäistä kansaa. Tuon vuosisadan lopussa väestömäärä oli n. 450 000. Nykyisin ko. alueella asuu n. 15-16 miljoonaa ihmistä, mukaan laskettu Israel, PA-alueet (Gaza) ja Jordania. Nämä yhdessä ovat muodostaneet maa-alueen nimeltä Palestiina. On syytä muistaa, ettei ole koskaan ollut Palestiina nimistä valtiota, vain maa-alue ilman valtiollisia rajoja eri hallintokausineen muiden maiden hallitessa. Brittihallinnon mandaattiaikana oli mahdollisuus muodostaa valtio nimeltä Palestiina, mutta se kaatui arabimaiden hyökättyä vastaperustetun Israelin valtiota vastaan. Tämä arabimaiden hyökkäys on syynä ns. palestiinalaispakolaiskysymykseen. Ymmärtääkseen tätä Israel/ Palestiina suhdetta, mitä on vuosikymmeniä politikoitu, täytyy perehtyä niin juutalaisten kuin arabien uskontoon, kulttuuriin, historiaan ja poliittisiin näkemyksiin. Ilman tätä yhtälöä ei pysty ymmärtämään mistä on kysymys. Suomalaisen median antama informaatio on puutteellista ja pinnalista ja osittain politisoitua asennetta.

V-M Hakola on ilman muuta oikeassa todetessaan, että ymmärtääkseen Lähi-idän tilannetta pitää ensin tutsutua alueen kulttuureihin, uskontoihin, historiaan ja politiikkaan. V-M Hakola pyrkii myös lyhyesti selvittämään Gazan tilanteen historiaa sekä kansainvälisoikeudellista ja -poliittista tilannetta Gazassa. Yritys on mielestäni kunnianhimoinen ja ansaitsee sinänsä kiitoksen.

Loppputuloksen osalta olen osin eri mieltä ja osin samaa mieltä. Asia on kuitenkin niin juridisesti, poliittisesti, kulttuurisesti kuin historiallisestikin niin kompleksinen, että tyydyn seuraavassa vain kolmeen lyhyeen toteamukseen:

1. Hamas on de facto palestiinalaisjärjestö, joka on ollut määräävänä tekijänä pohdittaessa Gazan palestiinalaista hallinnointia, vaikka Israel onkin miehittäjävaltio alueella.

2. Facit kädessä on helppo todeta, ettei Israel sen paremmin kuin Hamaskaan ole pystynyt täyttämään kv. oikeuden niille asettamia velvoitteita.

3. Palestiinalaisvaltion perustamisen epäonnistumiseen 1940-luvulla olivat mielestäni syypäitä sekä juutalaiset, arabit että neuvotteluissa mukana olleet länsimaat. Tilanne suoraan sanoen sössittiin pahasti. Miten käy nyt eli onko mitään opittu, jää nähtäväksi.

Jouni Pullille kiitokset näkemysteni huomioimisesta. Nämä palstat ovat niin lyhyitä selvittääkseen asioita perinpohjin. Itse olen tätä aihetta seurannut eri lähteistä yli 30 vuotta (vanhimmat historian kirjalliset lähteet ovat yli satavuotiaita) ja Lähi-itää paikanpäällä eläneenä nähnyt miten arabit ja juutalaiset kykenevät elämään sovussa rinnakkaiseloa. Sitten tuli nämä ideologiset järjestöt, joiden johtajat ovat suoraan sanoneet, että demokratia ei ole parempi vaihtoehto heille. Olen 100 % varma, jos Hamas ei luovu ideologisesta hallinnostaan, näemme uusintaerän vuoden kahden kuluttua. Tässä politiikassa on nyt lännellä näytön paikka. Mitä tulee käsitykseen ”miehitys”, niin se on poliittista retoriikkaa. Tuon käsityksen ko. alueista loi aikanaan PLO:n johto. Kansainvälisesti kysymyksessä on kiistanalaiset alueet, koska Palestiina nimistä valtiota ei ole vielä ollutkaan. Itsenäisten valtioiden kohdalla sana ”miehitys” on oikeutettu. Neuvostoliiton ottaessa hallintoonsa Baltian-maat on virallisesti miehitystä. Tämänkin päivän tässä ko. Lähi-idän konfliktissa ongelma Israelille on siinä, ettei sillä ole luottamusta Eurooppaan historiallisista syistä. Arabimaiden ongelma on siinä, että ääri-islamilainen ideologia vaikuttaa myös poliittisiin päättäjiin, ja kyseinen ideologia ei hyväksy uskonnollista syistä Israelia Lähi-idän kartalla. Jordania olisi ollut alusta saakka valmis rauhaan Israelin kanssa, mutta Jordaniakin joutui seuraamaan sitä ideologista kulttuuriperinnettä. Nythän kun Egyptissä ja Jordaniassa on suhteellisen vahva valtion johto, on ainakin nimellinen rauha näillä mailla Israelin kanssa. Hamasin poliittinen siipi olisi todennäköisesti ollut jo vuosia sitten valmis luopumaan terroripolitiikasta, mutta Syyriassa oleva Hamasin sotilaallinen siipi on vastustanut neuvotteluja ja korostanut terroripolitiikan merkitystä. Muistan sitä aikaa hyvin lämmöllä, kun Gazasta Israelin pohjoisrajalle, ja Tel Avisista Jerikoon oli täysin vapaa kulku, kaikille. Ei ollut tarkastuspisteitä. Länsirannan ja Gazan arabit kävivät töissä Israelin puolella ja heidän elintasonsa, terveydenhuolto, koulutus ja sosiaalinen elämä oli huomattavasti parempaa, kuin mitä se oli Egyptin ja Jordanian hallinnon aikoina. Ironista tässä on se, että Oslon rauhansopimuksen jälkeen voidaan kysyä, mitä se rauha oikein tarkoittaa? Tämän alueen historia on opettanut miten hyväuskoisia ja vietäviä länsipoliitikot, kuin mediakin ja suomalaiset historiantutkijat ovat Lähi-idän suhteen. PLO:n ja Hamasin peruskirjat pitäisi jokaisen ulkopolitiikkaan sekaantuvan poliitikon lukea ja tietysti Israelin itsenäisyysjulistuksen. Aitoa ja pysyvää rauhaa tietysti Lähi-itään toivon, mutta epäluottamus on suuri länsimaiden politiikkaan edellä mainituista syistä.