Lähi-idässä tapahtuu jälleen karmeita

Kylläpä kesti taas pitkään lausunnon muotoilu. Eikä siinä tietenkään sanota mitään täsmällistä vaan toistetaan korulauseita. Mistä saisimme Suomelle kunnon ulkoministerin?

onpas Virtanen taas masentava. olisi mukava kuulla, mitä hän tekisi samassa tilanteessa ulkoministerinä ja poliitikkona.

A)sanoisi/kirjoittaisi jotain täsmällistä: haistakaa "huilu", ootte ihan tyhmiä, kun ammutte toisianne, käsken teitä lopettamaan tai tulee isän kädestä B)ampuisi muutaman hyvin tähdätyn ohjuksen kumpaankiin maaplänttiin C)menisi hyppimään israeliin alasti (tai vaatteet päällä) kyltin kanssa "älkää ampuko lapsia!" eri kielillä kirjoitettuna D)lähettäisi rauhankyyhkyn israeliin ja gazaan E)tekisi jotain, mikä on verrattavissa turkistarhaiskuun (hennaisi pari täkäläistä poliitikkoa tms.)??????

tuleekohan tuollaisille virtasille mieleen ikinä, että entä jos meidän tavallisten talliaisten työpaikalla joku koko ajan jäkättäisi olet huono työntekijä ja miksi teet kaiken väärin? kökköä varsinkin, jos tekijä paneutuu hommaansa, tekee parhaansa ja välillä enemmänkin.

taas joulu meni ja vuosi vaihtui. meikäläinen elää ainakin joulusta jouluun ja tapanina on vuoden viimeinen päivä. 31.12. kuuluu kummaa pauketta ja 1.1. kirjoitetaan ensimmäinen kerta uusi vuosiluku. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA siis!!!

Kun tarkastellaan nyt uudelleen alkannut konfliktia, se on vain jatkoa jo ennen Toista maailmansotaa syntyneelle, aina vaan eskaloituneelle tapahtumasarjalle.

Mitä Suomen ulkopoliittisen johdon asemaan tulee, niin sen pitää säilyttää neutraali ja tasapainoileva asemansa, vaikka sen samalla tulee tuomita sotatoimet. Onhan meille selkeä ulkopoliittinen linja rauhan puolesta sotaa vastaa. Tätä voidaan kutsua myös oportunismiksi, mutta eikö se voisi myöskin sitä olla hyvällä ja oikealla tavalla.

Muistamme vain Ahtisaaren Indonesiaan antamat kunnimerkit, joista jotkut ns. taiteilijat vetivät herneitä nenänsä täydeen. Ilmeisesti tuo pieni ele helpotti Ahtisaaren toimintaa rauhanvälittäjänä. Samoin ei Suomen pidä sulkea ovea keneltäkään eikä miltään osapuolelta, vaan sen tulee pitää ukset auvoinna. Sillä jos ne kerran typerillä kannanotoilla sulkee, niin niitä on varmaan vaikea uudelleen avata.

Israelilaiset ja Israelin johto. Karmaiseva juopa.

Johto pelaa vain vaalipolitiikkaa. Tavalliset israelilaiset ovat täynnä ja kyllästyneet sotaan.

Palestinan hallinto hoitakoon äärijärjestöt pois. Israelilaiset vaihtavat pian johtonsa rauhantahtoisempaan.

Bushin hallinnon suojeluksessa "viimeinen taisto". Israel meni halpaan. Valitettavasti.

Alex? Mikä on "kohtuullinen" väkivallan käyttö Israelilta?

7.8 olit näin aktiivinen Georgian tilanteessa:
"Tänään keskustelin Georgian ulkoministerin Eka Tkeshelashvilin, komissaari Benita Ferrero-Waldnerin sekä Ruotsin Carl Bildtin kanssa. Lähetin myös viestiä Saksan ja Venäjän ulkoministereille sekä Etelä-Ossetian suuntaan. Lisäksi annoin lausunnon Etyj-puheenjohtajan ominaisuudessa."

Seuraavana päivänä yhteydenpito jatkui.

Sama aktiivisuus pitäisi näkyä myös Gazan tilanteessa. Georgiassa sentään armeijat taistelivat keskenään, mutta Gazassa käytetään asevoimia siviilejä vastaan. (muutamasta raketista huolimatta toista osapuolta voidaan kyllä kutsua siviiliksi)

Näyttää siltä, että Israel harjoittelee eläviin maaleihin, sitä mikä Libanonissa epäonnistui, koska mitään suhteellisuuttahan tässä vastaiskussa ei ole nähtävissä.

Hei Kati - Georgian konfliktissa Ety-järjestöllä oli selkeä mandaatti ja vastuu. Lähi-idässä sillä ei sitä ole. Siksi ero aktiivisuuden asteessa.

Alex

miksi vaivaudut Alex edes kommentoimaan kun ei sinua juuri kesällä palestiinalaisten ongelmat miehityksen alla kiinnostaneet.
israelin olisi pitänyt olla euroopan kauppasaarrossa jo vuosikymmeniä, nähdään taas kun vaalit lähestyy on paras tapa lisätä kannatusta lahdata muutama tuhat palestiinalaista.

jakaako juutalaisryhmät teille politikoille rahaa sivukautta vai mistä tämä vuosikymmeniä kestänyt hyssyttely johtuu.
Ahtisaari puhui jotain häpeästä ja sen häpeän mielestäni saavat kyvyttömät eurooppalaiset politiikot kantaa.

Mitä se tulitauko hyödyttää?

Jos mitään toivoa ei ole, voi sota tuoda sitä edes hieman. Ainakin Gazalaisten hätä saa edes jotain huomiota. Kannattaisi ehkä mennä käymään siellä Gazassa ennenkuin antaa mitään lausuntoja puoleen tai toiseen.

Täällä Espanjassa mielenosoitukset Israelin sotatoimia vastaan alkoivat eilen Madridissa ja jatkuvat tänään mm. Malagassa. Kun poliitikot ovat jäävänneet itsensä, on aika tavallisten ihmisten toimia ja ponnistella rauhan aikaansaamiseksi Gazaan!

Missä oli poliittinen huoli silloin, kun Israelin siviiliväestöä pommitettiin Gazasta suhteettoman monilla tuhansilla raketeilla ja kranaateilla kuluneen vuoden aikana? Tämän hetkisestä Gazan tilanteen siviiliuhreista ei ole minkäänlaista puolueetonta näkökantaa. Tiedot perustuvat Hamasin valvomaan tiedottamiseen, joka tunnetusti perustuu retoriikkaan. Gazan siviiluhreja on mainittu olevan alle kaksikymmnetä näistä noin 300 Hamasin liikkeen jäsenestä. Gazan siviiliuhrit johtuvat pääsääntöisesti siitä, että Hamas ja muut ääri-islamilaiset järjestöt käyttävät siviilejä suojakilpenään.
Geneven 4. konvektion pykälä 28 toteaa selkeästi, että niitä ihmisiä jotka oleskelevat sotilaallisten kohteiden lähellä, ei voida turvata kohteeksi joutumiselta. Siviiliasuntojen käyttäminen aseellisena tukikohtana- ja suojana katsotaan sotilaalliseksi kohteeksi. Hamas on koko ajan käyttänyt siviilikohteita aselliseen terroristitoimintaansa Israelin siviiliväetöä kohtaan.

Lähi-itää paikanpäällä elänyt

Ulkoministeri Stubb valikoi tapauskohtaisen aktiivisuuden asteensa sen mukaan, mistä tapauksesta saa eniten irtopisteitä itselleen ja omalle uralleen. Ei häntä kiinnosta inhimillinen kärsimys, ihmisoikeudet tai valtioiden tekemien laittomuuksien tuomitseminen. Oma ura ennen kaikkea, ja increase the guns. Sellainen mies on meidän ulkoministeri.

Kummallakin osapuolella on omat haukkansa, jotka yrittävät sabotoida kaikki rauhanponnistelut. Nämä ääriryhmät eivät ole välttämättä kovinkaan suuria, mutta käyttävät konfliktia omien sisäpoliittisten valtapyrkimystensä välineenä. Yleisen mielipiteen pitäisi molemmin puolin tuomita selkeämmin kaikenlainen väkivallankäyttö, ennen sitä on vaikea saavuttaa edistystä. Tavallisen kansan keskuudessa ollaan kummallakin puolella kyllästytty tilanteeseen.
Toki myös oikeudenmukaisuutta vaaditaan molemmille puolille luottamuksen saavuttamiseksi.
Rauha perustuu pohjimmiltaan kuitenkin luottamukseen.
Ei Suomen ulkoministerin ole varmaan tarpeen tässä vaiheessa jo annettua lausuntoa jyrkempää kannanottoa antaa, siitä tuskin olisi mitään hyötyä, ehkä jossain vaiheessa jopa päinvastoin.

Hassua, ettei media ole tullut tämän konfliktin väliin jo aiemmin. Ainakin itseäni on jo pidemmän aikaa huolestuttanut tuo Islamin ja Kristillisen maailman risteyskohta. Gazasta on ammuttu tuhansia raketteja Israeliin viimeisen vuoden aikana ja kaiken huippuna Terroristit suuntaavat rakettinsa tietoisesti siviileihin. On todennäköistä, että Israelin operaation tarkoituksena on mitä todennäköisemmin kasvattaa puskurivyöhykettä niin suureksi, etteivät Gazan raketit enää yllä asutuskeskuksiin. Mikäli tämä olettama pitää paikkansa, Israelin toimet ovat vain asperiinia(poistaa kivun, muttei ongelmaa). Jos konflikti jätetään vain hätäisen tulitauon varaan on vain ajan kysmys milloin Gazaan saadaan kärrättyä tehokkaampia aseita ja sama sirkus jatkuu hamaan tappiin asti.

Nyt jos koskaan tilanne pitäisi saada auki ja osapuolet yhteisen pöydän ääreen.

Harmi Lähi-Itä!

Kenen puolella Jumala/Allah?

Näyttää nousevan sama keskustelu Suomessakin.

Eiköhän riitä,jos molemmat osapuolet uskovat/luulevat Jumalansa olevan puolellaan. Annetaan Jumalien hoitaa asiansa ja kaikki rauhoittuisivat yhteistyöhön täällä maan päällä.

En usko, että Jumalan piikkiin voi kukaan tehdä moisia pommituksia kummaltakaan puolelta. Samanlaista sotimista kuin katoliset ja luterilaiset joukot joskus 1500-1600 luvulla Euroopassa uskonsa puolesta.

Ja äärijärjestöt rulaa. :-(

Tarvittaisiko Ahtisaari paikalle? Voisihan yrittää. Vaikka lääkäriksi enemmän kuin tuomariksi!

Bushin hallinto ei voi tehdä mitään kun toimii vain tuomarina. Entä EU ja Alexi yhdessä Venäjän ulkoministeri Lavrovin kanssa? Kannattaa ainakin yrittää.Samaan pöytään eri osapuolet. Suomi ei ole osapuoli.

On selvää, että Suomenkin tulee tuomita Lähi-idän uudelleen puhjenneet väkivaltaisuudet niin kuin olemme tehneetkin Alexin lausunnon kautta. Mutta on myös ilmeistä, että israelilaisten ja palestiinalaisten väkivallan teot toisiaan kohtaan eivät ole mitenkään ennenkuulumaton tapahtuma vaan valitettavaa jatkoa vuosikymmeniä kestäneelle ihmisoikeuksien loukkauksille puolin ja toisin. Mitä muuta kuin tuomita väkivaltaisuudet Suomi voisi tässä tilanteessa tehdä, jotta panoksellamme olisi tosiasiallisesti positiivisia vaikutuksia Lähi-idän tilanteeseen? Mielestäni, vaikka se kuulostaakin joidenkin mielestä ehkä inhorealistiselta, emme pysty paljoakaan tekemään. Ehkä voimme lähettää kriisiapua Gazan alueelle. Pienenä maan meidän on tarkoin mietittävä, mihin asioihin pystymme mielestämme positiivisesti vaikuttamaan, mitkä seikat sellaisista asioista ovat meille tärkeimpiä ja missä asioissa voimme maksimoida vaikutuksemme varsin vähäisillä resursseillamme.

Eräs tällainen olennainnen asia on Alexin edellisen merkinnän alla Christian van Niftrikin esille tuoma mahdollisuutemme vaikuttaa EU:n ja Venäjän välisen yhteistyöhön kehittämiseen varsinkin pyrkimällä kehittämään EU:n yhteistä kykyä toimia positiivisesti yhteisrintamassa Venäjän suhteen. Kuten Christian van Niftrik aiemmin totesi "kehitys on meille kaikille epäkiitollisin ja vahingollisin", mikäli Venäjä eristäytyy kuoreensa. Tällaisesta kehityksestä on valitettavasti joitain merkkejä nähtävissä ja meidän tulisi aktiivisesti pyrkiä vaikuttamaan EU:ssa niin, että näin ei tule tapahtumaan vaan juuri päin vastoin eli niin, että Venäjä ja EU integroituvat taloudellisesti niin horisontaalisesti kuin vertikaalisestikin nykyistä huomattavasti enemmän.

Venäjän keskiluokan kasvu on Venäjän demokratiakehityksen kannalta olennaisen tärkeää. Ja Venäjän elinkeinoelämän monipuolistamisella on suuri merkitys Venäjän talouden vakaudelle. Vakaa, nykyistä demokraattisempi ja hyvin toimeentuleva (niin sisäisesti kuin naapurienkin kanssa) Venäjä on EU:lle ja myös Suomelle huomattavasti miellyttävämpi suurvaltanaapuri kuin mahdollisesti jossain vaiheessa epästabiili ydinasevalta, jonka tulevaisuutta on vaikea ennustaa.

Suuria tyylipisteitä ei ehkä panostuksesta Venäjän ja EU:n välisen integraation kehittämisestä saa, mutta olisi suorastaan suurta typeryyttä olla käyttämättä tilaisuutta hyväksi. Tilaisuudella tarkoitan globaalia taantumaa/lamaa, josta parhaiten selviämme panostamalla taloudelliseen yhteityöhön yli rajojen.

________________________________________
Heti Joulun (2008) jälkeen Israel aloitti pommitukset Gazan kaistalla - liki 300 kuoli ja 700 joutui sairaalaan. Virallisesti hyökkäys on vastaus jatkuvaan rakettituleen Gazan kaistalta Israelin puolelle mutta osasyy lienee Israelin tulevien vaalien kampanjointi - kovaa linjaa tulee muidenkin ryhmien ajaa ettei Netanjahu voita seuraavia vaaleja. Myös Hamas lujittanee asemaansa iskujen myötä.

Varmaankaan rauhaa ei tule elleivät gazalaisten elinolot parane, taloudellinen toimeliaisuus suuntaisi ajatuksia pomminrakentelusta muihin harrastuksiin. Eri asia sitten on ellei konfliktia haluta ratkaista eli miten painavia eri intressiryhmien taloudelliset motiivit ovat. (Tätä valtapeliä olen peilaillut Balkanin ja Kaukasuksen tilanteita vasten mm. artikkelissani “Powerplay behind the new Cold War“ (http://arirusila.wordpress.com/2008/10/21/powerplay-behind-the-new-cold-war/) .

Israelin kannalta voimapolitiikka on yksi ratkaisu. Tällöin joko koko Gaza pitäisi ottaa jälleen hallintaan tai tehdä riittävä suojavyöhke jotteivat raketit yllä Askheloniin. Aika vaikea nähdä että tämä johtaisi mihinkään pidempikestoiseen rauhantilaan.

Yksi ratkaisumahdollisuus olisi jälleen ei niin suosittu mutta pragmaattinen väestönsiirto. Balkanilla keinoa on käytetty useaan otteeseen kun etniset ryhmät eivät ole tulleet keskenään toimeen - viimeisten parin kymmenen vuoden ajalta esimerkkejä ovat mm. Krajinan ja itä-Slavonian tyhjenys serbeistä ja saman osittainen toteutus Kosovossa - kv. siviilikriisinhallintaoperaation katsellessa asioita sivusta. Samoin Bosniassa väestönsiirrot ovat perustana nykyisille itsehallinnollisille federaation entiteeteille. Tänä vuonna vastaavaa ehkä on pienimuotoisesti toteutettu Georgiassa.

Väestönsiirtovaihtoehto vaatii onnistuakseen riittävät jäleenrakennushankkeet ja asutusohjelman - Balkanilla tämä jäi toteuttamatta ja niinpä Serbiassa on yksi Euroopan suurimpia pakolaisongelmia (lisää esim. artikkelissani “Refugees and IDPs in Western Balkans“ (http://arirusila.wordpress.com/2008/11/10/refugees-and-idps-in-western-balkans/) . Nämä voitaisiin rahoittaa nykyisinkin investoinnein - Gazassahan on moneen kertaan rakenneltu samoja rakennelmia uudelleen ja uudelleen aina kun pommit ovat tuhonneet aiemmat investoinnit. Uskoisin myös elinkeinojen edistämisen olevan helpompaa esim. Jordaniassa kuin suhteellisen elinkelvottomalla Gazan kaistaleella.
Julkilausumat ja paheksunta tai ikiaikaisten oikeuksien saivartelu ei vie tilannetta mihinkään - Balkanillakin on nähty että kaikki väestöryhmät voivat löytää perusteita vaateilleen valitsemalla parin tuhannen vuoden ajalta esimerkkejä poljetuista oikeuksistaan.

Lausunnossa on mielenkiintoinen sävy: Israelin iskujen mielellään "tulisi loppua", jookos kookos jos millään viitsisitte, mut ei se ole niin välttämätöntä. Sen sijaan Hamasin & kumpp. raketti-iskujen ja vastaavan kivenheittelyn "on loputtava välittömästi".

Ulkopolitiikka ja diplomatian kieli kuuluu olevan herkkää painotuksille ja sävyeroille. Yllä oleva ei siis ole vahinko. Se vain jättää lukijansa kysymään, miksei Israelin suhteettomiin sotatoimiin suhtauduta niin tiukasti kuin ne vaatisivat. Pelkääkö ministeri jyrkän Israelin tuomitsemisen näyttävän pahalta USA:ssa?

Hvä Jari Virtanen,
Olen vakuuttunut siitä, että ulkoministeri Alexsander Stubb yksityishenkilönä ottaisi voimakkaasti kantaa tragediaan, jonka silminnäkijöitä taas kerran joudumme olemaan. Maamme ulkoministerinä hänen kuitenkin on esitettävä Suomen virallinen asiassa. Sen muotoilun sanelevat monet monimutkaiset seikat sekä diplomatian käytöstapa ja - kieli.
Presidentti Martti Ahtisaari käytti Nobel-juhlassaan upean puheenvuoron Lähi-Idästä. "On häpeällistä, ettei tuolle alueelle ole voitu saada aikaan pysyvää rauhaa !"
Minusta tuohon ei ole oikein mitään lisättävää.

Voidakseen edes hieman objektiivisemmin muodostaa kuvaa tästä tragediasta, on silmäiltävä historian lehtiä. Lähi-Itä on vuosisatojen saatossa aina ollut erilaisten sotien, valloitusten, hävitysten ja uudelleen rakentamisten kotiseutua. Aluetta ovat hallinneet lukuisat valtiot ja alueesta on muodostunut "kansojen hornankattila", jossa lusikoitaan hämmentävät alkuperäiskansojen lisäksi useimmat nykyisen maailman johtavista suurvalloista ja rikkaista arabivaltioista. Kaikilla on omia, erilaisista lähtökohdista kumpuavia intressejä alueella, osin legitiimejä, mutta useimmiten ei legitiimejä, mutta kuitenkin joko puhtaasti poliittisia tai talouspoliittisia tavoitteita.
Itse olisin taipuvainen arvioimaan, että silmiemme edessä käytävä traaginen näytelmä käynnistettiin nykymuodossaan 2. Maailmansodan jälkeisessä "Isossa jaossa". Siinä jaossa eivät sinänsä kenties hyvää tarkoittaneet neuvottelijat osanneet hahmottaa alueen historiaa, sen alueella asuvien kansallisuuksien uskontoja, kulttuuritaustoja eikä sivistystasojen eroja. Eripura kylvettiin hedelmälliseen maaperään alusta alkaen.
Rohkenen suositella mainiolle ulkoministerillemme (jonka tiedän kirjojen ahmijaksi) sekä Teille kaikille tämän blogin kirjoittajille ja lukijoille Schlomo ben Amin oivallista teosta "Scars of war, wounds of peace". Uskon sen lukemisen syventävän meidän kaikkien ymmärrystä Lähi-Idän tilanteen traagisuudesta, sen syvyydestä ja sen syvästä katkeruudesta kumpuavaa inhimillistä hätää ja turvattomuutta kaikilla alueella asuvilla ihmisillä kansallisuudesta, uskonnosta tai nimestä riippumatta.
Samalla se myös kuvaa sitä säälimätöntä julmuutta, voimakasta häikäilemätöntä itsekkyyttä niin yksilö kuin valtiotasolla, joka on arkipäivää alueella.
Palaan presidentti Martti Ahtisaaren Aceh-neuvotteluiden terävään aloituskysymykseen kahdelle osapuolelle: "Haluatteko Te rauhan vai haluatteko Te jatkaa sotaa?"
Tämä kysymys on esitettävä myös Lähi-Idässä. Itse en vain osaisi päättäää suoraan - kenelle ?
Palestiinalaisille, jos kyllä, mille valtaryhmälle ? Israelilaisille, maassa asuville tai kenties "maanpaossa" asuvlle juutalaisille ? USA:lleko ? Venäjälle ? Syyrialle ? Iranille ? Egyptille ? Saudi-Arabialle ? Vatikaanille ? Jordanialle ? Tai kenties jopa Kiinalle ?
Miten voisimme rakentaa pyöreän neuvottelupöydän, jossa palestiinialaiset ja israleilaiset saisivat keskenään, siis keskenään, ilman kenenkään ulkopuolisen vaikutusta ja manipulaatiota, neuvotella ja sopia siitä, miten he voisivat yhdessä rakentaa rauhaa ja turvallista kotiseutualuetta asua ja rakastaa.
Miten nämä kaksi osapuolta voisivat löytää yhteisen tahtotilan, yhteisen tiekartan ja sopimuksen, joka samalla sitoisi myös kaikkia ulkopuolisia voimia, valtioita, poliitikkoja ja kansoja. Melkoinen Gordionin solmu kenties ?
Mikään sotilaallinen ratkaisumali ei tuo rauhaa tälle alueelle. Ei myöskään jonkin uskonnon julistaminen alueen ainoaksi uskonnoksi. Ei myöskään mikään tilapäinen holhous (saattaa olla tarpeen tiekartan kohtien toteutumisen valvomiseksi) voi olla pysyvä ratkaisu. YK, EU tai mikään muukaan ylikansallinen organisaatio ei voi rauhaa rakentaa ilman kahden pääosapuolen yhteistä tahtotilaa hakea rauha.
Meillä kaikilla on esim. demokratiasta niin kovin erilaiset näkemykset, sen sisällöstä, sen merkityksestä ja sen voimasta. Tulemme erilaisista kulttuuriympäristöistä. Olemme saaneet kotoamme erilaiset arvomaailmat.
Meidän tulisi tämä tiedostaa; emme me voi Lähi-Idän alueen ihmisille julistaa olevamme heitä parempia, olevamme heitä osaavempia ja sivistyneempiä, että kulttuurimme on vanhempaa ja syvällisempää, että meidän uskontomme on se ainoa oikea ja lakimme ainoa pätevä. Ei, ei ja Ei !
Mitä me voimme sitten tehdä ? Sitä koetin edellä hieman hahmottaa, näin vaikka nuokin kuluneet sanat ja ajatukset varmasti on täälläkin jo monesti sanottu ja kirjoitettu.
Jaksan kuitenkin uskoa ihmiseen; lopulta kuitenkin oikeus ja tasapuolisuus voittaa, sen ovat monet aivan viime aikoinakin näkemämme vakavien ongelmien ratkaisut osoittaneet.
Minusta ulkoministerimme sanat: "increase the peace" eivät saa jäädä tyhjiksi sanoiksi. Siinäpä ulkoministerillemme sopivan haastellinen tehtävä.
Johtajuudelle on sosiaalinen tilaus Lähi-Idässä.
Merkitsi: Nestorbloggaaja h.c.

Tänään maanantainana 29.12.2008 esiintyi TV uutisissa Israelin suurlähettiläs, joka arvioi Gazan tilannetta Israelin kannalta. Hän kuvasi tilannetta sairaudeksi, syöpäkasvaimeksi, joka tuli poistaa. Minä koin suurlähettilään viestin rasistiseksi. Jos Suomessa on sallittua tämän kaltainen kiihottaminen kansanryhmää vastaan,niin siiten omat lakimme ovat turhia. Minusta suurlähettilään puheeseen tulisi reagoida.

Hei Alex!
Kiitokset mahtavasta työstä Suomen hyväksi! Olet ensimmäinen poliitikko ( ja ulkoministeri!) pitkästä aikaa, joka on positiivisen erilainen. Tarkoittaa siis suomeksi avoin, mukava, asiantunteva, ystävällinen, kielitaitoinen. Eli kaikkea, mitä suomalaiset eivät yleensä ole. Luin muutamia päiviä taaksepäin ja löysin Jari Virtasen kommentteja. Hän keskittyy ilmeisen ahkerasti persooonasi mustamaalaamiseen. Tsemppiä Alex, jarivirtasia on paljon vähemmän kuin meitä muita, jotka arvostamme työtäsi. Hyvää alkavaa vuotta!
Kristina